lauantai 28. heinäkuuta 2012

Raivausta Potagerissa

Joskus huomaa tehneensä ylilyöntejä... Laajensin keväällä kasvimaan lajikevalikoimaa avomaankurkulla. Lueskelin kurkun kasvatusohjeita  ja niissä kehuttiin kurkkuyrtin tuovan pölyttäjiä kurkuille. Minä tietenkin kurkkuýrtin siemeniä ja istutin kokonaisen pussillisen niitä kurkkulaatikon keskelle. Hyvin lähtivät kasvuun, liiankin hyvin. Nyt kurkkuyrit peittävät lähes koko laatikon ja peittävät kurkuilta auringon. Kauniita ovat ja mehiläisiä ja kimalaisia pörisee niissä runsaasti. Minä vaan en tarvitse kurkuille pölyttäjiä, lajike on itsestään pölyttyvä. Niinpä tartuin saksiin ja katkoin suurimman osan kurkkuyrtin varsista. Muutaman jätin koristeeksi. Iloinen yllätys löytyi kurkkuyrttien alta, useita kurkunalkuja, parhaat lähes kymmensenttisiä :)

Toinen melkoinen kasvuongelma näyttäisi olevan spagettikurpitsa. En todellakaan ymmärtänyt sen kasvattavan kolmemetrisiä lonkeroita, jotka kasvavat ja kasvavat. Nyt ne peittävät välikäytäviä, hukuttavat samassa laatikossa kasvavat kesäkurpitsat alleen ja yltävät jo mansikkapenkkiin asti. Satoa näyttäisi tulevan runsaasti, jos kaikki alut kehittyvät valmiiksi hedelemiksi. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että spagettikurpitsan alut ovat samanvärisiä kuin kesäkurpat, lajike 'white long'. Vain muoto on eri, spagettikurpitsa pyöreä ja kesäkurppa pitkulainen. Silti vaikka spagettikurpitsa valtaa alaa, kesäkurpitsa on jaksanut taistella ensimmäiset valmiit hedelmät. Sadonkorjuuaika on alkanut, JEEEEEEE!!!!!!!

Vielä en ole tehnyt päätöksiä ensi kesästä, ensin täytyy päästä maistelemaan keitettyä spagettikurpitsaa. Lisää kasvatuslaatikoita on kuitenkin tiedossa, ainakin 6 kappaletta...


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Huussi muuttaa

Tonttini sivulla, kainosti kuusten suojissa on asunut vuosikymmeniä huussi. Ei se varmaankaan ole ollut käytössä vuoden -87 jälkeen, papereiden mukaan silloin on saunamökkiin rakennettu vesiklosetti. Mutta ei huussi siltikään tyhjä ollut, edellinen omistaja oli käyttänyt sitä puutarhavajana, toisaalta myös muurahaiset olivat vallanneet sitä omaan käyttöönsä. Sekä huussin ulko- että sisäpuolella oli puolimetrinen keko.


Huussi ei todellakaan ollut pihan kaunistus, joten siitä päätettiin päästä eroon. Köysi kiinni huussi otsalautaan ja toinen pää auton vetokoukkuun ja menoksi. Ja komeastihan se kaatui ja lähti liikkeelle. Tällä hetkellä huussi on paraatipaikalla talon etupihalla odottamassa, että muurahaiset kaikkoavat ja huussin voi purkaa.


Nyt sitten alkaa suunnittelu, että mitä huussin paikalle. Itse asiassa haluaisin, että huussin ympärillä kasvaneet kuusetkin kaadettaisiin -en pidä kuusista- mutta, silloin tontiltani olisi suora näköyhteys naapurien terassille. Joten tätä asiaa pitää pohtia kunnolla, vielä minulla ei ole siihen ratkaisua.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Savua, vaan ei tulta

Olipa viileä aamu, sisälämpötila nippanappa 20. Päätin pistää tulen uuniin. Pelti auki, puita sisään ja tulet. Syttyi, vaan rupeaa työntämään savua sisälle. Ulkona on matalapainetta, joten piipunpohjalle paperia. Sillä se veto ainakin saadaan aikaan. Ja pah!!! Johan tupruttaa savua sisälle, eikun paperia lisää ja taas lisää savua. Avasin jo takaovenkin, että uuni sais ilmaa.

