Kaivaminen jatkuu...

Ennenkuin kertoilen enempää kasvihuoneen edistymisestä, niin minun on hehkutettava: löysin itselleni tulppaanipelargonin!!!! Olen lueskellut moneen kertaan Susanna Rosenin Suurta Pelargonikirjaa ja ihaillut erityisesti tulppaanipelargoneja. Olin päättänyt, että sellaisen haluan!!!! Ja tänään se löytyi paikallisesta kukkakaupasta.

Tulppaanipelargoni 'Red Pandora'

Tämän ihanuuden jälkeen onkin aika palata arkisempiin hommiin eli salaojan kaivamiseen... Se on siis pakko tehdä, mutta ei osoittautunut kovin työlääksi, kuten pelkäsin.

Ensin leikkasin pistolapiolla nurmikkoon urat laudan avulla. Lauta oli hyvä apulainen, jotta sain suoran linjan kasvihuoneelta lähiojaan. Ja sitten vaan nurmikko pois... Irrotetun nurmikon säilytin, jotta saan maisemoitua salaojan paikan heti kaivannon täyttämisen jälkeen.

Ja sitten vaan syventämään kaivantoa. Työssä oli vain 1 haaste: kuusen juuret. Ja niitä oli paljon... Osan katkaisin ja osan yritin säästää, ettei kaunis kuusi kärsisi kauheasti kaivamisesta.

Ja nyt on kaivanto melkein valmis. Loppupäästä puuttuu enää pari metriä ja aloituskohdasta puolisen metriä. Mutta tänään en enää jaksanut kaivaa... Huomenna tai keskiviikkona sitten taas, säästä riippuen.

Pieni takaisku kasvihuonetta kohtasi juhannuspäivänä. Silloin rupesin kasaamaan päätyä. Alkuun kaikki meni hyvin, levitin osat ja aloitin kokoamisen... Mutta loppuvaiheessa huomasin, että yläreunan vaakapalkki puuttuuu.

Muutama ärräpää pääsi, kun tajusin, että sama osa puuttuu myös ovipäädystä. Niinpä kasaus piti jättää kesken... Saman tien tein sähköpostilla reklamaation Kivikankaalle, josta kasvihuoneen olin hankkinut. Ja heti tänään maanantaina aamupäivällä oli sähköpostissani tilausvahvistus näistä puuttuvista osista. Olipa nopeaa toimintaa!!!!

Jotenkin nyt on jo sellainen olo, että kasvihuoneeni valmistuu vielä tänä kesänä :)

Hyvää Juhannusta!!!

Hyvää ja Aurinkoista Juhannusta!!!!

Uima-allas ?

Onpa ollut sateinen kesäkuu, tänään päästiin nippa nappa 10 asteeseen, ja välillä tuli taivaalta räntää. Eipä uskoisi juhannusviikon sääksi. Onneksi on hetkittäin ollut poutaa (höröstänyt, kuten isoisäni aikanaan sanoi), niin olen päässyt pihatöihin. Ei ole aika kulunut pelkästään koneella.

Tämän päivän suunnitelmana oli aloittaa kasvihuoneen pohjan täyttäminen...

Rupeapa tuota uima-allasta täyttämään. Kaivannon pohjalla on 10 senttiä vettä ja taivaalta tulee vähän väliä lisää. Pakkohan siihen on salaoja kaivaa nyt heti, eikä vasta ensi kesänä kuten suunnittelin. Kysyin jo naapurin rouvalta luvan, että voin kaivaa salaojan heidän tontillensa suorassa linjassa rajaojaan. Kaivettavaa on ehkä 10 metriä... Mutta se kyllä tarkoittaa sitä, että kasvihuone ei valmistu ensi viikolla, vaikka vanhempani tulevatkin auttamaan.

Eilen aloitin silti rungon kokoamisen, tai ainakin yritin... Kannoin numerotarralla 1 varustetut osaniput pihalle ja rupesin asettelemaan osia oikeaan järjestykseen. Jokaisessa osassa oli numero ja ohjeessa oli numerot, mutta kun niissä oli eri numerot!!!! Eikä osien lukumääräkään täsmännyt... Mietin ja ihmettelin, luin ohjetta, mutta en saanut osia täsmäämään. Sitten alkoi vielä satamaan, joten oli pakko luovuttaa...

