Juupa, juu. Joskus aiemmin kirjoittelin ja ihmettelin Niben tukkeutuneita filttereitä. Sen jälkeen minulla on ollut tarralappu Niben kyljessä, johon olen kirjannut filttereiden puhdistukset. Tänään oli taas se päivä, tai itseasiassa olin jo kaksi viikkoa myöhässä, mutta Nibe ei vielä valittanut. Pieni sähkökatko oli taas nollannut huoltolaskurin, mutta onneksi oli se tarralappu.
Ei muuta kuin imuri esiin, Nibestä virrat pois ja kansi auki. Ei voi kuin ihmetellä, mistä niitä koiperhosia pääsee filtteriin. Niitä on joka kerran ja paljon. Tällä kerralla filtteri piti sisällään myös koivun siemeniä. Niitä oli niin valtavasti kesällä, ettei ole mikään ihme, että niitä oli filtteriinkin päätynyt.
Toinen asia, mitä olen ihmetellyt. Miksi keskikesälläkin Niben sähkövastus hyppää päälle, vaikka lämpöpumppu ei toimi. Tänään päätin selvitellä Niben salaisuuksia. Ohjekirja käteen ja opiskelemaan. Piilossa etukannen alla oli nappi, jolla sai kytkettyä sähkövastuksen pois päältä. Ja tottahan minä sitä painoin. Varmaankin tyhmä juttu, koska ulkona on pakkasta, mutta minä haluan kokeilla, mihin Nibe pystyy. Sen jälkeen lähdin suihkuun...
Ennen suihkua kattilan lämpötila oli 56 astetta, suihkun jälkeen enää 42. Aion katsoa kuinka kauan menee, että kattilan lämpötila nousee takaisin yli 50. Alku ei näytä lupaavalta. Tunti suihkun jälkeen lämpötila on 41 astetta. Katsotaan, mikä lukema on iltapäivällä, kun tulen töistä....
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
tiistai 30. lokakuuta 2012
Sunnuntain sutinoita
Sunnuntai ja kaksi vuotta yhteiseloa takana, siis minä ja talo!!!! Mahtava fiilis. Viime vuonna juhlin tätä merkkipäivää shampanja-aamiaisella, tänä vuonna jätin alkoholin väliin. Uskomattoman nopeasti on kaksi vuotta vierähtänyt. Enpä malttanut jäädä sohvalle koko päiväksi. Eteisen maton vein jo elokuussa saunamökkiin odottamaan pesua. Yhtään ei innostanut ajatus ruveta hankaamaan mattoa kylppärin lattialla ja suihkulla huuhdella. Matto on sen verran pieni, että päätin yrittää pestä sen pesukoneella. Ja mahtuihan se... Mutta pesutulos ei ollut paras mahdollinen. Selkeästi näkyi vielä likaisia kohtia, mutta ei se haittaa. Sillä matolla mennään ensi kesään, silloin toivottavasti ennätän pistäytyä kunnallisella matonpesupaikalla.
Matonpesun jälkeen lähdin pihatöihin. Varsinkin pirtin eteinen kaipaa siivousta. Sirkkelin lisäksi siellä on melkoinen määrä jämälautaa kattoremontista. Minulla on suunnitelmia lautojen suhteen, joten en ole antanut hävittää niitä, saati polttaa. Jämälaudoista on tarkoitus tulla pystytukia uusiin kasvatuslaatikoihin. Ja tulihan niistä... Kahteen isoon laatikkoon (120 x 270) on sivutuet nyt valmiina, kulmat olen jo aiemmin pätkinyt sopivaan mittaan. Ja jämälaudat kannoin saunamökkiin polttopuiksi. Huomattavasti siistimmältä näyttää nyt pirtin eteinen, vaikka sekään ei vielä ole tyhjä. Samanmoinen kasa jätepuuta on vielä pirtin varastossa. Puita on tullut heiteltyä vähän sinne sun tänne, en ole niin turhan tarkka tuon siivouksen kanssa.
