maanantai 29. kesäkuuta 2015

Eteläsiipi on vähän lähempänä

Tänään se sitten alkoi, eteläsiiven rakentaminen (lue tuulikaapin). Aamulla aloitin purkamaan nykyisen kuistin lattiaa. Se oli rakennettu harmaista komposiittilaudoista. Ne lähtivät helposti, ruuvit metallijäteämpäriin ja kiinnikkeet toiseen. Purkaessani mietin, että onko komposiitti ongelmajätettä vai tavallista rakennusjätettä, kaatopaikkakamaa joka tapauksessa. Sitten sainkin hyvän idean (ainakin omasta mielestäni). Facebookissa on tämän alueen Lahjoitetaan -ryhmä, jossa ilmoitin, että 3 m2 käytettyä komposiittilautaa olisi haettavissa. Tunnin kuluessa laudat oli varattu, huomenna ne haetaan ja minä säästyn kaatopaikkavierailulta.

Pieniä ylläreitäkin tuli vastaan purkuhommissa... Jonkun älynväläys on ollut asentaa reunimainen lauta ja vasta sen jälkeen vetää sähköjohtoja. Eli johdoille oli porattu reikä lautaan...


Ja mistäkö tiedän, että sähköjohdot on vedetty heti ensimmäisen lattialaudan jälkeen. Tiedän sen siitä, että kuistin alla ei ole työskentelytiloja, vaan kaikki on tehtävä istuen kannatinpalkkien päällä. Onneksi isälläni on melkoinen työkaluarsenaali mukana. Tämäkin ongelma ratkesi päittäissahalla. Ensimmäinen kerta, kun edes kuulin moisen nimen, saati käytin konetta, mutta sain sahattua johtojen takaa laudan pois ilman sormien sahausta tai sähköjohtojen katkeamista. 

Muitakin ylläreitä löytyi, kun kaikki lattialaudat oli poistettu. Sokkelista löytyi reikä, kamalaa... Vaan eipä ollutkaan, se oli rossipohjan tuuletusaukko, joka oli puoliksi täytetty sepelillä. 



Rautakauppareissulle oli joka tapauksessa lähdettävä, joten ostoslistalle lisättiin ritilä, jottei alapohjaan pääse isompia eläimiä. 

Enempiä reikiä ei sokkelissa näkynyt... Paitsi että, miksi sokkelin vieressä on pystyssä lattialaatan palanen ?



Lattialaatan pala, jonka takaa pursusi uretaanivaahtoa. Voisiko sielläkin olla tuuletusaukko, joka on tukittu kaakelilla ? Ei kun irrottamaan... Kaakeli irtosi helposti, mutta ei siellä kuitenkaan ollut reikää... Kuitenkin puukko upposi syvälle jostain kohdasta... Onkohan siellä jotain muutakin tukkeena... Sorkkarauta apuun ja kyllä, uretaanivaahdon takaa paljastui tiilen palanen, käytetty nokinen tiili. Mitä järkeä on ollut tukkia toinen tuuletusaukko, mutta jättää toinen auki ? Ei ymmärrä... Huomenna on lähdettävä taas rautakauppaan ostamaan toinen samanlainen ritilä...

Kyllä tämä tästä edistyy ja valmistuukin joskus....

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Askartelua

Sadesää on saanut minut puuhastelemaan sisällä. Ompelin 4 vuotta sitten aloittamani saunamökin verhot valmiiksi, saumuroin itselleni tunikan (sisareni toi oman saumurini minulle lainaan) ja sitten askartelin kortteja.

On niin ikävä tilanne, että 40-vuotispäiväni lähestyvät. Olen vieraani jo kutsunut suusanallisesti, mutta sitten minulle sanottiin, että kyllä pitäisi ihan kutsukortit lähettää. Ja minä hölmö lupasin... Onneksi on google ja kuvahaku, koska minä en osaa luoda mitään uutta, vaan teen mallin mukaan. Ilmeisesti google tietää ja tuntee minut, koska sopiva malli löytyi heti ensimmäisten 20 mallin joukosta.

