Kesä ?

Uskomatonta, että lauantaina (29.4) satoi 5 senttiä lunta, mutta tänään (1.5) oli jo ihan kesäinen keli... Parhaimmillaan lämpömittari näytti yli 17 lämpöastetta, nytkin vielä 13,3 astetta. Lumesta ei ole tietoakaan :)

Idänsinililjoja likakaivolla

Vappu on suomalaisen työn juhla, joten sitä on juhlittava työtä tekemällä... Lähdin aamusta heti ulos, pesin pyykkinarut, ja kannoin kaikki pestyt pyykit ulos kuivumaan.

Mitähän sitten... Eilen sain mahtavan uuden idean pihalle, mutta ehkä pitäisi kuitenkin saada entiset valmiiksi ennenkuin aloittaa uutta. Tästä ideasta myöhemmin...

Niinpä rupesin siirtämään kivituhkakasaa uuden kasvatuslaatikon tieltä. Piti riisua takki, niin mukavasti aurinko lämmitti... Sitten vaan laatikko paikoilleen ja ympäristö valmiiksi...

 

Ennen kuvaa en kehdannut ottaa, vaikka rikkaruohot olivatkin vielä matalia. Työ ei valmistunut kokonaan, koska en uskaltanut vielä maalata tuon uusimman laatikon reunoja. Laatikko on seissyt viikon verran pihalla, niin luultavasti se on vielä kostea.  Loppuviikosta pääsen varmasti jo maalaamaan, jos ei lisää vettä ole luvassa. Laatikon reunaan kiinnitän köynnöskaaren. Kaaren toiseen päähän tulee myös laatikko, mutta se on vielä lautoina.

Kivituhkan ja sepelin kärräyksen jälkeen lähdin etupihan uudelle alueelle. Siellä alkaa seuraavan istutusalueen kitkeminen... Melkoista savikkoa :( Mutta onneksi vieressä on kukkiva liikenneympyrä...

Liikenneympyrä

Eivät persiansinililjat kovin hyvin erotu tuosta ylemmästä kuvasta, mutta päätin senkin laittaa näkyviin. Persiansinililjat sain Oma Piha -lehden lukijalahjana (postimaksu piti maksaa). Ovat aika söpöjä :)

Nyt voisin paljastaa uuden projektin... Tämä kohta on todella hankala ruohonleikkuussa, siksipä pensastuet ovat entiset. Ajan aina liian läheltä... Entäpä jos poistan nurmikon näiden pensaiden välistä ja istutan keskelle vaikkapa jonkun muun marjapensaan ?

Minua kiinnostaisi fourberry eli kultaherukka. Mutta se ilmeisesti haluaa ristipölytyksen toisella fourberry lajikkeelta, enkä ajatellut lisätä kuin yhden pensaan. Tai sitten siirrän likakaivon luona huonosti kasvavan raparperin tuohon keskelle... Vähän täytyy vielä makustella tuota suunnitelmaa, mutta sen teen nopealla aikataululla...

Aurinkoista toukokuuta 💥

Nuppuja ja kasoja

Idänsinililja (sinisten sipulien seassa ollut valkoisiakin)

Viime keskiviikkona puhelimeni soi heti aamu seitsemältä... Kuorma-autoilija soitti, että olisi tulossa tuomaan multaa, sopiiko. No sopihan se... Kun auto sitten peruutti pihatielle, lähdin ulos ja ohjeistin, että tuohon noin kuorma pitäisi kipata. Auto oli varsin iso, 5-akselinen, joten eihän se taivu kapealla pihatiellä, joten annoin luvan, että osa mullasta voi jäädä tiellekin...

18 m3 kultaa

 Positiivisesti ajateltuna ei tiellä ole puolikaan mullasta... Lapioitavaa riittää, mutta onneksi pihalle on toinenkin ajoväylä, joten lapioinnilla ei ole kiirettä... Kunhan kerkee.

Sittenpä keksin seuraavan ongelman tuosta kasasta. Huomenna on roska-astiantyhjennyspäivä.

