Kevät alkoi...

Eilen aloitin, kyllä on kauhean varhaista, mutta ei se mitään, aloitin silti, mutta vain yhdellä laatikolla, älä vielä syytä minua ylilyönneistä ;)

Eli aloitin kevätkylvöt :) Viime vuonna kylvin orvokit 10.1. eivätkä ne ehtineet kukkaan vapuksi niin kuin oli tarkoitus. Nyt päätin aloittaa vähän aikaisemmin eli 30.12 eli katsotaan, miten käy.

Kylvin siemenet pluggboxiin, jossa on 49 koloa. En tarvitse niin montaa orvokkia, eikä tyhjiä lokeroja voi olla, niin piti miettiä, mitä muuta kylväisin. Orvokkeja laitoin vain 4 riviä eli 28 kpl, joten 3 riviä jäi tyhjäksi.

Kaksi riviä täytin ahkeraliisan siemenillä. Varhaista joo, mutta jospa saisin niistä sitten tosi komeita ja tuuheita. Lisää liisoja kylvän helmikuun lopulla, 14 kappaletta ei vielä riitä... Ja vielä jäi yksi rivi tyhjäksi... Siihen upotin 3 makean minipaprikan siementä, 2 kirsikkatomaatin ja 2 tavallisen tomaatin siementä. Ja nyt on boxi täynnä ja odottaa itämistä uunin pankolla lämpimässä.

Tähän mennessä olen aina siirtänyt taimet liian aikaisin isompiin astioihin, mutta nyt aion kokeilla boxikasvatusta, kunnes taimilla on kunnon juuret. Mahdanko malttaa ?

Vihreää vuotta 2015 teille kaikille!!!!

Hyvää Joulua!!!!!

Hyvää ja Rauhallista Joulua!!!

Piha-askartelua

Olen huomannut, että nukkuminen kannattaa. Siis nyt kun olen parin kuukauden unettomuuden jälkeen pystynyt taas nukkumaan kunnon pitkiä yöunia, niin johan taas jaksaa. Oloa helpottaa myöskin sairasloma, kun ei ole tarvinnut venyä ja jaksaa töissä.

Niinpä olen tämän viikon aikana leiponut, laittanut ruokaa, siivonnut ja askarrellut ulkona. Facebookin puutarharyhmässä on ollut syksyn aikana ihania kuvia havutontuista. Päätin, että sopisi juuri ihanasti ovenpieleen. Joten ei muuta kuin kokeilemaan.... Nippu kuusenoksia rautalangalla yhteen, sitten sammalta, ja lopuksi vielä nenä ja parta...

Sammaleen hankkiminen meinasi olla pienoinen ongelma, koska omassa metsässäni se ei kasva. Suunnittelin jo lähteväni naapurin metsään varkaisiin, mutta sitten löysinkin sopivaa sammalta ihan omalta pihaltani. Onneksi, koska sammaleen keruu toisen metsästä on kiellettyä ilman lupaa.

Ensimmäiselle tontulleni kävi köpelösti, koska joku otus rakastui tontun partaan niin kovasti, että repi ja silppusi sen pitkin pihaa :( Uudet tonttuni saivatkin partaansa hienon valkopippurikuorrutuksen, joten nyt ne toivottavasti säilyvät ehjinä.

Neljän havutontun lisäksi olen tehnyt äidilleni havupallon. Äidillä on joka vuosi roikkunut pallo talon sisäkulmassa (kesäisin siellä roikkuu puna-valkoinen verenpisara). Tänä vuonna lupasin tehdä sen hänelle. Ei siitä taaskaan tullut täydellistä, koska aloitin tekemisen jo tiistaina ja tein sen vasta tänään loppuun, joten rajakohta jäi näkyviin :( Mutta kuulemma se kelpaa silti. Enää pitäisi keksi havupalloon rusetti...

Onneksi tällä viikolla on ollut kauniita aurinkoisia ilmoja, niin piha-askartelu on onnistunut. Olenpa saanut myöskin pilkottua viimeiset haavat ja pinottua ne liiteriin. Joten nyt voi tulla valkoinen lumipeite valaisemaan mustaa maailmaa, mutta ei paksua, koska en halua tehdä lumitöitä...

Saaren kartanon Joulumassa

Viikonlopun vietin joulutunnelmissa Lohjalla Menneen ajan joulumarkkinoilla. Sää ei suosinut lauantaina, mutta eipä onneksi ollut myrskyäkään. Sunnuntaina olikin jo mukavampaa, kun jopa aurinko näyttäytyi hetkellisesti. Markkinat on hyvä paikka esitellä vuoden käsityötuotoksia ja yrittää kaupata niitä. Tämän vuoden myynti ei ollut kovin hyvä, mutta ensi vuodeksi olen jo ilmoittautunut, koska ihmisten katselu ja jutustelu asiakkaiden kanssa on hauskaa.

