Sadonkorjuu-unelmia

Omenapuu 'Pirja'

Ihana aamu, lämmin auringonpaiste sai minut pihalle jo ennen aamuyhdeksää. Ja hyvä niin, koska lounaan aikana lämpötilassa tapahtui iso muutos. Lounaan jälkeen palatessani ulos, siellä puhalsi kylmä tuuli ja aurinkokin oli kadonnut pilviverhon taa. Palasin sisälle työtöihin, mutta ennen niihin tarttumista päätin päivittää tänne aamukierroksen kuulumiset.

Punaisissa viinimarjapensaissa on hurjasti kukkia, toivottavasti pölyttäjät löytäisivät kukat. Lyhyen tarkkailun aikana näin vain muurahaisia kukissa...

Kukkia ja pölyttäjiä

Ensimmäinen nurmikonleikkaus marjapensaiden ympäriltä tuotti pettymyksen. Olisi ehkä kannattanut vähän mitata... Ruohonleikkuri ei nimittäin mahdu kunnolla marjapensaiden ja kasvatuslaatikoiden välistä :( Vähän nostelemalla leikkaaminen onnistuu, joten edessä on tuon kohdan parantaminen jollain aikataululla...

Ensimmäinen parsani

Aamulla kylvin jo kasvimaalleni punajuuret (punaiset, keltaiset, valkoiset ja raidalliset), tilliä, pinaattia, salaattia ja mustajuurta. Esikasvatetuista taimista istutin ne muutamat hengissäselvinneet keräsalaatit, lehtikaalit, palmukaalin ja kukkakaalit ulos harson alle. Ja koska avomaankurkut olivat itäneet todella runsaina, päätin niistäkin osan istuttaa jo ulos. Suurimman osan jätin vielä sisälle lämpöön. Myöskään kesäkurpitsat eivät vielä päässeet ulos.

Viime vuonna avomaankurkut, sama lajike 'Profi', iti todella huonosti. Itävyysprosentti taisi olla 40. No nyt se oli varmaan 100 % ja olin tietenkin ostanut tuplamäärän siemeniä eli 2 pussia... Niitä siis riittää....

Mansikoiden juurelle pitäisi kärrätä lisää multaa... Se olisi sopiva homma viileään aikaan, joten siihen palataan pian. Punaisia herkkuja odotellaan jo...

Miten raparperi on jo ehtinyt kasvattamaan puolen metrin varsia, vastahan ne punaiset pallurat pilkistivät maasta ?

Pakko piristää päivää ja leipoa raparperipaistos. Harmi vaan, kotona ei ole vaniljakastiketta, maitoa (jotta voisi itse keittää kastikkeen) tai jäätelöä. Mutta menee se piirakka sellaisenaankin

Ja nyt töihin!!! Yleensä tässä vaiheessa keksii kaikkea mahdollista muuta hommaa, kun ei huvittaisi. Mutta pakko tehdä. Ja jos saan hommat tänä iltana tehtyä, niin huomenna voin olla koko päivän pihalla

Reissaaminen jatkui...

Liikkeellä olen ollut edelleenkin...  Tiistain vietin Helsingissä Korkeasaaren eläintarhassa ja keskiviikkoiltapäivän ystäväni kanssa Gumbostrandissa tutustumassa mm. Heini Turusen taiteeseen. Paikka oli minulle ihan uusi ja outo, vaikka se sijaitseekin vain puolen tunnin ajomatkan päässä kotoa.

Pakko sanoa, että en ole mikään nykytaiteen ystävä, mutta tämä Heini Turusen Glow-näyttely sykähdytti. Esitetekstissä sanottiin taiteilijan maalaavan työtään, kunnes saa työn hehkumaan ja ne todella hehkuivat. Upeita töitä, joita voisin jopa ajatella omalle seinälleni, jos vain omistaisin tyhjää seinätilaa. En kuvannut töitä, koska kuvissa värit ja tunnelma ei pääse oikeuksiinsa.

Taidekierroksen ja lounaan jälkeen kävelimme hetken vielä Gumbostrandin pienessä "kalastaja"kylässä. Upea paikka, jonne on pakko päästä toistekin!!!!