Sisällä sitten hoksasin, että minulla on kahdet ohjeet. Monistenippu, jonka olin tulostanut Kivikankaan nettisivuilta, jota siis olin ulkona lukenut ja sitten kasvihuoneen mukana tullut ohjevihkonen. Molemmat ohjeet ovat juuri tämän kasvihuoneen kokoamisohjeita, paitsi että vihkosessa on ohjeet kaikkien Hallsin kasvihuoneiden kokoamiseen. Mutta vihkosen kokoamisjärjestys on se, jonka mukaan rungon osat oli niputettu. Ja nyt sain jo osanumerot täsmäämään ohjeiden kanssa... Ja nyt oli kokoaminen helppoa!!!! Oli minulla silti apuna myöskin monistenippu, koska siinä oli paremmat lähikuvat liitoksista.

Nyt on sitten kaksi sivu seinää koottuna ja taas sade rupesi häiritsemään, etten ehtinyt kasaamaan päätyjä... Ehkä huomenna, ehkä ylihuomenna, ehkä ensi viikolla.... Mutta ensin se salaoja!!!!

Terveydenedistäjä vai sairaudenhoitaja

Viikonloppuna kävin mielessäni kamppailua, että ostanko kaupasta terveydenedistäjän vai sairaudenhoitajan. Ongelmana on korkea, aivain liian korkea verenpaine. Kolmen kuukauden tauon jälkeen mittasin sen jälleen isoäitini luona ja lukemat olivat hurjia. Olivat ne sentään hiukan laskeneet edellisestä mittauskerrasta, mutta eivät tarpeeksi. Jotain on pakko tehdä!!!! Aloitin jo viime viikolla siirtymällä juomaan vihreää teetä, mutta muutakin on tehtävä tai saan verenpainelääkityksen.

Maaliskuussa sairaanhoitaja, joka mittasi paineeni, sanoi, että minun pitää käydä mittauttamassa paineeni viikottain, mutta enpä ole ehtinyt käymään kaupungissa ja oma verenpainemittarini lakkasi toimimasta. Niinpä siis harkitsin uuden verenpainemittarin hankkimista. Mutta onko siitä muuta hyötyä kuin se, että näen, kuinka korkealla paineet taas ovat ???? Jos en muuta tapojani, niin saan katsella korkeita lukuja.

Vaihtoehdoksi verenpainemittarille löysin Polar Loop aktiivisuusrannekkeen.

Kuva on kopioitu Polarin sivuilta

Olen tutustunut siihen jo vanhemmillani, ja mietin, että se voisi olla hyvä väline tällaiselle sohvaperunalle. Se huomauttaa, jos istun liian kauan. Se kertoo paljonko tämän pituisen, painoisen ja ikäisen henkilön pitää vielä juosta, kävellä tai olla ylhäällä, jotta pääsee maaliin. Samalla se toimii myös rannekellona.

Päätin hankkia terveydenedistäjän. Rannekkeesta on kiva katsoa, paljonko pitää vielä liikkua. Huomaan itsestäni, että nyt tulee lähdettyä helpommin liikkeelle. Ja äitini kanssa kilpailemme, että kumpi pääsee aikaisemmin maaliin :)

Yhteen hauskaan ongelmaan olen törmännyt. Minä kun istun sohvalla ja neulon, niin ranneke huomioi liikkeen... Tänä aamuna sain 3 000 askelta vain neulomalla ja ranneke vähensi juoksuaikaa 15 minuuttia, kuten myös kävelyaikaa. Eli neulominen on tehokasta liikuntaa :)

Puutarha kukkii...

Olipa ihana tulla viikon poissaolon jälkeen kotiin. Viikossa ehtii tapahtua niin paljon puutarhassa, että heti kun sain kannettua tavarat sisälle, oli pakko lähteä pihakierrokselle.

Olin pyytänyt Ystävääni kastelemaan pihakukkia, mutta hän ilmoitti, että täällä on satanut niin paljon, että ei ole tarvetta kastella. Ja näin olikin, pariin uuteen muoviruukkuun oli unohtunut tehdä pohjareiät, joten niissä kasvit uivat. Kasvihuoneen kuoppa oli myöskin muuttunut uima-altaaksi. Mutta mitäpä näistä, koska kesän kukintakausi on alkanut!!!!