Sitten jo rupeaa piippaamaan palovaroitin. Juoksin hakemaan keittiöstä tuolin, ja takas eteiseen irrottamaan piipparin katosta. Sitten rupeaa hälytysjärjestelmäni huutamaan tulipaloa,  samaan aikaan puhelimeeni tulee tekstiviestiä, ja uuni vaan puskee savua sisälle. Etuovi auki, nyt soi jo puhelin ja Securitas soittaa, että onko tulipalo. Voi helkkari mikä aamu...

Päätin antaa olla, molemmat ovet auki, ristiveto, että savu hälvenee. Ja kappas uunin savupelti olikin kiinni, vaikka mä ihan varmasti olin sen avannut. Uus yritys ja johan rupes uuni vetämään savua oikeaan suuntaan.

Eipä siinä mitään, uuni lämpesi ja minä sain varmistuksen, etten turhaan maksa Securitakselle hälytysjärjestelmästä.  Niin ja viinimarja-kinuskipiirakka kypsyi uunin jälkilämmössä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Taas ampiaisia...

Olen koko kesän seurannut ampiaisten lentoa terassillani ja huomannut, että ne katoavat lattialautojen alle. Tottahan siitä arvasi, että pesää sinne tehdään :( Ja pakkohan se on sieltä hävittää, kun niin hankalan paikan tänä kesänä valitsivat.

Tässä tapauksessa hävittämisen pitäisi olla suhteellisen helppoa, koska terassin alta on kulku talon alle. Suurimman ongelman muodostankin itse ampiaiskammoineni...

Ensin irrotin terassin sivusta pari lautaa ja heti rupesi ympärilläni pörisemään vihaisia ampiaisia. Ja sieltähän se pesä näkyikin, sellanen teepannunkokoinen. Yök.



Löytämieni ohjeiden mukaan sonnustauduin iltakymmenen jälkeen pitkähihaiseen hupputakkiin, sidoin kaulaliinan vielä tiukasti ja paksusti kaulaani suojaamaan, hanskat käteen ja sitten Raid-pullo kädessä lähestyin pesää. Hyttyshattu olisi ollut kovasana, mutta sellaista ei taloudesta löytynyt, joten kasvot paljaana lähdin kohti sotaa.

Hiukan oli vielä kuhinaa havaittavissa pesällä, vaikka kello oli jo yli kymmenen. Mutta siitäkin huolimatta aloitin taistelun. Kymmenen sentin päästä pesän suuaukosta rupesin suihkuttamaan, suihkutin ja suihkutin... Ja sitten äkkiä pois. Kiersin keittiön ikkunaan katsomaan, miten hyökkäykseni vaikutti. Muutama ampiainen kierteli hädissään pesän kohdilla, joten raidaus pitää seuraavana iltana uusia.

Eilen seurasin koko päivän näkyisikö pesän ympärillä liikettä, mutta hiljaista oli. Siitä huolimatta sonnustauduin taas suojavarusteisiin ja lähdin pudottamaan pesää. Hiljaisuudesta huolimatta ensin raidia pesän suuaukkoon ja sitten pitkän laudan avulla tiputin pesän maahan. Se siitä sitten, toivottavasti valitsevat ensi vuonna paremman paikan pesälleen.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kodin kukkia

Sataa, sataa, sataa... Mikään ei edisty, ei kattoremontti, ei kukkapenkki, ei... Huonekasvit ovat kuitenkin viihtyneet ja kukkivat. Orkidea ja nukkumaija, keväällä äidiltä varastettu saint paiulian alku aloittelee myöskin kukintaansa. Mummilta saatu "iloinen poika" eli mustan meren ruusu näyttää hiukan kärsineeltä, sai vissiin hiukan liikaa vettä.






