lauantai 17. joulukuuta 2011

Leivänleivontaa

Nyt se on tehty!!!! Leivinuunissa on paistettu ruisleipää, hiivaleipää ja pullaa. Ja niistä tuli ihan syötäviä, jopa herkullisia....

Ensimmäiseksi aamulla tyhjensin tuhkat hiiliarinan alta. Sitten tulet uuniin puoli yhdeksältä. Puina käytin kuivaa koivua, jotka hain jo eilen sisälle lämpiämään. Kahden pesällisen jälkeen vetelin punaiset hiilet hiilikuiluun. Tässä vaiheessa kyllä mietin, että laitetaanko pellit kiinni vai pidetäänkö auki. Yritin käännellä häkäpeltiä, mutta en saanut siitä tolkkua. Jätin savupellin hiukan raolleen, ettei tuli häkämyrkytystä. Sitten koivunrisujen hakuun, koska työkaveriltani kuulin, että niistä saisi hyvän uuniluudan. Ensimmäisen käyttökokemuksen perusteella sanoisin, että hiukan lyhyempiä voisivat olla. Mutta mahtava tuoksu niistä tuli, kun luudin arinaa puhtaaksi.

Ensin laitoin ruisleivät uuniin. Taikinan tein Myllyn Parhaan nettisivujen ruisleipästen ohjeella. Taikinan tein hyvissä ajoin aamulla, koska ohjeen mukaan pitempi juurtumisaika tuottaa lisää makua. Tämän ohjeen valitsin myös, koska se kohotettiin hiivalla, eikä taikinajuurella. En pidä hapanleivästä. Hiivaleivän leivoin Raision kauraleivän ohjeella, vaikka minulla ei ollutkaan Sunnuntain kauraista sämpyläjauhoa, vaan ihan tavallista hiivaleipäjauhoa. Lisäsin taikinaan myös leseseosta, jotta siihen tulisi edes hiukan kuitua.

Hiivaleipiä paistoin noin 30 minuuttia ja ruisleipiä tunnin. Ja ennen uuniin laittoa annoin uunin lämmön tasaantua noin 45 minuuttia. Seuraavalla kerralla voisin odottaa hiukan kauemmin tai paistaa ensin jotain, joka vaatii kuumemman paistolämpötilan. Leipien jälkeen paistoin pullakransseja. Nekin onnistuivat hienosti...
Nyt odottelen uunin jäähtymistä, jotta voin laittaa riisipuuron hautumaan jälkilämpöön. Jääkaapissa on vielä yksi hiiva, joten voisin ensi viikolla leipoa lisää leipää samalla kun paistan bataattilaatikkoa jouluksi. Leipominen on kivaa!!!!!!


perjantai 16. joulukuuta 2011

Leipomishimo iski

Juuri niin kävi. Olin luvannut tehdä jouluksi lusikkaleipiä. Olin suunnitellut tekeväni ne lauantaina, ainoana vapaapäivänä. Eilen kuitenkin alkoi leipomishimo ja aloitin lusikkaleivistä. Niitä pidetään työläinä valmistaa, joten ajattelin haihduttaa himoni tekemällä niitä. Voi että, se leipominen oli kivaa. Himot eivät hävinneet. Ja mihin ne himot oikeesti kohdistuu, no siihen, että leipoisin leipää leivinuunissa. Ei siis mikään pikkujuttu. Koko eilisen illan googletin ja luin, googletin ja luin. Parasta tietoa leivinuunileipomisesta löysin kotikokki.net-sivustolta. Ymmärrän tietysti, että sellaista selkeää "tee nyt näin"-sivustoa ei voikaan olla, koska leivinuunit ovat yksilöitä.

Tänä aamuna etsin vielä kirjaston sivuilta leipä-kirjoja ja ruokatunnilla marssin kirjastoon sellaisia hakemaan. Kiitos erittäin pätevän ja auttavaisen kirjastonhoitajan sain käsiini Jaakko Kolmosen kirjan leivinuunit ja uuniherkut. Siinä on erinomaista tietoa erilaisten leivinuunien toiminnasta ja muutamia reseptejä, linkki kirjan sivuille http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=10/345

Kirjan ohjeilla en kuitenkaan aio leipoa, vaan ravintoraision nettisivuilla oli pari kiinnostavaa leipäohjetta, helppo kauraleipä ja ruisleipäset. Ja jos vielä jaksan ja leivät onnistuvat, niin sitten teen joulupullia ja lopuksi laitan riisipuuron hautumaan jälkilämmölle. Pitäkäähän peukuja, että onnistuu!!!!!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Joulun odotusta

Huh, huh. Vihdoinkin nettiongelmat takana päin...

Keittiön kaapistot tuli kasattua. Ja pääsinpä opettelemaan poraamista. Ensimmäistä kertaa elämässä porasin reikiä ja tietenkin heti kaapin oviin, joissa pienikin virhe jää näkyviin. Mutta vaikka itse sanonkin, niin olen todella tyytyväinen!!!!! Pienet millin heitot sinne tänne eivät haittaa.

Kaappia seinään kiinnittäessä tuli ongelma liian lyhyistä ruuveista. Ne eivät ylettyneet kaapinseinän ja kipsilevyn läpi puuhun. Siispä rautakauppaan ja samalla jouduin ostamaan puuporanteriä. Helsingissä käydessäni ajelin samalla K-rauta Lanternaan ja hyvät hyssykät sentään... Siellä tultiin kysymään, että voinko olla avuksi!!!!! Ja tottahan toki otin apua vastaan. Ja halvimmat Boschin puuporanterät löytyivät ja ne pitemmät ruuvit. Ja jo vain saatiin kaappi seinään kiinni ja kansilevy paikoillee. Vetimien kanssa oli hiukan hankaluuksia, mutta mutta nekin menivät paikoilleen... Eikä porausvirheitä jäänyt näkyviin...
Uusi kaapistoni näyttää tältä:


No seuraava remontin suunnittelu on jo alkanut. Siis tiskikoneeni vetelee viimeisiä. Se on siis sellainen järkyttävä liesi-uuni-tiskikoneyhdistelmä. Uuden kunnollisen tiskikoneen laitan keittiöön pyykinpesukoneen tilalle, joka siis muuttaa vessaan. Mutta sitä ennen vessa pitää maalata ja miettiä kalusteet. Kalustevihkosia on nyt selailtu ja tämään kävin tilaamassa Temalin Trend-sarjan tumman harmaan allaskaapin ja laatikko-kaapin sen viereen. Ongelman aiheutti liian keskellä oleva wc-pytty. Jos se olisi 5 cm lähempänä seinää, niin silloin kaapisto olisi voinut olla 90 cm leveä. Mutta tässä tilanteessa levein mahdollinen kaapisto voi olla 85 cm, koska pytyllä pitää voida istua mukavasti. No, onneksi Temalilta löytyi ihan hyvä vaihtoehto. Huomenna on vaan tarkistettava, että tilasinhan oikean korkuisen kaapin, enkä liian korkeaa. Hiivatti vieköön kun muisti rupeaa pätkimään.  Seiniin suunnittelen valkoista maalia, joko ihan hohtavaa valkoista tai sitten hiukan vihreään taittavaa. Mutta nyt ongelmaksi näyttääkin muodostuvan vedeneristys. Ovilistan poistamalla näin, että lattiassa on vedeneristys, mutta seinässä lavuaarin vieressä ei ole... Vai onko siinä joku kevyempi vedeneristys, sellainenkin on olemassa... Tutustuminen aiheeseen jatkuu...

Remontin on tarkoitus käynnistyä heti uuden vuoden jälkeen....

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Urokset ja naaraat sekaisin

Sain isän viikonloppuvieraaksi saunamökin kattoa rakentamaan. Tämän syksyn ohjelmassahan on ainoastaan rakennuksen etuosan pikkukatto, iso tehdään joskus myöhemmin. Katosta oli poistettu jo aiemmin huovat ja toisen puolen laudoitus, viime viikkoina kattoa olikin koristanut puolipukeinen nainen. Uutta laudoitusta laitettaessa minä pääsin lautapojaksi... Isä halusi laudat urospuolen edellä ja minähän annoin. Mutta sain kommentin, että väärinpäin tuli. Ja ihan varmasti annoin uroksen edellä, vaan enpä ollut huomannut, että laudan lyhyellä sivullakin oli pontti ja siinä piti olla uros edellä. Täytyy tunnustaa, että helpompihan se lauta oli kääntää alhaalla maassa kuin katolla. Taas siis opittiin uutta naaraista ja uroksista ;) Ja lisäksi pääsin opettelemaan sirkkelin käyttöä. Joskus muinoin olen sellaista joutunut opettelemaan, mutta silloin minut peloteltiin puolikuoliaaksi sormien menetyksellä yms. No nyt olen toivottavasti vanhempi ja viisaampi... Eli kattolaudoituksesta jäi ylijäämäpaloja, jotka minä onnistuneesti sain sirkkelöityä lyhyemmiksi leivinuuniin sopiviksi polttopuiksi, jes. Oli se niin mukava laite, että pitäisköhän minunkin saada sellainen ? Sitä tarvitaan ainakin kasvatuslaatikoiden tekemiseen keväällä...

