En stressaa, en, en, en...

Huh, puutarhastressi on aika lähellä, vaikka yritänkin pitää sitä loitolla. Puutarhanhoidon pitäisi olla rentouttavaa, terapeuttista, ei siitä pitäisi tulla stressiä. Mutta...

Minä olen ollut paljon liikekannalla tänä kesänä ja ne päivät, kun olen ollut kotosalla, niin silloin on satanut. Joten projekti alppiruusupuisto on vielä erittäin keskeneräinen. No, jos se jää tänä kesänä kesken, niin sitä jatketaan ensi kesänä. Järkevää, eikä stressaavaa, mutta...

Viime viikolla sain kitkemisurakkaa sen verran eteenpäin, että tilasin multaa, hapanta rodomultaa 12 kuutiota. Nyt minulla on siisti, kitketty paikka, johon mullan voi kipata. Tänään multa tuli, mutta ihan ei kaikki mennyt kuten Strömsössä...

Multa tuotiin niin isolla kuorma-autolla, ettei auto taipunut paljoakaan pihatieltä sivuun, joten iso osa multakasaa sijaitsee nyt sisääntulotiellä... Kyllä, minä annoin tähän purkupaikkaan luvan. En kyllä ymmärtänyt, että sitä multaa jää noin paljon tielle. Onneksi pihalle on toinenkin sisääntulo, niin en heti joudu lapiohommiin.

Ei sitä kitkettävää onneksi ole enää niin hirveästi, siis tässä happaman mullan penkissä... Talikon vierestä vähän ja sitten tuolta roskakatoksen vierestä. Kyllä minä varmaan, ehkä, toivottavasti saan kitkemisen valmiiksi loppuviikolla ja sitten pystytetään rajausnauhat ja sitten vaan kärrätään ja kärrätään ja kärrätään...

Ei, minä en stressaa, en, en, en, mutta silti vähän...

Silti koko aikaa ei voi keskittyä tuohon uuteen, vaan välillä pitää muistaa hoitaa vanhojakin. Sitä varten oli pakko ajaa kaupunkiin ostamaan lisää perennatukia. Rankkasateiden jäljiltä ritarinkannukset, iltahelokit, kaunopunahatut ja tulikukat retkottavat pitkin ja poikin... Ne piti nostaa ylös ja samalla tuli kitkettyä rikkaruohoja.

Etupihan kukkapenkki

Lilja 'Asiatic Orange'

Lilja 'Peach Dwarf' ja tulikukkia

Kääpiöunikko

Tämä kääpiöunikko on minulle taas uusi tuttavuus, jälleen siemenkasvatuksiani. Istutin niitä useampaan paikkaan kokeeksi, että mikä olisi heille paras paikka. Korkeutta tällä ihanuudella on ainoastaan 20 senttiä.

Aurinkoista viikkoa!!! Toivottavasti meteorologit ovat nyt oikeassa ja poutasäätä jatkuu seuraavat pari viikkoa.

Stressiä viimeisenä lomapäivänä

Niin se loma taas loppuu... Mutta vielä on niin paljon kesken, tekemättä, aloittamatta... Ihan meinaa stressi iskeä. Mutta asiat tärkeysjärjestykseen, mitkä asiat on ihan pakko tehdä vielä ennen loman päättymistä ja mitä voi tehdä työpäivän jälkeen. Aloitin heti aamulla kitkemään päivänliljapenkkiä. Penkki on vielä varsin tyhjä, koska se on perustettu vasta kesäkuussa, enkä ole voinut siirtää siihen kaikkia haluamiani päivänliljoja. Joten rikkaruohot, erityisesti nokkoset, ovat päässeet valloittamaan penkin pahasti. Joten hanskat käteen ja kitkemään. Kitkeminen oli tällä kertaa helppoa, olihan rikkaruohot ehtineet venähtää polvenkorkuiseksi. Jossain vaiheessa tunsin, että nyt pisti, mutta oletin nokkosen päässeen tunkeutumaan hanskan läpi. Etusormi kihelmöi, mutta pystyin jatkamaan. Kun koko penkki oli ruokottu, otin hanskat pois kädestä ja totesin, että etusormessa on kaksi vierekkäin olevaa reikää, ihan kuin käärmeenpuremassa. Ensin iski kauhu, että oikeestiko käärme on purrut, mutta kun järki voitti, niin totesin, etten ollut nähnyt käärmettä ja meillä on sen verran paljon muurahaisia, etteivät käärmeet voi viihtyä. Mutta ampiaisen näin lentelevän nokkosten seassa, joten olen todennäköisesti onnistunut häiritsemään sitä ja se pisti minua etusormeen kahdesti. Koko päivän sormi kihelmöi, mutta ei kuitenkaan haitannut loppupäivän töitä.

Kun päivänliljapenkki tuli kitkettyä, jatkoin kitkemistä edelleen. Miten voi ihminen päästää kukkapenkkinsä sellaiseen kuntoon ???? Kohtapuoliin pitää ruveta siirtelemään perennoja, siis varastamaan äidiltä, siskolta, ystäviltä, varastetut taimet kuulemma kasvavat parhaiten. Vähän täytyy omiakin perennoja siirrellä, ainakin yksi päivänlilja, isomaksaruoho (se, jota luulin komeamaksaruohoksi), ruusujuuri, ohotanmaruna...

Illalla vielä leikkasin nurmikon. Sekin homma olisi pitänyt tehdä jo muutama päivä sitten. Mutta nyt se on tehty!!!! Sain tärkeimmät hommat tehtyä, joten nyt voin keskittyä työtöihin...

Ressi, ressi...

Eilen pidin luentoa Ystävälleni puutarhastressin hallinnasta ja mihin syyllistynkään itse tänä aamuna. Hamstraushulluuteeni liittyy oleellisena osana säilöntästressi. Piti pitää sama stressinhallintaluento itsellekin, siis "pitää priorisoida ja miettiä max kolmea asiaa kerralla". Mitkähän ne 3 säilöntäjuttua olisivat ? No, viinimarjatuoremehu on nyt valumassa keittiön lattialla (1)

Valuneisiin marjoihin jää kuitenkin niin paljon makuaineita, että niitä pitää keittää vielä kattilassa (2). Pinaatti pitäisi korjata (3), samoin pavut (4). Pahus, 1 työ liikaa. Ehkäpä pensaspapujen korjuuta voisi hiukan siirtää.

Huomenna olisi suunnitelmissa käväistä vanhempien luona poimimassa kirsikoita ja viinimarjoja.