lauantai 30. kesäkuuta 2012

Makustelua ja mittailua

Tänään laitoin ruuaksi tattirisottoa viime syksyn viimeisistä tateista. Kyllä se on hyvää, ohje on ollut Maku-lehdessä joskus, googlettamalla sen joskus löysin... Tattirisoton kanssa tarjoilin grillattua broilerin pihviä ja pinaattisalaattia. Ja pinaatit löytyivät omalta kasvimaalta :) Olen aina kuvitellut, että pinaatti on pakko ryöpätä, mutta eipä niin olekaan... Sain sisareni luona maistaa herkullista salaattia: tuoreita pinaatinlehtiä, kevätsipulia, oliiviöljyä, balsamiviinietikkaa ja jotain salaattimaustetta. Pinaatti oli jotain kaupanpinaattia, koska kuulemma suomalaista ei voi käyttää sellaisenaan. Kotiin päästyäni menin tietenkin maistamaan omaa pinaattiani ja totesin, että sehän maistuu ihan salaatille, ei kitkerälle, ei happamalle, vaikka oksaalihappoa sisältääkin. Joten salaattia tekemään... Ja ystävät joutuivat koekaniineiksi...

Ystävät ovat ihania olemassa. Ruuan ja saunan jälkeen pyysin heiltä hiukan mittausapua. Terassin kaideaita lepäsi keskeneräisenä pirtissä, koska kaikki ei ihan ollut mennyt putkeen. Ensin pystylaudat olivat reilusti vinossa (en vieläkään ymmärrä miksi) ja kun sain ne suoraan, oli ristimitoissa kahden sentin heitto. Epäilin ja toivoin mittausvirhettä, koska yksin on hiukan hankalaa mittailla. Yhdessä ystävän kanssa mitattiin ja heittoa oli, olin siis mitannut oikein. No, kätevä mies nosti aidan pystyyn ja vähän rusautti ja kas... ristimitta täsmäsi... Huomenna ruuvailen ulkopuolen ylä- ja alalaudan paikalleen ja laitan kannakkeet kiinni. Sen jälkeen kaiteen voikin nostaa paikalleen... Nyt rupes tuntumaan siltä, että tämä projekti voikin onnistua, alkuviikosta ei ihan siltä tuntunut. Luulin, että olin haukannut liian ison palan ja yliarvioinut taitoni.

Toisenkin makunautinnon koin tänään. Ostin ensimmäistä kertaa luomuviiliä. Se oli taivaallisen hyvää, ei lainkaan samanlaista kuin tavallinen viili. Tuoteselosteen mukaan viili koostui vain kahdesta raaka-aineesta: maidosta ja hapatteesta. Joskus lapsena teimme kotona itse viiliä: sukulaistilalta saadun raakamaidon sekaan laitettiin hiukan kaupan viiliä ja odotettiin... Ja hyvää tuli. Olisin varmaankin saman tien ruvennut viilintekopuuhiin, jos kaapissani olisi ollut muutakin maitoa kuin rasvatonta, siitä en viitsi edes yrittää. Eli seuraavan kerran kun lähden kauppaan, ostan varmasti myös kevytmaitoa ja teen viiliä, täysmaidosta en välitä...

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuksen juhlintaa

Juhannusta juhlittiin perjantaina kauniissa auringonpaisteessa, oli lämmintä ja ihanaa. Olimme sopineet ystävien kesken ruokalistan etukäteen. Alkupalaksi uusia perunoita, kalaa sekä salaatteja, pääruuaksi grillattua lihaa ja kasviksia sekä jälkiruuaksi jäätelöä tuoreiden mansikoiden ja aasianmintun lehtien kera. Kaiken jaksoi syödä, kun aloitimme viideltä ja jälkiruoka syötiin puolilta öin. Tässä kuva alkupalapöydästä :)




Kasvimaa ei tuottanut vielä satoa juhannuspöytään, ainoa itsekasvatettu oli ceasar-salaatin kaninliha. Se on ystävien tilalla kasvanutta. Kaninpoikasia on kiva silitellä ja paijata, ovat niiiiin suloisia, mutta valmiit paistit ovat melkoisia rohjakkeita, mutta erittäin maukkaita lautasella :)


Sateiden välissä olen aloittanut jo seuraavan rakennuspuuhan. Aion rakentaa terassilleni kaiteen. Pystylaudoitus löytyi valmiina ja maalasinkin ne jo viime kesänä. Juhannuspäivänä sahailin poikkilaudat oikeaan mittaan ja maalasin ne. Sirkkelillä olisi tullut tarkempaa jälkeä, mutta eihän sitä nyt juhannuspäivänä ilkeä koneita käyttää... Huomenna, jos maali on kuivunut, pääsen kokoamaan...