Kuvia katonteosta:



















Viikonlopun aikana pääsin jälleen kiipeilemään tikapuilla. Pihapiirin koivut ja haavat ovat tyhjentäneet lehtensä maahan, mutta myös kaikki räystäskourut olivat niitä täynnä. Joten ei muuta kuin isän design-tyhjennyskauha käteen ja kiipeämään. Ja puhdasta tuli... Mutta kuka hiton ääliö on keksinyt kiinnittää kourun päältä lautaan, jotta ihmisen on vaikeampi tyhjentää lehtiä ?????

















Viimeisimpänä kiipeilyhommana ripustin jouluvalot omenapuuhun. Ei niitä vielä sytytetä kuukauteen, mutta ovatpa valmiina. Se verran maa oli märkää ja upottavaa, että ystävää olisi kaivattu taas seisomaan tikkaiden juurelle. Sinä olit korvaamaton apu kesälläkin!!!! Joulukuuta ja pientä lumikerrosta odotellen...

tiistai 18. lokakuuta 2011

Lomailua ja nautiskelua

Kynttilät palavat, leivinuunissa tuli, on syksy. Mutta kuinka ihanaa onkin nautiskella ja suunnitella tulevaa liekkejä katsellen...

No, piha kaipaa jälleen haravoijaa, eipä kauheasti huomaa siellä mitään tehdyn. Mutta nyt ovat pihakoivut tyhjiä, joten seuraava haravointi onkin vuoden viimeinen :)

Kuinka ihanaa onkaan ollut herkutella oman pihan sadolla. Porkkanasosekeittoa on tehty usein, punajuuripataa odotellaan, sipulit on jo syöty... Mutta tämän satokuvan haluan silti julkaista, hymyn se saa huulille :)















Onko tämä tulosta harventamattomuudesta vai liian kovasta maasta, en tiedä. Syön sen silti :)

Viime keväänä päätin kokeilla rakkaan isoäitini mallia ja vein lehtikaktukseni ulos. Se vietti kesänsä takapihan kuistilla, aamuauringossa. Syyskuun alussa toin sen sisälle, kun lämpötilat laskivat. Ja mitä tekikään kasvi...















Koskaan ennen en ole tähän pystynyt!!!!! Yritänpä vastedeskin kuunnella mummin ohjeita ja matkia... Eihän tämä vedä vertoja mummin lehtikaktukselle, jossa yhden lehden päästä voi tulla kolmekin kukkaa. Toivottavasti pääsen tänä vuonna näkemään hänen kaktuksensa koko komeudessaan, nuppuja oli valtavasti. Muutenkin mummi on ilmiömäinen kukkienhoitaja, pelargoniat saattavat kukkia vielä jouluaattona hänen parvekkeellaan...

Kun ulkotyöt alkavat vähenemään, niin on aika suunnitella sisätilojen remonttia. Uusia keittiönkaapistoja jo tulikin, ja päätin itse kokeilla niiden asennusta. Paikkaa vaan pitää hiukan siirtää, koska jalkalista aiheuttaa ongelmia. Mutta eikai muutama sentti sinne tänne haittaa... Kaappien toimittajalla ei ollut enää samanlaisia vetimiä, mitä jo olemassa olevissa kaapeissa on. Hän antoi vinkin, että Ikeassa tai Bauhausissa voi olla. Ikean vetimet olivat melkein samanlaiset, muoto oli vaan kulmikkaampi. Bauhausin vedin oli puolestaan samanmuotoinen, mutta siinä vedinosa oli uritettu, kun vanhoissa on sileä. Vaikea valinta, mutta päädyin Bauhausin versioon. Aika näyttää, olenko tyytyväinen...

perjantai 30. syyskuuta 2011

Syksyn satoa korjaamassa

On syyskuun loppu, kasvimaa ammottaa tyhjyyttään, joten on aika pohtia kesän onnistumisia ja kehittämistarpeita. Porkkanoita tuli todella mahtava määrä. Kylvin kasvimaalle pussillisen aikaista ja pussillisen myöhäistä porkkanaa. Sato oli runsas, mutta ehkäpä ensi kesänä porkkanat tulisi kylvettyä hiukan harvempaan ja vaikkapa harvennettua muutaman kerran. Tänä vuonna ne kasvoivat hiukan liian tiiviisti... Nyt porkkanat on säilötty lannoittamattomaan turpeeseen ja viety saunamökkiin. Katsotaan, miten säilyvät... Punajuurille meinasi käydä köpelösti pirtissä. Joku oli haukannut niistä... Nyt nekin ovat turpeeseen haudattuna saunamökissä. Viikonlopun ohjelmassa on hiiribaarin pystytys, jotta minäkin saan nauttia sadosta.

Papu ja kesäkurpitsasato jäi surkeaksi. Yksi salkopapupalko ja yksi pensaspavun palko, siinä koko sato. Mikä meni pieleen, en tiedä. Ensi vuonna kokeilen laatikkoviljelyä, jospa sitten onnistuisi. Ja maaksi valitsen multaa. Lilluva savimaa ei ehkä ollut paras mahdollinen kasvualusta.

Ensi vuonna innolla uutta yritystä. Syksyllä yritetään parantaa savimaata. Aion kääntää savimaan, niin että kateoljet sekoittuvat maahan ja sitten kärrään kasvimaalle koivunlehtiä, niitä joita piha nyt pullistelee. Tulee tehokas selkä-hartiajumppaviikonloppu ;) Olen pähkäillyt myös, kannattaako komposti tyhjentää nyt syksyllä vai jätänkö kevääseen. Ajattelin jättää kevääseen, jotta ravinteet eivät huuhtoudu pois. Uskoisin, että biojätteeni mahtuvat kompostiin talven ajan. Huolestuttavaa on, että kompostorin lämpötila on edelleen vain 30 astetta. Silti se on toiminut eli multaa syntyy... Minulla on ilmeisesti vaan liian vähän jätettä...

Ihanaa on ollut sienestäminen kotipihassa ja omassa metsässä. Kävely postilaatikolle on tuottanut herkkutatteja, kasvarouskuja jne... Pihakoivun juurelta on löytynyt niin karvarouskua, herkkutattia kuin mustarouskua. Muista syksyn uusia tuttavuuksia ovat olleet voitatti, punikkitatti ja leppärousku. Ihanaa!!!!! Ainoastaan kanttarellia ja suppilovahveroa ei ole nähty kotimetsässä, niitä täytyy etsiä muualta. Huolimatta maalaistuoksuista on ihanaa olla tilallinen maaseudulla...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Talonnostoa ja tontin ihmeitä

Sai tänään isän luokseen edistämään remonttia. Töistä tullessani kaikki rakennusten ovet retkottivat auki ja isäni kiipeili tikkailla repimässä kattolautaa. Yksi laudan kappale, melko laho sellainen, retkotti maassa. Siinä vaiheessa minulle kerrottiin, että ennen saunamökin katon uusimista nostetaan tuulikaapin pudonnut nurkka. Halleluja, kuka sellaista jaksaa nostaa ??????