Tänään jatkoin joulun tunnelmointia vierailemalla Saaren kartanon Joulumaassa. Olen kuullut tapahtumasta paljon hyvää, mutta mikä ja millainen tapahtuma on, sitä en tiennyt. Houkuttelin ystävän mukaani ja lähdimme tutustumaan...

Joulumaa oli rakennettu puutarhakoulun kasvihuoneisiin. Ensin oli vastassa joulumetsä. Siellä oli näytillä kotieläimiä, joista itse ihastuin kahteen alpakkaan...

Alpakkapienokainen, joka ei halunnut poseerata

Joulumetsästä suuntasimme joulukirkkoon...

Alttari

Kirkon koristepylväs

Joulukirkon takana oli markkinatori, jossa paikalliset ja vähän kauempaakin tuleet myivät käsitöitä, leipomuksia, säilykkeitä ja hunajaa. Niitä oli kiva katsella ja ehkä jopa varastaa ideoita, mutta ainoa ostokseni oli kirja, käsityökirja, jossa opastetaan tekemään keppihevoselle varusteita. Sen annan kummitytölleni, joka on erittäin innokas keppariharrastaja.

Kukka-asetelma, kasvihuoneiden yhdyskäytävässä

Joulutähtimeri

Myymälän puolelta löytyi upeita kukkakimppuja, joissa monessa oli käytetty amarylliksia. Mutta ihaninta oli joulutähtimeri kasvihuoneessa. Oli valkoista, punaista, keltaista, pilkullista, oli yksilatvaisia, oli monilatvaisia, mutta kaikki olivat isoja!!!! Jos minulla ei olisi kukkivaa amaryllista, olisin aivan varmasti ostanut joulutähden, niin ihania olivat.

Joulutähtikasvihuoneen perällä oli ovi, jossa luki "Vain henkilökunta". Ovi oli hiukan raollaan, kurkistin raosta ja siellä ne olivat, Saaren kartanon ihanat pelargonit!!!!! Työntekijän mukana pääsimme ihailemaan niitä läheltä, hänelle suuri kiitos ja kumarrus, oli tuoksuvia, oli tulppaaneja, oli valkoisia, oli punaisia, oli oransseja, oli kaikkea!!!! Ja kyllä, kalenterista on varattu jo yksi lauantai, koska Saarella on taas tulevana keväänä pelargonien pistokasmyyntiä!!!! Sinne on tänä vuonna pakko päästä...

Vähitellen alkaa oma mielikin saavuttaa joulutunnelmaa, joulumarkkinat osaltaan luovat tunnelmaa, mutta myöskin työstressin helpottuminen. Suunnitelmissa on tehdä hiukan joulusiivoa. Kutsun sitä joulusiivoukseksi, mutta itse asiassa se on vuosisiivous, koska en ole aiemmin jaksanut. Ehkä nyt jaksan, tai jos en jaksa, niin sitten teen sen myöhemmin. Ei enää stressiä, vaan rentouttavaa joululomaa!!!!

Joulukuu = jouluun valmistautumista ?

Joulukuu, kaupoissa on hehkutettu joulua jo useita viikkoja, olen saanut mainoksia Joululehdistä. Jotenkin tänä vuonna ei ole tullut joulufiilistä. Ei sen puoleen, en kyllä koskaan koristakaan kotiani jouluun. Miksi tehdä se, koska en ole joulua kotona. Turhaa. Ainoat joulukoristeeni, Aarikan puuenkelit ovat esillä läpi vuoden, samoin samalla hyllyllä oleva kivitonttu. Ei mitään muuta joulukoristetta ja hyvä niin.

Joulun odotus näkyy ehkä parhaiten kukkasista. Ostan itselleni joulukuun alkupuolella amarylliksen, ehdottomasti punaisen. Ja nautin sen kukinnasta koko joulukuun...

Tämä punainen yksilö sulostuttaa elämääni pitkään, koska seuraava nuppu odottaa jo vuoroaan ja sipuli näyttäisi tuottavan vielä kolmannenkin kukkavanan :) Tänään ostin Plantagenista amaryllistukia. Tuki ei enää auta ensimmäistä kukkavanaa, mutta toisen, nuppuisen kukkavarren sain tuettua. 

Mutta ei tämä punainen ole ainoa amaryllikseni. Sorruin viikko takaperin puutarhamyymälässä, kun siellä oli myynnissä amarylliksen sipuleita...

Ja nyt jo ensimmäinen nuppu kurkistaa sipulista... Toivottavasti siitä todella tulee kuvankaltainen kaksivärinen... Näissä riittää ihailtavaa pitkäksi aikaa, mutta suurimpana haasteena pidän näiden uudelleenkukitusta ensi jouluksi. Miten se onnistuu ?