Ei pääse roskakuski peruuttamaan pihaan... Ratkaisin asian siirtämällä itse roskasäiliön kasan toiselle puolelle. Ajattelin, että pääsee kuski helpommalla. Täällä on tuo peruuttaminenkin muuttunut maksulliseksi, jos peruutusmatka on yli 40 m. En ole itse etäisyyttä mitannut, mutta ei siitä laskuakaan ole vielä tullut, joten oletettavasti matka on alle 40 m.

Olen ihmetellyt, miksi pihallani ei vieläkään kuki lumikellot. Ei niitä kovin montaa ole edes noussut ylös, laskujeni mukaan 3 tai 4, vaikka istutin n. 30 sipulia. Mutta selitys löytyi puutarhalehdestä (Oma Piha 2/ 2017)... Tänä päivänä monet kaupat eivät myykään perinteistä puistolumikelloa (Galanthus nivalis), vaan turkinlumikelloa (Galanthus woronowii), joka on arempi kuin puistolumikello. Ja turkinlumikellon sipuleita minä olen Lidlistä ostanut, ensi syksynä osaan olla tarkempi ja etsin puistolumikellon sipuleita.

Yksinäinen lumikello

Persiansinililja selvisi hienosti ensimmäisestä talvesta ja pullistelee nuppujaan. Muutama lämmin, aurinkoinen päivä, niin täälläkin päästään nauttimaan ensimmäisistä kevätkukista.

Persiansinililja

 Aurinkoista alkavaa viikkoa!

Kevätkuvia

Tänään kävin ensimmäistä kertaa sairaalassa Helsingissä, piti antaa verinäyte ja hakea piikki. Huomenna on taas piikkipäivä, mutta sen saan onneksi täällä paikallisessa terveyskeskuksessa, ettei tarvitse yhden pistoksen takia ajaa 100 kilometria ja olla puolta päivää pois töistä. Niin paljon jännitin tätä päivää, että viime yönä jäi unet vähiin. Mutta muuten minusta alkaa tuntumaan, että elämä on voittamassa. Eilen sunnuntaina tuli sellainen olo, että haluaisin lähteä kävelylle, ulkoilemaan. Sää ei ollut kovin suosiollinen, mutta onneksi eräs ihana ystävä ei myöskään pelännyt sadetta ja hänen kanssaan teimme tunnin lenkin. Mutta se fiilis, kun on jaksanut nousta sohvalta ja lähteä liikkeelle... Se fiilis auttoi jaksamaan tämänkin päivän, vaikka olo olikin zombimaisen väsynyt...

Haluan kiittää teitä ihanat blogiystäväni tuestanne, samoin kuin lähipiiriäni, koska te olette auttaneet minua jaksamaan nämä kaikkein raskaimmat viikot.

Tänään taas kiertelin puutarhassa. Muutaman koivunrisun poimin kukkapenkistä, viimevuotisten ananaskirsikoiden varret katkoin ja vein kompostiin. Muuten vain ihailin auringonpaistetta ja kuvasin kevään edistymistä.

Se ihka ensimmäinen scilla...

Parvitulppaanin alkuja

Näihin parvitulppaaneihin olen todella ihastunut, vaikken muuten niin tulppaaneista välitäkään puutarhakasvina. Mutta näiden herkkään, pienen kukkaan olen ihastunut niin paljon, että olen ruvennut miettimään muidenkin kasvitieteellisten tulppaanien hankkimista. Vielä viime keväänä parvitulppaanini kasvoivat kivikossa saunamökin nurkalla, mutta viimekesäisen salaojaremontin tieltä kaivoin sipulit ylös. Kesän ne viettivät laatikossa autokatoksessa ja syksyllä tökin ne takaisin maahan, tällä kertaa kosteaan multa-savisekoitukseen. Mitenhän ne selviävät talvesta ??? Mutta hyvin ovat selvinneet, nyt vain kukintaa odotellessa...

Sisällä kylvöjen määrä kasvaa, eikä vielä ole yhtään hyötykasvin siementä päässyt multaan. Silti piti jo hakea kasvatushylly saunamökistä lisätilaksi...

