sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Syksyn viimeisiä kukkia

Kyllä nyt helpotti, kun on kaikki syksyn kasvien siirrot ja taimi-istutukset tehty. Kyllä, ainakin yritän välttää tästä eteenpäin kaikki taimimyyntejä, keväällä seuraavan kerran sitten. Pitäkää peukkuja, että onnistun!!! Kukkasipulit pitää vielä saada maahan, mutta sitten loppukauden kerään satoa, säilön ja kitken rikkaruohoja ja kerään voimia tulevaan kasvukauteen.

Torstaina kävin vielä puutarhaostoksilla. Ostin puista nurmikonreunanauhaa varastoon ensi kevättä varten ja muutama perenna tarttui mukaani. Ostin syysvuokon (kotona huomasin, että minulla on jo sellainen ja ihan samaa lajiketta) ja valkoisen päivänhatun. Ja sitten ostin vielä valkoisen pihasyreenin. Osa taimista, ainakin perennan taimista, oli jo ihan kuolleita. Ihmettelin hiukan, että sellaisia vielä pidetään myynnissä. En minä ainakaan halua ostaa tainta, joka jo myyntihetkellä näyttää kuolleelta. En, vaikka halvalla saisi.

Kun istutuspuuhat tuli tehtyä, lähdin kameran kanssa pihakierrokselle, koska kukkia näytti vielä riittävän...

Esikko jaksaa kukkia, kun se kerran pääsi vauhtiin. Uskomatonta, että esikko kukkii vielä näin myöhään syksyllä!!!


 Hanhikki on syyskukkija, ja siksi siitä pidänkin...

Hanhikki 'Mango Tango'

Tänä keväänä istutettu tiikerinliljakin päätti vielä aloittaa kukinnan. Ensimmäinen kukka on auki, muutamia nuppuja sen lisäksi.

Tiikerinlilja
 Ja kiinankeltakärhö, se on aivan täynnä kukkia edelleenkin... Ja ihastuttavia hahtuvapalloja. Taidan kerätä niitä muutaman talteen ja yrittää kasvattaa niitä lisää siemenestä.

Kiinankeltakärhö

Hopeatäpläpeippi on levinnyt ihan hurjasti kesän aikana. Se oli niin pieni alku, kun sen ostin ja nyt sillä on kokoa yli puoli neliömetriä. Kukkiakin on riittänyt koko kesäksi.

Hopeatäpläpeippi
Valkoinen palavarakkaus on myös innostunut kukkimaan. Osan näistä olen kasvattanut itse siemenestä ja osan sain siementaimina kevään taimivaihdossa. Mutta joka tapauksessa ensimmäisenä kesänä jo kukkivat. Kiitos heille!

Palava rakkaus
 Oi ja syysvuokko, se jonka ostin aiemmin kesällä. Se aloittelee kohta kukintaa, useampi nuppu odottaa avautumista.
Syysvuokko

Komeamaksaruoho on viehättävä myöhäisen syksyn kukkija. Olin iloisesti yllättynyt, kun löysin sitä valkoisena.
Komeamaksaruoho 
 Löytyyhän sitä myös perinteisenä punaisena...

Komeamaksaruoho
Kukkia riittää vieläkin puutarhassa, ja kukinta jatkuu, koska sääennusteet eivät vieläkään lupaa yöpakkasia. Varulta kuitenkin täytin jo kasvihuonelämmittimen polttoainesäiliön, jos sitä kohta jo tarvitaan.

Viimeisenä vielä pari kuvaa pasuunakukista. Olen rakastunut, mutta yhteisasumiseen en suostu. Tuoksu on liian voimakas, joten he eivät koskaan muuta sisälle taloon. Talvetuspaikka tulee olemaan heilläkin saunamökki.



sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Omenakarnevaalit

Lohjalla on järjestetty Omenakarnevaaleja jo vuosien ajan. Niiden vietto on alkanut vasta sen jälkeen, kun olen karistanut Lohjan tomut jaloistani. Mutta jos satun vierailemaan vanhempieni luona, niin sitten käydään myös Omenakarnevaaleilla.

Keskellä karnevaalialuetta oli hauskoja linnunpelättimiä...






Näistä oli saanut äänestää mieleisimmän, en äänestänyt, mutta paras oli minun mielestäni joko tuo ensimmäisessä kuvassa tai sitten tämä viimeinen. En pysty päättämään.