Jotenkin näin pimeään aikaan tulee sorruttua helpommin kukkiviin kasveihin... Tänään löysin Hongkongista perhosorkideoja 1€/ kpl ja pitihän niitä hankkia kolme kappaletta. Tällä hetkellä on pöydillä hyvin tilaa, mutta keväämmällä maalis-huhtikuussa saatan kiroilla joulukuista hamstrausintoani...

Hyvää Jean Sibeliuksen syntymäpäivää!

Rankka viikonloppu

Onpa ollut fyysisesti rankka viikonloppu. Lihakset ovat väsyneet, joka paikkaa kolottaa, mutta se on tervettä!!! Posket ovat punaiset, kun koko viikonloppu on vietetty ulkosalla. Vanhempani tulivat lauantaiaamuna luokseni ja toivat peräkärryllisen polttopuuta. Ne pinosimme äitini kanssa liiteriin, sillä aikaa isäni laittoi oman työpaikkansa valmiiksi. Viikonlopun suunnitelmana oli tehdä isoista pölkyistä uuniin mentäviä klapeja koneella. Pölkyt ovat niin isoja ja sitkeitä, että minä en niitä kirveellä saa pienittyä, tarvitaan siis mies ja kone!!!!

Halkaislulaite

Isällä oli kuitenkin vähän toisenlaisia suunnitelmia... Hän lupasi huolehtia kuusi- ja koivupölkyistä ja lupasi myös halkaista paksut haapapölkyt neljään osaan ja sitten minun pitää jatkaa kirveellä.

Minun työmaani

Kuvassa roskiksen takana näkyy halkaisua odottava puupino, sen lisäksi ohjelmassa oli halkaista myös alppiruusupuistossani lepäävät haapapöllit. Sain lainaksi Fiskarsin suurimman halkaisukirveen, jolla olikin helppo halkoa puita ja yllätyksekseni jaksoin sitä heilutella. Tällä työnjaolla kaikki pöllit saatiin halkaistua, ja kaikki klapit tuli pinottua liiteriin, kiitos äitini. Haapaa jäi iso kasa odottamaan kirveenheiluttajaa, siinä riittää minulle pariksi viikoksi ulkoiltavaa työpäivän jälkeen.

Ensi talvena kelpaa lämmittää leivinuunia

Mutta kyllä on tyytyväinen olo, minä olen omalla toiminnallani osallistunut näiden polttopuiden tekoon, muutenkin kuin pinoajana.

Valoisaa marraskuun viimeistä viikkoa!!!!

6 kuvaa kesästä

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista haasteen esitellä 6 kuvaa viime kesältä. Ajattelin, että voi olla vaikea valinta, mutta ei se sitten ollutkaan. Kuvia on paljon, mutta vain muutama nousi ylitse muiden...

Kesäkuinen uima-allas

Kyllä kasvihuone oli koko kesän kohokohta. Yhtään ei haitannut, että se valmistui vasta heinäkuussa. Ensi keväänä sitten... Olen yrittänyt opiskella Inger Palmstiernan kirjaa Unelmien kasvihuone, jotta osaan keväällä hyödyntää kasvihuoneen tarjoamat mahdollisuudet.

Vielä on tilaa...

Kukkapenkki syntyi vähän vahingossa, koska en oikein tiennyt mihin kärrään kaikki savet kasvihuoneen pohjalta. Niinpä toin ne etupihalle ja tein kukkapenkin. Tässä kuvassa valtava taimimäärä näyttääkin todella pieneltä ja niitä olikin liian vähän!!!!!

Koristetupakka

Koristetupakkaa oli edellisessä kuvassa taustalla. Pieninä ne istutin saveen ja mietin, että mitäköhän näistä tulee. Tuli aivan ihania, huumaavalta tuoksuvia, metrin korkuisia kukkivia kasveja. Näitä kasvatan varmasti lisää...

Verenpisara 'Alwin'

Äidilläni on vuosia ollut puna-valkoinen riippuva verenpisara talon sisäpihalla roikkumassa. Se on ollut todella kaunis, ja tänä vuonna minulla oli itsellänikin verenpisara. Ja peräti pienestä viiden sentin korkuisesta pistokkaasta kasvatettu :)

Parvitulppaanit toukokuussa

Aina yhtä kaunis parvitulppaani, johon olen tutustunut vasta tällä pihalla. Toivottavasti saan sen viihtymään täällä...

Minä en haasta ketään mukaan, mutta jokainen, jota haaste kiinnostaa, voi ottaa siitä kopin.

Onneksi nyt ollaan jo marraskuun lopulla, ensimmäisiin kylvöihin on aikaa enää reilu kuukausi... Piristääkseni itseäni ja nopeuttaakseni kevään saapumista olen katsonut YouTubesta Monty Don ohjelmaa Gardeners' World 2014. Ainoa miinuspuoli on suomenkielen puute, mutta yllättävän hyvin tällainen kielipuolikin sitä ymmärtää... Suosittelen katsomaan, koska telkkarin puutarhaohjelmat alkavat vasta keväällä.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!!