Tässä mallia minulle...
Sitten vaan materiaalien hankintaan... Katselin Sinellin nettisivuja, mutta juuri oikeanväristen kartonkien ja paperien valinta ei onnistu tietokoneen ruudulla. Päätin käydä kokeilemassa paikallista pientä askartelukauppaa ja katsomassa saisinko sieltä kaiken tarpeellisen.

Ja löytyihän sieltä... Ajattelin käyttää sisartani askarteluapuna, koska paperiaskartelu on hänelle tutumpaa. Emme ehtineet, joten itse piti kaikki tehdä...

Valmis kortti
Tällainen siitä tuli ja täytyy sanoa, että se on ihan minun näköiseni... Olen tyytyväinen. Vaikeinta koko hommassa oli käsilaukun kahvan tekeminen. Nuo kultanappulat ovat nauhassa, mutta sen asettelu (taivuttaminen) oli haastavaa. Kahvat eivät siis ole kauniin tasaisen kaarevia, mutta ei haittaa, minun työni ei tarvitse olla täydellisiä, koska en ole sitä itsekään. 

Niin mukavaa tämä askartelu oli, että taidan askarrella myöhemmin lisää...


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Valkoinen penkki

Minulla on kummallisia ajatuksia, suunnittelen kukkapenkkejä ja istutuksia värien mukaan. Tästä uusimmasta on tulossa valkoinen, siis oikeasti vihreää ja valkoista. Jonkun verran minulla onkin jo valmiina valkokukkaisia kasveja, jotain olen saanut taimivaihdoista ja osan olen kasvattanut siemenistä.


Aika tyhjältä näyttää vielä... Ja näin kun kuvaa katselee, joutuu toteamaan, että aika mutkainen on reunus... Tekijänsä näköinen :)

En vielä istuttanut ruukuissa olevia taimia, koska taimien nimet on teipattu purkkeihin kiinni. Eli niihin on tehtävä uudet nimilaput, myöhemmin on ihan turha arvailla, kuka on arovuokkoa ja kuka kanadanvuokkoa... Samoin kuunliljat pitää nimetä... Aiemmin yritin piirtää karttoja, mutta eihän niistä saa mitään selvää enää, joten nimilaput on ihan must.

Siemenkylvöistä vein jo valkohanhikit, valkoiset akileijat ja tellimat paikoilleen. Myskimalva ja valkopallo-ohdake kasvavat edelleen vauvalassa, ne istutan vasta syksymmällä.

Suopayrttiä ja valkoalpia ajattelin kokeilla siirtää jo huomenna, vaikka nyt ei olekaan hyvä siirtoaika. Katsotaan, miten käy. Jos käy huonosti, niin sitten tehdään uusintasiirto ensi keväänä.

Lisäksi ajattelin viikonloppuna käväistä taimimyymälöissä katselemassa jotain penkintäytettä, suunnitelmissa on hankkia ainakin syyssyrikkä ja kirjokanukka, ehkäpä jotain perennoja ja heiniä...

Istuttaminen on niin mukavaa, sitä oikein odotan...

Kone pihalla

Tuli keskiviikko, tuli kone, oli kaatosade... Olin vuokrannut Avant-traktorin avukseni pihatöihin, kuljettajaksi pestasin isäni. Aamukahdeksalta sonnustauduimme sadevaatteisiin ja lähdimme ulos. Vettä tuli kaatamalla, mutta töiden aloitusta ei voinut siirtää, koska traktori oli käytössämme vain keskiviikon. Koneella oli tarkoitus täyttää uusin istutusalue mullalla ja loput mullasta levittää uuden nurmikon pohjaksi...

Sadesää ja savimaa, ei ole helppo yhdistelmä...

Paraatinurmikko
 Huolimatta siitä, että olemassa oleva nurmikko meni pilalle, niin kone teki istutusalueen täyttämisen todella nopeasti, lounaaseen mennessä oli istutusalue mullattu valmiiksi. Lapiolla ja kottikärryillä hommaan olisi mennyt ikä ja terveys...

