Ensi kesän kukkaloistoa toivoen

Ensi kesä tuntuu vielä kaukaiselta ajalta, mutta silti se on jo ajatuksissa ja suunnitelmissa, ainakin kesäkukkaistutusten miettiminen. Tai oikeammin ehkä nuukuus, eli miten saada upeat kesäkukkaistutukset halvalla. Kun tilaa ja kokeiluintoa riittää, niin olen kantanut suurimman osan tämän kesän kukista saunamökkiin. Siellä yritin talvettaa viime talvena pelargonini, mutta onnistuin jäädyttämään ne. Onneksi olin ehtinyt ottamaan niistä pistokkaat ennen kohtalokasta kylmyyttä. Nyt yritän taas, paitsi että pelargonien lisäksi kannoin sinne verenpisaroita, ahkeraliisoja, ruusuliisan, verbenan ja lumihiutaleen. Ja onhan siellä vielä yksi begoniakin. Tungosta on.

Pelargonit näyttivät jo niin kellastuneilta, että virittelin heille hiukan valoa. Valohoitoa heille tarjoillaan vain iltaisin (tällä hetkellä), myöhemmin kaamosaikana saattavat saada vähän enemmän valoa.

Koska saunamökissä on jo melkoinen tungos, niin päätin kokeilla muutaman pelargonin talvettamista pistokkaana. Katsotaan jaksavatko ne juurtua enää näin myöhään, olisi pitänyt ottaa ne jo kuukausi takaperin. Mutta kun en ehtinyt/ muistanut/ viitsinyt. Kokeilen juurruttaa heidät sisällä huoneenlämmössä ennenkuin siirrän heidät saunamökin viileyteen.

Kokeilin myös ottaa lumihiutaleesta pistokkaita. Se on lukemani perusteella vaikeasti talvetettava ja erityisen tarkka kastelusta eli ei ihan minun kasvini, mutta kokeillaan. Mitään en menetä, varsinkin kun alkuperäinen kasvi maksoi poistomyynnissä yhden euron. Se on siis ollut jo hintansa väärti.

Kasvien ja pistokkaiden lisäksi olen kerännyt siemeniä (en pelkästään kaupoista), vaan myöskin omista kasveistani. Ahkeraliisasta, siitä upeasta lohenpunaisesta, sain paljon siemeniä. Ensi vuoden värisävyä en tiedä, koska nämäkin lohenpunaiset siemenet ovat peräisin valkokukkaisesta emosta. Tänään keräsin vielä leijonankidasta siementä... Ja kun omaa siementä on myös saatu samettikukasta, tupakoista (punainen ja valkoinen), tuliunikosta ja kirjokakkarasta, niin kukkarikaskesä 2015 on tulossa.

Ensimmäiset kukkakylvöt aion tehdä reilun kahden kuukauden kuluttua. Silloin laitan orvokin siemenet multaan...

Puutarha kukkii...

Nyt kun kasvihuone on valmis, minulla on aikaa ihailla kukkia. Rakastan kukkia, haluan runsasta kukintaa. Valitettavasti kaikki kukkapenkit ovat vielä niin nuoria, ettei niissä ole rehevää kukintaa, mutta muutaman vuoden kuluttua on... Vaikka puutarhassani oli muutamia perennoja muuttaessani tänne, niin kaikki ovat joutuneet jo muuttamaan toiseen paikkaan ja kaikki vanhat rikkaruohojen valtaamat penkit on hävitetty. En pidä siitä, että yksi pikkupenkki on siellä ja toinen täällä. Näin isolla pihalla pitää kukkapenkkienkin olla suuria.

Tässäpä tämän hetken kukintaa:

Pikkutalvio, puutarhan alkuperäisperenna

Jalopähkämö, myöskin alkuperäiskasvustoa

Palava rakkaus, viime kevään siemenkasvatuksen tulos

Daalia, sitkeä sissi, jonka naapurin koira katkaisi. Varsi on vain muutaman millin kiinni juuripaakussa ja silti se jaksaa kukkia