Pienenpienetkin vapaahetket vietän kasvimaalla. Yksi rikkaruoho sieltä ja toinen täältä, ei tunnu kitkeminenkään pahalta. Tänä kesänä kasvimaata ei ole katettu millään, silti rikkaruohoja on yllättävän vähän. Ja aina askeleet kulkevat papulaatikon luo, niitä en kyllästy ihailemaan... Ja aina pitää joitain pavun latvoja auttaa kohti tukinaruja. Ja kesäkurpitsa, se on ruvennut kukkimaan. Harmi kyllä kaikki kukat tällä hetkellä ovat poikia, mutta ehkäpä niitä tyttöjäkin avautuu kohta... Olen vain niin kärsimätön....


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Nautiskelua ulkosalla

Ihana olla ja kuunnella hiljaisuutta... Linnun laulavat, tuuli humisee puissa, lämmintä on. Kasvulaatikoista poistin harsot ja ihailin kasvun ihmettä. Erityisen innostunut olen papujen itämisestä, ne kun eivät viime kesänä jaksaneet kasvaa. Nyt näyttää hyvältä. Kiinnitin kasvulaatikon reunaan salot ja viritin niiden väliin lankaa, kankaankudonnasta ylijäänyttä hauenkoukkosiimaa. Lisäksi viritin siihen roikkuvia lankoja, joita pitkin pavut pääsevät kiipeämään. Lankoja viritellessäni pohdin, että liioittelinko papusalkojen pituutta. Tarvittiin nimittäin pitkät A-tikkaat, että sain langat viritettyä ja vissiin samoja tikkaita tarvitaan papusadon korjaamiseen :( Voipi olla, että ensi vuonna papusalot ovat hiukkasen eli metrin lyhyemmät....


Kesäkurpitsat ja spagettikurpitsan taimet näyttävät myös viihtyneen ulkona laatikossa harson alla, mutta kurkun taimet ovat mielestäni heikonnäköisiä. Toivotaan lisää lämpöä, jotta nekin vahvistuisivat.

Kasvimaan puolella iloitsen lantun, mustajuuren ja porkkanan hyvin alkaneesta kasvusta. Palsternakkakin näyttäisi itäneen ihan hyvin, mutta punajuuri näyttää melko onnettomalta. Siitä joudun luultavasti tekemään uusintakylvön.

Lantuntaimet näyttävät melko reikäisiltä eli kirpat ovat vierailleet harson alla. Ulla Lehtosen luomuviljelykirjan ohjeena oli tuhkan sirottelu lehdille. Sitä on nyt kokeiltu ja harso on jälleen taimien päällä. Jos ei tuhkasta ole apua, niin sitten kokeilen mäntysuopa-vesiruiskutusta. Myös nokkosvesi voisi auttaa, se on jo tekeillä.

Ilon aiheen tuotti myöskin aumakompostin kääntäminen. Olen pohtinut sen toimivuutta, koska kertyy paljon kuivia lehtiä ja rikkaruohoja. Mutta niin vain olivat lierot löytäneet senkin kasan. Ilo oli katsella lierojen matelua käännetyssä kompostissa. Kääntämisen jälkeen tyhjensin vielä lämpökompostoria ja vein sieltä saadun raakakompostin jatkokompostoitumaan aumaan ja peittelin sen viimesyksyn kosteilla lehdillä. Ensi keväänä aumasta saattaisi saada jo multaa, koska Lehtosen mukaan lehtikomposti hajoaa mullaksi noin kahdessa vuodessa...

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Harvennuspuuhia

Viime vuonna ripottelin siemenet vakoihin, joten arvata saattaa, että harventamista riitti useamman kerran kesän aikana. Varsinkin porkkana oli ärsyttävä harvennettava :( Tänä vuonna otin opikseni ja kylvin siemenet perunajauhokiisselillä. Tottakai siitä tuli aluksi liian sakeaa, mutta vettä lisäämällä sain seoksesta sopivaa. Siltikin minusta siemenet kylväytyivät liian tiheästi, ainakin lantun siemenet, joita tänään harvensin.

Heti kylvön jälkeen peitin kasvimaan harsolla, jotta ehkäisisin kirppojen yms. tuhot juuresmaalla. Ja katinvillat, niin oli lantuntaimiin ilmestynyt reikiä. Nyt on ruvettava lukemaan ohjeita luonnonmukaiseen torjuntaan... Suosiolla en satoani ötököille anna!!!!!

Näinä viileinä päivinä olen pelännyt papujeni puolesta, koska innokkaana kylvin ne jo viikko sitten, silloin kun oli vielä lämmintä. Papuhan vaatii +10 asteen mullan, jotta se itäisi. Mutta niin vaan olivat salkopavut itäneet ja parhaat yksilöt ovat jo viiden sentin pituisia. Pensaspavut eivät ole itäneet niin hyvin, vain pari alkua on havaittavissa. Tilanne näyttää tällä hetkellä huomattavasti paremmalta kuin vuosi takaperin, jo nyt tuntuu siltä, että kasvatuslaatikot oli kannattava rakennusprojekti.