Kyllähän noita uria yritettiin tasoittaa, mutta multa loppui hiukan kesken. Joissakin kohdissa tasoittaminen osoittautui mahdottomaksi isojen kivien takia. Huomenna käväisen kaupungissa hakemassa pussimultaa ja ensi viikolla pakettiautolla lisää. Kyllä tästä vielä tasainen saadaan...


Kun multahommat saatiin valmiiksi, sadekin lakkasi. Olin yltäpäältä mullassa, varpaiden kärjestä nenänpäähän...

Multahommien jälkeen oli vuorossa sepelin levitystä. Homma on muuten kesän työlistan viimeinen työ :) Alusta pitäen suunnitelmanani oli kattaa kasvatuslaatikoiden välit suodatinkankaalla ja sepelillä. Jotenkin se vaan oli jäänyt... Koneella sekin tuli nopeasti valmiiksi, ainakin melkein. Ei koneella päässyt ihan joka paikkaan, joten sepeli jätettiin kasoiksi, jotka sitten lapiolla ja haravalla levittelen.


Sepelipolku potageriin
Ja kun työlistan saa tehtyä, on aika suunnitella seuraavia töitä. Aion laajentaa mansikkamaata, laajennus tulee sepelipolun vasemmalle puolelle ja oikealle puolelle polkua laajenee vaaleanpunainen kukkapenkkini. Isäni hiukan hymähteli, kun kuuli suunnitelmistani...

Muutaman viikon ajan ovat kukkapenkkini näyttäneet tyhjiltä tulppaanien ja narsissien lopetettua kukkimisen. Nyt onneksi nuppuja rupeaa avautumaan ja kukinta jatkuu toivottavasti koko loppukesän.

Kultapäivänlilja
Verihanhikki

Idänunikko

Laukka 'Mount Everest'
Nyt on tauko pidetty ja taas mennään pihalle multahommiin... Toivottavasti poutasää jatkuisi...

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Höröstää

Huh, vihdoinkin sade taukosi (höröstää, sanoi isoisäni). Kyllä rupesi seinät jo kaatumaan niskaan, kun ei pihalle päässyt. Jopa niin paljon, että innostuin siivoamaan saunamökkiä... Välillä oli ihan pakko hipsiä pisaroiden seassa kasvihuoneeseen pelargoneja ja tomaatteja ihailemaan. Niissä on joku kumma vetovoima, koska kasvihuoneessa pitää käydä useita kertoja päivässä, istuskella ja katsella, nyppiä varkaita, poistaa kuihtuneita kukkia, tutkia nuppujen kokoa... Kasvihuone on ehdottomasti paras paikka puutarhassani!!!

Moni muu paikka onkin täysin rempallaan, koska yksi ihminen ei kykene rakentamaan koko puutarhaa yhtenä kesänä. Pieni pala kerrallaan, hiljaa hyvä tulee jne... Tälle keväälle olen saanut jo valmiiksi liiterin edustan ja muotopuutarhan, seuraavana onkin vuorossa paraatinurmikko ja sen ympäristö. Inhoan nurmikon leikkaamista, mutta nurmikko on kuitenkin helpompaa hoitaa kuin nykyinen rikkaruohoryteikkö.

Tarttis tehdä jotain...

Metrisiä ohdakkeita 

Saappaat jalkaan, pistolapio käteen ja kitkemään. Vaikka kitkeminen on kyllä mielestäni väärä sana tähän hommaan. Kaivoin ohdakkeita lapiolla, jotta saisin mahdollisimman pitkän juuren nostettua. Kestää ainakin hetken, että kasvavat takaisin...

Vähän on jo kitketty

Sain sentään jotain aikaiseksi...
Aika nopeasti sain näkyvää aikaiseksi... Mutta hommia vielä riittää ja paljon... Mutta sain sentään uuden istutusalueen reunusta näkyviin...


Tuleva istutusalue
Vielä riittää puuhaa kitkemisessä... Kyllähän minä sen homman itseasiassa aloitin jo toukokuun puolella, mutta kun hommalla ei ollut kiirettä, niin se jäi... Nyt onkin sitten urakoitava, koska keskiviikkona tulee pihalleni kone levittämään multaa ja silloin on kaiken oltava valmiina. Onneksi ovat luvanneet poutaa...