Laukka 'Mount Everest'

Hailakan vaaleanpunainen akileija, joka on löytynyt tältä pihalta

Äitiltä viime syksynä "varastettu" keltapäivänlilja

Ahkeraliisa

Heinälilja

Sain paketillisen heinäliljan (Zephyranthes rosea) sipuleja yllätyslahjana, kun tilasin Korpikankaalta liljansipuleja. Näyttivät kuvassa tosi kauniilta, joten suunnittelin istuttavani ne vaaleanpunaiseen kukkapenkkiini. Onneksi ryhdyin etsimään tietoa kukista, koska selvisi, että ne ovat huonekasveja. Niinpä istutin sipulit ruukkuun ja jäin odottamaan. Ja olin todella yllättynyt tänään, kun löysin yhden kukan sekä 3 nuppua. Tämä ihanuus tarvitsi vain kaksi viikkoa sipulien istutuksesta kukintaan. Nyt vain toivon, että saan pidettyä sipulit hengissä ensi talven yli.

Atsaleoja ihailemassa

Perjantaina suuntasimme ystäväni kanssa Elimäelle, Mustilan Arboretumiin. Huhupuheiden mukaan siellä olisi hyvä kukintavuosi alppiruusuilla ja atsaleoilla. Ja onhan tässä nyt muutama vuosi vierähtänytkin, kun siellä viimeksi kävimme...

Ja kyllä, kun ensimmäisten atsaleojen loisto pilkotti puiden takaa, päästin ensimmäisen ihastuneen huokauksen... Ja huokailemista, ihailua riitti koko päiväksi.

 

 

Olihan Mustilassa muutakin nähtävää kuin atsaleat: erikoisia havu- ja lehtipuita, alppiruusut olivat myös kukassa. Mutta kyllä atsaleat varastivat koko shown :) Värien kirjo oli huikea, erilaisia keltaisia, oransseja, punaisia ja vaaleanpunaisia, vaikka niitä en kuvannutkaan.

Taidanpa aloittaa heti juhannuksen jälkeen oman alppiruusu/ atsaleapuiston raivaamisen...

Puistokierroksen jälkeen vierailimme puiston naapurissa Mustilan taimitarhoilla. Ajatuksena oli tarkistaa heidän valikoimansa, niin että voin ensi keväänä käydä siellä ostamassa atsalean taimet. Mutta mikä pettymys, atsaleat olivatkin Puutarha Tahvosten kasvattamia, eikä Mustilan omaa tuotantoa. No, eipä tarvitse ajaa sinne asti saadakseni atsalean taimia, Tahvosen taimia myydään lähempänäkin.

Lomalla...

Huh, vihdoinkin se alkoi!!!! Viimeiset viikot olivat raskaita, rankkoja. Oli niin paljon tehtävää, enkä olisi millään jaksanut. Ja kun pakotti itsensä tekemään, niin joutui kyllä pusertamaan itsestä viimeisetkin mehut ulos. Pakko oli tankata sokeria, suolaa ja rasvaa, että jaksoi. Mutta nyt se on takana päin ja ihana, rentouttava loma menossa...

Nyt ne vasta kukkii... 

Pari ensimmäistä lomapäivää vietin lepäillen, mutta nyt helteiden alettua olen jaksanut ryhtyä puutarhuriksi. Nyt on viimeisetkin kylvöt tehty kasvatuslaatikoihin, kun pensaspapu on kylvetty. Nyt vaan odotellaan satoa. Mansikka on ensimmäinen sadontuottaja, se on aloittanut jo kukintansa, runsaan kukinnan :)

Kasvihuoneprojekti ei ole edennyt lainkaan. Olen keskittynyt isompiin ongelmiin eli rikkaruohoihin. Homma on vasta alkuvaiheessa, mutta silti pari kottikärryllistä rikkiksiä on siirtynyt kompostikasaan. Ei niitä niin paljoa ole kukkapenkeistä tullut, vaan niiden reunasta. Varsinkin etupihalla kukkapenkkien edessä on ollut puolimetrinen juolavehnä, leinikki ja voikukkameri. Niitä olen nyt pari päivää kuokkinut ja repinyt, mutta tekemistä riittää vielä ainakin pariksi päiväksi. Sitten voi ehkä jo siirtyä kasvihuoneen kimppuun...