Mutta parasta on se, että ensi kesän suunnittelu ja laatikoiden valmistus on päässyt alkuun.
Matonpesun jälkeen lähdin pihatöihin. Varsinkin pirtin eteinen kaipaa siivousta. Sirkkelin lisäksi siellä on melkoinen määrä jämälautaa kattoremontista. Minulla on suunnitelmia lautojen suhteen, joten en ole antanut hävittää niitä, saati polttaa. Jämälaudoista on tarkoitus tulla pystytukia uusiin kasvatuslaatikoihin. Ja tulihan niistä... Kahteen isoon laatikkoon (120 x 270) on sivutuet nyt valmiina, kulmat olen jo aiemmin pätkinyt sopivaan mittaan. Ja jämälaudat kannoin saunamökkiin polttopuiksi. Huomattavasti siistimmältä näyttää nyt pirtin eteinen, vaikka sekään ei vielä ole tyhjä. Samanmoinen kasa jätepuuta on vielä pirtin varastossa. Puita on tullut heiteltyä vähän sinne sun tänne, en ole niin turhan tarkka tuon siivouksen kanssa.
Mutta parasta on se, että ensi kesän suunnittelu ja laatikoiden valmistus on päässyt alkuun.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Aamutunnelmia
10 astetta pakkasta, sopivasti lunta, tulet leivinuunissa, kynttilän valoa, kädessä kupillinen teetä. Siis ihana aamu!!!!!
Eipä uskoisi, että ollaan vasta lokakuussa. Ulkona paistaa aurinko aivan ihanasti. Onneksi elämä alkaa taas voittamaan, koska ulos pitää päästä. Nimittäin osa juureksista on vielä maassa. Maa-artisokat ja palsternakat kyllä kestävät pakkasta, ne ovat syömäkelpoisia vielä keväälläkin. Retikasta ja mustajuuresta en ole niinkään varma. Kunhan saan punajuurilaatikon uuniin, niin sitten kaivetaan toppapuku esiin ja lähdetään "sadonkorjuuseen"
Eipä uskoisi, että ollaan vasta lokakuussa. Ulkona paistaa aurinko aivan ihanasti. Onneksi elämä alkaa taas voittamaan, koska ulos pitää päästä. Nimittäin osa juureksista on vielä maassa. Maa-artisokat ja palsternakat kyllä kestävät pakkasta, ne ovat syömäkelpoisia vielä keväälläkin. Retikasta ja mustajuuresta en ole niinkään varma. Kunhan saan punajuurilaatikon uuniin, niin sitten kaivetaan toppapuku esiin ja lähdetään "sadonkorjuuseen"
torstai 25. lokakuuta 2012
Sohvapohdintaa
Lepäilen sohvalla, kävely ei suju, sattuu. Viime yönä jo mietin, että miten tämä on mahdollista. Tylsää. Ja kaikki toistuu kuukauden välein, toisinaan on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Mitä tämä on ? Varmasti en vielä tiedä, mutta endometrioosia epäillään, vasemmassa munasarjassa on viiden sentin kysta. Lopullinen diagnoosi selviää leikkauksessa, 3 - 4 kuukautta on pitkä aika odottaa. Pelkäänkö pahempaa ? EN. Tottahan tällaisenä hetkenä pohtii myös pahinta vaihtoehtoa, mutta pelko on turhaa. Jos koko ajan pelkäisi, niin elämä olisi tylsää. Ja vaikka tulisikin, niin mitä siitä. Kaikesta selviää hengissä, meillä on pätevät lääkärit, olen sen jo kerran kokenut.
Täällä kipujen keskellä on ihana muistella viime viikonloppua. Kävin isoäitini luona. Hän on 86-vuotias, asuu yksin ja hoitaa jokapäiväiset asiansa itse. Joissain asioissa hän tarvitsee apua. Minulta oli tilattu verhojen vaihto olohuoneeseen. Edes äitini ei saanut tehdä sitä, koska minä olen ollut ostamassa verhot ja olen aina ne vaihtanut. Minun työni on loppujen lopuksi melko vähäistä. Isoäitini itse silitti verhot, minä vain kiipesin ja ripustin ne. Mutta se isoäidin ilo, se oli sanoin kuuvaamatonta. Ja palkaksi minä sain hyvän mielen lisäksi isoäidin leipomaa mustikkapiirakkaa ja teetä. Useammin pitäisi häntäkin käydä tapaamassa....
