Illan tullen tuli tehty viimeiset kevätkylvöt, nimittäin pavut. Kylvin sekä salkopapua, että pensaspapua. Ihastuin papuihin jo vuosia sitten, ja kasvatinkin salkopapua entisen rivitaloni pihassa, mutta viime kesänä en saanut niitä onnistumaan. Maa on kaiketi liian savista ja märkää pavuille. Itse asiassa papujen takia rupesinkin rakentamaan kasvatuslaatikoita.
HongKong mainosti lehdessään yrttejä, joten käväisin katsastamassa tarjonnan. Olivat sen verran onnettomia, että päätin jättää ostamatta. Mutta mukaani tarttui 2 terhakkaa stevian tainta. Ne istutin yrttilaatikkooni. Vielä en ole maistanut sitä, mutta sokeroimaton tyrnimehu on jo sulamassa. Siihen aion murskata pari lehteä makeutukseksi. Ajattelisin, että tyrnin maku on niin voimakas, että se peittää stevian mahdollisen keinotekoisen maun. Katsotaan ja kokeillaan...
Raparperit kaivoin esiin rikkaruohoviidakosta yhtenä iltana. Nurmikko oli ehtinyt liian pitkäksi, joten jotain oli tehtävä. Lisäksi raparperien lannoitus oli tekemättä, sehän viihtyy erittäin ravinteikkaassa maassa. Olen saanut ystäviltäni pari säkillistä kanien jätöksiä. Niiden pitäisi kuulemma olla sellaista, että voisi suoraan käyttää maanparannukseen, ilman kompostoimista. Tein kuitenkin multa-jätösseoksen (puolet ja puolet) ja sitä lapioin viiden sentin kerroksen raparperin juurelle. Toivottavasti lannoitus innostaa raparperin kasvuun, että saisin leipoa iki-ihanaa raparperipaistosta ja liottaa raparperimehua. Sitä odotellessa ihailen auringonsäteiden siivilöitymistä koivunoksien läpi ja ihanaa vihreää maailmaa ja suunnittelen uutta. Kuistilla odottaa 2 maa-artisokkaa istuttamista, perennapenkki pitäisi perustaa nurmikko rajata jne jne.... Silti elämästä voi nauttia ja ottaa rennosti :)