Niin sitä sitten ruvettiin kaivamaan talon nurkkaa esiin. Ensin 25 senttiä syvä kuoppa, että tunkki mahtuu alle. Nostoyritys alkoi, mutta tunkki alkoi uppoamaan multaan, siispä lankkua alle. Lisää kaivamista eli noin metrinpituinen kaivanto ja vähän vielä syvempi, niin että talon alle mahtuu lankku ja tunkki. Koivun juuria oli vaan joka paikassa haittaamassa työntekoa. Juurten irrottamisen tuoksinassa lensin pyllylleni, tulin iskeneeksi isääni kuonoon, heitelleeksi hiekkaa päälleni, jne... Kaivanto tuli valmiiksi ja päästiin nostamaan. Talo natisi liitoksistaan, mutta nurkka nousi... Sitten isä työnteli syntyneisiin koloihin kiviä ja yhden takapihan terassin porrasharkon... Nyt sitten katsellaan ja toivotaan, että saunamökki pysyy ylhäällä. Parhaiten nurkan noston huomasi ulko-ovesta. Ennen nostoa ulko-oven yläreunassa oli parin sentin rako, nyt rakoa ei ole normaalia enempää...
Nyt siis tiedän miten taloa nostetaan :) Oppia ikä kaikki... Samoin minua opastettiin, kun harmittelin, etteivät ruuvarin kärjet pysy porakoneessa, että pitää olla sellanen jatko-osa. Jaa ei mulla ole sellasta... Mutta löytyihän se, ja ihan omasta ruuvarikärkisarjasta... Mutta mistä tällanen tavallinen tallaaja sellasta olis voinu tietää, kun kärkisarjassa ei ollut edes käyttöohjetta...

Tonttini jaksaa edelleen yllättää positiivisesti. Jatkuvasti olen laskenut omenapuusta omenasatoa. Alkukesästä siellä oli 2 raakiletta, joista 1 putosi. Myöhemmin sieltä löytyi taas 2 raakiletta, joista 1 putosi. Ja edelleen puusta löytyy 3 raakiletta. Ilmeisesti puu on valkea kuulas, ainakin omenat näyttävät siltä ja happamia ovat, ainakin vielä....

Toinenkin iloinen yllätys tontilta löytyy. Nimittäin sienet... Olen löytänyt ja osan jopa poiminut: voitatin, herkkutatteja, karvalaukkuja, nuijakuukusia ja luultavasti myös haaparouskuja, vaikka niistä ei maitoa tullutkaan. Enkä vielä ole kulkenut omassa metsässä, ainoastaan pihapolkujen varressa... Siis mahtavaa :) Pääsen tekemään uudestaan tattirisottoa. Tämä on aivan taivaallinen ohje. Suosittelen!!!!!!

maanantai 15. elokuuta 2011

Sadonkorjuuta kasvimaalla

Töiden alettua olen ehtinyt pihatöihin valitettavan vähän. Ja toisaalta olen onnistunut täyttämään kalenterini aika hyvin. Viikonlopun meloin ja yritin ohjailla vikuroivaa kanoottia, hyvässä seurassa onneksi. Sunnuntaina onneksi ennätin pihalle. Ensimmäiseksi hain pirtistä talikon ja rupesin etsimään sipuleja. Niistä oli varret jo taipuneet maahan, osassa jopa mädäntyneet poikki. Ei muuta kuin ylös ja nurmikolle kuivumaan ja iltapäivällä pirtin suojaan. Kirjan ohjeen mukaan sipulien nosto pitäisi tehdä aurinkoisena päivänä, mutta mistä sen auringon paisteen saisi tilattua juuri oikeaksi päiväksi???? Sipulien jälkeen oli nostovuorossa punajuuret. Melkoisia olivat, ainakin osa. Mansikkalaatikollinen niitäkin tuli :)

Satokuvia:

Toinen odotettu puuha sadonkorjuun jälkeen oli marjapuskien leikkaaminen. Oikein piti toppuutella itseä, etten olisi kaikkia vanhoja oksia leikannut. Maksimissaan ja kaikkein tiheimmästä vanhasta mustaherukasta vein 7 oksaa, toisesta punaviinimarjasta otin vain yhden... Toivottavasti innostuvat ensi vuonna tuottamaan kunnon satoa.

Vielä tuli korjattua pirtin ovisalpa, joka jäi ensimmäisellä kerralla liian alas. Tai siis se vastakappale oli liian syvällä. Niinpä hain roskapuukasasta jalkalistan pätkän, mittasin ja sahasin siitä sopivan pätkän ja ruuvasin seinään kiinni. Nyt menee salpa riittävän syvälle, että sain lukon pujotettua kiinni. Pari kuukautta korjaamisen suuunnitteluun meni...

Nyt pitäisi vielä jaksaa lähteä pihalle lannoittamaan. Hain puutarhaliikkeestä syyslannoitetta, mutta jaksaako takapuoli nousta sohvalta, että pääsisi töihin... Pitäisi varmaan jaksaa, huomenna sataa ja lannoitteet sulaisivat mukavasti...

torstai 28. heinäkuuta 2011

Maalaaminen jatkuu

Juupa juu, kun talo tuli maalattua ulkopuolelta, olin sitä mieltä, että ei tänä kesänä enää. Toisin kävi. Saunamökin lattia näytti painepesurilla pesun jälkeenkin vielä kauhealta, lattia ruosteesta kirjavana. Jo aiemmin pohdin lattian väriä, grafiitin harmaan olisin halunnut - ei löydy värikartasta :( Pienen pohdinnana jälkeen päädyin loistavan kirkkaan punaiseen. Siitä ei ainakaan ruoste näy!!!!! Ja hyvin Betolux myös peitti ruosteen... Nyt vaan odotetaan maalin kuivumista, niin pääsen mittaamaan ikkunan kokoa ja ompelemaan sinne uudet verhot.

Uusia verhoja on ommeltu muihinkin saunamökin ikkunoihin. Kangaskauppakierros tuotti tulokseksi 15 metriä uutta kangasta. Ja silti löysin vielä yhden ikkunan, joka kaipaisi verhoja... En nimittäin ollenkaan muistanut, että myös saunammökin parvella on ikkuna...

Mutta uskomattoman likaisessa kunnossa on ollut koko saunamökki. Nyt sitä on siivottu urakalla, että sinne kehtaa serkut majoittaa. On pesty katto, on pesty seinä, ikkunat, tavarat ja lopuksi lattia. Keittiön jääkaappi oli niin saastainen, että harkitsin desinfioivan puhdistusaineen käyttöä. Pesin kuitenkin tavallisella yleispuhdistusaineella ja lopuksi pyyhin vielä etikalla. Sinänsä hyvä puhdistusoperaatio, että en ole vielä edes kokeillut, onko jääkaappi toimintakuntoinen...

Kaiken siivoamisen keskellä olen myös ruvennut säilömään. Ensimmäiset punaiset viinimarjat poimin jo viime viikolla, kyseisen pensaan sato oli vajaa 1 litra. Ne pakastin sellaisenaan. Lohjan lomalta toin tullessani puoli ämpärillistä punaisia ja valkoisia viinimarjoja, sekä 3 litraa kirsikkaliotusmehua. Viinimarjoista tein myöskin liotusmehua. Molempien mehujen liotetut marjat keitin vielä vedessä, jotta saisin kaiken mehun varmasti talteen ;) Tänään poimin oman mustaviinimarjapensaan tyhjäksi, saalis vajaa ½ ämpäriä. Ne laitoin höyrystymään uuteen mehumaijaani. Valmista mustaviinimarjamehua tuli kolmen litran kattilallinen. Aikas hyvin :) Mukava kerätä satoa tulevan talven varalle... Vielä pitäisi pakastaa kasviksia: paprikaa, kukkakaalia´.

Puutarhan satotoiveet eivät muilta osin ole kovin korkeita. Pavuista on tulossa tällä hetkellä 4 palkoa, kesäkurpitsat, siis ne jotka ovat hengissä, kukkivat vain poikakukkina, samoin spagettikurpitsa. Sipulit ovat pieniä ja sipulikärpäsen riivaamia. Omenapuu oli pudottanut toisen kahdesta omenastaan. Lajikearvaus: Valkea kuulas. Onneksi sentään punajuuret ja porkkanat näyttävät hyviltä!!!!!! Ja salaatti ja viime viikolla kylvetty tilli!!!!! Uuden kasvimaan laajennussuunnittelu on jo hyvässä vauhdissa ensi kesää varten, sitä odotellessa....

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kuvia...

Kesä on kauneimmillaan ja ideoita piisaa... Saas nähdä koska ideoiden toteutukseen on aikaa... Kasvimaa on laajenemassa, kivet olis tarkoitus peittää kärhöillä, kaivon viereen perustaa kukkapenkki ja kaikkea muuta ihanaa. Mutta suunnitelmia on mukava tehdä...

Tässäpä kuvia keväältä ja kesältä...