Ostoksia en tehnyt, mutta mummini osti omenapiirakan ja kasvispiirakan, joita sitten maisteltiin kahvin ja teen kanssa. Äiti osti herkullista kurpitsansiemenleipää, jota maisteltiin tekemäni palsternakkakeiton kanssa.

Tänä vuonna museolle (Omenakarnevaalit järjestettiin Lohjan museon alueella) oli järjestetty villiyrttinäyttely.


Ja pyh, siellä piti arvailla kuivattu yrttejä, ei se mikään näyttely ollut :( Vähän harmittaa, koska en ehtinyt mukaan tuolle yrttipuutarhakierrokselle. Olin tämän mainoksen kohdalla vartin yli yksitoista, joten myöhästyin. Ajattelin sitten ehtiä tuolle jälkimmäiselle kierrokselle, mutta en päässyt siihenkään, koska lähdimme käyttämään mummia kaupassa. Ensi vuonna sitten...

Museon vanhassa viljamakasiinissa oli omena- ja päärynänäyttely.



Ja verenpisarafanina piti vielä kuvata ihania runkoverenpisaroita navetan ajosillan vieressä.



Mieli olisi tehnyt napata yksi pistokas, mutta en sitten kehdannut.

Tänä aamuna lähdimme äitin kanssa sienimetsään. Saaliina 2 pientä karvarouskua, 1 litra mustikoita ja 1 litra puolukoita. Ensi viikonloppuna mennään taas.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Sadonkorjuuta

Ei se olekaan valkoinen...

Pasuunakukkani
Vanhetessaan kukka muuttui vaaleanpunaiseksi. Kerrattua siitä ei ole vielä tullut, katsotaan tuleeko. Viherpeukaloilta tämä on hankittu. Täytyy todeta, että kuistillani on huumaava tuoksu, niin huumaava, että sisälle tuota ei voi ottaa kukkimaan.

Kesä ei ole ollut kovinkaan häävi, kasvit ovat kärsineet sateesta ja kylmyydestä, joten olen todella onnellinen saadessani satoa.


 Kurkkuja tuli kolmisen kiloa ensimmäisellä poimintakierroksella. Ja lisää on tulossa... Kesäkurpitsasato jää tänä vuonna nollaan, mutta spagettikurpitsassa on mukavasti alkuja. Toivottavasti ehtivät kypsymään...


Onneksi on kasvihuone... Tomaattisato kypsyy kohisten... Elokuun alkupuolelta lähtien olen päässyt maistelemaan yksittäisiä tomaatteja, mutta nyt täytyy käydä oikein kulhon kanssa korjaamassa satoa. Siemeniä olen ottanut talteen 'Pink tiger'ista ja 'Indigo apple'sta. Ne ovat olleet suosikkejani, parista venäläisestä lajikkeesta otan myös. Pahin pettymys lajikkeista on ollut 'Red Fig', se on jauhoinen ja mauton.


Juureksia olen nostanut ainoastaan tarvitsemiani. Punajuuret ja raitajuuret olivat hyvänkokoisia. Raitajuurissa raidoitus oli aika epäselvää, mutta näkyvissä. Tein punajuurisosekeittoa.


Sitä syötiin alkuviikko ja nyt on jääkaapissa palsternakkasosekeittoa. Palsternakat olivat todella pieniä, ainoastaan pienen porkkanan paksuisia :( Loput saavat kasvaa rauhassa vielä muutamia viikkoja, ehkä kuukauden tai kaksi, riippuen keleistä.


Nyt syödään iltapalaksi värikästä kana-kasvissalaattia (tomaatit, kurkut ja paprikat itsekasvatettuja) tunnelmoiden kynttilänvalossa leivinuunin lämmössä ja odotetaan Vain Elämää.


Rentouttavaa viikonloppua!!!!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Mikä päivä

Huh, huijaa, illassa ollaan ja melkein kaikki on jo tehty. Melkein eli vielä on jotain tekemättäkin päivän töistä.

Ihan tämän piti olla normityöpäivä, ja olikin. Oikein mukava päivä, nautittava jopa. Aamulla ennätin soittamaan yhteen facebook-ryhmässä ilmoitettuun numeroon, jossa olisi tarjolla juuri minulle sopiva nojatuoli. Sellainen pieni ja sinisävyinen, juuri sopiva makuuhuoneeseen. Soitin ja sovimme noudon iltapäiväksi.