Hetken verran kaipasin takaisin kaupunkiin

Mutta onneksi se hetki oli lyhyt!!!! Ja miksi tällainen kaipaus pääsi syntymään ? Se liittyy kotini lämmityslaitteen rikkoontumiseen. Kaupungissahan taloyhtiö olisi maksanut tällaiset korjaukset, mutta omakotitalossa laskut on maksettava itse.

Pari kuukautta sitten olin juuri palannut vanhempieni luota sairaslomalta, kun heräsin yöllä siihen, että lämmityslaitteeni (Nibe Fighter 410 P)piti hirveää meteliä, sirkkelimäistä ulinaa. Se onneksi loppui nopeasti ja jatkoin uniani. Parin tunnin kuluttua heräsin taas samaan meteliin, joten nousin ylös ja juoksin kiireesti vessaan kääntämään laitteen pois päältä. Tietenkin oli viikonloppu, ja lähin Nibe-huolto löytyy pääkaupunkiseudulta. Heillä oli kuitenkin hyvät nettisivut ja laitoin sitä kautta huoltopyynnön ja huoltomies tulikin heti maanantaina. Ennen huoltomiehen tuloa sain karkean hinta-arvion: Puhallin (tulo tai poistoilma) n. 300 € + asennus, kompressori 3000 € + asennus (kahden korjaajan koko päivän homma). Tämän jälkeen en voinut muuta kuin toivoa, että vika on puhaltimissa.

Ongelmia: Ensinnäkin, minä olin ihan unenpöpperössä, kun kuulin äänet. En minä osannut sen tarkemmin paikantaa tuliko ääni laitteen ylä- vai alaosasta. Korjaaja yritti tehdä erilaisia ääniä, mutta mikään niistä ei kuulostanut tutulta. Poistoiltapuhallin vaihdettiin, koska se piti kovaa ääntä, mutta ei sellaista, mihin olin herännyt. Sovimme korjaajan kanssa, että kuuntelen laitetta ja jos ääni toistuu, minä yritän selvittää, mistä se tulee.

Ja pahus soikoon, se ääni tulee koneen alaosasta!!!! Kuuntelen ja kuuntelen, teen huoltotilauksen. Odotan huoltomiestä, teen jo uuden huoltotilauksen ja taas odotan. Kuukauden kuluttua soitan, kun yrityksestä ei ole mitään kuulunut. Sovimme huoltomiehen käynnin tälle aamulle. Isäni ehti käymään tässä välissä kuuntelemassa Nibeäni, hänen mielestään ääni tulee kiertovesipumpusta. Hengähdän helpotuksesta, ei sittenkään kompressori.

Tänään sitten tuli huoltomies. Hän katseli ja kuunteli. Tuomio: ääni tulee kompressorista. Voi .....
Ääni kuului, vaikka kiertovesipumppu oli otettu pois päältä. Ei muuten ollut kyyneleet kaukana, mistä minä revin 5 000 euroa rahaa kompressorin korjaamiseen. Korjaajakin ihmetteli, että miten näin uusi kompressori voi mennä rikki, taloni ja laite ovat vuodelta 2008. Hän lohdutti minua ja kertoi, että yleensä vakuutusyhtiöt ovat korvanneet tällaiset korjaukset.

Niinpä sitten otin yhteyttä omaan vakuutusyhtiööni. Ja kyllä, minulla on laaja kotivakuutus, josta tällaiset ongelmat korvataan. Tietenkin korvauksessa huomioidaan ikävähennys 6%/ vuosi eli minun osuuteni on 30 % + omavastuu. Myönnettäköön, huokaisin helpotuksesta, ihan kaikkea ei tarvitsekaan maksaa itse. Nyt on vahinkoilmoitus tehty, nyt vaan odotetaan huoltofirman tarjousta kompressorin vaihdosta. Sitten sovitaan korjaus ja sitten lasku vakuutusyhtiöön sähköpostilla ja homma hoituu...

Iltapäivällä sain huoltofirman tarjouksen: loppusumma on ainoastaan 3200 €. Olinkohan käsittänyt sen alkuperäisen karkean hinta-arvion väärin ? Vähän jo jaksaa hymyilyttää, vaikka tämä tarkoittaa ensi kesälle huomattavan pientä puutarhabudjettia.

Sain Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä kuvahaasteen, 6 kuvaa kesästä. Otan haasteen vastaan ja uppoudun kuvakansioihini hetken kuluttua.