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Heinäkuun helteitä

Huh hellettä!!!! Lämpötila on pysytellyt hellelukemissa, parhaimmillaan ulkolämpötila on ollut 35 astetta. Ei sellaisessa lämpötilassa mitään jaksa tehdä, onneksi ei ole edes pakko... Nyt on toivuttu viime viikon maalausurakasta ja tehty kaikkea pientä. Saunamökin sauna ja kylpyhuone tuli pestyä painepesurilla. Kylppärin lattia ei edelleenkään näytä puhtaalta, koska vesi on ollut niin ruosteista... Seuraava operaatio onkin maalata ruoste piiloon, vaan millä värillä. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan, itse ajattelin jotain ruosteen väristä tai tumman harmaata.

Puutarhakin tarvitsee kosteutta, ja onneksi on oma kaivo, pumppu ja toimiva puutarhahana. Sadetin onkin ollut joka toinen ilta päällä useamman tunnin... Ja kosteutta on riittänyt. Tänään pääsin vihdoinkin kitkemään ilmojen hiukan viilettyä. Kahden päivän takainen kastelu (sademittarin mukaan 17 mm) näkyi ja tuntui edelleen maassa. Kitkettävää riitti neljän ämpärillisen verran ja homma on vielä hiukan kesken. Roppa ei vaan jaksanut ;) Kasvimaata yrittävät vallata ohdake, nokkonen, leinikki, lemmikki ja maahumala, unohtamatta juolavehnää. Joten töitä saa tehdä tulevinakin vuosina... Olkikate helpottaa hiukan, rikkaruohoja ei ole valtavasti, toisaalta taas kate vaikeuttaa rikkaruohojen kitkemistä... Mietinkin, että toimisikohan ruohosilppu parempana katteena, koska se on tiiviimpää ? Rikkaruohokuria varmaankin auttaisi, jos taloudessa olisi siimaleikkuri. Sillä saisi viimeisteltyä kasvimaan reunat, eivätkä rikkaruohot pääsisi sitä kautta leviämään. Tutkaillaanpa sopivaa laitetta...

Merkkejä on valtavasti, haluan sähkökäyttöisen, en polttomoottorista. Tunteella päädyin Boschiin, niillä on paljon erilaisia malleja ja Boschilla olen aiemminkin leikannut.Niillä on myös hyvät nettisivut vertailumahdollisuuksineen. Aluksi ajattelin johdolla toimivaa trimmeriä, mutta tällä pihalla on niin monta siistittävää nurkkaa, että johdollinen on melko hankala. Akkukäyttöinen on helppokäyttöisempi pihalla, mutta maksaa tietenkin enemmän. Mitenkä vaan akku kestää talviseisokin ???? Siitä ajattelin keskustella kaupassa ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä.  Akuissakin on erilaisia vaihtoehtoja, Litiumioniakku kuulemma mahdollistaa voimakkaamman trimmauksen, siis horsmat ja putkikasvit, ilmeisesti toisin kuin tavalliset akut. Näin väitti Boschin omat sivut, liekö asiassa perää... Lisätietoa tarvitaan. Goolettamalla, siimaleikkurin valinta, löysin opetushallituksen sivuilta kiinnostavan opetusmateriaalin siimaleikkurista. Ei se ollut tarkoitettu tällaiselle kotitarhurille, mutta mielenkiintoista tekstiä. Sivuston perusteella päätin, että en osta mitään halpissiimaa, vaan profiloitua tai jopa terällisen version.

Muita tapahtumia pihalla:
- Omenapuustani löytyi 1 omenanraakile
- Päivänlilja aloitti kukintansa. Veikkaan, että kyseessä on tarhapäivänlilja, mahdollisesti 'Frans Hals'
- Joku onneton on syönyt 2 tyrnin latvat. Poika on vielä hengissä, mutta toinen tyttö taitaa olla entinen :(
- Linnunpönttö oli muuttunut kerrostaloksi, pöntön päälle oli ilmestynyt olkipesä. (kuva ilmestyy myöhemmin)

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista...

Jo taloa ostettaessa oli selvillä, että talo pitää maalata uudelleen. Lautojen päät olivat ihan ilman suojausta monessa kohtaa. Siispä maalaamaan, eihän se mikään iso urakka ole...

Maalin valinta oli helppo, talon esittelyssä oli autotallissa vielä maalipurkkeja, joten Vinhaa pintaan. Sininen ja punainen löytyivät helposti Vinhan värikartasta, harmaata piti hiukan etsiskellä.Niinpä otin laudan pätkän mukaan maalikauppaan. Siellä tutkailin malliruutuja ja päädyin samaan sävyyn kuin kotona värikartassa. Myyjätyttö tutki laudan värisävyä koneellisesti ja päätyi eri tulokseen... Pidin pääni ja otin oman harmaan sävyni. Maalia tuli ostettua viisi 9 litran pönttöä: 1 harmaa, 1 punainen ja 3 sinistä. Ja eikun kotiin peittämään ikkunoita ja pesemään taloa...

Teippailin muoveja ikkunoihin, mutta ruokasalin ikkunat jätin auki. Juhannus tulossa ja maailma piilossa, kiitos ei. Päätin juhannuksen ajan ihailla maisemia ja peitellä loput ikkunat vasta keskikesän juhlan jälkeen. Talon pesu oli mielenkiintoinen urakka. Ensimmäiselle seinälle levitin pesuaineet harjalla ja huuhtelin pois puutarhaletkulla. Hirvee urakka ja varsinkin kun piti kiipeillä rakennustelineillä, että sai päädynkin pestyä otsalautoja myöten. Siispä seuraavalle seinälle levitin pesuaineen painepesurilla, helppoa :) Mutta... Seinä ei tullutkaan puhtaaksi, koska minulla oli liian mieto puhdistusaine (en tiennyt, että painepesuri lisää seokseen vettä). Muutamia kohtia piti pestä useampaan kertaan. Kolmannen seinän pesin siten, että levitin tuhdin pesuaineseoksen painepesurilla, hankasin harjalla ja huuhtelin taas painepesurilla. Jes, nyt tuli puhdasta!!!!  Viimeinen seinä ja ruokasalin kattojen väli piti jättää myöhempään ajankohtaan, jotta saisin tikkaita ja tikkaiden pitäjiä käyttöön.

Ja sitten maalaamaan... Talkooväki, vanhempani ja pari ystävää, maalasivat... Isäni laittoi 3 pitkät tikkaat yhteen ja kiipesi maalaamaan räystäitä ja päätyikkunan yläpuolista sinistä seinää... Voi luoja, valitsemani sininen oli ihan kauheeta... Siis aivan vaalean sinistä. YÖK!!!!! HIRVEE suorastaan... Mutta sillä mennään... Ja sitten oranssit ikkunanpielet. Ensimmäisessä ikkunassa oranssi näytti järkyttävän erilaiselta kuin vanha maali, ennenkuin tajusimme, että päätyikkunan pieliä ei oltu maalattu, vaan niissä oli pohjamaalipunainen. Aikaa myöten ja maalin kuivuessa maalaustulos ei näyttänytkään ihan niin pahalta. Mutta en minä silti siitä tykkää!!!!

Maalausurakka oli melkoinen kokemus: lihakseni huusivat tuskasta, urakka oli valtavan paljon isompi mitä kuvittelin ja minä opin hallitsemaan korkeanpaikan kammoani. Siis minä kiipeilin tikkailla, joskin tikkaiden alapäässä oli koko ajan ystävä pitämässä tikkaita paikallaan. Ilman Lauraa en olisi tikkaille kiivennyt!!!! Lisäksi minä kävelin katolla, makasin katolla, maalasin katolla...














Maalausurakan lisäksi pihalla on tapahtunut... Pavut eivät näytä kauhean hyvinvoivilta, myös kesäkurpitsat tekevät kuolemaa (kukkivat silti), mutta punajuuret, sipulit ja porkkanat kukoistavat :)
Jalopähkämö on aloittanut kukintansa ja se kukkii upein violetein kukin. Yksi pihani roniskoista ruusuista päätti kukkia kauniin hennon vaaleanpunaisin kerrotuin kukin. Mietin, että miten sen saisi leikattua siistimmäksi, kunnes selvisi, että kyseessä onkin köynnösruusu. Sillä vaan ei ole tukea, joten se kasvaa maata pitkin...

