Hiljaa, hiljaa ... Joulu tullut on...

Ja mennytkin jo... Minä aloitin joululoman sunnuntaina 22. päivä, silloin ajoin Lohjalle vanhempieni luo. Maanantain aikana teimme äitini kanssa yhdessä viimeiset jouluruuat: kalarullan, punaviinisillin, rosollin, sienisalaatin, luumukiisselin, pullat, joulutortut... Vaikka lista kuulostaa pitkältä, niin eipä siihen kahdelta tekemään tottuneelta naiselta kauaa mennyt. Kyllä yhdessä oli mukava puuhailla!!!!

Jouluaaton aloitimme käymällä Pusulassa isovanhempieni haudalla. Pusulassa on aina ihan pakko kurkistaa vanhaan ruumishuoneeseen, jos oviluukku on auki. Sinne kun on rakennettu talli seimineen, joka vuosi erinäköinen. Harmi vaan, että unohdin ottaa kameran mukaan.

Kotona hiljennyimme kuuntelemaan Joulurauhan julistusta. Hiljentyminen olikin paikallaan, koska sisareni perheineen tuli viettämään joulua kanssamme. Ja hulinaa riitti, ei niinkään 4 lapsen takia, vaan koiranpennun takia. Pentu litki innokkaasti vettä kuusenjalasta ja pari kertaa kuusikin meinasi kaatua. Ja kävipä meillä pukkikin, joka toi minulle toivomani kirjan ja tarvikkeitakin pukki oli kerännyt talteen ;)

Ja heti joulupäivänä oli pakko aloittaa harjoittelu... Tuloksena rannerengas, langanpätkät pitää vielä päätellä. Haastavaa hommaa, että saa molemmat reunat yhtä tiukalle/ löysälle.

Seuraavaksi olen ajatellut kokeilla pannunalustan tekemistä, jos vaan nipsut riittävät. Olen pyytänyt tuttuja keräämän nipsuja, jotta voin tehdä isompiankin nipsutöitä.

Uutta projektia aloitellaan

Maalausurakka tuli valmiiksi siltä osin, kun sitä nyt voi tehdä :) Tuulikaappi on vielä maalaamatta, mutta se tehdään vasta eristeiden vaihdon jälkeen. Eli seuraavaksi pitäisi ulkoverhous repiä irti, poistaa jäljellä olevat purut, laittaa villaa tilalle ja laudat takaisin paikoilleen. Sen jälkeen pääsen jatkamaan maalaamista. Niin tyytyväinen olin maalausurakan vaiheeseen, että korkkasin pienen pullon kuohuvaa.

Seuraavaa projektia olen suunnitellut jo keväästä alkaen, itseasiassa siitä lähtien, kun sain kirjan, Luonto sisustaa, käsiini. Ihastuin tällaiseen palliin/ jakkaraan.

Tässä jakkarassa on sitä jotain ja raaka-aineet löytyvät kotoa, pehmustevaahtomuovia lukuunottamatta. Haapoja täältä on kaadettu melko runsaasti, enkä ole kaikkia oksia vielä hakettanut, koska oksasilppuri hajosi keväällä, eikä ilmeisesti ole vieläkään kunnossa. Joten jakkaran jalkapalikat on. Pitää vain osata sahata jalat 10 asteen kulmaan. Sirkkelillähän se onnistuu helposti, siis jos osaa säätää sitä. Pitänee harjoitella...

Päällinen on virkattu matonkuteesta kiinteillä silmukoilla ja ketjusilmukoilla ja samalla virkkaukseen on upotettu juuttinarua. Ongelmana on, ettei kirjantekijä ole antanut virkkausohjetta. Mutta osaanhan minä ympyrää virkata. Aion unohtaa juuttinarun ja virkata ihan tavallisen ympyrän. Kävin ihan vasiten ostamassa ison virkkuukoukun (nro 15). Myyjä kyllä kertoi itse virkkaavansa matonkudetta paljon ohuemmalla koukulla (6 - 10), mutta päätin silti ottaa paksumman. Ja hyvä niin, koska koukku tuntuu liian pieneltä, tämä kude on todella paksua.

Muitakin suunnitelmia haavanoksille on... Suunnitelmaa varten piti ihan muistella peruskoulun matematiikkaa ja herra Pythagorasta ;) Toteutuksesta myöhemmin lisää.......

Haasteita virkkaamassa

Jo aiemmin kirjoitin ja laitoin kuvan parista virkatusta patalapusta. Innostus on jatkunut ja minulla on nyt 6 erilaista patalappua. Kuvia ilmestyy tänne myöhemmin, kunhan kaikki langat on päätelty. Tylsää puuhaa, joten sen kanssa tulee vetkuteltua. Kaikki patalaput on valittu sen perusteella, että haluan oppia uutta. Ja samasta kirjasta, mistä patalappuohjeet on, kokeilin myös näkkileivän leipomista. Hyvänmakuisia, helppotekoisia, ja tänään jo melko kovia...

