Tiistaina sain ilouutisen töihin, autotallin pohjat ovat valmistuneet... Kyllä tuli kiire kotiin tarkistamaan tilanne :) Silloin en ottanut kameraa mukaan tutkimusmatkalle, oli jo niin hämärää. Enkä ehtinyt kameran kanssa ulos ennen tätä päivää, kun töiden jälkeen on jo niin hämärää, jopa pimeää.
Viimeiset savikasat vietiin pois ja osa levitettiin pihalle. Tuota alakuvan savikenttää olen jo vähän suunnitellut, koska sille on pakko tehdä jotain nopeasti. Muuten on savikko täynnä leinikkiä :( Maastoon sopivin pinta olisi kuntta, mutta eihän kuntta viihdy kosteassa savikossa. Joten jotain muuta on keksittävä... Joku puu tai pensas, mutta mikä ???? Pohjalle ehkä varjoyrttiä. Onneksi on aikaa miettiä koko tuleva talvi :)
Jotain ihmeteltävää nuo perustukset toivat. Kastelli haluaa, että perustukset on täytetty ennen rungon pystytystä. Mutta ihan kaikkea ei voinut täyttää, koska autokatoksen pilarit täytyy vielä kiinnittää anturoihin, joten anturat oli jätettävä näkyviin.
Näiden anturoiden väliin jätetiin pieni kasa kivitavaraa, jotka minä sitten lapioin paikoilleen... En viitsinyt tuota varten enää ottaa kaivinkonetta.
Mutta kummalliselta tuntuu, että Kastelli asettaa tiukkoja ehtoja rakentajalle, mutta he eivät itse tee laadukasta työtä. Perustukset eivät todellakaan ole hyvin tehty, mm. näitä pilarianturoita on siirretty pari kertaa, että ovat oikealla paikalla. Ja vähän muutakin sanottavaa on ollut, viimeiset korjaukset tehdään ensi keväänä (kesänä). Onneksi minulla on tarkka vastaava mestari :)
Aamupäivän aurinko toi lisäenergiaa...
Mukavaa viikonloppua!!!!!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aurinko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aurinko. Näytä kaikki tekstit
lauantai 25. marraskuuta 2017
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Aurinko herättää...
Ihanan aurinkoinen viikonloppu!!!! Lauantaina en ehtiyt nauttimaan auringosta kuin puolen tunnin ajan, koska koko päivä meni Helsingissä koulutuksessa. Mutta pakko oli lähteä ulos heti kotiintultua, ihan pakko...
Minä en suostu hiihtämään, jotenkin niistä alakoulun hiihtokilpailuista jäi hiihtokammo. Eikä täällä maalla ole oikein hyviä kävelylenkkejä, siis muuta kuin maantiereunaa. Jotain on pakko keksiä näin ihanalla ilmalla....
Valokuvausta, joo. Mutta jotain muutakin voisi tehdä... Onneksi pihalta löytyy noita puupinoja. Kävin käsiksi siihen vanhimpaan. Silloin jätin klapit turhan isoiksi, joten niitä päätin pieniä ja nauttia samalla auringon säteilystä. Puupino pieneni puoleen, mutta töitä joutui tekemään oikein olan takaa. Miten pihallani onkaan kasvanut noin oksaisia haapoja ? Loput puut yritän ehtiä pienimään tulevan viikon aikana, koska metsuri saapuu tulevana viikonloppuna kaatamaan puita ja ajattelin säilöä uudet puut näiden vanhimpien paikalle.
Sisällä olen hoidellut taimiani, mutta pelargonin pistokkaat eivät ole tykänneet minusta... Niistä 52 pistokkaasta on enää hengissä 5. Kaikki tehty samalla tavalla kuin edellisinä vuosina, ainoa uusi asia on lämpömatto. Sekö ne pistokkaat mädättää ???? Olen pettynyt ja harmissani :(
Hiukan lohtua tuo pelargoni 'Divas Jagodnaja', joka pääsi yllättämään kukillaan. Jos olisin huomannut nuput ajoissa, olisin nyppinyt ne pois...
