Vapaa viikonloppu eli työleiri keittiössä

Viikolla en saanut pahemmin mitään aikaiseksi, työpäivän jälkeen ei jaksanut. Joten viikonlopulle jäi melkoisesti rästihommia. Tai ei ne mitään rästihommia ole, vaan rentouttavia puutarhatöitä, sadonkorjuuta ja vähän kitkemistä...

Aloitin papupenkistä mukanani 10 litran ämpäri, kiitettävästi tuli pensaspapuja ja ensimmäiset salkopavutkin kiipeilin keräämään tikapuilla. Sitten pienen taikinakulhon kanssa kurkkulaatikolle. Eihän siihen parin litran taikinakulhoon mahtunut kuin muutama kurkku. Hienosti tuottavat vielä satoa, vaikka ovat näyttäneet melko väsyneiltä jo pitkään. Sisällä punnitsin sadon, yli 4 kiloa. Eli etikkakurkkujen teko jatkuu...

Punajuuret näyttävät valtavilta. Ihmettelin jo kuukausi sitten niiden kokoa, mutta en ruvennut silti niitä nostamaan. Nyt vedin ylös muutaman, tarkalleen ottaen 9 kappaletta eli yhteensä 2 kiloa etikkapunajuuria varten.

Sitten tutkailin lehtikaalia. Joku niillä oli herkutellut, alimmat lehdet olivat jo täynnä reikiä. Sadonkorjuu alkakoon... Leikkeilin kauniita lehtiä, huuhtelin vihreät madot kakkoineen pois ja vein saunamökkiin kuivumaan.

 Ja sitten alkoikin työleiri... Punajuurien keittäminen, kurkkujen viipalointi, etikkaliemienkeitto, jossain välissä kävin tyhjentämässä karviaispensaan ja keitin niistä sitruunalla maustettua mehua, ja nyt sunnuntai-illan ratoksi keittelen vielä kesäkurpitsahilloa.

Olen todennut karkkirasiat käteviksi säilöntäastioiksi, ne ovat konepesunkestäviä, niitä on helppo pinota päällekkäin ja niitä saa helposti. Tänään kuitenkin karvaasti koin myös niiden heikkouden. 2 kurkkurasiaa oli työpöydällä jäähtymässä etikkapunajuurten ja karviaismehun kanssa. Pöydällä oli hiukan ylipursunnutta kurkkulientä, koska purkit olivat piripintaan täysiä. Myöhemmin huomasin, että lientä valuu jo lattiallekin, että mitä h...a. Toinen kurkkurasia onkin halki ja valuttanut suurimman osan liemestä työpöydälle, alapuolella oleviin laatikoihin ja vasta sieltä lattialle. No tulipahan nekin laatikot siivottua edes kerran kolmeen vuoteen... 

Huh huijaa, varsinainen työleiri on kotona ollut, joten huomenna on mukava mennä töihin lepäämään. Jotenkin loman loputtua on ihan syksyinen olo, niinkuin kesä ja kasvu olisi jo ohi, vaikka se ei olekaan. Mutta joka tapauksessa aloin jo valmistautumaan ensi kevääseen ja kylvöihin. Tilasin netistä kukkahyllykön ja 4 kurakaukaloa.Ei lopu tila kesken, vaikka vähän enemmän kylväisi mitä tänä keväänä...

puutarhakuulumisia

Olen päässyt korjaamaan satoa kasvimaalta!!!! Ensimmäinen kerta tuntuu mahtavalta, minä onnistuin...

Tänään hain ensimmäisen sipulin perunasalaattiini, samoin muutaman avomaankurkun ja yhden kesäkurpitsan.

Olen joka päivä vahtinut, milloin ensimmäinen salkopapu pääsee huipulle ja tänään hän oli siellä. Olen niin tiiviisti seurannut salkopapuja, että olen lähes unohtanut samassa laatikossa kasvavat pensaspavut. Olen kyllä ihaillut niiden kukkia, mutta harmitellut pölyttäjien vähyyttä. Tänään kurkistin papujen sekaan ja siellähän oli jo valmista, ainakin muutama vihreä papu. Pakkohan ne oli poimia ja ryöpätä, niinpä täällä syödään iltapalaksi valkosipulivoissa paistettuja papuja, nami!!!

Punajuuret näyttävät valtavankokoisilta, eli todennäköisesti ne pitää kohta jo nostaa, vaikka ollaan vasta heinäkuulla. Uskomatonta!!!!

