sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ihan pihalla

Tämä päivä kului ulkona puuhaillessa. Aamulla kävin leikkaamassa lasiin juurtumaan pikkutalvion oksia. Siirsin viime syksynä 2 alkua pois tuhottavasta kiviröykkiöstä, mutta edelleen sitä kasvoi siellä. Napsin pari kymmentä alkua, jotka suunnittelin istuttavani tulevien alppiruusujen juurelle. Siis jos saan oksat juurtumaan.

Sitten sain Miesvieraan. Hän tuli katsomaan huonosti toimivaa oksasilppuria. Ja niin siinä vaan kävi, että ilman käyttöohjetta hän tutki koneen ja sanoi, että tuo vaikuttaa tuohon ja tuo taas tuohon ja tuosta puuttuu yksi väkänen ja sen takia ruuvi ei pysy kireällä. Niinpä, jollain toimii looginen päättelykyky paremmin kuin toisilla. Nyt Mies reklamoi oksasilppurista ostopaikkaan ja toivottavasti laite saadaan pikasesti taas toimintakuntoon. Oksakasat eivät katoa mihinkään...

Päivällä päätin kokeilla, että josko palsternakan voisi jo kylvää. Talikko käteen ja maankääntöhommiin. Joo, talikko upposi kasvatuslaatikkoon noin 10 senttiä, sen jälkeen loppumulta olikin jäässä. En siis päässyt ulkokylvöjä tekemään :( Mutta valkovuokko kukkii jo...


Ja sinivuokossa näkyi jo ensimmäiset nuput. Mutta ne kasvavatkin metsän reunassa. Sisällä kylvin jäävuorisalaattia uuteen pluggboxiin. Aiempina vuosina olen tehnyt suorakylvön, mutta nyt päätin kokeilla, saanko aikaiseksi salaatinkeriä...

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Haketuspäivä

Viime viikonloppuna minulla oli ihania vieraita. Lapset leikkivät metsässä, rakensivat majaa tms. ja lasten äiti kasasi risuja. Kiitos T!!!!

Täksi päiväksi oli sovittu haketustalkoot Ystävän kanssa, että saadaan risut parempaan käyttöön. Ja oksasilppuri hänen pihalleen. Viimeksi hakettaminen sujui hyvin, hake oli kaunista ja tasaista, paitsi viimeiset omenapuun oksat.

Tänään oksasilppuri aloitti heti tekemään huonoa jälkeä. Kätevät emännät sitten kaivoivat ohjekirjan ja siellä sanottiin, että leikkurin puristuslevyä pitää jälkisäätää kulumisen takia. Voiko puristuslevy todella kulua näin paljon jo kolmannella käyttökerralla ???? Säädimme siis ohjeen mukaisesti puristuslevyä, tutkailimme tuleeko keräysastiaan alumiinilastuja (tuli) ja yritimme taas jatkaa. Vähän aikaa homma toimi, sitten tuli taas kokonaista oksaa läpi.  Ja taas säädimme... Ja sitten jatkoimme haketusta ja taas jouduimme säätämään.


Jos olisimme jatkaneet samaa rataa, niin puristuslevy olisi kulunut loppuun yhden päivän aikana. Pakko oli lopettaa... Yritimme lueskella käyttöohjetta, kävin Boschin nettisivuilla, pyysimme miespuoliselta Ystävältä apua ja lopulta päätin ruveta purkamaan puristuslevyä irti. Irroittamiseen löytyi käyttöohjeesta ohje, säätöruuvin sain irti, mutta kiinnitysruuvi oli vedetty niin tiukkaan, että kanta oli mennyt rikki. Yritin minä sitä silti avata, mutta entistä pahemmaksi meni kanta, se on nyt pyöreä :(

Haketettavaa riittää edelleen, mutta laite ei toimi. Tarvii varmaan toimittaa huoltoon...

torstai 25. huhtikuuta 2013

Kevät edistyy...

Viikolla olen jutellut luontoharrastajien kanssa viime viikonloppuna löytyneestä tuhotusta muurahaispesästä. He olivat kanssani samaa mieltä, että varmaankin se on ollut palokärki. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin myös harmapäätikkaa. Sen kuulemma tunnistaa hakatusta puunkolosta. Mutta puunkoloja en ole nähnyt. Joten pidetäänpä edelleen palokärkeä syyllisenä.

Pihalla on aivan mahtavaa kulkea ja katsella. Kevät etenee niin nopeaa tahtia. Vielä viime viikonloppuna oli maa jäässä, mutta eilen jo pääsin nostamaan palsternakat ylös. Ämpärillinen niitä tuli, joten viikonloppuna tarjoillaan palsternakkakeittoa!!!!

Viime viikonlopusta lähtien olen päivittäin seurannut, että koska ne scillat aloittavat kukinnan. Nuppuja on paljon, mutta yksikään ei ole vielä avautunut. Osa nupuista on jännän violettisia, olen luullut, että scillat ovat aina kirkkaan sinisiä. Mutta eipä se väriero näy kuvassa :(


Myös raparperi tuo kevääseen kaunista väriloistoa. Melkein voisi luulla, että on syksy...

Huomenna aion sadepäivän ratoksi ruveta jatkamaan kasvatuslaatikoiden rakentamista. Niillä alkaa kohta olemaan kiire... Ainakin juurekset (palsternakka ja porkkana) pitäisi saada kylvettyä mahdollisimman pian.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kuka on syyllinen ?