Valmistaudun kevääseen

On pimeää, synkkää, harmaata. Nyt on hyvä aika suunnitella tulevaa kesää. Kesä, valoa, iloa, rankkaa työtä ja nautintoa puutarhassa, ja siihen on vielä ihan hirveän pitkä aika, liian pitkä. Onneksi joskus löytyy jotain valoa synkkään syksyyn. Kaksi kertaa parin viikon sisään olen löytänyt postilaatikostani  (oikeasti se toinen piti hakea kaupungista postista) siemenkirjeen. Niitä on ollut ihana penkoa ja tutkia, googlettaa ja selailla perennakirjoja. Tässä jälkimmäisen siemenkirjeen satoa...

Alustana on äitini ostama kurakaukalo. Hän soitti ja kysyi, että tarviinko niitä vielä lisää, kun ovat edullisia. Juu, halusin vielä pari. Kun sitten sain kaukalot, totesin ne paljon paremmiksi kuin vanhat. Kantikas on paljon paremmanmuotoinen kuin kaarevareunainen, ei jää liikaa hukkatilaa. Joten tilasin 5 lisää... Nyt minulla taitaa olla toistakymmentä kurakaukaloa, siis riittävästi alustoja taimikasvatukseen...

Ja tänä keväänä taitaa taimia kasvaa paljon, todella paljon. Tulevana keväänä ei tunneta kohtuutta kylvöissä, ideoita ja suunntelmia on niiiiiiiin paljon. Pinterest on vaarallinen paikka, siellä on liikaa toteutettavia ideakuvia.

Kylvöt olen jo aloittanut. Olen kylvänyt kahteen kasvatuslaatikkoon perennoja. Osa siemenistä on viime kevään siemenkirjeistä ja osa tämän syksyn ensimmäisestä. Nyt pitäisi päättää, uhraanko vielä kolmannen kasvatuslaatikon perennoille vai odottelenko lumihankea ja teen hankikylvöjä purkkeihin. Vaikea valinta!!!!

Kuulostaa jo siltä, että ensi keväänä kodissani on kaikki tasot taynnä taimipurkkeja ja näin varmasti onkin. Mutta onneksi minulla on ensi keväänä apuna kasvihuone, sinne saan vietyä osan purkeista. Ja nyt vielä aikaisemmin, koska tein extempore-hankinnan Plantagenista. Ostin nimittäin valopetroolilla toimivat kasvihuonelämmittimen, koska olivat alennusmyynnissä.

Nyt voin aloittaa kasvatuksen jo vähän aikaisemmin... Muuten hyvä laite, mutta olivat unohtaneet siitä suomenkielisen käyttöohjeen, eikä kokoamisohjekaan kuulunut pakettiin... Täytyy siis hiukan vielä selvitellä asioita ennenkuin pääsen lämmittämään kasvariani.


Lopuksi vielä piristävä kuva isoäitini viherpeukalon taianomaisesta voimasta... Joka vuosi hän uhkaa hävittää lehtikaktuksensa, kun ne ovat niin isoja, mutta onneksi hän vain uhkailee, koska ne ovat aina niin upeita. Vasemmanpuoleinen on jo pudottanut suurimman osan kukistaan, mutta oikeanpuoleinen oli vielä mahtava. Ja taustalla ikkunan takana kukkivat pelargonit lasitetulla parvekkeella. Joskus olen kuvannut kukkivat pelargonit jouluaattona.

Piristystä marraskuuhun

Opettelin kehräämään

Käsityöihmisenä minua on aina kiinnostanut kehrääminen, sitähän tarvitaan aina. Haluaisin omistaa rukin ja oikeasti oppia kehräämään. Tänään vihdoinkin pääsin kurssille, jossa opetettiin kehräämään. Ja itse asiassa homma aloitettiin niin alusta, että ensin  valmistimme itse värttinät. Näistä tuli turvalliset, ei piikkejä, joita pistämällä voisi nukahtaa satavuotiseen uneen, vaan hienot kierrätysmateriaalivärttinät, joissa kehränä on nippu (4 kpl) vanhoja cd-levyjä.

Itsetehty  värttinä

Kun värttinä oli valmis, pääsimme valmistelemaan kehrättävää materiaalia. Me siis emme kehränneet perinteistä villaa tai pellavaa, vaan paperia. Otin mukaan sanomalehteä, lahjapaperia ja mulperipaperia. Opettajalla oli mukana sopivia mainospapereita, jotka kuulemma olivat helpompia työstettäviä, joten valitsin omaksi materiaalikseni Lidlin mainoksen. Siitä leikattiin suikaleita, jotka sitten yhditettiin liimaamalla pitkäksi pötköksi.

Esivalmistelua

 Sitten vaan kostutettiin paperi ja aloitettiin kehrääminen...

Opettaja kehoitti pyöräyttämään värttinää itseään kohti, jolloin lankaan saadaan Z-kierre, mutta minä olen vastarannan kiiski ja tein juuri toisin päin ja sain S-kierteellä olevaa lankaa. Minusta niin oli helpompaa. Ja täytyy sanoa, että innostuin... Kehrääminen on hauskaa, ja paperinkehrääminen onnistui ihan kohtuullisesti ensikertalaiseltakin. Kokeilin myös kehrätä mulperipaperista lankaa, mutta se olikin jo hankalampaa, koska kastelin paperia liikaa ja se katkeili, myös yhdistäminen oli hankalaa.