Sitten oli työpäivän jälkeen vielä palaveri, sovittu loppuvaksi klo 15.30. Ja sen mukaanhan minä nojatuolinkin noudon sovin... Ehei, palaveri päättyikin vasta 16.00. Kiire, kiire, kiire, takoo takaraivoni. Miten minä ehdin kaiken, kiire, kiire, ressi, ressi...

Sitten kaupan kautta hakemaan nojatuolia. Kaupan kautta, koska halusin viedä nojatuolin lahjoittajalle kukkia kiitokseksi. Sitten vaan nojatuoli autoon ja menoksi... Paitsi että, minähän kävin eilen multaostoksilla ja auton takakontti on täynnä multasäkkejä. H...o!!!! Säkkejä järjestämällä ja lomittamalla sain nojatuolin menemään takakonttiin, mutta peräluukku jäi raolleen. Lähden silti ajamaan, hitaasti ja varovasti, auto piipittää aikansa, mutta tyytyy sitten kohtaloonsa...

Pääsen kotiin ja kannan nojatuolin paikoilleen, näyttää hyvältä :)

Uusi nojatuolini
Puoli tuntia aikaa syödä ja lähteä. Siinä ajassa pitäisi vielä kirjoittaa yksi ammattiyhdistystiedote koskien perjantaista mielenilmausta. Kiireessä ei saa mitään järkevää aikaiseksi, joten jätän tiedotteen kirjoittamisen parempaan aikaan, nautin teeni rauhassa ja lähden ajelemaan naapurikunnan kirjastoon, jossa esiintyy ehdoton ykkössuosikkini Enni Mustonen. Onneksi lähdin, koska siinä on nainen, joka osaa kirjoittaa hyvin ja puhua elävästi. Niinpä saimme kuulla, miten hänen kirjailijanuransa on saanut alkunsa: piti saada iso lasku maksettua, niin hän päätti kirjoittaa kirjan. Näin syntyi kuulemma Maitotyttö. Pakko kiittää Enni Mustosen miestä ja hänen ostostaan, koska olisiko meillä muuten näin loistavaa naisten romaanien kirjoittajaa. Ilokseni kuulin, että seuraava kirja Syrjästäkatsojan tarinoita on tulossa ja kaiken kaikkiaan sarjassa tulee olemaan 6 kirjaa, joista 3 on jo ilmestynyt. Viimeisimmän kirjan otin mukaani tilaisuuteen ja sain siihen omistuskirjoituksen. Kirjahyllystäni löytyy kaikki Enni Mustosen kirjat, mutta ei varmaankaan yhtään Kirsti Mannisen kirjaa. Niitä voisi ruveta keräilemään, mutta sitä ennen pitäisi varmaan saada kirjahyllyjä (eli seinäpinta-alaa) lisää.

Ja kun tulin kotiin, odotti tuulikaapissa ihana yllätys...



Pasuunakukkani oli aloittanut kukinnan. Ihan tämä ei ole sellainen kuin piti (vaaleanpunainen ja kerrottu), mutta ei haittaa... Katsotaan, ovatko 2 muuta pasuunakukkaa oikeanvärisiä ja kerrottuja, kun kukkivat ehkä ensi kesänä...

Ja nyt kirjoittamaan tiedotetta ja sitten voikin jo painua unten maille...

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Lisää kukkapenkkiä...

KYLLÄ, tänä viikonloppuna olen taas urakoinut lisää kukkapenkkitilaa. Pääsin jopa kaivamaan savea, muistelemaan, kuinka ihanaa onkaan kaivella rikkaruohoja ja puiden juuria kovasta junttasavesta. Sitä hommaa ei olekaan tullut tehtyä tänä kesänä kovinkaan paljoa. Nyt oli vaan pakko, piti nimittäin saada lisätilaa kasvatuslaatikossa oleville perennojen siementaimille. Siirtelin niitä jo aiemmin, mutta homma oli vielä pahasti kesken. Ja vaaleanpunainen kukkapenkki jo niin täysi, etteivät uudet taimet sinne mahtuneet. Siispä rupesin jatkamaan vaaleanpunaista penkkiä. Eikä tämä mikään hetkellinen päähänpisto ollut, jo se piti vuosi sitten tehdä, mutta en ehtinyt.