Vaikka olenkin kiertänyt Etelä-Suomea, niin olen minä saanut hiukan kitkemishommaa eteenpäin. Nyt on sellainen alue jo kitketty, että voin tilata multakuorman!!! Ehkä tämä tästä, jos ei jatkuvasti sataisi ja jos ehtisin olla kotonakin...

Pieni kamerakierros piti silti eilen tehdä pihalla...

Iltahelokki

Ukonkello

Jaloangervo

Pioniunikot ovat taas aloittaneet kukintansa. Minä unohdin kylvää heitä, mutta näyttävätkin kylväytyneen itsekseen.

Ja nyt on jo ensimmäiset punaiset viinimarjatkin kypsiä... Ne pitäisi poimia ennenkuin räkätit ehtivät syömään kaikki marjat... Toivottavasti huomenna on poutaa!!!!

Sadonkorjuuta

Ei se olekaan valkoinen...

Pasuunakukkani

Vanhetessaan kukka muuttui vaaleanpunaiseksi. Kerrattua siitä ei ole vielä tullut, katsotaan tuleeko. Viherpeukaloilta tämä on hankittu. Täytyy todeta, että kuistillani on huumaava tuoksu, niin huumaava, että sisälle tuota ei voi ottaa kukkimaan.

Kesä ei ole ollut kovinkaan häävi, kasvit ovat kärsineet sateesta ja kylmyydestä, joten olen todella onnellinen saadessani satoa.

 Kurkkuja tuli kolmisen kiloa ensimmäisellä poimintakierroksella. Ja lisää on tulossa... Kesäkurpitsasato jää tänä vuonna nollaan, mutta spagettikurpitsassa on mukavasti alkuja. Toivottavasti ehtivät kypsymään...

Onneksi on kasvihuone... Tomaattisato kypsyy kohisten... Elokuun alkupuolelta lähtien olen päässyt maistelemaan yksittäisiä tomaatteja, mutta nyt täytyy käydä oikein kulhon kanssa korjaamassa satoa. Siemeniä olen ottanut talteen 'Pink tiger'ista ja 'Indigo apple'sta. Ne ovat olleet suosikkejani, parista venäläisestä lajikkeesta otan myös. Pahin pettymys lajikkeista on ollut 'Red Fig', se on jauhoinen ja mauton.

Juureksia olen nostanut ainoastaan tarvitsemiani. Punajuuret ja raitajuuret olivat hyvänkokoisia. Raitajuurissa raidoitus oli aika epäselvää, mutta näkyvissä. Tein punajuurisosekeittoa.

Sitä syötiin alkuviikko ja nyt on jääkaapissa palsternakkasosekeittoa. Palsternakat olivat todella pieniä, ainoastaan pienen porkkanan paksuisia :( Loput saavat kasvaa rauhassa vielä muutamia viikkoja, ehkä kuukauden tai kaksi, riippuen keleistä.

Nyt syödään iltapalaksi värikästä kana-kasvissalaattia (tomaatit, kurkut ja paprikat itsekasvatettuja) tunnelmoiden kynttilänvalossa leivinuunin lämmössä ja odotetaan Vain Elämää.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!

Duracell-pupuna

Lilja 'Asiatic White'

 Olo on kuin Duracell-pupulla siinä vanhassa mainoksessa. Liikkuu, liikkuu, tekee, hoitaa... Yhtään ei malta olla paikoillaan, kun kerran kotiin pääsi. Olen nyt ollut 2½ vuorokautta kotona ja paljon olen saanut aikaan. Hyvä minä, tällaista hyvän olon tunnetta en olekaan kokenut pitkään aikaan. Olen siis tehnyt sellaisia tavallisia syystöitä. Olen poiminut loput avomaankurkut (2 isoa ämpärillistä), vienyt kurkuntaimet kompostiin ja kaivanut ylös rikkaruohoja. Olen nostanut punajuuret (1 ämpäri + 1 vati) ja juuri nostin uunista vadillisen uunipunajuuria broilerin lisukkeeksi. Olen kitkenyt etupihaa ja aloitinpa jopa pienen muotopuutarhani rakentamisen. Alppiruusupuisto odottaa isää ja halkaisulaitetta, se ei pääse etenemään ennen sitä.