Toinen virkkaushaaste minulle, patalappujen ohella, oli neuleen korjaus. Sain ennen joulua 3 ohutta neuletta korjattavakseni. Tässä yksi ja ehkä se haasteellisin, jos huomioidaan reiän koko.

Kaivoin virkkuukoukkuvarastoani ja löysin sieltä perintökoukun (Kiitos Mummi!!!!). Koukunvarressa oli kokonumerona 9, joka ei ainakaan ole millimetrimitta. En myöskään löytänyt muuntotaulukkoa, josta olisi selvinnyt millimetrikoko. Epäilen, että koko voisi olla jotain 0,25, niin ohut se on. Ikinä ennen en ole virkannut näin ohuella koukulla. Omaan käteeni sopii paremmin paksut, yli 3, puikot ja koukut.

Kun sopiva koukku oli löytynyt, oli reiänkorjaaminen helppoa. Ketjusilmukoita virkaten jokainen pudonnut silmukka nousi ylös. Ja sitten vaan piti estää silmukoiden uudelleenpurkautuminen ja ommella ratkennut sauma kiinni. Helppoa, kun vaan viitsii...

Tällainen siitä sitten tuli...

Korjattu kohta on vähän epätasaisempi kuin muu neulos, mutta ei sitä kainalossa kukaan näe. Roskapussi saa odottaa tätä neuletta vielä jonkun aikaa ;) Vaatteiden korjaaminen kunniaan!!!!!!

Ottaako pannuun ?

Uusi vuosi, uudet kujeet... Eipä taida olla, vaan vanhoilla mennään. Uusi vuosi vastaanotettiin Ystäväporukalla herkutellen, alkupaloiksi katkarapusalaattia kuivan kuoharin kera. Pääruuaksi leivinuunissa haudutettua vuohenviulua ja uunipunajuuria ja paahdettuja tomaatteja punaviinin kanssa. Jälkiruuaksi talon viimeiset suklaat... Uuden vuoden lupauksena lupasin viettää namittoman tammikuun. Se tulee olemaan vaikeaa, sokerihimo on valtava. Joten muistakaa kyläilijöille ei tarjoilla herkkuja, talon emäntä yrittää saada painoaan alaspäin.

Ihanat ystävät myöskin yrittivät takoa päähäni järkeä, että vielä ei tarvitse ruveta tekemään siementilauksia, saati kylvämään. Mutta, mutta, kun he lähtivät, minä rupesin tekemään kauppalistaa: ainakin kylvömultaa, vermikuliittia... Mutta jos kuitenkin menisi maalikauppaan ja jatkaisi vuosi sitten aloitettua keittiöremonttia. Tarkoitus olisi hiukan maalailla seinää kaapiston sivuista ja yläkaappien päältä, sellaisista kohdista, mihin ei tule seinälaattoja. Ja kun maalaukset on tehty, niin sitten voikin pyytää laatoittajia paikalle. Ja minä siirryn maalipurkkeineni portaisiin, sieltä pitäisi vielä peittää vihreät seinät.

Jotta saisin pidettyä ajatukseni muualla kuin kevään siemenissä ja kylvöissä, olen lukenut. Joululahjaksi sain 2 kirjaa, Tuija Lehtisen uusimman ja Patalappu-kirjan (Taito-Uusimaa ja Jaana Vehkasalo: Patalappuja à la Carte). Molempia olin toivonut. Lehtisen kirja oli tällä kertaa pettymys, se ei ollut niin hersyvää kuin yleensä. Mutta patalappukirja. siinä vasta mahtava opus. Mieleni tekisi tehdä kaikki patalaput, olen vasta ensimmäisessä luvussa, mutta toinen patalappu on jo tekeillä.

Siinä siis Iloinen leipuri ja Iloinen keittiö. Kiva kokeilla jotain uutta. Iloisessa leipurissa opin pallosilmukan ja Iloisessa keittiössä opin virkkaamaan kohokuvioita. Seuraavana voisi lähteä Piknikille leikkimään Keittiöprinsessaa. Ja siskonlapsia voisin opettaa Pikkukokeiksi, koska he osaavat jo ketjusilmukan teon. Lettukestit Sokerileipurin kanssa Metsäretkellä... Niitäkin on pakko kokeilla... Reissumiehen matkassa Salonkien salohin, kylläpä kirjan tekijä on keksinyt ihania nimiä patalapuille. Jollain aikataululla kaikki edellä luetellut patalaput on virkattu...