Niinpä sitten kaivoin pintamaan pois, rikkaruohojen juuria pois, pehmitin savea, rajasin kukkapenkin turveharkoilla ja täytin koko komeuden ostomullalla. Hiki virtasi, välillä piti istahtaa kasvihuoneeseen tuolille hengähtämään (ja toteamaan, että sielläkin pitäisi hoitaa pelargoneja).

Mutta hyvähän siitä penkistä tuli ja lähes kaikki vaaleanpunaiset, violetit ja osa sinisistä perennoista löysi paikkansa. Vain vaaleanpunainen kerrottu akileija odottaa vielä siirtoa.


 Vaaleanpunaisen penkin jatko-osaan on istutettu siemenestä kasvatetut myskimalva, loistotädyke, heidinkukka, kaunokaista, etelänruusuruohoa ja keijunkukkaa. Lisäksi istutin vaaleanpunaisen neilikkaruusun, jonka ostin aikanaan Järvenpään pihapalvelusta, pihalla alunperin kasvaneet Mustialanruusu 'Minette'n sekä konnantataren.

Mutta tässäkin hommassa kävi silleen, että nälkä kasvaa syödessä. Maata kaivaessa oli hyvä suunnitella ja jotenkin mielessäni hahmottui idea, että kukkapenkki kiertäisi koko tuon kiviröykkiön. Tällä hetkellä kiviä ympäröi rikkaruohikkoinen heinikko ja vesaikkoa ja onpa siellä keskellä myöskin muurahaiskeko tuomassa pientä haastetta minulle. Mutta jollain aikataululla sen teen...




Näin ihanasti kaunokaiset kukkivat ennen siirtoa uudelle asuinpaikalle...

Kaunokainen

Keksin myös sopivan valeistutuspaikan pensasmustikoille ja atsaleoille. Pohtimiseen onkin mennyt 2 viikkoa. Paras ja helpoin paikka heille on uudessa valkoisessa kukkapenkissä. Siinä on syvyyttä tarpeeksi ja mikä parasta, tilaa istuttaa 10 tainta. Kaivoin jo kuopan valmiiksi, ja huomenna käyn ostamassa hapanta rodomultaa pari säkkiä, niin saan heidät kunnolla istutettua paikoilleen. Ja varmaan samalla kertaa täytyy ostaa jänisverkkoa, etteivät puput popsi mustikantaimia parempiin suihin talven aikana.

Pensasmustikat ja atsaleat valeistutuksessa

Jonkin verran yritin siistiä myös etupihan kukkapenkkejä rikkaruohoista ja huomasin tällaisen ihanuuden availevan terälehtiä...

Kaunopunahattu 'Harvest Moon'

Ihanan aurinkoista syyskuun jatkoa!!!!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Vihdoinkin ehdin pihalle

Juhlien järjestely vei niin paljon aikaa ja energiaa työpäivien jälkeen, etten ole ehtinyt pihatöihin pariin viikkoon ja sen kyllä huomasi. Voikukkia, vuohenputkea, juolavehnää, ne rehottivat iloisena kasvatuslaatikoissa ja osittain rehottavat edelleenkin. Kun aika on kortilla, niin on pakko laittaa töitä tärkeysjärjestykseen. Tänään perennat ajoivat rikkaruohojen ohi...

Nyt alkaa olemaan viime hetket tehdä perennasiirtoja, jotta ne ehtivät juurtumaan uusille istutuspaikoilleen. Minä kylvin viime syksynä kasvatuslaatikoihin lähes 40 erilaista perennaa, joista noin puolet lähtivät kasvuun. Muutamia olen jo siirtänyt lopullisille paikoilleen, mutta nyt pitäisi siirtää loput... Myskimalva (valkoinen ja vaaleanpunainen) oli kasvattanut niin valtavat juuret, että sitä kaivaessa meinasi hajota koko laatikko. Vaaleanpunainen muutti pinkkiin penkkiin ja valkoinen valkoiseen kukkapenkkiin. Samaan paikkaa muutti myös paratiisililjan alut, kuten myös metsäkatkero. Keltavaleunikko ja maatiaisritarinkannus olivat itäneet uskomattoman hyvin, joten niille piti etsiä useampi istutuspaikka. Vähän hirvitti, kun revin kauniisti kukkivia koristetupakoita ylös, mutta ne rehottavat niin runsaina, että vähän voi karsia ja istuttaa heidän paikalleen perennoja. Tupakoiden repiminen jatkuu huomenna, samoin perennojen siirtely... Siementaimia on vielä paaaaljon...

