Siispä pihakierrokselle, että mitäs nyt on tapahtunut. Vau, taas uutta. Nyt siinä kukkapenkissä kasvaa kurjenpolvea. Tänään iso puska, viikonloppuna ei mitään havaintoa vielä. Sitten pihalta löytyi jotain harmaalehtistä, tosi kovin levinnyttä kasvia... Mikä lie...
Päätinpä soittaa Ystävälle ja kertoa uusista löydöistäni. Tää on niin mahtavaa, yllätyksellistä. Kaikki työongelmat unohtuvat pihalla kävellessä ja touhutessa. Mutta puheluun... Ystävä oli jo aiemmin luvannut minulle raparperiä ja tyrniä, sopivaa hakuajankohtaa ei vaan tuntunut löytyvän. Mutta löytyihän se, kun heti lähti... Niinpä pääsin istuttamaan pihalleni useamman puskan raparperiä. Sopiva paikka löytyi likakaivon vierestä, kuitenkin niin että niille on kulkuväylä. Ensin kuoppa junttasaveen, pohjalle kanankakkarakeita (kunhan ne ensin vartin etsimisen jälkeen löytyivät) ja sitten raparperit ja lopuksi päälle käsipilkottua savea. Ja lopuksi vettä päälle. Uskalsin laittaa, kun täksi yöksi ei ole luvattu pakkasta.