Nyt on tarkoitus rentoutua muutama päivä, mutta kolmen päivän päästä minun on palautettava painepesuri. Joten siihen mennessä pitää saunamökin sauna ja pesuhuone olla siivottuna, tarkoitus on pestä ne kunnolla painepesurilla....






maanantai 20. kesäkuuta 2011

Lapsi- ja vierastyövoimaa tilalla

Muutaman päivän poissaolo kotoa oli taas tuonut muutoksia pihaan. Punajuuret olivat kasvaa hujahtaneet jo viisi senttisiksi, porkkanakin oli saanut kunnon lehteä, pinaatti noussut ja tietenkin valtavasti rikkaruohoa... Kotiintullessa mukanani oli 2 lapsivierasta. Heti ensimmäisenä aamuna tytöt pääsivät kitkemään kasvimaata, papu- ja kesäkurpitsapenkkejä. Ohjeeksi annoin, että kaikki vihreä pitää repiä pois, koska molempien penkkien hyötykasvit kasvoivat vielä sisällä ikkunalaudalla. Ja tytöthän kitkivät... He olivat halukkaita auttamaan enempikin, mutta siihen piti pistää stoppi. En uskaltanut luottaa punajuurten harvennusta 6 vuotiaiden käsiin... Tytöt lähtivät hoitamaan kylvämiään auringonkukkia.

Sopivasti sateiden välillä, auringon paistaessa päätin kokeilla puutarhan vesiletkua. Sen kunnosta ei ollut takeita, koska se oli entisen omistajan jäljiltä... Ensin uusi suutin kiinni vesipostiin, sitten letkussa ollut liitin kiinni suuttimeen. Ei toimi... Letkun toiseen päähän uusi pikakiinnitin ja se kiinni suuttimeen, hyvin toimii. Sitten viallinen pikakiinnitin kiinni sadettimeen, ei pysynyt, kun vettä suihkusi paineella. Siispä kiinnitinkauppaan....

Perjantaina pihalleni ajoi linja-auto peräkärry perässään ja toi lainaksi rakennustelineitä... Talonmaalaus on alkamassa... Lankomies pystytti lauantain aikana telineet isäni avustuksella ja tänään sunnuntaina päätin testata ne, koska paikalla oli joku soittamassa ambulanssia, jos sieltä tullaan pää edellä alas. Kyllä sinne ylös pääsi, kun tikkaat siirrettiin parempaan paikkaan, mutta se  alastulo... Telineiltä tikkaille siirtyminen oli kamalaa!!!! Mutta mä aion mennä huomenna uudestaan telineille, jotta opin ja pystyn... Huomenna lähdetään hakemaan maalipesua ja suojamuovia ja maaleja ja ... Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin, että talo pysyy sinisenä. Minä olen jo tottunut siihen, enkä pystynyt mieltämään taloa keltaiseksi valkoisilla ikkunan pielillä, koska katto on punainen ja sokkeli terasseineen ja ikkunanpuitteinen on tummaa harmaata.

Nyt nautitaan hiljaisuudesta ja kirjoitellaan kauppalistaa....

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kesäloma vai työloma

Lämmintä, kaunista, ihanaa... Todellinen lomailusää. Puutarha näyttää ihanalta: Syreeni tuoksuu huumaavasti, omenapuu valkoisenaan kukkia, akilleijat, raunioyrtit, ruusujuuri, sammalleimu näyttävät parhaita puoliaan. Tässä teillekin ihailtavaksi:

Vaikka kesäloma alkoikin, oli maanantaiaamuna kello herättämässä kuudelta. Olin nimittäin sopinut putkimiehien kanssa tapaamisen. Odotan, odotan ja odotan, mutta ei heitä kuuulu. Tiistaina soitan perään, että mikäs on, kun eivät tulleet... Eivät edes löydä tilaustani, mutta lupaavat soittaa vartin sisään. Ei kuulu soittoa... Hiukkasen meinasin jo hermostua, mutta kolmen tunnin kuluttua pihaani ajaa automaalaamon auto ja autosta nousee 2 putkimiestä kysellen, että mitähän pitäis tehdä... Heillä ei siis ollut hajuakaan tekemästäni tilauksesta, mutta kuuntelivat ja kirjasivat ylös työlistani ja lupasivat tulla seuraavana aamuna uudelleen materiaalien kera. Ystäväpiiristäni kuului hiukan epäileviä kommentteja, mutta putkimiehet tulivat lähes lupaamanaan ajankohtana. Ja rupesivat ripeästi töihin. Yksi teki töitä sisällä, toinen tutkaili toimimatonta jätevesipumppua ja minä kitkin kasvimaata. Putket saatiin korjattua melko nopeesti, testaus ja pumppu käyntiin ja lisää vesisuihkuja... Asentajilta loppui korjaussarjat, tein samalla tilauksen myrkystä... Pieni epäily, että tulevatko takaisin, mutta tulivat... Ja nyt toimii, enää on ylimääräisiä suihkuja WC-altaassa ja lavuaarin hajulukossa. Nekin korjaantuvat huomenna....

Pihatöitä on mukava tehdä, kitkemistä on melko vähän, joten kukkapenkkejä tekemään. Tällä pihalla kukkapenkit ovat väärässä paikassa ;) Hellesäällä on niin mukava rehkiä...

Ensin pintamaa pois... Sen alta löytyikin noin 20 cm kerros kiveä (koko vaihteli pikkurillin kynnestä pään kokoiseen). Ja kivien alta tiukkaa, paksua, harmaata savea... Eipä tarvitse miettiä punttisalia tai puistojumppaa, kun kaivaa kukkapenkkiä... Tietää tehneensä töitä. Tämän kesän tavoite on saada tämä kukkapenkki valmiiksi, lähtien ruususta päättyien koivuihin. Loppu hevosenkengästä keskustoineen tehdään vasta tulevaisuudessa ellei tänne ilmesty innokkaita kaivajia ;)

Silti voi sanoa, ihana asua maalla :)

maanantai 30. toukokuuta 2011

Ensimmäiset säilönnät omalta tontilta

Olipa ihana ja lämmin auringonpaiste... Huivi päähän, aurinkolasit silmille ja kasvimaata kitkemään. Juolavehnä, vuohenputki ja leinikit olivat hyökänneet kasvimaalleni, mutta hävisivät tämän taistelun. Ilokseni sain huomata, että punajuuri oli jo itänyt, pienen pienet sirkkalehdet olivat nousseet savesta. Ihana ja toivottu ylläri. Samalla kasvimaata raakatessani totesin, että reunimmaiset sipulit ovat sen verran keskellä penkkiä, että reunaan toivottavasti mahtuu vielä yksi kylvävako. Mahtuihan siihen: Puoleen vakoon kylvin pinaattia (lajike: Matador) ja toiseen puolikkaaseen kylvin jäävuorisalaattia (lajike: Great Lakes). Pinaatti on lähempänä taloa ja salaatti kauempana.

Vielä johonkin kohtaan pitäisi rakentaa monivuotisten kasvien kasvimaa. Villirucola ja maa-artisokat odottavat kylvämistä. Niitä en haluaisi istuttaa kasvimaahan, jotta sen voisi joskus kääntää jyrsimällä. Hyviä ideoita siis otetaan vastaan.

Olin jo muutaman viikon ihaillut pihani nokkospuskia. Mieleni on tehnyt kokeilla nokkosruokia. Nyt jo nokkoset olivat aika isoja. Saksin nokkoset varsineen ämpäriin. Kokonaisen ämpäsillisen niitä poimin, sitten toin saaliini sisälle ja laitoin tiskialtaaseen likoamaan. Liotetuista nokkosista riivin lehdet irti, varsi joutui suoraan biojätteeseen. Siivilällisen lehtiä laitoin kiehuvaan veteen, keitin niitä noin 5 minuuttia ja sitten kaasin keitinveden siivilän läpi ämpäriin. Huuhtelin nokkoset kylmällä vedellä, puristin kuivaksi ja lätsäytin kasan leikkuulaudalle. Annoin niiden hetken jäähtyä, sitten muotoilin pötkön ja leikkasin viipaleiksi. Viipaleet nurin ja lopuksi koko leikkuulauta pakastimeen. Toivottavasti minulla on tämän jälkeen helposti käytettäviä nokkospellettejä... Yhdestä ämpärillisestä nokkosia tuli noin 3 desilitraa ryöpättyä nokkosta. Ja sitten minulla on puoli ämpärillistä nokkosvettä lannoitukseen ja hiusten hoitoon. Nokkosvesi kuulemma edistää hiusten kasvua...