Kaiken hyörinän ja pyöriskelyn ohessa ehdin ihailemaan istutuksiani...

Syyskaunosilmä

Kehäkukka
 Tämä ihananainen aloitti yllättäen kukinnan. Se on koko kesän näyttänyt niin pieneltä ja surkealta, etten edes odottanut kukintaa...
Punakellukka 'Goldball'
 Tämän esikon ostin viime syksynä kukkivana, ajattelin, että ovat kemikaaleilla sekoittaneen kukan vuosikellon, mutta niinpä hän päätti tänäkin syksynä kukkia. Ja kuitenkin hän on etelänkevätesikko.

Etelänkevätesikko 'Crescendo yellow'

Kun riittävän aikaisin kylvää salkoruusun siemenet, niin se voi kukkia jo ensimmäisenä vuonna. Tässä keltainen kerrottu salkoruusu...

Salkoruusu
 Ihana on, vaikka ei ole keltaista nähnytkään. Aina ei siemenestä tule sitä mitä pitäisi, mutta se tuo hiukan jännitystä puutarhurin elämään...

Pitkästä aikaa hankin gladioluksin sipuleita keväällä. Tässä limenvihreä ihanuus nojailemassa puutarhaenkeliini. Kunpa olisin muistanut tukea nämä ajoissa...

Gladioluks

Taimivaihdosta saatu tulikukka

Punatähkä 'Floristan Weiss'

Siemenkylvöistä tulee joskus todella yllättäviä tuloksia... Viime kesänä siemenistä kasvoi pussissa olleen kuvan mukainen kukontöyhtö, tänä vuonna saman pussin siemenistä tulikin tämän näköinen ihanuus... Kunpa saisin pidettyä hänet hengissä, otettua siemeniä talteen, otettua pistokkaita jne... Tämän ihanuuden haluaisin todellakin säilyttää.

Kukontöyhtö

Takapihan punainen penkki rehottaa ja kukat kaatuilevat nurmikolle, kun heitä ei ole tuettu...

Daalia ja sinipallo-ohdake

Gladiolus ja valkoalpi
 Musta salkoruusu jaksaa kukkia, vaikka kaikki muut kasvit ovat kuivuneet koivujen juurella...

Salkoruusu
Huomenna jatketaan perennapuuhastelua, keltasauramo, bellis ja moni muu odottaa siirtoa uuteen paikkaan... Ja ehkäpä pääsen aloittelemaan sadonkorjuutakin...

perjantai 4. syyskuuta 2015

Sipuliostoksilla

Hartaasti olen lukenut Kauppilan, Korpikankaan, Viherpeukaloiden ja Kodinkukkien sipulikuvastoja. Johonkin jo ruksailinkin, että mitä tilaan. Tilaamatta jäi...

Tänään sitten tuli Lidlin mainos ja siellä oli taas kukkasipuleja tarjolla. Heti piti sinne ajella katsomaan valikoimaa. Ajatuksena oli ostaa vain valkoisia narsisseja uuteen valkoiseen penkkiini ja puna-keltaisia tulppaaneja etupihalle. Aika hyvin pysyin suunnitelmassani...

Narsisseja

Muutama tulppaanin sipuli

Mutta sitten... Ihan en pysynyt suunnitelmassani, koska laukat ovat niin ihania ja toisaalta niiden sipuleita ei tahdo tavallisista kaupoista löytää.  Takapihalle ostin 'Mount Everest'in kaveriksi 'White Giant'ia ja valkoiseen penkkiin matalampaa laukkaa.


Ja sitten ihan pakko, tämän olin rastittanut jo paristakin sipulikuvastosta eli keisarinpikarililja. Näitä voisin hankkia pihalleni kymmeniä, ovat niin kauniita, vaikka haisevatkin pahalle.

'

Lidlistä jatkoin matkaani Tokmannille lankaostoksille,  mutta samalla oli pakko vilkaista heidänkin sipulivalikoimansa. Se oli ihan surkea :( Joten mitään ei tarttunut mukaani :) Jos jotain sipuleita vielä ostan, niin valkoisia lumikelloja ja jonkun ihanan valkoisen perhosnarsissin.