Nyt minulla on nippu itsekehrättyä paperilankaa. Siitä ajattelin punoa alla olevan korin. Kori on opettjan mallityö, joka on tehty sähköjohdosta. Lisää opettajan ihania punontatöitä löytyy hänen blogistaan tuhatpaju.

Nyt vietän pyhäinpäivän iltaa kynttilötä poltellen ja kuohuviiniä nauttien. Tänään tulee kuluneeksi 4 vuotta siitä, kun talo siirtyi haltuuni. Ja hetkeäkään en ole katunut maalle muuttoa!!!!

Malja minulle ja Talolle!!!! 

Ja nyt pohdintaa, että otanko käteeni neuleen vai värttinän...

Palapeliä

Jostain kumman syystä olen saanut päähäni, että haluan muotopuutarhan. Muotopuutarha tontille, jossa on jos jonkinlaista muotoa ja rakennusta vähän siellä sun täällä, mutta silti: Mää haluan!!!! Jotkut saattavat pitää minua hiukan hulluna, mutta mitä siitä. Sellaisen saa, kun vaan jaksaa tehdä.

Versailles, siinä minulle esimerkkiä... Ja on niitä hienoja muotopuutarhoja muuallakin... Tässä muutama pinterestistä kopioitu ideakuva:

Joopa joo, kaikissa kuvissa on paljon tilaa ja avaruutta. Minulla sellaista paikkaa ei ole, mutta ei se mitään. Jos tottapuhutaan, olen jo aloittanut muotopuutarhani rakentamisen. Todellisuudessa ei siitä mikään muotopuutarha tule, vaan pieni parterre (= yksi istutusalue muotopuutarhassa).

Olen siis aloittanut maansiirtotyöt parterren alueella. Olen poistanut nurmikon (lue rikkaruohikon) istutusalueen reunoilta (=vallihauta). Enkä enää ihmettele, etten ole saanut reunoilla kasvamaan kaunista nurmikkoa. Eihän siinä ole kauheasti edes multaa, saunamökin reunoilla oli soraa ja kiviä, talon reunassa sepeliä ja savea. Olen poistanut savea ja kiviä noin parin kymmenen sentin syvyydeltä, koska ainakaan tässä vaiheessa reunoille ei tule puksipuuaitaa. Ehkä joskus, mutta nyt aion istuttaa siihen unikkoa ja se ei tarvitse niin syvää multatilaa.

Tänään sitten rakentelin reunuksia. Paperille oli helppo piirtää ruutujen avulla kaikki alueet ja rajaukset. Käytännössä kun rakensin rajoja laudasta, niin ei se ollutkaan niin helppoa. Piti pohtia ulkomittoja ja sisämittoja, ei onneksi ristimittoja ja kulmia, koska joku idiootti päätti tehdä muotopuutarhastaan puolisuunnikkaanmuotoisen, koska sellainen sopii hienosti talon ja saunamökin väliin!!!! Niinpä olen saanut käännellä ja väännellä leluani eri kulmiin, onneksi se kääntyilee. Tavallisella käsisahalla en olisi tähän hommaan edes ryhtynyt. Ihan ei mitat sitten loppujen lopuksi täsmänneet, reunapenkki ei ole joka kohdasta tasaleveä, mutta haittaaks se ??? Jos siis haluaisin täydellistä, niin purkuhommiksi menis... Onneksi en halua täydellistä lopputulosta, enhän ole itsekään täydellinen.

Reunapenkki, joka on vielä tyhjä ja liian syvällä

Reunapenkki ja keskiosan istutusalueet...

Tästä on huomenna hyvä jatkaa nurmikon poistolla ja sen jälkeen kaivetaan istutusalueilta savi pois ja keskelle muotopuutarhaa suihkulähteen kuoppa. Olen jo elokuussa hankkinut suihkulähdepumpun, jota alla olevassa kuvassa testataan. Kyseessä on aurinkokennolla toimiva pumppu, joten pilvisellä säällä on turha toivoa kuulevansa veden solinaa. Pumppu tulee vastaavaan, mutta puhtaaseen laastipaljuun, joka siis kaivetaan maahan.

Suihkulähde kokeilussa

Toivottavasti ei vielä tule talvi, niin että saan jatkaa muotopuutarhani kaivamista. En haluaisi jättää sitä kevääseen, silloin on niin paljon muuta tekemistä....

