Projekti etenee...

Tämä kesä on omistettu taloni laajentamiselle. Ei, kyseessä ei ole iso laajennus, ehei, ainoastaan talon edessä olevan avokuistin muuntaminen tuulikaapiksi tai puolilämpimäksi kuistiksi tai kartanon eteläsiiveksi, miten sitä haluaa vaan kutsua. Isäni on onneksi taitava tekijä, joten ulkopuolisia työmiehiä ei tarvita, paitsi sähkömies.

Edellisviikolla saatiin laajennuksen runko valmiiksi...

Tuulikaapin runko

Tästä lähdettiin perjantaina liikkeelle eli vain runko oli pystyssä. Seinäpaneelit oli haettu ja minä olin ne kahteen kertaan maalannut. Ensin vedettiin tervapaperi seinään ja sitten ruvettiin ampumaan paneeleja kiinni. Minä pätkin paneelit sopivaan mittaan ja isäni laittoi ne seinään. Homma eteni todella nopeasti...

Sivuseinän tekoa

Ja tänään maanantaina tuulikaappi näyttääkin jo tältä...

Melkein valmista...

Kiitos avuliaiden naapureiden, niin ikkunat ja ovikin saatiin paikoilleen. Sisäpuolelta tuulikaappi on vielä ihan keskeneräinen, mutta eipä sitä aurinkoisella säällä mieluusti sisähommia tee, varsinkin kun ulkohommiakin riittää.

Talon eteen pitää suunnitella uudet portaat, vanha porras hävitettiin jo. Päästettiin isän kanssa mielikuvitus valloilleen ja ideoitiin uusia. Isäni näki talon edessä leveät kartanomaiset portaat, minä taas portaat, joiden molemmilla puolilla on kiinteät kukkalaatikot. Katsotaan, millaiset saan aikaiseksi.

Tämän rakennusurakan keskellä en ole pahemmin ehtinyt puutarhahommiin, koska olen ollut hanslankarina ja ruuanlaittajana. Tänään ehdin kuitenkin viinimarjapensaaseen, joka oli jo kauniin punainen...

Melkein 10 litraa herukkaa tuli tästä pensaasta. Tertut olivat pitkiä, mutta marjoja oli vain terkkujen alaosissa, koska kukinta-aikana ei kauheasti pölyttäjiä lennellyt. Marjat keitin heti mehuksi talvenvaraksi.

Kaiken hosumisen keskellä ennätin kierrellä kameran kanssa pihalla. Jotain sentään kukkii...

Värililja

Palava rakkaus, joka todella loistaa

Väriminttu

Verenpisara 'Alwin'. Pistokkaat kukkivat, emo ei

Aurinkoisia heinäkuun viimeisiä päiviä!!!

Päivän työsuunnitelmasta ja toteutuiko se

Eilen kävimme Ystävien kanssa testaamassa yhden Porvoon uusista ravintoloista. Siellä kerroin ilmeisesti turhan kovaäänisesti tämän päivän leivontasuunnitelmista, koska tarjoilija pyysi minua leipomaan maustekakkua. Osaisinkohan joskus hillitä kieltäni ?

No aamun aloitin sytyttämällä tulet uuniin ja tällä kertaa varmistin, että savupelti on varmasti auki. Tulen palaessa, ruisleipätaikinajuuren kohotessa päätin lähteä tyhjentämään loput viinimarjapensaat. Olin etukäteen päättänyt, että ainoa työ tälle päivälle on leivonta. Mutta eilen tulin keittäneeksi stevialiemen, josta tuli tyrmäävän makeaa, ällöttävän äitelää. Sitä halusin kokeilla viinimarjamehun makeuttamiseen, niin ihan pakko oli ruveta tekemään viinimarjamehua... Ihan pakko, koska toisena vaihtoehtona oli liekkien tuijottelu ja pasianssin pelaaminen.

Niinpä siis tyhjensin viinimarjapensaat ja todettava on, että valkoisesta viinimarjasta tuli paras sato, noin 5 litraa. Mustasta vain pari litraa, kahden punaisen pensaan yhteistulos oli noin 1 litra. Ensi viikolla leikkaan puskat ja annan kunnon tujauksen syyslannoitetta. Joskohan sillä heräisivät tuottaman satoa...