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Pihatöitä talkoilla ja pieniä vieraita

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet työntäyteistä aikaa pihalla. Vieraatkin on pistetty lapion varteen (KIITOS). Kasvimaa on nyt kunnossa, laajennusosa odottaa taimia, polut on katettu oljilla. Kohta pääsen kattamaan sipulipenkit, niissä on jo mukavat alut.

Marjapuskat ovat kukassa ja kimalaiset ovat olleet ahkeria :) Pirtin takana olevat "punaherukat" tunnistin taikinamarjaksi, koska niissä kukkatertut kasvavat ylöspäin. Harmi!!!!! Takapihan marjapuskat kasvoivat vuohenputkien ja nokkosten seassa. Niissä oli runsaasti kuivia oksia. Kitkeminen, leikkaaminen ja tukeminen sai ihmeitä aikaa, vai mitä ?
Ennen

Jälkeen

Tämä puska on aika eriskummallisen muotoinen, mutta aika näyttää saako siitä elävää kunnollista kasvia. Marjojen kyspymisen jälkeen olis tarkoitus aloittaa leikkausurakka, joka jatkuu useiden vuosien ajan. Niin tiheitä ja isoja osa puskista on... Eivät meinanneet mahtua 80 cm kehikkoon.

Viikko takaperin istutimme siskon lasten kanssa auringonkukkia. Niiden kylväminen oli lapsille mukavaa puuhaa. Tänä kesänä herrasväki vieraileekin usein täällä, joten lapset pääsevät seuraamaan kylvöksen kasvua. Toivottavasti pääsevät näkemään kukkivia auringonkukkia :)

Pienten siskonlasten lisäksi rupesin epäilemään, että talossani asustaa muitakin pieniä, ainakin rapinasta päätellen. Hiljaa hiipien pääsinkin yllättämään hiirulaisen... Näin sen otuksen elävänä roskakaapissani. Siispä loukkua virittämään ja vajaan tunnin kuluttua loukku napsahti ja hiirulainen oli vainaja. Viime syksynä kalliilla hankittu koteloloukku osoitti toimivuutensa, eikä minun tarvinnut koskea itse loukkuun, kun irrotin hiirtä pirtin takana. Joskus kannattaa satsata laatuun ;)

Uusia kasvilöytöjä pihalla: Jalopähkämö (nähty aiemmin, nyt tunnistettu) ja komea maksaruoho ja oletettavasti pihalla kasvava päivänlilja on syyspäivänliljaa, koska siinä ei vielä näy kukkavanoja kuten äitin päivänliljassa.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Pakko päästä kylvämään...

Pakko, ihan pakko on päästä kylvämään. Siis nyt iski niin paha kylvökuume, että pakko on, vaikka savikokkareet kasvimaalla on koko 5 cm. Mutta ei ne enää käsipelillä pienene. Maakin on mukavan märkää, kun on satanut parina päivänä.

Siispä kylvösuunnitelma esille ja opaskirja kans. En nimittäin aiemmin ole penkkeihin kylvänyt. Riviväli ja taimitiheys on uutta. Ensimmäiseen riviin laitoin sipulia, toiseen riviin tuli aikaista porkkana, lajike Amsterdam, sitten taas sipulia ja sitten taas porkkanaa, tällä kertaa syyslajiketta Nantaise. Ja vielä lopuksi rivillinen punajuurta, lajike Detroit. Oli mielenkiintoinen urakka laatia talvella viljelysuunnitelmaa, kun kaikki kasvit eivät tykkää toisistaan. Porkkana ja sipuli kuulemma suojelevat toisiaan, sitten tillin piti pysyä kaukana, jne... Toivottavasti lukemistani ohjeista on hyötyä...

6 riviä kylvetty ja pieni kasvimaani oli täynnä. Kesäkurpitsa, pavut, pinaatti, rucola... Ne ovat vielä kylvämättä. Rupesinpa sitten saman tien kääntämään lisämaata. Ensimmäinen kerta käännetty, purettu työpaineita saveen. Siitä on hyvä jatkaa paineiden purkua...

Kesäkurpitsan alut näyttävät nostavan päätään mullasta, amarylliskin heräsi henkiin kasvattamaan lehtiä... Ystävän tuoma ruohosipulisetti menee tänään kylvöön... Basilikan vieressä keittiössä on tilaa....

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Ikävä ylläri ja hiukan positiivista

Sai tänään vanhemmat vieraakseen. He toivat tullessaan uuden vesipumpun naapuriin, koska vanha oli rikki ja halki ja korjauskelvoton. Isä asensi sen paikalleen ja kokeili. Vettä tuli, mutta ei hanasta, vaan vessan seinästä ja keittiön katosta. Molemmissa putket halki :( Eli toisin sanoen naapuri on päästetty kylmäksi, oletettavasti edellinen omistaja ei ole lämmittänyt sitä sen jälkeen kun muutti siniseen taloon. Piru vie!!!! Tiedän, että ostin piharakennukset huonokuntoisina, mutta luulin silti, että pumppu toimii eikä putkissa olisi reikiä. Minusta näistä vioista olisi pitänyt kertoa... Korvauksia on silti turha hakea, putkimies vaan paikalle...

Vanhempani toivat minulle myös ruohonleikkurin, sellaisen bensakäyttöisen, joka pitää vetää käyntiin. Hirvittää, saanko sen käyntiin. Kokeiltaessa se lähti käyntiin, samoin illalla kun oikeesti ajoin pienen pläntin nurmikkoa ja ison alueen rikkaruohoja. Jes!!!! Mutta pihasta voi sanoa, että perunapeltokin on tasaisempi kuin meikäläinen nurmikko (lue rikkaruohikko). Työmaata riittää sen tasoittamisessa...

Isäni kiipeli talojen katoilla ja puhdisti rännit, äitini haravoi, kantoi puita ja siivosi muutenkin pihaa. Suurkiitos!!!!! Hommat menivät paljon eteenpäin, vaikka en ehtinytkään kylvämään kasvimaata. Ehkä huomenna....

Uusia löytöjä pihalla: mustarastaan pesä liiterin oven päällä, ukonhattuja syreenin juurella...

torstai 12. toukokuuta 2011

Maanmuokkaus jatkuu

Kasvimaa oli käännetty jo kertaalleen, lopputuloksena valtavia savipaakkuja. Niitä tämä muskeliton mimmi päätti lähteä pilkkomaan... Hiki tuli, savi oli kovaa ja ... Mutta yllättävää kyllä, koko kasvimaa ei ollutkaan enää junttasavea, vaan osa isoista kokkareista hajosikin helposti. Eli kyseiselle paikalle oli joskus lisätty multaa... Kiviä oli peltotilkku pullollaan, mutta ne ovat oivaa pengerrysmateriaa toisaalla. Kuvassa on kääntöurakka puolessa välissä...
Jaksoin kääntää koko läntin. Ei se iso ole, mutta tuntuu kropassa. Ei tarvii etsiä punttisalia tai jumpparyhmää....

Maanparantamiseksi suunnittelin lisääväni kasvimaalle hiekkaa ja multaa. Ja kotipihaltahan löytyy kasa hiekkaa, joka on osin liian isorakeista. Sain kuitenkin Äitiltä hyvän seulan, nimittäin marjanpuhdistimen. Siis aivan loistava seula, vajaa lapiollinen hiekkaa ja heiluttelu, niin jo sai sopivaa hiekkaa kasvimaalle. Yllättävän kestävä seula, sain seulottua 2 kottikärryllistä hiekkaa ja myöskin leviteltyä ne kasvimaalle ja seula on edelleen ehjä. Kasvimaan pinnalle ripottelin vielä hiukan dolomiittikalkkia, jotta saisin pH:ta nostettua.

Huomenna on tarkoitus levitellä kasvimaalle multaa ja sitten kääntää kasvimaa kolmannen kerran... Sitten porkkanoiden ja sipulin kylvö. Ja sen jälkeen voikin aloittaa kasvimaan laajentamisen...

Toivottavasti löydän pikaisesti puhelimen USB-kaapelin, niin pääsen laittamaan tänne kuvia ihanista narsisseista, parvitulppaaneista sekä tavallisista tulppaaneista... Ne on ihania :)

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Ensimmäiset kylvöt

Korkkarit ovesta sisälle, "kroksit" jalkaan ja pihakierrokselle. Niin kiire oli, ettei edes pyhämekkoa ehtinyt vaihtamaan... Ja tapahtumia oli...