Ensi kesän kukkaloistoa toivoen

Ensi kesä tuntuu vielä kaukaiselta ajalta, mutta silti se on jo ajatuksissa ja suunnitelmissa, ainakin kesäkukkaistutusten miettiminen. Tai oikeammin ehkä nuukuus, eli miten saada upeat kesäkukkaistutukset halvalla. Kun tilaa ja kokeiluintoa riittää, niin olen kantanut suurimman osan tämän kesän kukista saunamökkiin. Siellä yritin talvettaa viime talvena pelargonini, mutta onnistuin jäädyttämään ne. Onneksi olin ehtinyt ottamaan niistä pistokkaat ennen kohtalokasta kylmyyttä. Nyt yritän taas, paitsi että pelargonien lisäksi kannoin sinne verenpisaroita, ahkeraliisoja, ruusuliisan, verbenan ja lumihiutaleen. Ja onhan siellä vielä yksi begoniakin. Tungosta on.

Pelargonit näyttivät jo niin kellastuneilta, että virittelin heille hiukan valoa. Valohoitoa heille tarjoillaan vain iltaisin (tällä hetkellä), myöhemmin kaamosaikana saattavat saada vähän enemmän valoa.

Koska saunamökissä on jo melkoinen tungos, niin päätin kokeilla muutaman pelargonin talvettamista pistokkaana. Katsotaan jaksavatko ne juurtua enää näin myöhään, olisi pitänyt ottaa ne jo kuukausi takaperin. Mutta kun en ehtinyt/ muistanut/ viitsinyt. Kokeilen juurruttaa heidät sisällä huoneenlämmössä ennenkuin siirrän heidät saunamökin viileyteen.

Kokeilin myös ottaa lumihiutaleesta pistokkaita. Se on lukemani perusteella vaikeasti talvetettava ja erityisen tarkka kastelusta eli ei ihan minun kasvini, mutta kokeillaan. Mitään en menetä, varsinkin kun alkuperäinen kasvi maksoi poistomyynnissä yhden euron. Se on siis ollut jo hintansa väärti.

Kasvien ja pistokkaiden lisäksi olen kerännyt siemeniä (en pelkästään kaupoista), vaan myöskin omista kasveistani. Ahkeraliisasta, siitä upeasta lohenpunaisesta, sain paljon siemeniä. Ensi vuoden värisävyä en tiedä, koska nämäkin lohenpunaiset siemenet ovat peräisin valkokukkaisesta emosta. Tänään keräsin vielä leijonankidasta siementä... Ja kun omaa siementä on myös saatu samettikukasta, tupakoista (punainen ja valkoinen), tuliunikosta ja kirjokakkarasta, niin kukkarikaskesä 2015 on tulossa.

Ensimmäiset kukkakylvöt aion tehdä reilun kahden kuukauden kuluttua. Silloin laitan orvokin siemenet multaan...

Loma loppuu...

Niin sairausloma päättyi perjantaina, joten nyt on korkea aika tarkastella, mitä sain aikaiseksi. Olin antanut itselleni 3 tehtävää: muotopuutarha valmiiksi, polttopuut pieniksi ja liiteriin sekä kivien poisto nurmikosta. Mitä olen saanut aikaan: hiukan muotopuutarhaa eli ensimmäinen pieni kulma, muutama polttopuu on pienemmässä osassa, mutta kaikki on vielä ulkona, yhtään kiveä en ole kaivanut ylös. Voi kauhistus!!!! Mutta ei sentään, olen saanut paljon muuta aikaan, jotain ihan valmiiksi asti :)

Ensinnäkin, sain vihdoinkin sopivan ruukun sisääntuloon. Pitkään olen miettinyt siihen jotain, mutta mitä. Nyt löysin sopivan ja sainkin sen...

Tervetuloa meille

Ai mistä löysin tuon ihanan "padan". Löysin sen isäni hallin pihalta, ja pitkän ruinaamisen jälkeen sain sen. Se on siis jonkun ison auton jarrurumpu. Kierrätystä siis. Ja pihan syyssisustusta...

Toinen iso asia näihin viikkoihin on ollut pihan siivous. Täällä on puolitoista vuotta ollut erinäisiä risukasoja pitkin poikin. Niitä olen poltellut pois, tänään katosi se suurin, joka tosin oli jo pienentynyt kolmannekseen alkuperäisestä. Vähän silti hirvitti, kun tämä roihahti, mutta olin varautunut puutarhaletkulla. Onneksi sitä ei tarvittu :) Mutta kyllä tulenkatsominen on rentouttavaa...

Ensi kesälle onkin paljon puuhaa, kun tästä siistitystä piha-alueesta on tehty osa puutarhaa... Talvi on aikaa suunnitella ja osa suunnitelmista on jo valmiina....

Teippiaskartelua

Sain syntymäpäivälahjaksi kirjan Ihana ilmastointiteippi. Vähän erilaista käsityötä... Heti piti käydä ostamassa ilmastointiteippirulla, sellainen perinteinen hopeanvärinen. Sitten löysin toisesta kaupasta punaista teippiä, taisi olla nimeltään korjausteippi. Sellainen piti ostaa myös...