Iki-ihana salkoruusu, se ehti sittenkin kukkimaan...

Edes sade ei ole pilannut tämän päivän töitä. Kun alkoi satamaan, niin minä siirryin sisätöihin. Ensiksi kasasin uuden leluni (katkaisu-jiirisaha ja jalusta) pirtin eteiseen. Minä ostin merkkituotteen, mutta edullisen mallin, katsoin etten tarvitse hienoa ja kallista, peruslaite riittää. Olen ihaillut ystävälläni olevaa samanmerkkistä, mutta siirrettävää sahauspöytää. Se on hieno!!!! Mutta totesin, että en minä sellaista tarvitse. Minulla on sahalleni hyvä paikka tiedossa, eikä sitä tarvitse siirrellä. Nyt voin jatkaa rakentelu-askarteluharrastustani :)

uusi leluni

Yksi iso ongelma on tullut vastaan näiden parin päivän aikana. Naapurini siitä kertoivat heti kotiin palattuani. Minulla on pirtin vintillä kissanpentuja. Minulla pentuja, vaikka en omista edes kissaa. Ei hiivatti, niistä on päästävä eroon. Ei, en vihaa kissoja, mutta en halua niiden myöskään pesivän pihapiirissäni. Kissat ovat toisen puolen naapurin puolivillejä tallikissoja. Niinpä kiipesin kurkistamaan vintille...

Suloisia, mutta ihan väärässä paikassa

Ja olihan siellä :( Pennut ovat jo sen verran isoja, että ne liikkuvat ja niillä on silmät auki. Lähtevät toivottavasti pian emonsa mukana ulos maailmaan. Siinä vaiheessa pitää keksiä, miten saan tukittua kissan kulkureitin vintille. Ovi on kiinni, joten jostain rakosesta kissa sinne vintille kiipeää ja sen raon haluan tukkia!!!!!

"Vielä on kesää jäljellä..."

Huomisen ohjelmassa on kasvihuoneen syyssiivous ja automaattiavaajien poistaminen. Sateen jälkeen pääsee myös jatkamaan risujen polttamista ja mitä kaikkea muuta sitten keksinkään. Täällä ei työt lopu tekemällä, onneksi nyt on aikaa.

Sadonkorjuuta osa 2

Onneksi sade hetkittäin lakkaa, niin että pääsee ulos, pääsee tutkimaan kasvatuslaatikoiden sisältöä... Välillä satoa tulee enemmän ja välillä vähemmän...

Ihan kiva sato...

Röyhy ruskettuu, alkaako maissi olemaan kypsä ?

Pakkohan se oli irrottaa, avata ja katsoa...

 Ihan ei ollut pölyttyminen onnistunut, alle puolet maissintähkästä oli tehnyt siementä. Ja nekin raakoja. Loput maissit ovatkin saaneet jatkaa kasvuaan. Katsotaan seuraavan tähkän sisälle joskus myöhemmin.

Mutta tätä yhtä maissia ihmettelen. Siinä on samassa sekä tytöt että pojat. Miten se nyt näin ?

Kummallinen maissinkukinto

etikkakurkkuja

Tähän mennessä olen poiminut jo 4 kiloa kurkkuja ja jos lämmintä riittää, niin lisää tulee ja paljon. Niin paljon on kasveissa kurkunalkuja, että ihan hirvittää. Viime kesänä ja syksynä säilöin 10 kiloa kurkkuja, katsotaan päästäänkö tänä vuonna samoihin lukemiin...

kesäkurpitsahilloa

Ja vielä päätin tehdä herkullista sitruunaista kesäkurpitsahilloa. Huomenna teen lisää, kun saan haettua kaupasta lisää sitruunoita. Niitä kun tarvitaan myöskin raparperimehun tekemiseen... Onneksi hankin viime kesänä toisen jääkaapin, niin kaikki säilykkeet mahtuvat. On sitten talvivarastoja...