Olen aina ihaillut isoäitini lehtikaktusta, se oli taas upea!!!!! Olen yrittänyt ottaa oppia, jälkimmäinen kuva on omasta lehtikaktuksestani.
Täällä kipujen keskellä on ihana muistella viime viikonloppua. Kävin isoäitini luona. Hän on 86-vuotias, asuu yksin ja hoitaa jokapäiväiset asiansa itse. Joissain asioissa hän tarvitsee apua. Minulta oli tilattu verhojen vaihto olohuoneeseen. Edes äitini ei saanut tehdä sitä, koska minä olen ollut ostamassa verhot ja olen aina ne vaihtanut. Minun työni on loppujen lopuksi melko vähäistä. Isoäitini itse silitti verhot, minä vain kiipesin ja ripustin ne. Mutta se isoäidin ilo, se oli sanoin kuuvaamatonta. Ja palkaksi minä sain hyvän mielen lisäksi isoäidin leipomaa mustikkapiirakkaa ja teetä. Useammin pitäisi häntäkin käydä tapaamassa....
Olen aina ihaillut isoäitini lehtikaktusta, se oli taas upea!!!!! Olen yrittänyt ottaa oppia, jälkimmäinen kuva on omasta lehtikaktuksestani.
tiistai 23. lokakuuta 2012
Aina sattuu ja tapahtuu
Jaahas, kyllä naisia huijataan... Soitin romumetallin ostajalle, että minulta löytyisi isohko määrä romumetallia, mm. vanhoja kattopeltejä, äes, tynnyreitä jne... Hän lupasi soittaa, kunhan saa seuraavalla viikolla kuormurinsa huollosta. Soittoa ei kuulunut, joten soitan parin viikon kuluttua uudelleen. Nyt hän lupaa soittaa vielä samana päivänä uudelleen, koska on tulossa hakemaan metalliromua muutaman kilometrin päästä. Soittoa ei ole vieläkään kuulunut. Ja tämä tyyppi mainostaa romunostoa joka viikko paikallislehdessä. Nyt on autotallin sivu täynnä romua, mutta hakijasta ei ole tietoakaan.
Sain sisareltani ja hänen perheeltään syntymäpäivälahjaksi 2 palapeliä. Niiden pohjana oli valokuvat omasta talostani. Mukava lahjaidea henkilölle, joka rakastaa palapelejä. Palapelit tein jo aikoja sitten, viime viikolla sain vihdoin hankittua kehykset palapeleille ja tänään taulut seinälle. Samalla kun hankin kehykset ostin myös kipsilevyankkureita (vai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään). Tänään sitten merkitsin taulun paikan seinälle, koputtelin seinää, että kumisee tyhjyyttään. Ei siis lautaa takana. Porakoneeseen 10 millin terä ja poraamaan sopivaa reikää. Sentin verran terä upposi, sitten tuli stoppi. Ja yllätys yllätys, reiässä olikin lautatausta. Ei siihen kannattanut jatkaa poraamista, vaan lähdin hakemaan pirtistä ruuveja. Niinpä sitten ruuvasin keskelle 10 millin reikää ruuvin taulua varten ja pidin itseäni varsin tyhmänä. Toista palapeliä varten en porannut enää reikää, ruuvi vaan seinään ja taulu siihen. Kyllä voi olla vaikeeta... Mutta kaikesta huolimatta, nyt on taulut seinällä...