Tämän ihanuuden kasvatin viime keväänä siemenestä.
Minä en suostu hiihtämään, jotenkin niistä alakoulun hiihtokilpailuista jäi hiihtokammo. Eikä täällä maalla ole oikein hyviä kävelylenkkejä, siis muuta kuin maantiereunaa. Jotain on pakko keksiä näin ihanalla ilmalla....
Valokuvausta, joo. Mutta jotain muutakin voisi tehdä... Onneksi pihalta löytyy noita puupinoja. Kävin käsiksi siihen vanhimpaan. Silloin jätin klapit turhan isoiksi, joten niitä päätin pieniä ja nauttia samalla auringon säteilystä. Puupino pieneni puoleen, mutta töitä joutui tekemään oikein olan takaa. Miten pihallani onkaan kasvanut noin oksaisia haapoja ? Loput puut yritän ehtiä pienimään tulevan viikon aikana, koska metsuri saapuu tulevana viikonloppuna kaatamaan puita ja ajattelin säilöä uudet puut näiden vanhimpien paikalle.
Sisällä olen hoidellut taimiani, mutta pelargonin pistokkaat eivät ole tykänneet minusta... Niistä 52 pistokkaasta on enää hengissä 5. Kaikki tehty samalla tavalla kuin edellisinä vuosina, ainoa uusi asia on lämpömatto. Sekö ne pistokkaat mädättää ???? Olen pettynyt ja harmissani :(
Hiukan lohtua tuo pelargoni 'Divas Jagodnaja', joka pääsi yllättämään kukillaan. Jos olisin huomannut nuput ajoissa, olisin nyppinyt ne pois...
| Pelargoni 'Divas Jagodnaja' |
Tämän ihanuuden kasvatin viime keväänä siemenestä.
torstai 27. maaliskuuta 2014
Hyvä päivä
Tämä päivä on ollut hyvä päivä. Hyvä päivä alkoi herätyskellon soitolla 6.15, kuten kaikkina muinakin arkiaamuina, paitsi että tänä aamuna sain sulkea sen ja kääntää kylkeä. Olen sairauslomalla, eikä minun tarvitse tänään lähteä Helsinkiin. Huomenna sitten taas...
Sain siis heräillä rauhassa, lorvia, katsella eiliset tv-ohjelmat, juoda teetä kaikessa rauhassa... Sitten jaksoinkin aloittaa kylvöt. Ensimmäiset siemenet laitoin kylmäkäsittelyyn pari kuukautta sitten, tammikuun lopulla, joten nyt oli aika laittaa siemenet multaan. 6 rypälerasiallista niitä tulikin, jokaisessa 2 - 3 erilaista perennaa. Alkuun suunnittelin jättäväni kylvöt tänne sisälle, mutta sitten niitä pitäisi karaista kauan ennen ulos vientiä. Ja pitkä karaisu ei kuulu suunnitelmiini, joten vein kylvöt saunamökkiin, jossa sisälämpötila on noin 10 astetta. Täytyy vaan muistaa käydä kastelemassa niitä siellä...
Sitten päätin lähteä ulos aurinkoon leikkaamaan omenapuita. Viime syksynä istutetut omppupuut onkin helppo leikata, kaikki oksat puolta lyhyemmiksi (senkin tiedon luin kirjasta), mutta tuo vanhus onkin sitten toinen juttu. Joka kevät olen sitä parturoinut taitojeni mukaan vähän tai vähän enemmän. Tänä keväänä ostin Fiskarsin oksasahan, jotta ylettyisin lyhentämään latvoja. Hyvin onnistuin sahaamaan, paljon lähti.... Itse asiassa niin paljon, ettei puu välttämättä tee edes satoa tulevana kesänä. Jääkö edes henkiin.... Jos jää, niin ensi keväänä sitten lisää. Nin kauan puu on ollut leikkaamatta, että sitä on nyt leikeltävä kunnolla, mutta vähän kerrassaan.