Narsissit likakaivon vieressä kukkivat. Olivatkin valkoisia, oranssireunaisella keskustalla. Ihan kivoja, vaikka eivät olekaan sitä, mitä odotin... Torstaina istutetut raparperit olivat vielä hengissä, samoin tyrnit. Pikkutalvio naapurin seinustan kivikasassa kukki. Pari pientä sinistä kukkaa pilkotti rönsyjen alta. Naapurin nurkalla näyttääkin olevan jotain erikoistulppaania tavallisen lisäksi. Olivat niin pieninuppuisia ja hentovartisia, että olisivatko jotain parvitulppania. Muutaman viikon sisällä sen sitten näkee... Punavuokot loistivat upeasti auringossa, yhtä koivua lukuunottamatta kaikissa muissa oli jo lehti. Siis kesä on täällä...

Viikonloppuna hankin takakontillisen puutarhamultaa, kun halavalla sai... 3 * 70 l oli 8 €. Relluun mahtui sopivasti kolme satsia. Eihän tämä Aurinkomulta tietenkään vedä vertoja Biolanin Mustalle mullalle, mutta saa kelvata. Oletettavasti hinta-laatu -suhde on hyvä. Ja multaa täällä tarvitaan savimaata parantamassa. Samasta paikasta tuli myös ostettua marjanpuhdistin. Sitä ei käytetä marjojen puhdistamiseen, vaan hiekan seulomiseen. Pihassa on hiekkakasa, raekoko 0-10 mm. Eiköhän tällä seulalla saa sopivasti isoimmat kivet pois. Tarkoitus oli huomenna aloittaa seulominen, mutta vissiinkin veroehdotus täytyy ensin korjata. Jäi hiukas viime tippaan, palautuspäivä tiistaina... Multasäkit tuli nosteltua pinoon mökin seinän viereen odottamaan siirtoa kasvimaalle...

Viimeinen iltapuhde: Kesäkurpitsan kylväminen. Tein sanomalehdestä 5 pottia, kylvömultaa pohjalle ja joka pottiin 2 siementä. Lajike'White Long', ostopaikka Isoäidin kasvit. Valintaperusteena teksti: "Maukas myös täysikasvuisena". Toivottavasti pitää paikkansa, kun usein kesäkurpitsat pääsevät ihan vahingossa venähtämään... Tulevaa satoa odotan jo vesikielellä :)

torstai 5. toukokuuta 2011

Ensimmäiset istutukset

Kasvimaa odottaa edelleen jatkomuokkausta. Tarkoitus oli lähteä kärräämään hiekkaa kasvimaalle. Hiekkakasan vieressä totesin, että raekoko on osin liian suurta. Seulaa kaivattaisiin...

Siispä pihakierrokselle, että mitäs nyt on tapahtunut. Vau, taas uutta. Nyt siinä kukkapenkissä kasvaa kurjenpolvea. Tänään iso puska, viikonloppuna ei mitään havaintoa vielä. Sitten pihalta löytyi jotain harmaalehtistä, tosi kovin levinnyttä kasvia... Mikä lie...

Päätinpä soittaa Ystävälle ja kertoa uusista löydöistäni. Tää on niin mahtavaa, yllätyksellistä. Kaikki työongelmat unohtuvat pihalla kävellessä ja touhutessa. Mutta puheluun... Ystävä oli jo aiemmin luvannut minulle raparperiä ja tyrniä, sopivaa hakuajankohtaa ei vaan tuntunut löytyvän. Mutta löytyihän se, kun heti lähti... Niinpä pääsin istuttamaan pihalleni useamman puskan raparperiä. Sopiva paikka löytyi likakaivon vierestä, kuitenkin niin että niille on kulkuväylä. Ensin kuoppa junttasaveen, pohjalle kanankakkarakeita (kunhan ne ensin vartin etsimisen jälkeen löytyivät) ja sitten raparperit ja lopuksi päälle käsipilkottua savea. Ja lopuksi vettä päälle. Uskalsin laittaa, kun täksi yöksi ei ole luvattu pakkasta.

Siinä ne nyt ovat... Ensimmäiset omat istutukset tuovat heti oman pihan tuntua. Enää ei kaikki ole etsimistä ja löytämistä, vaan osin jo oman kädenjäljen ihailua. Tulevaa kesää ja raparperimehua odotellessa.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Pihan muokkausta

Vihdoinkin pääsin aloittamaan kasvimaan tekemisen... Ensimmäiseksi piti tietenkin kaivaa pääsiäisenä kaadetun aronia juurakko ylös. Helpommin sanottu kuin tehty... Vinssiä tai voimamiestä odotellessa...
Koska tämä homma ei toteutunut ihan loppuun asti, niin aloitin kasvimaan kääntämisen sen toisesta reunasta. Aronia on siellä toisessa reunassa. Huh, mitä junttasavea, terävä lapio ja satakiloinen ruho sen päällä, niin puoli lapion mittaa sain käännettyä. Nyt on kämmenet rakoilla ja vaivaiset pari neliötä kasvimaata käännettynä. Ennenkuin saveen voi mitään kylvää, sitä täytyy vielä pilkkoa ja lisätä maanparannukseksi hiekkaa ja multaa... Käyköhän tuo pihalla kasassa oleva hiekka, vai pitääkö olla vielä hienompaa ????

Pihakierroksella löytyi taas jotain uutta: Sinikukkaisen maanpeitekasvin tunnistin perennakirjasta pikkutalvioksi, mutta tämä leskenlehdennäköinen on vielä täysi arvoitus... Pidän tämänkaltaisista yllätyksistä  :)

torstai 28. huhtikuuta 2011

Kottikärryn kasausta

Maanantaina haravoidut lehtikasat tönöttävät pihalla, kun ei talosta löydy kottikärryjä. Siispä kottikärryostoksille K-rautaan. Päätin hankkia tukevat kärryt, jotka kestävät savikasojenkin siirtelyä. Samalla kertaa päätin ostaa myös pyykinkuivaustelineen, sellaisen pyörivän...

Kottikärryt löytyivät, samoin kuivausteline. Sain jopa erittäin hyvää palvelua... Mutta... Ne kottikärryt myytiin osina, kasaa itse periaatteella. Hiukan rutisin asiasta ja myyjä totesi, että hintaan 49 € saisin valmiiksikasatut kottikärryt. Pihi-minä päätti kasata kärryt itse, kyllä minulla ruuvimeisseli ja jakoavain käsissä pysyy.

Kasausohje oli hyvin selkeä: kuva, numeroita ja apulause "aisat ovat erilaiset ja oikea aisa on merkitty rastilla". Ja hitot niissä mitään rastia ollut, ei sitten kummassakaan, vaikka kuinka käänteli. Siispä virheelliset ohjeet, koska aisat olivat ihan samanlaiset!!!!! Ensimmäinen aisa meni paikalleen hyvin, ruuvien ja mutterien kiristys onnistui. Toinen aisa ei mennyt ihan niin helposti, ensin piti kohdistaa pohjan ruuvi ja vasta sitten sivuruuvit. Mutta menivät kuitenkin. Sitten pyörä/ kippaustuet. Ne oli hiukan ihmeelliset, mutta menivät paikalleen. Sitten pyörä, helppo nakki. Ja lopuksi metallikaari pyörän eteen. Hitto, se on 5 senttii liian levee... Ja mun voimillani sitä ei väännetä. Piru vie, onko ne aisat sitte kuitenkin väärin päin ????? Nyt palo pinna ja mä lopetan tältä illalta. Jos kaikki olis menny hyvin, mulle olis tullu ihan kiva tuntipalkka, mutta homma on vissiin aloitettava alusta...

Perjantai...
Aloitin kottikärryurakan löystyttämällä ruuveja, josko siten saisin kaaripalan kiinni. Ei auttanut, joten aisanvaihtoon. Nyt edes ensimmäinen aisa ei suostunut paikalleen. Reijät olivat ihan väärissä paikoissa... Joten taas aisa irti ja vaihtamaan paikkaa. Nyt päätin ottaa naisen logiikan käyttöön. Ensin aisat kevyesti kiinni, sitten kaaripala ja viimeiseksi pyörä. Sitten ruuvit kireelle ja avot, kottikärry oli kasassa ja valmiina aloittamaan työt. Monta lehtikasaa sillä ehtikin yhdessä illassa siirtää pirtin taakse....

