Onnenhetkiä

Olen taas kerran istunut ja laiskotellut koko päivän... Tai siltä ainakin tuntuu, että mitään en ole tehnyt, muuta kuin istunut nenä kiinni romaanissa. Mutta olen sen myös ansainnut, eilen raadoin pihalla siirtäen 48 kottikärryllistä multaa paikasta A paikkaan B. Ja se tuntui kropassa vielä eilen ennen saunaa, mutta ihanan pehmoiset löylyt pehmittivät kivistävät lihakset. Mutta silti ansaitsin lepopäivän.

Kesäpäivänhattu

Aamulla käväisin kaupassa ja suuntana oli puutarhakauppa, ihan kauppalistan kanssa menin. Tarkoitus oli hankkia erilaisia lannoitteita kasveille. Minulla on kasvihuoneessa rehevää, tomaatit ovat pitkiä, isolehtisiä, mutta ainuttakaan en ole vielä saanut kypsymään. Rupesin pohtimaan syytä siihen ja epäilen syyksi vääränlaista lannoitusta. Keväällä laitoin laatikoihin taimien lisäksi Biolanin luonnonlannoitetta, joka onkin liian typpipitoista. Satoa saadakseen pitäisi ollakin kaliumpitoisempaa lannoitetta. Sitä siis ostamaan....

Tomaattiviidakoni

Samalla halusin ostaa kesäkukille jotain pitkävaikutteista lannoitetta, koska olen laiska lisäämään kasteluveteen lannoitetta. Kasvihuoneen pelargonit saavatkin joka kastelukerralla lannoitetta, koska lannoiteastia sijaitsee siinä vieressä. Taisin aloittaa lannoittamisen liian myöhään, koska kasvini ovat nyt vasta aloittamassa kukintaansa. Ehkä ensi vuonna sitten ymmärrän olla ajoissa liikkeellä.

Ja sitten tarvitaan sitä, tätä ja tota... Eli ostettaa olikin yhtäkkiä korillinen... Siemenistä en päässyt ohi, koska olivat tarjouksessa 10 pussia kahdella eurolla. Mä en olis kyllä tarvinnut enää lisää siemeniä, mutta pakko oli ostaa...

Tomaatit saivat heti uutta lannoitetta, samoin etupihan kesäkukkaistutukset ja kasteluletkukin on korjattu. Lähdin kiertämään pihaa kameran kanssa...

Syyssädekukka on aloittanu kukintansa, ensimmäistä kertaa minun kukkapenkissäni. Ja hän on muuttanut meille jo 2014.

Syyssädekukka

Sunnuntaina kummityttöni kysyi, että mikä on kallein kasvi kukkapenkeissäni. Hetken mietittyäni totesin, että kyllä se on tämä kaunopunahattu. Taisin maksaa siitä kukkivana taimena lähemmäs 20 euroa. Suolainen hinta, siksi olenkin iloinen, että hän selvisi hengissä viime talvesta ja kukkii yhtä muhkeana kuin ostettaessa.

Kaunopunahattu 'Irresistible'

Mutta kaikkein onnellisin taidan olla tästä pienestä vaaleanpunaisesta ruusunkukasta. Minä tykkään näköjään vaaleanpunaisesta, kauheaa, mutta totta. Ihana neilikkaruusuni selvisi kuitenkin talvesta, vaikka olin hyvin huolissani hänestä keväällä. Hän palellutti kaikki maanpäälliset osansa. Korkeutta pensaalla on vaivaiset 20 senttiä, mutta silti hän kukkii. Toisin kuin Mustialanruusu 'Minette', hän selvisi talvesta paremmin, mutta ei halua silti kukkia.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' 

Ruusuista heinäkuun viimeistä viikkoa!!!!

Viimeiset kylvöt tehty, toivottavasti

Illan tullen tuli tehty viimeiset kevätkylvöt, nimittäin pavut. Kylvin sekä salkopapua, että pensaspapua. Ihastuin papuihin jo vuosia sitten, ja kasvatinkin salkopapua entisen rivitaloni pihassa, mutta viime kesänä en saanut niitä onnistumaan. Maa on kaiketi liian savista ja märkää pavuille. Itse asiassa papujen takia rupesinkin rakentamaan kasvatuslaatikoita.

HongKong mainosti lehdessään yrttejä, joten käväisin katsastamassa tarjonnan. Olivat sen verran onnettomia, että päätin jättää ostamatta. Mutta mukaani tarttui 2 terhakkaa stevian tainta. Ne istutin yrttilaatikkooni. Vielä en ole maistanut sitä, mutta sokeroimaton tyrnimehu on jo sulamassa. Siihen aion murskata pari lehteä makeutukseksi. Ajattelisin, että tyrnin maku on niin voimakas, että se peittää stevian mahdollisen keinotekoisen maun. Katsotaan ja kokeillaan...

Raparperit kaivoin esiin rikkaruohoviidakosta yhtenä iltana. Nurmikko oli ehtinyt liian pitkäksi, joten jotain oli tehtävä. Lisäksi raparperien lannoitus oli tekemättä, sehän viihtyy erittäin ravinteikkaassa maassa. Olen saanut ystäviltäni pari säkillistä kanien jätöksiä. Niiden pitäisi kuulemma olla sellaista, että voisi suoraan käyttää maanparannukseen, ilman kompostoimista. Tein kuitenkin multa-jätösseoksen (puolet ja puolet) ja sitä lapioin viiden sentin kerroksen raparperin juurelle. Toivottavasti lannoitus innostaa raparperin kasvuun, että saisin leipoa iki-ihanaa raparperipaistosta ja liottaa raparperimehua. Sitä odotellessa ihailen auringonsäteiden siivilöitymistä koivunoksien läpi ja ihanaa vihreää maailmaa ja suunnittelen uutta. Kuistilla odottaa 2 maa-artisokkaa istuttamista, perennapenkki pitäisi perustaa nurmikko rajata jne jne.... Silti elämästä voi nauttia ja ottaa rennosti :)