Ilokseni löysin tänään ananaskirsikan alun, tai itseasiassa niitä oli ainakin kaksi... Tässä se suurempi

Lisäksi takapihan kukkapenkki punoittaa...

Raivausta Potagerissa

Joskus huomaa tehneensä ylilyöntejä... Laajensin keväällä kasvimaan lajikevalikoimaa avomaankurkulla. Lueskelin kurkun kasvatusohjeita  ja niissä kehuttiin kurkkuyrtin tuovan pölyttäjiä kurkuille. Minä tietenkin kurkkuýrtin siemeniä ja istutin kokonaisen pussillisen niitä kurkkulaatikon keskelle. Hyvin lähtivät kasvuun, liiankin hyvin. Nyt kurkkuyrit peittävät lähes koko laatikon ja peittävät kurkuilta auringon. Kauniita ovat ja mehiläisiä ja kimalaisia pörisee niissä runsaasti. Minä vaan en tarvitse kurkuille pölyttäjiä, lajike on itsestään pölyttyvä. Niinpä tartuin saksiin ja katkoin suurimman osan kurkkuyrtin varsista. Muutaman jätin koristeeksi. Iloinen yllätys löytyi kurkkuyrttien alta, useita kurkunalkuja, parhaat lähes kymmensenttisiä :)

Toinen melkoinen kasvuongelma näyttäisi olevan spagettikurpitsa. En todellakaan ymmärtänyt sen kasvattavan kolmemetrisiä lonkeroita, jotka kasvavat ja kasvavat. Nyt ne peittävät välikäytäviä, hukuttavat samassa laatikossa kasvavat kesäkurpitsat alleen ja yltävät jo mansikkapenkkiin asti. Satoa näyttäisi tulevan runsaasti, jos kaikki alut kehittyvät valmiiksi hedelemiksi. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että spagettikurpitsan alut ovat samanvärisiä kuin kesäkurpat, lajike 'white long'. Vain muoto on eri, spagettikurpitsa pyöreä ja kesäkurppa pitkulainen. Silti vaikka spagettikurpitsa valtaa alaa, kesäkurpitsa on jaksanut taistella ensimmäiset valmiit hedelmät. Sadonkorjuuaika on alkanut, JEEEEEEE!!!!!!!

Vielä en ole tehnyt päätöksiä ensi kesästä, ensin täytyy päästä maistelemaan keitettyä spagettikurpitsaa. Lisää kasvatuslaatikoita on kuitenkin tiedossa, ainakin 6 kappaletta...

Viilin viemänä, retikan jäljillä

Tänään maistelin itsetekemääni viiliä... Hyvältä maistui, siis viililtä... Tottahan sitä vieläkin on kehitettävää, ainakin viilin seisomisajassa, se vaatii 24 tuntia lämpöä, 12 oli turhan vähän. Eron huomaa happamuudessa.

Muutaman päivän lomamatkan jälkeen oli taas ilo kierrellä kasvimaalla. Kesäkurpitsan tyttökukat olivat aloittaneet kukinnan, pojat pääsivät alkuun jo pari päivää aiemmin. Pienen pienet kurkuntaimetkin kukkivat jo. Mutta onkohan kurkuilla sama kuin kesäkurpitsalla, että vaativat ristipölytyksen ? Muistaisin lukeneeni, että se on kiinni kurkkulajikkeesta. Täytyy varmaan kaivaa siemenpussi esiin, siitä sen pitäisi selvitä.

Kurkkuni ovat niin pienenoloisia, että päätin täydentää laatikoita lisäkylvöllä. Kotipuutarha-lehden uusimmassa numerossa oli juttu japanilaisista vihanneksista. Daikon-retikka on herkkuani ja vaatii kasvaakseen lyhyen päivän, joten sitä päätin kylvää. Se suositellaan kylvettäväksi näin heinäkuussa, aiemmin kylvettynä se kukkii herkästi. Ongelmaksi muodostui siementen hankinta. Hyötykasviyhdistyksellä oli ollut Daikon-retikkaa, vaan ei ollut enää, Nelsonilla sitä ei ollut lainkaan, eikä Isoäidillä. Onneksi Korpikankaalta löytyi. Hiukan kalliiksihan se tuli, yhden siemenpussin tilaus, mutta mitä siitä. Pääasia, että sain sitä. Huomenna pääsevät siemenet multaan.