Tämän viikon kylvösuunnitelmassa lukee jo ensimmäiset hyötykasvit eli parsakaali, lehtikaali ja sokerimaissi. Mihinkähän nekin mahtuvat, kun alahyllyn kukkaset pitäisi koulia ja jääkaapissa olevat kylmäkäsitellyt siemenet kylvää... Täytyy varmaan osa taimista siirtää saunamökin viileyteen karaistumaan, mutta onko + 10 astetta liian viileää taimille ?

Kevät edistyy...

Viikolla olen jutellut luontoharrastajien kanssa viime viikonloppuna löytyneestä tuhotusta muurahaispesästä. He olivat kanssani samaa mieltä, että varmaankin se on ollut palokärki. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin myös harmapäätikkaa. Sen kuulemma tunnistaa hakatusta puunkolosta. Mutta puunkoloja en ole nähnyt. Joten pidetäänpä edelleen palokärkeä syyllisenä.

Pihalla on aivan mahtavaa kulkea ja katsella. Kevät etenee niin nopeaa tahtia. Vielä viime viikonloppuna oli maa jäässä, mutta eilen jo pääsin nostamaan palsternakat ylös. Ämpärillinen niitä tuli, joten viikonloppuna tarjoillaan palsternakkakeittoa!!!!

Viime viikonlopusta lähtien olen päivittäin seurannut, että koska ne scillat aloittavat kukinnan. Nuppuja on paljon, mutta yksikään ei ole vielä avautunut. Osa nupuista on jännän violettisia, olen luullut, että scillat ovat aina kirkkaan sinisiä. Mutta eipä se väriero näy kuvassa :(

Myös raparperi tuo kevääseen kaunista väriloistoa. Melkein voisi luulla, että on syksy...

Huomenna aion sadepäivän ratoksi ruveta jatkamaan kasvatuslaatikoiden rakentamista. Niillä alkaa kohta olemaan kiire... Ainakin juurekset (palsternakka ja porkkana) pitäisi saada kylvettyä mahdollisimman pian.

Syystöitä

Ei sille mitään mahda, että syksy on tullut... Aurinko paistoi päivällä ihanasti, kun ajelin töistä kotiin. Heti kotiin päästyä laitoin lakanapyykin koneeseen ja ohjelman pysähdyttyä pyykit ulos. Sääennustekin lupasi kaunista ilmaa. Pari tuntia ehtivätkin riippua ulkona, mutta sitten taivas harmaantui niin pahasti, että katsoin parhaaksi hakea pyykit sisälle. Pisaraakaan ei silti tullut vettä...

Sunnuntaina hankin pihalleni ensimmäiset kukkasipulit. Tarkoitus oli istuttaa enemmänkin kukkasipuleja, mutta kun ne kukkapenkit jäävät tältä syksyltä tekemättä. 100 idänsinililjan (scilla siberica) sipulia hankin ja paikaksi olin valinnut likakaivojen edustan. Se on sulanut parina keväänä ensimmäiseksi, joten sinne aikaisia kukkijoita somistamaan pihaa ja antamaan kevääntuntua. Rakastan scilla-peltoja, Ystävilläni on aivan ihana sellainen... Ehkäpä minullakin on 20 vuoden kuluttua...

Toinen syystyö oli syyslannoitus. Heittelin kouralla GrowHow:n syyslannoitetta marjapensaille ja siirretyille perennoille. Kasvatuslaatikoita lannoitan kompostilla, niihin en synteettisiä lannoitteita laita.

Sadonkorjuu jatkui viime viikonloppuna sipulien nostolla. Osa sipuleista oli isoja, mutta osa melkein istukkaankokoisia. Ja ihmetystä herätti myös se, että joku oli syönyt sipulinvarret. Osassa sipuleista oli ainoastaan 5 senttiä vartta jäljellä. Ja vieressä porkkanannaatit kasvoivat komeasti, niitä ei ole syöty. Ihmeellistä

Auringonpaiste ja ensimmäinen gladioluksin nuppu, siinä päivän ilonaiheita.