Kirjassa kaikki työt on tehty kuviollisella askarteluteipillä, joita kuulemma saa tilata nettikaupoista. Minä päätin harjoitella ihan market-teipeillä. Ja hyvä niin, koska ei se ihan helppoa ollut...

Päätin kuitenkin aloittaa punaisella teipillä, se innosti sateisena päivänä enemmän. Päätin aloittaa opiskelun ruusukkeesta, sen ohje oli kirjassakin ensimmäisenä. Ensin leikattiin määrämittaisia teippipätkiä, jotka sitten taiteltiin hienosti kolmioiksi. Alkuun yritin olla kauhean tarkka, mutta onneksi hommassa ei kuitenkaan tarvinnut olla kovin tarkka...

Terälehtiä

Sain aikaan hienon ruusun, mutta en mallinmukaista ruusuketta. Tuli nimittäin luettua ohje huonosti. Mutta ei se mitään, kun tekee toisen samanlaisen ja muutaman lehden, niin saan johonkin kauniin ruusukoristeen.

Teippiruusu

Pakko oli kokeilla, että miten se ruusuke oikeasti kuuluu tehdä... Ja osasihan sen tehdä, kun luki ohjeen huolellisesti. Pieniä virheitä tähänkin mahtuu, mutta ei se mitään. Vasta harjoitus tekee mestarin.

Teippiruusuke

Hauskaa puuhaa... Mitähän sitten tekisin kirjan ohjeilla ???

Duracell-pupuna

Lilja 'Asiatic White'

 Olo on kuin Duracell-pupulla siinä vanhassa mainoksessa. Liikkuu, liikkuu, tekee, hoitaa... Yhtään ei malta olla paikoillaan, kun kerran kotiin pääsi. Olen nyt ollut 2½ vuorokautta kotona ja paljon olen saanut aikaan. Hyvä minä, tällaista hyvän olon tunnetta en olekaan kokenut pitkään aikaan. Olen siis tehnyt sellaisia tavallisia syystöitä. Olen poiminut loput avomaankurkut (2 isoa ämpärillistä), vienyt kurkuntaimet kompostiin ja kaivanut ylös rikkaruohoja. Olen nostanut punajuuret (1 ämpäri + 1 vati) ja juuri nostin uunista vadillisen uunipunajuuria broilerin lisukkeeksi. Olen kitkenyt etupihaa ja aloitinpa jopa pienen muotopuutarhani rakentamisen. Alppiruusupuisto odottaa isää ja halkaisulaitetta, se ei pääse etenemään ennen sitä.

Iki-ihana salkoruusu, se ehti sittenkin kukkimaan...

Edes sade ei ole pilannut tämän päivän töitä. Kun alkoi satamaan, niin minä siirryin sisätöihin. Ensiksi kasasin uuden leluni (katkaisu-jiirisaha ja jalusta) pirtin eteiseen. Minä ostin merkkituotteen, mutta edullisen mallin, katsoin etten tarvitse hienoa ja kallista, peruslaite riittää. Olen ihaillut ystävälläni olevaa samanmerkkistä, mutta siirrettävää sahauspöytää. Se on hieno!!!! Mutta totesin, että en minä sellaista tarvitse. Minulla on sahalleni hyvä paikka tiedossa, eikä sitä tarvitse siirrellä. Nyt voin jatkaa rakentelu-askarteluharrastustani :)

uusi leluni

Yksi iso ongelma on tullut vastaan näiden parin päivän aikana. Naapurini siitä kertoivat heti kotiin palattuani. Minulla on pirtin vintillä kissanpentuja. Minulla pentuja, vaikka en omista edes kissaa. Ei hiivatti, niistä on päästävä eroon. Ei, en vihaa kissoja, mutta en halua niiden myöskään pesivän pihapiirissäni. Kissat ovat toisen puolen naapurin puolivillejä tallikissoja. Niinpä kiipesin kurkistamaan vintille...

Suloisia, mutta ihan väärässä paikassa

Ja olihan siellä :( Pennut ovat jo sen verran isoja, että ne liikkuvat ja niillä on silmät auki. Lähtevät toivottavasti pian emonsa mukana ulos maailmaan. Siinä vaiheessa pitää keksiä, miten saan tukittua kissan kulkureitin vintille. Ovi on kiinni, joten jostain rakosesta kissa sinne vintille kiipeää ja sen raon haluan tukkia!!!!!

"Vielä on kesää jäljellä..."

Huomisen ohjelmassa on kasvihuoneen syyssiivous ja automaattiavaajien poistaminen. Sateen jälkeen pääsee myös jatkamaan risujen polttamista ja mitä kaikkea muuta sitten keksinkään. Täällä ei työt lopu tekemällä, onneksi nyt on aikaa.