Viinimarjamehun poristessa itsekseen leivoin ruisleipää, mutta vaalean leivän kanssa meinasikin tulla jo ongelmia. Joku oli unohtanut katsoa jauhokaappiin, kun kävi ruokaostoksilla. Vehnäjauhopussi oli lähes tyhjä :( Jos asuisin lähellä kauppaa, olisin kipaissut hakemassa niitä. Mutta kun matkaa lähimpään kauppaan on 10 kilometriä, niin yhden unohtuneen tavaran takia ei kannata lähteä. Siispä mietin leivontasuunnitelman uusiksi. Päätin jättää pullapitkot leipomatta, mutta leipoa suklaa-kesäkurpitsakakun, siihen vehnäjauhot juuri ja juuri riittivät.

Tyytyväisenä itseeni jaksoin vielä kerätä ensimmäisen papusadon, 3 litraa. Ne ryöppäsin, pilkoin  ja pakastin. Osan tietenkin paistoin valkosipulivoissa ja söin... Ja joka välissä olen rentoutunut hyvän kirjan kanssa, jalat tuolille nostettuna. Kesä ja toiseksi viimeinen lomapäivä on kohta ohi...

Ressi, ressi...

Eilen pidin luentoa Ystävälleni puutarhastressin hallinnasta ja mihin syyllistynkään itse tänä aamuna. Hamstraushulluuteeni liittyy oleellisena osana säilöntästressi. Piti pitää sama stressinhallintaluento itsellekin, siis "pitää priorisoida ja miettiä max kolmea asiaa kerralla". Mitkähän ne 3 säilöntäjuttua olisivat ? No, viinimarjatuoremehu on nyt valumassa keittiön lattialla (1)

Valuneisiin marjoihin jää kuitenkin niin paljon makuaineita, että niitä pitää keittää vielä kattilassa (2). Pinaatti pitäisi korjata (3), samoin pavut (4). Pahus, 1 työ liikaa. Ehkäpä pensaspapujen korjuuta voisi hiukan siirtää.

Huomenna olisi suunnitelmissa käväistä vanhempien luona poimimassa kirsikoita ja viinimarjoja.

Hamstraushulluus iski jälleen

Eipä sitä muuta voi todeta, kun miettii alkanutta säilöntävimmaa. Ostin 10 kiloa mansikoita, jotka pakastin. Aiempina vuosina on tuntunut, että 5 kiloa loppuu kesken. No nyt ei pitäisi loppua... Sitten kun halavalla sain, ostin vielä 5 kiloa mansikoita, myytiin hillomansikoina, ja tein niistä mansikkahilloa. Hulluutta, koska enhän minä syö kauheesti hilloja. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut keittää mansikoista mehua. Mutta eipä tullut mieleen.

Pari päivää sitten, vielä puolikuntoisena kesäflunssaisena, piti päästä metsään mustikoita poimimaan. Olin saanut idean höyryttää mustikkamehua, joten muusta viis ja metsään. Rohmulla poimin ja parin tunnin saalistuksen jälkeen ämpäri oli puolillaan ja olo väsynyt. Mutta sainpahan keitettyä 4 litraa mehua, jota terästin punaisella viinimarjalla.

Tänään sitten tyhjentelin toisen punaisen viinimarjapensaan, saalis huima 5 dl. Ja sitten valkoisen viinimarjapensaan kimppuun. Siinä näyttäisi olevankin paras sato. 2½ litraa poimin ja puska on vasta puolillaan. 3 litraa viinimarjoja riittää yhden sitruunan kera mehuannokseen. Se on likoamassa jääkaapissa.

Huomenna olen menossa jälleen mustikkaan. Lisää talvivarastoja. Sitten pitäisi poimia loput valkoiset ja mustat viinimarjat ja keittää ne mehuksi. Pensaspapusatoa saa jo ruveta korjaamaan. Myöskin papusalko pitää korjata. Se olisi jo alunperinkin pitänyt ruuvata laatikkoon kiinni, mutta enpä tullut tehneeksi ja nyt se on kaatunut. Toivottavasti salkopavut ovat vielä ehjiä...