Viime kesänä piharemontin yhteydessä kaivettiin omenapuun juurelta pois isoja kiviä. Kivien vieressä kasvoi tulppaaneja, jotka yritin parhaani mukaan kaivaa ylös. Kuvittelin kaivaneeni kaikki sipulit ylös, joten lupasin työmiehille, että mitään ei tarvitse säästellä. Ja nyt omenapuun alta puskee ylös todella paljon tulppaanin lehtiä...
Ja niin ihanan lämmin oli auringossa puuhailla, että pakko oli hakea aurinkotuoli esille ja välillä levätä siinä silmät kiinni kuunnellen peipposten laulua.
Sain siis heräillä rauhassa, lorvia, katsella eiliset tv-ohjelmat, juoda teetä kaikessa rauhassa... Sitten jaksoinkin aloittaa kylvöt. Ensimmäiset siemenet laitoin kylmäkäsittelyyn pari kuukautta sitten, tammikuun lopulla, joten nyt oli aika laittaa siemenet multaan. 6 rypälerasiallista niitä tulikin, jokaisessa 2 - 3 erilaista perennaa. Alkuun suunnittelin jättäväni kylvöt tänne sisälle, mutta sitten niitä pitäisi karaista kauan ennen ulos vientiä. Ja pitkä karaisu ei kuulu suunnitelmiini, joten vein kylvöt saunamökkiin, jossa sisälämpötila on noin 10 astetta. Täytyy vaan muistaa käydä kastelemassa niitä siellä...
Sitten päätin lähteä ulos aurinkoon leikkaamaan omenapuita. Viime syksynä istutetut omppupuut onkin helppo leikata, kaikki oksat puolta lyhyemmiksi (senkin tiedon luin kirjasta), mutta tuo vanhus onkin sitten toinen juttu. Joka kevät olen sitä parturoinut taitojeni mukaan vähän tai vähän enemmän. Tänä keväänä ostin Fiskarsin oksasahan, jotta ylettyisin lyhentämään latvoja. Hyvin onnistuin sahaamaan, paljon lähti.... Itse asiassa niin paljon, ettei puu välttämättä tee edes satoa tulevana kesänä. Jääkö edes henkiin.... Jos jää, niin ensi keväänä sitten lisää. Nin kauan puu on ollut leikkaamatta, että sitä on nyt leikeltävä kunnolla, mutta vähän kerrassaan.
Viime kesänä piharemontin yhteydessä kaivettiin omenapuun juurelta pois isoja kiviä. Kivien vieressä kasvoi tulppaaneja, jotka yritin parhaani mukaan kaivaa ylös. Kuvittelin kaivaneeni kaikki sipulit ylös, joten lupasin työmiehille, että mitään ei tarvitse säästellä. Ja nyt omenapuun alta puskee ylös todella paljon tulppaanin lehtiä...
Ja niin ihanan lämmin oli auringossa puuhailla, että pakko oli hakea aurinkotuoli esille ja välillä levätä siinä silmät kiinni kuunnellen peipposten laulua.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Koneet - elämän hankaloittajat
Joo, kyllä, tänään taas tätä mieltä. Oli pakko aloittaa nurmikonleikkaus :( Siinä homma, josta en pidä!!!! Minulla on bensakäyttöinen ruohonleikkuri, joka toimii ihan hyvin. Paitsi tänään, tällä ensimmäisellä kerralla. Yritän nykäistä sen käyntiin, ei onnistu, vaikka käsipumpulla pumppasin bensaa koneeseen. Ei lähde, ei inahdakaan!!!! Naapurin isäntä tulee paikalle ja muutaman nykäisyn jälkeen saakin koneen käyntiin. Kone käy hetken (2 sekuntia) ja sammuu. Taas muutama nykäisy ja lyhyt käyntipyrähdys. Kiittelin naapuria, että kyllä minä sen nyt saan käyntiin, kun alkutahdit on annettu. Ja pah, nyin, nyin, nyin, eikä mitään tapahdu. Potkaisen (se auttaa joskus), ei apua. Ja sitten palaa pinna ja työnnän koneen takaisin sisälle, että olkoon piru vie. Istahdan miettimään, että mitähän sitten tekisin, kun en kerta nurmikon leikkuuseen pääse. Jo saapastelee naapuri uudelleen paikalle ja minä totesin tyynesti, että multa paloi pinna. Hän haki ruohonleikkurin esiin ja nykäisi kerralla käyntiin ja nyt kone kävi niin kauniisti. Ja niin minä sitten pääsin leikkaamaan nurmikon, tai viidakoksihan sitä voisi myös sanoa.