Sadonkorjuuta

Aamusumujen haihduttua, iltapäiväauringon ilmestyttyä lämmittämään maailmaa lähdin ulos kyselemään kasvimaan kuulumisia. Ananaskirsikat ovat edelleen vihreitä, ei merkkiäkään marjojen kypsymisestä, uusia kukkia vaan tekee. Olen jostain lukenut, että tomaattia pitää latvoa, että se innostuu kypsyttämään satoa. Ananaskirsikkakin kuuluu koisokasveihin, joten päätin kokeilla samaa temppua. Katkoin jokaisesta varresta latvan, siten ettei siihen jäänyt yhtään kukkaan ja pienimmät hedelmän alut poistin myös. Ja sitten, kun möyrin vyötäröä myöten ananaskirsikassa, löysin ensimmäisen kellastuneen ananaskirsikan!!!!

Epäilin sen olevan vielä hiukan raaka, mutta pakko oli maistaa... Ei ollut kirpeä, vähän kookosta, vähän vaniljaa, NAM!!! Miten saisin loputkin hedelmät kypsymään ? Pari kappaletta poimin raakana jo viikkoja sitten ja toin sisälle lämpimään, mutta minkäänlaista kypsymistä ei ole havaittavissa. Huoli on kova, koska ensi viikolle on luvattu ensimmäiset yöpakkaset.

Keväällä istutin 4 erilaista papua laatikoihini. Tavallisen pensaspavun lisäksi istutin kauniin vaaleanpunaista Borlotto lingua di fuoco nano -pensaspapua. Keskikesällä poimin näitä papuja ja söin palkoineen. Ystävältäni kuulin, että borlotto-pavut pitäisikin kasvattaa pidempään ja käyttää siemenet. Okei, jatkoin kasvattamista ja tänään päätin katsoa, ovatko jo kypsiä. Parin litran kulhollisen poimin ihan kaikkein vaaleanpunaisimpia...

Mutta eivät olleet ihan vielä kypsiä, vain parin palon sisältä löytyi violettikirjavia siemeniä. Mutta mitä tehdä siemenille, miten ne kuuluu säilöä ? Siinäpä ongelma. Säilöntäkirjojeni mukaan papua pitää keittää pari minuuttia ja pakastaa sitten. Niin olen palkoja käsitellyt, mutta tehdäänkö siemenille samalla tavalla. Laitoin siemenet kiehumaan ja soitin Ystävälleni kysyäkseni neuvoa. Olisi kuulemma pitänyt kuivattaa. Mutta jos keitän, niin ilman suolaa ja tunnin verran. No, papuni kiehuivat jo suolavedessä. Ja keittoaikakin oli n. 15 minuuttia, sitten haarukka meni jo niistä läpi. Mutta seuraavan satsin kuivaan, kuten kuuluukin, jos ei pakkanen tapa papujani. Yritän peitellä ne harsolla, etteivät ne vielä tuhoutuisi.

Papujen jälkeen siirryin tutkimaan kesäkurpitsan taimia ja uskomatonta kyllä, kaksi taimista oli aloittanut tuotannon uudelleen. Ainakin 2 kesäkurpitsaa on vielä tulossa. Spagettikurpitsan sato ei tänä vuonna kovin iso ole, mutta se saattaa johtua savisesta kasvualustasta. Se ei tänä vuonna päässyt laatikkokasvatukseen, koska laatikot loppuivat kesken. Mutta muutaman mukavankokoisen hedelmän sekin oli tehnyt. 3 spagettikurpitsaa korjasin talteen, 2 jäi vielä kasvamaan.

Ja viimeiseksi nostin ylös 4 punajuurta, 2 palsternakkaa ja 10 porkkanaa. Niistä valmistuu uunijuureksia lisäkkeeksi jauheliha-kesäkurpitsapihveilleni.

Onneksi asun maalla, ihanaa omistaa kasvimaa, ihanaa nauttia oman maan satoa!!!!