Tarha-alpi, siirretty äitin kukkapenkistä viime kesänä

Lilja

Janoinen kultahelokki, taimivaihdossa saatu

Vaalea jouluruusu, pihan uusin tulokas, rautakaupan alennusmyynnistä ostettu

Pelargoni 'Prins Nikolaj', pistokkaasta kasvatettu

Kastelukannun uusi suutin

Facebookin puutarharyhmässä näin erään puutarhaharrastajan hankkineen kastelukannuunsa tuollaisen suulakkeen, joka levittää kasteluveden leveämmälle. Päätin etsiä sellaisen myös itselleni ja HongKong-tavaratalosta sellaisen löysinkin. Ja täytyy sanoa, että sillä oli turvallisempaa kastella pieniä taimia kuin tavallisella suuttimella. Yhden kastelukerran jälkeen voin jo sanoa, että oli hyvä ostos.

Kaivaminen jatkuu...

Ennenkuin kertoilen enempää kasvihuoneen edistymisestä, niin minun on hehkutettava: löysin itselleni tulppaanipelargonin!!!! Olen lueskellut moneen kertaan Susanna Rosenin Suurta Pelargonikirjaa ja ihaillut erityisesti tulppaanipelargoneja. Olin päättänyt, että sellaisen haluan!!!! Ja tänään se löytyi paikallisesta kukkakaupasta.

Tulppaanipelargoni 'Red Pandora'

Tämän ihanuuden jälkeen onkin aika palata arkisempiin hommiin eli salaojan kaivamiseen... Se on siis pakko tehdä, mutta ei osoittautunut kovin työlääksi, kuten pelkäsin.

Ensin leikkasin pistolapiolla nurmikkoon urat laudan avulla. Lauta oli hyvä apulainen, jotta sain suoran linjan kasvihuoneelta lähiojaan. Ja sitten vaan nurmikko pois... Irrotetun nurmikon säilytin, jotta saan maisemoitua salaojan paikan heti kaivannon täyttämisen jälkeen.

Ja sitten vaan syventämään kaivantoa. Työssä oli vain 1 haaste: kuusen juuret. Ja niitä oli paljon... Osan katkaisin ja osan yritin säästää, ettei kaunis kuusi kärsisi kauheasti kaivamisesta.

Ja nyt on kaivanto melkein valmis. Loppupäästä puuttuu enää pari metriä ja aloituskohdasta puolisen metriä. Mutta tänään en enää jaksanut kaivaa... Huomenna tai keskiviikkona sitten taas, säästä riippuen.

Pieni takaisku kasvihuonetta kohtasi juhannuspäivänä. Silloin rupesin kasaamaan päätyä. Alkuun kaikki meni hyvin, levitin osat ja aloitin kokoamisen... Mutta loppuvaiheessa huomasin, että yläreunan vaakapalkki puuttuuu.

Muutama ärräpää pääsi, kun tajusin, että sama osa puuttuu myös ovipäädystä. Niinpä kasaus piti jättää kesken... Saman tien tein sähköpostilla reklamaation Kivikankaalle, josta kasvihuoneen olin hankkinut. Ja heti tänään maanantaina aamupäivällä oli sähköpostissani tilausvahvistus näistä puuttuvista osista. Olipa nopeaa toimintaa!!!!

Jotenkin nyt on jo sellainen olo, että kasvihuoneeni valmistuu vielä tänä kesänä :)

Kasvun ihme

Joka kerran, kun huomaa siemenen itäneen, tulen iloiseksi. Taimien kasvatus on haastavaa ja palkitsevaa, mutta kyllä ensimmäinen pieni elonmerkki on kaikkein parasta.

Tammikuun lopulla (25.1) aloitin perennan siementen kylmäkäsittelyn jääkaapissa. Ja yllätyksekseni eilen (15.2) huomasin maatiaisritarinkannusten itäneen. Parhailla yksilöillä oli lähes 3 sentin juuri. Niinpä siirsin itäneet siemenet multaan jatkamaan kasvua.

Juuret olivat niin hentoisia, että kaadoin siemenet vermikuliitteineen leivinpaperin päälle ja sitten ohuen puikon kanssa yritin löytää itäneet siemenet, 5 alkua löytyi :) Toivottavasti en ollut liian kovakourainen aluille, että viihtyvät ja kasvavat isoiksi komeastikukkiviksi yksilöiksi....