Kyllä näitä kelpaa katsella :)

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Albiinoampiaisia ja kärpässieni

Saunamökin kattoremontti on edennyt siihen vaiheeseen, että pääsin maalaamaan räystäiden alapintoja. Siis niitä valmiita räystäitä ;)

Päätin aloittaa helpoimmasta eli ison katon räystäästä, siinä kun on rakennustelineet, joilta on helppo maalata. Paitsi että ne telineet ovat väärässä paikassa ja liian kapeat (minä en ole leveä!!!!!) Makasin selälläni telineen reunimmaisen lankun päällä ja kurkottelin yläkroppa ylhäällä vatsalihasten voimalla ja yritin maalata... Asento oli niin hutera, että toisella kädellä pidin kiinni räystäästä ja sillä toisella maalasin... Maalattua tuli, mutta työnjälki ei ole kauhean siistiä :( Toiseen kertaan maalaan tämän osan vasta, kun rakennustelineet on poistettu!!!!!

Pikkukaton räystäät pääsin maalaamaan kokonaan. Siellä ei ollut rakennustelineitä hankaloittamassa elämää, vaan tikkailta pääsi paljon helposti maalaamaan. Tai helposti ja helposti, taloustikkaat olivat hiukan liian lyhyet, noin pari senttiä. Joten maalaaminen piti suorittaa varvistamalla. Tässä urakassa suurimpana riesana olivat ampiaiset. Ne olivat ehtineet valtaamaan useita pesäpaikkoja ja olivat melko äreitä, kun minä maalasin heidän kulkuväylänsä. Parhaimmillaan ympärilläni pyöri kymmenen kiukkuista ampiaista. Minä hätistelin niitä maalipensselillä, joten muutamista amppareista tuli albiinoja. Ja kun en enää kestänyt ylhäällä yhdessä ampiaisten kanssa, hain Raid-pullon avukseni. Se toisessa kädessä ja pensseli toisessa hosuin yläilmoissa. Kyllä niillä välineillä maalaustilaa sai :)

Mutta arvaahan sen lopputuloksen, kun varvistaen seisoo huterilla tikkailla ja huitoo ampiaisia, niin lopputulos on aika pilkullinen. Sanoisin, että muistuttaa kärpässientä tuo minun saunamökkini... Kuvia en pysty laittamaan, koska olen onnistuneesti hukannut kamerani :( Enpä taitaisi myöskään kehdata...

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Viilin viemänä, retikan jäljillä

Tänään maistelin itsetekemääni viiliä... Hyvältä maistui, siis viililtä... Tottahan sitä vieläkin on kehitettävää, ainakin viilin seisomisajassa, se vaatii 24 tuntia lämpöä, 12 oli turhan vähän. Eron huomaa happamuudessa.

Muutaman päivän lomamatkan jälkeen oli taas ilo kierrellä kasvimaalla. Kesäkurpitsan tyttökukat olivat aloittaneet kukinnan, pojat pääsivät alkuun jo pari päivää aiemmin. Pienen pienet kurkuntaimetkin kukkivat jo. Mutta onkohan kurkuilla sama kuin kesäkurpitsalla, että vaativat ristipölytyksen ? Muistaisin lukeneeni, että se on kiinni kurkkulajikkeesta. Täytyy varmaan kaivaa siemenpussi esiin, siitä sen pitäisi selvitä.

Kurkkuni ovat niin pienenoloisia, että päätin täydentää laatikoita lisäkylvöllä. Kotipuutarha-lehden uusimmassa numerossa oli juttu japanilaisista vihanneksista. Daikon-retikka on herkkuani ja vaatii kasvaakseen lyhyen päivän, joten sitä päätin kylvää. Se suositellaan kylvettäväksi näin heinäkuussa, aiemmin kylvettynä se kukkii herkästi. Ongelmaksi muodostui siementen hankinta. Hyötykasviyhdistyksellä oli ollut Daikon-retikkaa, vaan ei ollut enää, Nelsonilla sitä ei ollut lainkaan, eikä Isoäidillä. Onneksi Korpikankaalta löytyi. Hiukan kalliiksihan se tuli, yhden siemenpussin tilaus, mutta mitä siitä. Pääasia, että sain sitä. Huomenna pääsevät siemenet multaan.