Ruohonleikkaaminen ei ole muutenkaan kauhean ihanaa puuhaa, mutta kun piha muistuttaa perunapeltoa, leikkaaminen on raivostuttavan ärsyttävän työlästä. Jo viime kesänä suunnittelin pahimpien kuoppien täyttämistä, mutta en ehtinyt. Lisäksi nurmikkoa urittaa viimesyksyiset auton ja nosturin tekemät jäljet. Pitäisi siis yrittää ehtiä tasoituspuuhiin, mutta toisaalta, nyt on varmistunut, että kaivinkone saapuu pihalleni kahden viikon kuluttua, joten sen jälkeen vasta kannattaa nurmikon kunnostaminen aloittaa. Ehkei sitä ennen tarvitse edes leikata nurmikkoa...
Vaikka otsikossa väitän koneita, tässä tapauksessa erityisesti ruohonleikkuria, elämän hankaloittajaksi, niin kyllähän se elämää myös helpottaa (ainakin silloin, kun se suostuu toimimaan). Olisi melkoinen urakka työnnellä tämä nurmikko käsikäyttöisellä leikkurilla.
Näiden ikävien asioiden jälkeen mukavampiin ajatuksiin eli mitä muuta olen saanut aikaan. Tänään ulkoilutin ensimmäistä kertaa liljoja ja daalioita. Kohta ne joutuvatkin lopullisesti ulos, kun salaojatyöntekijät valtaavat saunamökkini. Oli komeaa kantaa ulos nuppuisia liljoja ja puolimetrisiä daalian alkuja. Istutinkohan ne liian aikaisin ?
Multaa olen kärrännyt kottikärrykaupalle, kolme kärryllistä ja tauko, kolme kärryllistä ja tauko tahtiin, niin että en ole laskuissa pysynyt perässä. Mutta ensimmäinen iso laatikko on täynnä multaa ja toinen iso lähes puolillaan. Ensimmäisenä täyttyneeseen laatikkoon kylvin jo avomaankurkun ja kesäkurpitsan. Porkkanapenkkiin istutin ensimmäiset samettikukat. Sisällä kasvatetut ahkeraliisat, tuoksuherneet, ananaskirsikat ja lehtikaalit ulkoilivat myöskin.
Kaiken kaikkiaan ihana sunnuntaipäivä, jos saan hetkeksi unohtaa ruohonleikkurin temppuilun ;)
Ruohonleikkaaminen ei ole muutenkaan kauhean ihanaa puuhaa, mutta kun piha muistuttaa perunapeltoa, leikkaaminen on raivostuttavan ärsyttävän työlästä. Jo viime kesänä suunnittelin pahimpien kuoppien täyttämistä, mutta en ehtinyt. Lisäksi nurmikkoa urittaa viimesyksyiset auton ja nosturin tekemät jäljet. Pitäisi siis yrittää ehtiä tasoituspuuhiin, mutta toisaalta, nyt on varmistunut, että kaivinkone saapuu pihalleni kahden viikon kuluttua, joten sen jälkeen vasta kannattaa nurmikon kunnostaminen aloittaa. Ehkei sitä ennen tarvitse edes leikata nurmikkoa...
Vaikka otsikossa väitän koneita, tässä tapauksessa erityisesti ruohonleikkuria, elämän hankaloittajaksi, niin kyllähän se elämää myös helpottaa (ainakin silloin, kun se suostuu toimimaan). Olisi melkoinen urakka työnnellä tämä nurmikko käsikäyttöisellä leikkurilla.