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannus, keskikesän juhla

Juhannus on keskikesän juhla, vaikka ainakaan tänä vuonna ei kesä ole vielä edes alkanut. Lapsuudesta asti muistan, kuinka silloin grillattiin, säistä riippuen pukeuduttiin kukkamekkoon tai toppapukuun, vietettiin aikaa yhdessä ystävien kanssa jne...

Tätä juhannusta piti juhlittaman vesisateessa, mutta nytpä, juuri tällä hetkellä paistaa aurinko. Enpä silti aio mennä ulos grillaamaan...

Aamulla lähdin jo ajoissa kaupunkiin torille ja ruokakauppaan, uutta perunaa ja mansikoita, savukalaa... Menu on kevyt, mutta herkullinen. Saunanlämmityksen aloitin jo puolilta päivin, lämmittäminen kestää noin 4 tuntia. Saunan pukuhuoneen koristelin luonnonkukilla...

Metsäkurjenpolvi-koiraputkikimppu saunassa

Saunan jälkeen maistuikin jo ruoka, uutta perunaa, savukalaa, mansikka-vesimelonisalaattia sekä hedelmäistä katkarapusalaattia.

Juhannuspöytä

Juhannuspöydässä ei ole mitään omasta maasta, mutta toivoa on...

Terveisiä kasvihuoneesta...

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!!



torstai 11. kesäkuuta 2015

Pikavisiitti Skanssenille

Tilasin keväällä aika ison taimisatsin Viherpeukaloilta ja sain tilaajalahjana risteilyn Tukholmaan. Houkuttelin äitini matkaseurakseni ja ehdotin, että viettäisimme päivän Skanssenilla ja Rosendahlin puistossa.

Rosendahlin puistoon emme ehtineet, Skanssenilla oli niin paljon nähtävää. Sinne voisin mennä toistekin... Kiertelimme vanhoissa rakennuksissa, mutta kuvauskohteiksi valikoituivat yllättäen puutarhat:

RUUSUTARHA

Laukkameri
Tämän minä haluan!!!! Upea 'Maigold'




Olimme liian aikaisin liikkeellä, vain muutama ruusu oli vasta kukassa. Mutta ne muutamat hurmasivat minut täydellisesti. Heti piti kotiinpäästyä googlettaa tuo 'Maigold', että mistä sitä saisi. Ainoa paikka näytti olevan raumalainen taimisto. Mutta etsiessäni 'Maigoldin' , löysinkin jotain vielä ihanampaa... Ja pyysin sisartani käymään ostoksilla...

Tällaista en ollutkaan ennen nähnyt... Hevoskastanja on kyllä tuttu puu, mutta siinähän on valkoinen kukka, tässä pinkki, vaikka lehdet ovatkin samanlaiset. Olivat onneksi laittaneet yhden puun juurelle kyltin: rödblommig hästkantanj.

Punakukkainen hevoskastanja
Kaikki Skanssenilla ei ollut vanhaa. Olivat rakentaneet sinne "Mahdollisuuksien puutarhan", josta seuraavat kuvat ovat...


Vähän erilainen lavatarha

Viimeinen puutarhakuva on Skogaholmsin kartanon keittiötarhasta. Näitä kasveja siellä oli useampia, mutta enpä tunnistanut heitä, eikä heillä myöskään ollut nimilappua.


Mukava päivä Skanssenilla oli liian lyhyt, joten uudestaan sinne on päästävä...

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kuntosali kotipihalla

Talvisin käyn mielelläni kuntosalilla jumppailemassa, mutta näin kesäaikaan ei innosta ahtautua sisätiloihin hikoilemaan. Onneksi  kotipihakin toimii jonkinlaisena kuntoiluareenana: kävelyä, raskaan taakan kantamista, kaivamista, lapioimista... Eipä se puutarhaliikunta välttämättä kovin monipuolista ole, mutta hiki tulee ja kaloreja kuluu.