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Ihana pääsiäisipäivä

Luoja, että mulla on ihana sauna. Tai siis se antaa taivaalliset löylyt, hankaluutena on, että kyseisessä talossa ei ole juoksevaa vettä...

Ja saunanlämmityskin otti aikansa, noin 4 tuntia. Mutta se sujui puutarhanhoidon lomassa... Tää pääsiäinen tais olla eka, jolloin matkalta oli kiire kotiin, siis puutarhaan. Aamulla heti kymmeneltä lähdin kokeilemaan uusia oksasaksiani aroniaan. Ohuet oksat katkesivat hyvin, paksumpia oksia varten piti hakea kirves liiteristä. Nyt on aroniasta enää jäljellä oksantyngät, mutta nekin katoavat kunhan jaksan aloittaa kaivuu-urakan.

Pienen levon jälkeen (flunssa vienyt voimat) kanniskelin oksat pirtin taakse aumakompostin pohjaksi. Kompostin paikkaa piti kuitenkin hiukan siirtää, koska suunnitellulla paikalla kasvoi punavuokkoa pieni mätäs. Ne oli pakko säästää, kun muita kukkasia ei näkynyt lähistöllä.
Saunan lämmetessä haravoin etupihaa, syksyn lehdet ja kuollut ruoho piti saada pois. Seinänviereltä paljastui muurahaispesän lisäksi skillaa ja akilleijaa. Saostuskaivon viereltä parin laudan alta pilkisteli narsisseja.

Haravan varressa suunnitelmat jotenkin konkretisoituivat. Nyt tiedän mansikka- ja vadelmapenkkien paikat.  Herukoiden paikkoja täytyy hiukan vielä pohtia, samoin luumun ja tyrnin. Tilaa onneksi riittää...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Yllätyksiä pihakierroksella


Nyt kun maa on jo osittain paljastunut lumen alta, on mukava lähteä tutustumismatkalle puutarhaan. Aurinko paistoi, linnut pitivät konserttiaan ja oli lämmintä...

Syksyllä muuttaessani taloon, piha oli ankea eikä kukkapenkkejä ollut. Yllätykseni olikin melkoinen, kun maasta oli noussut tulppaaninlehtiä ja jotain, mitä vaikuttaa päivänliljalta. Onko se päivänliljaa, selviää parin kuukauden kuluttua.
 
Hiukan kukkapenkkiä raivatessani löysin sieltä mätiä omenoita. Yök, mutta ei kuitenkaan. Nimittäin nyt tiedän, että pihapuuni on omenapuu, eikä mikään päärynä tai kirsikka. Toivottavasti puu on jotain makeaa ihanaa lajiketta...

Takapihan marjapuskista osa näytti entisiltä, eivät ne kovin hääveiltä näyttäneet syksylläkään, joten niitä pitää uusia. Vanhatkin täytyy hoitoleikata, mutta ensin pitää tarkistaa kunto. Siispä ensi keväänä... Työleiri on vasta alussa...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Puutarhasuunnittelua messuilla

Päätin lähteä Helsinkiin Puutarhamessuille hakemaan ideoita omalle pihalle. Kiveä, kiveä ja kiveä tai oikeastaan betonia, betonia ja betonia. Siinä ideatarjonta. Kotitarveviljely on lisääntynyt, mutta ei sitä kyllä messuilla huomannut. Yhtenä mallipuutarhana oli Kokin puutarha. Pyh!!! Betonilla rajattu alue, jossa oli kaksi pientä yrttilaatikkoa... Missä oli salaatit, tomaatit ja kaikki muu, mitä kokki tarvitsee... Alueen rajoille oli istutettu runkomaista, pylväänä kasvavaa punaherukkaa.

Iloinen ylläri löytyi kuitenkin Biolanin osastolta. Tuunaa pakki - kilpailu ja muutama valmiiksi tuunattu lannoitepakki. Tässä kuva...
Siis aivan loistava idea hyötykäyttää lannoitepakit. Ja mikä parasta, osastolla myytiin pakkeihin sopivaa altakastelusarjaa. Eli tuunatusta lannoitepakista saa kunnollisen istutusruukun. Yhteen mallipakkiin oli maalattu liitutaulumaalilla kaksi ruutua, joihin saattoi kirjoittaa istutetun kasvin tiedot yms... Sellainen altakastelusarja oli ihan pakko ostaa, vaikkei minulla olekaan yhtään tyhjää pakkia, mutta idea oli niin hyvä. Eikä näitä altakastelusarjoja ole tulossa kauppoihin.

Altakastelusarja olikin ainoa heräteostos. Olin päättänyt, että yhtään taimea, kukkasipulia tai siementä en osta. Enkä ostanut, Hyvä Minä!!!!!

Ainoa todellinen puutarhaidea löytyi erään puutarhalehden osastolta. Siellä oli pieni mallikasvimaa, joka oli katettu olkisilpulla. Kaikki vihreät kasvit tulivat hienosti esille keltaisten olkien keskeltä. Mutta mistä saisi olkia kateaineeksi ? Heinää saa katteeksi ihan omalta pihalta...

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kompostorin hankinta

Heti muutettuani päätin hankkia kompostorin. Tutustuin tarjontaan, mietin, mietin ja mietin ja päädyin Biolanin 220 litraiseen lämpökompostoriin, vaikka se melko hintava onkin. Yhdenhengen taloudessa biojätettä tulee aika vähän, joten päätin siirtää hankinnan kevääseen, vaikka sydän verta vuotaen jouduin biojätteen laittamaan sekajätteen sekaan.

Olen jo kuukauden ajan tehnyt hintavertailuja, mutta hintahaarukka näytti olevan 489 eurosta ylöspäin... Hiukan huojennusta tuo kuitenkin Biolanin mainos Suomela-lehden välissä, saan 20 € takaisin, kun lähetän ostokuitin Biolanille. Hyvä juttu!!!!

Keskiviikkona tulleissa mainoksissa oli kuitenkin iloinen ylläri. Bauhaus mainosti kompostoria hintaan 429 €. Torstaina töiden jälkeen auton nokka kohti Vantaan Tammistoa, koska lähempää ei Bauhausia löydy. Biolanin sivuilla oli kompostorin mitat, myös suurimmat mitat. Mittasin auton takatilan ja totesin, kyllä mahtuu.

Bauhausissa ei kompostoreita näkynyt missään, joten kysyin apua. Myyjä haki trukilla kompostorin sisään, avasi kääreistä, ajoi sen kassalle, vei vielä uloskin ja änkesi sen autooni. Pakokauhu meinasi iskeä, kun se ei ekalla yrityksellä mahtunutkaan Rellun kyytiin. Eikä toisellakaan... Mutta hiukan vinossa, kalleellaan se sinne sitten lopulta mahtui. Ei nimittäin olisi ollut kauhean kiva ajella moottoritiellä takaluukku auki vesi- ja räntäsateessa... Siis aivan loistava palvelu Bauhausissa, jäi tosi hyvä fiilis!!!!!!

Nyt kompostori seisoo Pirtin seinustalla sisällään kuivikkeet, ensimmäiset biojätteet, kompostiherätteet ja pintakuivikkeet. Kompostimullan odotus on alkanut...

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Ensimmäiset kuukaudet maalla...

ovat olleet mielenkiintoisia. Kiinteistövälittäjä lupasi, että tänä talvena ei tule niin paljon lunta kuin edellisenä. Toisin kävi, lunta tuli reippaasti enemmän... Lumitöitä sai tehdä oikein urakalla, kun naapurillakaan ei ole aikaa traktorilla lingota minun pihaani, vaikka oman pihatiensä linkosikin. No kunto kasvoi mukavasti, terveydenhoitajakaan ei valittanut korkeasta verenpaineesta tarkastuksessa.

Ongelmiakin on ollut: Mitä tehdä, kun kotiin tullessa onkin putket jäässä... Entäpä kun leivinuuni ei suostu vetämään vaan sylkee kaiken savun sisälle... Kaikennäköistä on siis sattunut ensimmäisten kuukausien aikana...

Nyt kevään tullen on mukava aloitella pihasuunnittelua, kun tontin rajatkaan eivät ole kunnolla selvillä, - lumi tuli niin aikaisin. Rajojen tarkastus onkin ensimmäisiä tehtäviä lumien sulettua. Tämä onkin sellainen työleiri: ensimmäisenä kesänä suunnittelen vain ja ainoastaan kasvimaan tekemistä. Ja kompostoinnin aloittamista. Ja paria kukkapenkkiä. Ja...