Näiden ikävien asioiden jälkeen mukavampiin ajatuksiin eli mitä muuta olen saanut aikaan. Tänään ulkoilutin ensimmäistä kertaa liljoja ja daalioita. Kohta ne joutuvatkin lopullisesti ulos, kun salaojatyöntekijät valtaavat saunamökkini. Oli komeaa kantaa ulos nuppuisia liljoja ja puolimetrisiä daalian alkuja. Istutinkohan ne liian aikaisin ?
Multaa olen kärrännyt kottikärrykaupalle, kolme kärryllistä ja tauko, kolme kärryllistä ja tauko tahtiin, niin että en ole laskuissa pysynyt perässä. Mutta ensimmäinen iso laatikko on täynnä multaa ja toinen iso lähes puolillaan. Ensimmäisenä täyttyneeseen laatikkoon kylvin jo avomaankurkun ja kesäkurpitsan. Porkkanapenkkiin istutin ensimmäiset samettikukat. Sisällä kasvatetut ahkeraliisat, tuoksuherneet, ananaskirsikat ja lehtikaalit ulkoilivat myöskin.
Kaiken kaikkiaan ihana sunnuntaipäivä, jos saan hetkeksi unohtaa ruohonleikkurin temppuilun ;)
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Aamiainen terassilla
Niin on kroppa kangistunut kaavoihin, että heräsin kuudelta, vaikka olin muistanut sammuttaa kännykästä herätyksen. Vähän aikaa pyöriskelin sängyssä, mutta seitsemältä jo nousin ylös. Ulkona kaunis auringonpaiste, mutta eipä sitä ilkeä vapunpäivänä näin aikaisin lähteä ulkotöihin. Joten jäin sohvalle lueskelemaan uusinta Katajamäki-kirjaa.
Niin ihana auringonpaiste oli ulkona, että pakko sinne oli päästä. Vapun kunniaksi päätin kokeilla aamiaista terassilla - pieni terassini on aamuauringon suuntaan. Paksu fleecepaita yöpuvun päälle ja villasukat jalkaan ja viltti tuolille, yritetään tarjeta ainakin yhden teekupillisen ajan. Voi täällä on ihanan lämmintä, kuuma suorastaan, mutta en uskalla riisua fleeceä, kevätsää on kuitenkin petollista.
Linnut laulavat, ainakin peipponen, kiuru, mustarastas, talitintti. Kurkikin huhuilee, yritän tuijottaa taivaalle, että näkyykö itse lintua. Ei näy, mutta mikäs otus tuolla pellolla on ? Haen kiikarit sisältä ja siellä tepastelee yksinäinen kurki ja huhuilee seuraa. Vähän ajan päästä se lähti lentoon...
Hetken kuluttua viereeni maahan lennähtää västäräkki. En uskalla liikahtaa, etten vain häiritsisi sen pyrstön keikuttelua. Voi ihanuus tätä kevättä!!!!!
Niin ihana auringonpaiste oli ulkona, että pakko sinne oli päästä. Vapun kunniaksi päätin kokeilla aamiaista terassilla - pieni terassini on aamuauringon suuntaan. Paksu fleecepaita yöpuvun päälle ja villasukat jalkaan ja viltti tuolille, yritetään tarjeta ainakin yhden teekupillisen ajan. Voi täällä on ihanan lämmintä, kuuma suorastaan, mutta en uskalla riisua fleeceä, kevätsää on kuitenkin petollista.
Linnut laulavat, ainakin peipponen, kiuru, mustarastas, talitintti. Kurkikin huhuilee, yritän tuijottaa taivaalle, että näkyykö itse lintua. Ei näy, mutta mikäs otus tuolla pellolla on ? Haen kiikarit sisältä ja siellä tepastelee yksinäinen kurki ja huhuilee seuraa. Vähän ajan päästä se lähti lentoon...
Hetken kuluttua viereeni maahan lennähtää västäräkki. En uskalla liikahtaa, etten vain häiritsisi sen pyrstön keikuttelua. Voi ihanuus tätä kevättä!!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)