Eilen oli painonnostopäivä :) Jo vuosia olen harmitellut, kun ruohonleikkurilla saa väistellä nurmikolla olevia kiviä, mutta koskaan ei ole ollut oikein aikaa ja viitseliäisyyttä kaivella niitä ylös. Eilen päätin yrittää - yrittää, koska en halunnut myöskään rikkoa paikkojani, esim. selkää.

Pistolapio ja rautakanki apuna lähdin tutkimaan kiviä. Heti ensimmäinen oli niin iso, kantikas järkäle, että jätin sen suosiolla maahan. Se voi olla vanhan navetan perustuksista jäänyt kivi (3 sellaista sieltä on jo kaivettu ylös). En vielä lannistunut, vaan lähdin seuraavan kimppuun. Sekin aikamoinen, mutta sain kuin sainkin sen kammettua ylös kuopasta :) Ja vielä muutaman muunkin...

Pari pikkukiveä
Yllättävän isojakin kiviä jaksoi kaivaa ylös ja siirtää. Nostaa niitä ei jaksanut, mutta pyörittelemällä liikkuivat ja nokkakärryllä siirtyivät kukkapenkin reunukseksi.

Monilta ystäviltä olen saanut kuulla, että lomailu ei saa olla pelkkää raatamista. Ja pah, minä olen nauttinut joka sekunnista pihalla. Työn lomassa on mukava istahtaa ja ihailla työntuloksia tai kukkivaa omenapuuta tai ....



Omenapuuni näyttää tykkäävän leikkaushoidostani, koska vuosi vuodelta se on antanut enemmän satoa. Viime kesänä pääsinkin ensimmäistä kertaa maistamaan oman puun omenan :)

Muita valkoisia kukkijoita ovat rauniokilkka, jonka kylvin viime syksynä. Yllättävää, että perenna kukkii näin pian kylvön jälkeen.

Rauniokilkka

Varjohiippa

Ja vihoviimeisenä tällä kertaa, ei ihan valkoinen, mutta melkein: Emma från Bengtsbo,  ihana tulppaanipelargoni.

Emma från Bengtsbo


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Muotopuutarhani

Nyt se on melkein valmis... Lokakuussa jo postasin suunnitelmistani ja alkukaivauksista. Liiterin edustan valmistuttua olenkin ehtinyt puuhastelemaan tämän parissa.

Uusi lempipaikkani, veden solinaa kuunnellessa mieli rentoutuu


Laatikoihin muotopuutahan reunoille olen kylvänyt pioniunikkoa 24 000 siementä. Pitäisi ainakin riittää, jos kaikki itävät. Obeliskeissa kasvaa 2 alppikärhöä 'Alpina Plena' -lajiketta ja 1 kiinankeltakärhö (1 vielä hankinnassa, koska puutarhan kaksi muuta kiinankeltakärhöä olivat tosi huononnäköisiä)

Alppikärhö 'Alpina Plena'
Alkuperäinen suunnitelmani oli, että tekisin obeliskit itse. Katselin Pinterestistä sopivia mallejakin, mutta sitten sattumalta löysin puutarhaliikkeesta yksinkertaisen kauniita metalliobeliskeja, jotka päätin ostaa. Ja se oli virhe!!! Obeliskit ovat kauniita, mutta niiden kokoamisessa tarvittiin voimasanoja avuksi. Kaikki 4 seinää ovat kiinni naapurissa haka-lenkki -yhdistelmällä ja vähänkin kun nosti tai siirsi yhtä seinää, niin kiinnitys irtosi. Lopulta otin käyttöön nippusiteet, joiden avulla sainkin obeliskit kasaan. Mutta osa jäi vinoon, enkä aio siirrellä niitä enää!!! Kärhöt toivottavasti peittävät pienet vinoudet pian...

Kärhöobeliskien väliin sijoitin viime kesänä värkkäämäni raparperilaatat. Pari niistä hajosi jo viime talvena, mutta se ei tahtia haittaa...