Satopaniikki

Vietin mukavan viikon vanhempieni luona lomaillen. Kotimatkalla ajatukset kääntyivät jo kotiasioihin ja suunnittelin tämän päivän työlistaa. Ohjelmassa piti olla nurmikon leikkaus ja kukkapenkkien kitkemistä. Toisin kuitenkin kävi... Viikko poissa sadonkorjuuaikana tietää melkoista tungosta kasvatuslaatikoissa...

Ensimmäisenä kiersin kesäkurpitsapensaat. Oletin, että siellä voisi olla muutama kypsä, koska kukkienkastelijani on tyhjentänyt pensaat poissaollessani. Silti sieltä löytyi 8 kesäkurpitsaa, muutama oikea jättiläinen. Ensimmäisenä tietenkin ajattelin, ettei kastelija olekaan tyhjentänyt pensaita. Mutta oli hän, koska jääkaapista löytyi vielä 2 kesäkurpitsaa.

Seuraavaksi tutkin kurkkulaatikon. Sieltä löytyi melkein 3 kiloa kurkkuja ja lisää näyttää tulevan. Onneksi kotoa löytyi raaka-aineet etikkakurkkuihin, joten niitä piti ruveta heti tekemään.

Ja pensaspavut. Otin mukaani parin litran taikinakulhon, mutta kulho oli täynnä jo ennenkuin pääsin ensimmäisen rivin loppuun. 10 litran sankoon poimin loput pensaspavut. Pavut ryöppäsin pikaisesti ja pakastin, koska kaikkea en jaksa kerralla syödä.

Mutta kesäkurpitsat, ne muodostavat ongelman. Mitä tehdä niin monella ?

Tottakai ystäville voi jaella, mutta eivät hekään kaikkia pysty käyttämään. Onneksi on netti :) Laitoin Yhteishyvän ruokasivuille haun kesäkurpitsa ja kaikkea kiinnostavaahan sieltä löytyi: kesäkurpitsa-jauhelihapihvit (olinkin ajatellut tehdä jauhelihapihvejä), sitruunainen kesäkurpitsapasta, kesäkurpitsalasagne, ja paljon paljon muuta. Sisareni kehui kesäkurpitsahilloa, jota kuulemma lapsetkin syövät. Sitä pitää kokeilla myöskin...

Tämän kesäkurpitsatulvan myötä sai kaksi pensasta poistotuomion, varsinkin kun ne valtaavat tilaa kurkuilta. Luulenpa, että jäljellejäävät 3 pensasta riittävät minulle.

puutarhakuulumisia

Olen päässyt korjaamaan satoa kasvimaalta!!!! Ensimmäinen kerta tuntuu mahtavalta, minä onnistuin...

Tänään hain ensimmäisen sipulin perunasalaattiini, samoin muutaman avomaankurkun ja yhden kesäkurpitsan.

Olen joka päivä vahtinut, milloin ensimmäinen salkopapu pääsee huipulle ja tänään hän oli siellä. Olen niin tiiviisti seurannut salkopapuja, että olen lähes unohtanut samassa laatikossa kasvavat pensaspavut. Olen kyllä ihaillut niiden kukkia, mutta harmitellut pölyttäjien vähyyttä. Tänään kurkistin papujen sekaan ja siellähän oli jo valmista, ainakin muutama vihreä papu. Pakkohan ne oli poimia ja ryöpätä, niinpä täällä syödään iltapalaksi valkosipulivoissa paistettuja papuja, nami!!!

Punajuuret näyttävät valtavankokoisilta, eli todennäköisesti ne pitää kohta jo nostaa, vaikka ollaan vasta heinäkuulla. Uskomatonta!!!!

Ilokseni löysin tänään ananaskirsikan alun, tai itseasiassa niitä oli ainakin kaksi... Tässä se suurempi

Lisäksi takapihan kukkapenkki punoittaa...