Sain sisareltani ja hänen perheeltään syntymäpäivälahjaksi 2 palapeliä. Niiden pohjana oli valokuvat omasta talostani. Mukava lahjaidea henkilölle, joka rakastaa palapelejä. Palapelit tein jo aikoja sitten, viime viikolla sain vihdoin hankittua kehykset palapeleille ja tänään taulut seinälle. Samalla kun hankin kehykset ostin myös kipsilevyankkureita (vai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään). Tänään sitten merkitsin taulun paikan seinälle, koputtelin seinää, että kumisee tyhjyyttään. Ei siis lautaa takana. Porakoneeseen 10 millin terä ja poraamaan sopivaa reikää. Sentin verran terä upposi, sitten tuli stoppi. Ja yllätys yllätys, reiässä olikin lautatausta. Ei siihen kannattanut jatkaa poraamista, vaan lähdin hakemaan pirtistä ruuveja. Niinpä sitten ruuvasin keskelle 10 millin reikää ruuvin taulua varten ja pidin itseäni varsin tyhmänä. Toista palapeliä varten en porannut enää reikää, ruuvi vaan seinään ja taulu siihen. Kyllä voi olla vaikeeta... Mutta kaikesta huolimatta, nyt on taulut seinällä...
maanantai 15. lokakuuta 2012
Pihan siivousta
Vihdoinkin ehdin olemaan kokonaisen viikonlopun kotona!!!!! Kaikennäköistä sitä olikin kertynyt viikonloppuihin. Jossain vaiheessa voisi ruveta vähentämään menojaan, mutta ei vielä. Huomaan vain lisääväni vapaa-ajan harrastuksia. Varsinkin ammattiyhdistystoiminta kiinnostaa, hallituksen jäsenenä olen istunut lähes koko työurani ajan, mutta pari kuukautta sitten jouduin ottamaan puheenjohtajan nuijan käteeni. Olisin tietenkin voinut syyskokouksessa sanoa, että tämä on väliaikaista. Mutta päätin katsoa, mitä se homma oikeasti on. Ainakin neuvottelutaitoja pitäisi opetella, minä kun tykkään sanoa asioita suoraan ja tehdä itsenäisesti päätöksiä.
No joka tapauksessa viikonloppuna sain paljon aikaan, kiitos myös Äidille ja Isälle, jotka olivat auttamassa. Isäni sai saunamökin katon valmiiksi ja äiti haravoi pihaa. Minun osalleni jäi haravoitujen lehtien kuljettaminen kompostiin. Muutaman kottikärryllisen vein myös kasvatuslaatikoiden katteeksi. Ja lehtiä riitti, pihalla kasvaa useita koivuja, ja tontin reunoilla muutama iso haapa.
Lauantai oli myös sopivan tyyni päivä roskapuiden polttoon. Koko kesän jätepuut (mm. saunamökin katosta ja liiterin periltä) paloivat iloisena kokkona. Siltäkin osin piha siivoutui. Liiteristä kannettiin isoja määriä edellisen omistajan jäljiltä olevaa metalliromua ulos. Nyt koko liiterin vierusta on täynnä kattopeltiä ja sitä metalliromua. Tänään niitä piti yhden metallinostajan tulla hakemaan, vaan eipä ole kuulunut. Toivottavasti tulee pian, koska ne kasat eivät ole pihan kaunistuksia.
Eilen nostin juureksia kasvimaalta. Huono sato tuli. Porkkanaa on ihan kivasti, riittää säilöttäväksi. Punajuuret ovat peukalonpään kokoisia tai pienempiä. Lantut olivat niin täynnä etananreikiä ja etanoita, että vein ne kaikki suoraan kompostiin. Kyllä harmittaa!!!! Ensi vuonna kaikki kasvit kasvavat laatikoissa, joten liiallinen märkyys ei häiritse. Ja sitten yritän keksiä jotain etanan karkoitteksi.
Ensi kesän suunnittelu on jo alkanut!!!!!
No joka tapauksessa viikonloppuna sain paljon aikaan, kiitos myös Äidille ja Isälle, jotka olivat auttamassa. Isäni sai saunamökin katon valmiiksi ja äiti haravoi pihaa. Minun osalleni jäi haravoitujen lehtien kuljettaminen kompostiin. Muutaman kottikärryllisen vein myös kasvatuslaatikoiden katteeksi. Ja lehtiä riitti, pihalla kasvaa useita koivuja, ja tontin reunoilla muutama iso haapa.