Muotopuutarhan keskuksena on pieni suihkulähde. Se toimii ainoastaan aurinkoisella säällä, aurinkokennolla. Puutarha, josta hain kärhöt, on erikoistunut kesäkukkiin ja niitä olikin pari kasvihuoneellista. Näiden kukkien siniseen väriini ihastuin... Ovat kuulemma sinisalviaa, jota olen itsekin kylvänyt, ne vaan eivät ole näin isoja, eikä kukkivia vielä.



Näitä kuvia ottaessani on muotopuutarhan ulkoreunat vielä viimeistelemättä, mutta nyt sekin on jo tehty. Muotopuutarhan kivituhkakäytäviä pitää vielä tasoitella ja tiivistää. Ja kun se on tehty, niin sitten peitän pinnan tummalla koristekivimurskeella. Siksi suihkulähteen laastipaljukin on vielä niin korkealla. Saatan myös öljytä kaikki istutusalueiden puureunukset mustalla, samoin lepotuolin.

Mutta niin olen onnellinen saatuani urakan tähän vaiheeseen, että pakko on hehkuttaa sitä muillekin. Olen tyytyväinen :)

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Löysin sinut vihdoinkin...

Kävin tänään viemässä ystäviäni lentokentälle. Normisti veisin heidät ja ajaisin heti kotiin. Tänään kotiinpaluu olisi pitänyt tehdä kello neljän ruuhkassa tietöisellä kehä 3:lla, kiitos ei. Ja kun sääkin näytti hiukan harmaalta, sadetta enteillen, tein päätöksen palata kotiin vähän myöhemmin, kauppakeskus Jumbo ja Tammiston isot kaupat ovat hyviä paikkoja odotella ruuhkan loppumista. Kauppalistani oli lyhyt, mustia muovisia kukkaruukun aluslautasia, niitä pitää ostaa monta, mutta muuten voisin kierrellä ja kaarrella vapaasti...

Kiertelin vaatekauppoja, kävin kenkäkaupassa, etsin yhden outlet-myymälän, mutta mitään en ostanut, mikään ei sytyttänyt, joten rahat säästyivät. Lähdin ajelemaan Tammiston Bauhausiin, koska netin mukaan heillä pitäisi olla aluslautasia (muiden yritysten nettisivuilla niistä ei ollut mainintaa). Kiertelin heidän Puutarhamaailmassaan, löysin vain valkoisia ja läpinäkyviä alusia. Jos ei löydy mustaa, niin tyydyn niihin. Menin ulos, katselin kukkalaatikoita, koska takaterassin kukkalaatikko on haljennut kyljestä pudottuaan kaiteen päältä maahan. Ja silloin se tapahtui...

Silmiini osui kukkalaatikoiden kannattimia ja siellä se oli, H-mallinen kannake, jolla saa kukkalaatikon pysymään kaiteen päällä.

Kauankaivattu kannake
Kannakkeita oli tarjolla vain tämä yksi valkoinen ja tummansinisiä. Sininen olisi ehkä ollut huomaamattomampi, mutta niissä kaikissa oli siipimutterit ruostuneet. En uskaltanut ostaa, koska en olisi välttämättä saanut kierrettyä niitä auki. Mutta yllättäen hyllyssä oli myös terranvärisiä kannakkeita, vaikkakaan ei tätä mallia. 



Pakko kokeilla heti, ja vain kahta ruuvia vääntämällä sai kannakkeen kaiteeseen sopivaksi.  Testissä vanha rikkinäinen laatikko, mutta nyt pysyy kovassakin tuulessa. Huomenna käyn ostamassa uuden kukkalaatikon.... Altakasteluruukku sen olla pitää, ettei joka päivä tarvitse kastella, voi vaikka lähteä reissuun :)

Hyvin sopii vanha laatikko uusiin kannakkeisiin
Perinteisesti tässä laatikossa on kukkinut ahkeraliisa, niin tänäkin vuonna. Vielä on nimittäin yli sata ahkeraliisantainta vailla loppusijoituspaikkaa... Tänne, tuonne ja kaikkialle niitä riittää...