Sadonkorjuussa tammikuussa

Totta, kävin korjaamassa satoa pihalta, lumiselta pihalta.
Päätin kokeilla Ystävän pessimismistä huolimatta kaivaa maata. Eilen tein lumityöt maa-artisokkien päältä ja tänään lähdin kaivamaan. Talikkoa en löytänyt, joten pistolapiolla kaiveltiin. Kaivuutyötä helpotti kaksi lumesta törröttävää kukkavartta. Voisin kuvitella, että jos joku minut olisi nähnyt kaivamassa vati mukana, hän olisi pitänyt minua hulluna. Eihän tammikuussa voi kerätä puutarhasta satoa. Mutta maa oli sulaa lumen alla.

Ja sieltähän niitä löytyi, muutama nätti molluska ja melko sileä sellainen. Olen aina luullut, että maa-artisokat ovat "epämuodostuneita" ja sen takia vaikeita kuoria. Mutta nämä olivat kauniita.

Sato ei ollut suuren suuri, noin 10 kappaletta sieltä löytyi. Kesällä sen sitten näkee löytyikö kaikki mukulat. Ne kun lähtevät kasvamaan pienestäkin mukulanpalasta. Toisaalta kasvupaikka on valittu sellaiseksi, että ei haittaa, vaikka maa-artisokka lähtisikin leviämään.

Nyt kuorimaan satoa ja keittämään soppaa. Maa-artisokkakeitto on hyvää.

Vielä sadonkorjuuta odottavat palsternakat ja mustajuuret, mutta niiden päällä on puolimetrinen kinos, joten ne saavat odotella kevättä.

Pihan siivousta

Vihdoinkin ehdin olemaan kokonaisen viikonlopun kotona!!!!! Kaikennäköistä sitä olikin kertynyt viikonloppuihin. Jossain vaiheessa voisi ruveta vähentämään menojaan, mutta ei vielä. Huomaan vain lisääväni vapaa-ajan harrastuksia. Varsinkin ammattiyhdistystoiminta kiinnostaa, hallituksen jäsenenä olen istunut lähes koko työurani ajan, mutta pari kuukautta sitten jouduin ottamaan puheenjohtajan nuijan käteeni. Olisin tietenkin voinut syyskokouksessa sanoa, että tämä on väliaikaista. Mutta päätin katsoa, mitä se homma oikeasti on. Ainakin neuvottelutaitoja pitäisi opetella, minä kun tykkään sanoa asioita suoraan ja tehdä itsenäisesti päätöksiä.

No joka tapauksessa viikonloppuna sain paljon aikaan, kiitos myös Äidille ja Isälle, jotka olivat auttamassa. Isäni sai saunamökin katon valmiiksi ja äiti haravoi pihaa. Minun osalleni jäi haravoitujen lehtien kuljettaminen kompostiin. Muutaman kottikärryllisen vein myös kasvatuslaatikoiden katteeksi. Ja lehtiä riitti, pihalla kasvaa useita koivuja, ja tontin reunoilla muutama iso haapa.

Lauantai oli myös sopivan tyyni päivä roskapuiden polttoon. Koko kesän jätepuut (mm. saunamökin katosta ja liiterin periltä) paloivat iloisena kokkona. Siltäkin osin piha siivoutui. Liiteristä kannettiin isoja määriä edellisen omistajan jäljiltä olevaa metalliromua ulos. Nyt koko liiterin vierusta on täynnä kattopeltiä ja sitä metalliromua. Tänään niitä piti yhden metallinostajan tulla hakemaan, vaan eipä ole kuulunut. Toivottavasti tulee pian, koska ne kasat eivät ole pihan kaunistuksia.

Eilen nostin juureksia kasvimaalta. Huono sato tuli. Porkkanaa on ihan kivasti, riittää säilöttäväksi. Punajuuret ovat peukalonpään kokoisia tai pienempiä. Lantut olivat niin täynnä etananreikiä ja etanoita, että vein ne kaikki suoraan kompostiin. Kyllä harmittaa!!!! Ensi vuonna kaikki kasvit kasvavat laatikoissa, joten liiallinen märkyys ei  häiritse. Ja sitten yritän keksiä jotain etanan karkoitteksi.

Ensi kesän suunnittelu on jo alkanut!!!!!