Lauantai oli myös sopivan tyyni päivä roskapuiden polttoon. Koko kesän jätepuut (mm. saunamökin katosta ja liiterin periltä) paloivat iloisena kokkona. Siltäkin osin piha siivoutui. Liiteristä kannettiin isoja määriä edellisen omistajan jäljiltä olevaa metalliromua ulos. Nyt koko liiterin vierusta on täynnä kattopeltiä ja sitä metalliromua. Tänään niitä piti yhden metallinostajan tulla hakemaan, vaan eipä ole kuulunut. Toivottavasti tulee pian, koska ne kasat eivät ole pihan kaunistuksia.
Eilen nostin juureksia kasvimaalta. Huono sato tuli. Porkkanaa on ihan kivasti, riittää säilöttäväksi. Punajuuret ovat peukalonpään kokoisia tai pienempiä. Lantut olivat niin täynnä etananreikiä ja etanoita, että vein ne kaikki suoraan kompostiin. Kyllä harmittaa!!!! Ensi vuonna kaikki kasvit kasvavat laatikoissa, joten liiallinen märkyys ei häiritse. Ja sitten yritän keksiä jotain etanan karkoitteksi.
Ensi kesän suunnittelu on jo alkanut!!!!!
maanantai 8. lokakuuta 2012
Puutarhavierailulla Naantalissa
Vietin aurinkoisen viikonlopun Naantalissa koulutuksessa. Mukava ja rentouttava viikonloppu, mutta koko ajan oli huono omatunto, kun ei ollut kotona pihatöissä, vaikka aurinko paistoi. Ehtiihän niitä, ehkä ja toivottavasti...
Mutta tässäpä muutama kuva Naantalin Kultarannasta. Enpä tiennytkään sen olevan muotopuutarha. Pieni sellainen, mutta kuitenkin. Lisäksi siellä oli laajoja nurmikenttiä, ihania paviljonkeja... Daaliat ovat suosikkejani ja niitä oli paljon. Osalla oli korkeutta lähes pari metriä, osa vähän matalampia. Kannaa oli käytetty erilaisissa istutuksissa, mutta ne eivät enää kukkineet. Samoin ruusujen kukinta oli lähes ohi. Mutta mitä siitä...
Kultaranta on mielenkiintoinen paikka. Joskus voisin kiertää sen uudelleen, mutta sellaisena aikana, kun Presidenttipari ei ole paikalla. Silloin ilmeisesti pääsee vapaammin kiertelemään ja laajemmalla alueella. Ja tietenkin menisin sinne kesällä, heinä- tai elokuussa, kun kaikki kukat kukkivat. Muutenkin Naantali vaikutti kiinnostavalta, kesäinen päivä kävellen ja katsellen. Sen toteutan joskus....
Mutta tässäpä muutama kuva Naantalin Kultarannasta. Enpä tiennytkään sen olevan muotopuutarha. Pieni sellainen, mutta kuitenkin. Lisäksi siellä oli laajoja nurmikenttiä, ihania paviljonkeja... Daaliat ovat suosikkejani ja niitä oli paljon. Osalla oli korkeutta lähes pari metriä, osa vähän matalampia. Kannaa oli käytetty erilaisissa istutuksissa, mutta ne eivät enää kukkineet. Samoin ruusujen kukinta oli lähes ohi. Mutta mitä siitä...
Kultaranta on mielenkiintoinen paikka. Joskus voisin kiertää sen uudelleen, mutta sellaisena aikana, kun Presidenttipari ei ole paikalla. Silloin ilmeisesti pääsee vapaammin kiertelemään ja laajemmalla alueella. Ja tietenkin menisin sinne kesällä, heinä- tai elokuussa, kun kaikki kukat kukkivat. Muutenkin Naantali vaikutti kiinnostavalta, kesäinen päivä kävellen ja katsellen. Sen toteutan joskus....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)