Tiistaina ihan vaan pistäydyin Plantagenissa tappamassa aikaa ennen kokousta, enkä lopulta voinut vastustaa kiusausta. Sinne oli tullut pöydällinen erilaisia pelargonian ja verenpisaran pistokkaita. Ja pitihän se pöytä koluta läpi, että mitä ihanaa sieltä löytyykään... 2 pelargonian ja 2 verenpisaran pistokasta lähti mukanani kotiin. Mutta vain 2 kumpaakin sorttia, itsehillintäni toimi hienosti...

Vasemmalla omat pelargonian pistokkaat ja keskellä Plantagenista hankitut

Hauskinta kasvunihmeen seuraamisen lisäksi on ystävien ja tuttujen kommentit. Ensin he haukkuvat kylvöhulluiksi ja seuraavaksi rupeavat pyytämään taimia. No jotain voi riittää, jotain ei. Aika näyttää

Kylvökuume

Kylvökuume on vakava sairaus ja se iskee joka vuosi ja aina samaan aikaan tammikuun alussa. Joka vuosi kuumetta on kestettävä, koska kylvöjä ei voi aloittaa vielä tammikuussa. Ei voi, vaikka puutarha.netin konkarit niin tekevätkin. Useina vuosi olen saanut pidäteltyä itseäni tammikuun loppuun, jopa helmikuun alkuun, sitten on ollut jo pakko päästä kylvöpuuhiin, joten olen kasvattanut herneenversoja. Viime vuonna päätin kokeilla kylvää kesäkukkia (ahkeraliisaa) ja ananaskirsikkaa jo helmikuun lopulla. Ja kokeilu onnistui ainakin ahkeraliisan osalta, ensimmäinen kukka aukesi jo toukokuussa. Niin siis tänäkin vuonna, ahkeraliisan kylvö on merkattu kalenteriin viikoille 8/ 9. Mutta kun en silti millään malttaisi odottaa yli kuukautta... Joten päätin taas ryhtyä kokeiluun...

Vuoden 2014 ensimmäiset kylvöt

Tänä vuonna päätin myöskin hillitä taimimääriä, koska viime vuonna olin hukkua ainakin samettikukkiin, mutta muutamaan muuhunkin lajiin. Niinpä tänä vuonna tulee maltillinen määrä kaikkea!!!! Tähänkin minikasvariin on kylvetty vain 40 orvokinsiementä, ja pussiin jäi odottamaan vielä paljon siemeniä odottamaan tulevia vuosia. Päätin siis kokeilla orvokkien kasvatusta. Joka vuosi olen ostanut orvokkeja vapuksi, mutta nyt kokeilenkin kasvattaa ne itse. Orvokki vaatii pitkän esikasvatuksen, 10 - 12 viikkoa, joten ajan pitäisi riittää... Katsotaan, miten onnistun tavoitteessani.


Toinen kasvikokeiluni alkoi jo syksyllä, kun päätin kokeilla pelargonioiden talvettamista. Vein 3 ruukkua talvisäilytykseen saunamökkiini (lämpötila 5 - 10 astetta9, siten että kaksi pienintä ruukkua sijoitin ikkunalaudalle ja ison ruukun lattialle. Vielä ovat hengissä, paitsi että suuressa ruukussa kasvava pelargonia oli kasvattanut pitkiä vaaleanvihreitä ohuita lehtivarsia (eli se kaipaa valoa), joten siirsin sen sohvalle vähän lähemmäs valoa. Ensi talveksi taidan hankkia saunamökkiin kasvivalon, koska silloin siellä voi olla enemmän talvehtivia kasveja.  Aika hyvin ovat selvinneet talvesta...

Lattialla talvehtinut yksilö

Ikkunalla talvehtinut pelargonia

Hölmöyttäni en ymmärtänyt kokeilla talvettaa rakastamiani ahkeraliisoja. Mutta ensi vuonna sitten... Puutarha.netistä saadun vinkin perusteella leikkasin tänään omista pelagonioistani pistokkaita ja laitoin niitä multaan. Ja kuulemma myöhemmin keväällä voi näistä pistokkaista ottaa vielä lisää pistokkaita. Joten mihin joudun kaikkien näiden kasvien kanssa ennen kesäkuuta ? En tiedä, voi olla että pitää valjastaa suku ja ystävät apuun... Se siitä kohtuudesta!!!