Lumet sulaa ja on mukava kulkea pihalla ja lähimetsässä etsimässä kevään merkkejä. Tulppaanit, scillat, parvitulppaanit ja päivänliljat ovat jo heränneet talviunesta. Pirtin takaa metsästä löytyi kiinnostava kohde. Se oli pakko kuvata, surffailla asian tiimoilta netissä....


Vielä viime syksynä, kun kiersin metsässä etsimässä sieniä, oli tällä paikalla iso muuraiskeko. Nyt keko on tuhottu ja levitelty ympäriinsä. Ulkonäön perusteella kyseessä voisi olla karhun tuhoama keko, mutta mitään muita merkkejä karhusta ei ole, ONNEKSI!!! Muita vaihtoehtoisia tuhoajia ovat palokärki tai mäyrä. Molemmat kyllä kaivavat kekoon onkaloita, ja kyllähän kuvassa reikiä on havaittavissa. Minä veikkaan syylliseksi palokärkeä, koska sellainen on metsikössä huudellut.

Vielä pitää mennä tutkimaan pesää, että löytyykö johtolankoja syyllisestä. Kiinnostavaa :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ruukussa kukkii orvokki

Tänään kävin hakemassa ensimmäisen satsin puutarhamultaa. Tarkoituksena on laittaa lisää daalian juurakoita esikasvatukseen. Tähän mennessä olen käyttänyt viimekesäisiä jämämultia ja kukkamultaa, mutta nyt sain jo kaupasta puutarhamultaa. Jäässä säkit vielä olivat, mutta ei se tahtia haittaa. 3 säkkiä jäi autotalliin ja yhden vein saunamökkiin sulamaan. Samalla mullanhakumatkalla ostin kennollisen orvokkeja. Ei mun pitänyt, mutta jotenkin ne vaan hyppäsivät kärryyn. Ja onpahan talon sisäänkäynti kauniimmannäköinen oranssien orvokkien kera kuin kuihtuneiden kanervien kanssa.

Orvokki on lempikukkiani. Olen jo vuosia ostanut ensimmäiset orvokin vapuksi, mutta nyt päätin olla rohkea ja ostaa ne jo nyt. Sääennustusten mukaan ei pakkasöitä ole lähipäivinä luvassa, ja onneksi orvokki kestää pientä pakkastakin.

Ikävä asia tälle päivälle oli huomio, että kamerani oli hajonnut :( Uloslähtiessä ihmettelin, että mitä taskussani on. Sieltä löytyi pyöreä osa, jonka tunnistin kameran laukaisunappulaksi. Yritin laittaa sen paikoilleen, mutta ei se toiminut. Sitten pengoin taskua lisää, sieltä löytyi pieni tappi ja jousi. Kokeilin uudelleen korjata, onnistuin. Vaan kun olin lähdössä ulos kuvaamaan orvokkeja, lähti laukaisunappi taas irti ja jousi tappeineen hävisi olemattomiin... Harmittaa, koska hankin kameran vasta viime kesänä. Ei muuta kuin huoltoon...

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ehkä se kevät kuitenkin tulee

Lauantaiaamun ensimmäinen ajatus oli: "Ihanaa, sataa vettä!" Harvoin sitä todella toivoo vesisadetta, kuten nyt. Harmi vaan, että se jäi varsin lyhyeksi. Onneksi ulkolämpötila on pysytellyt plussalla, niin lumet sulaa. Vaikka on siitä aiheutunut ongelmiakin... Torstaista lähtien olen ajanut kotipihalla kieli keskellä suuta ja toivonut, että vauhti riittää. Pehmenevä jääkerros ajotiellä tekee ajamisesta haastavaa, kaasua ja korjausliikkeitä...

Toinen ongelma on uiva autotalli. Pihan vedet valuvat autotallin eteen, johon kaivoinkin viime kesänä betonikourun, ja siitä autotallin viereen, josta veden pitäisi valua putkea pitkin ajoväylän toiselle puolelle ojaan. Ongelmana on, että putki on tukossa, eikä sitä ole saatu auki. Niinpä kohta tarvitsen kahluusaappaat, jotta voin viedä auton talliin. Ongelma korjaantuu vielä tänä kesänä, kun pihallani kaivetaan salaojia. Samalla kaivetaan uusi paksumpi rumpuputki tien ali, joka toivottavasti ei mene niin helposti tukkoon.

Mutta mukavia yllätyksiäkin löysin, kun kahlasin polvia myöten lumessa pihalla. Likakaivon luona oli muutama scilla herännyt talviunesta. Olivat niin pieniä, etten edes yrittänyt ottaa kuvia. Samoin likakaivojen välissä olevat narsissit olivat heränneet eloon.

Ja mustarastas, se on pitänyt konserttiaan jo muutaman päivän ajan.

Olen vannonut, että enää tänä talvena en lumitöitä tee, joten varmaan tätä voi kutsua keväthulluudeksi, mutta kävin heittelemässä lumet pois reunimmaisen kasvatuslaatikon päältä. Muutaman viikon kuluttua siihen voi varmaan jo kylvää palsternakkaa... Haluan uskoa kevään tuloon!!!!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Visiitti puutarhamessuille

Tänään minulla oli lyhyt työpäivä, joten päätin ajella työpäivän jälkeen Helsinkiin Puutarhamessuille. Siellä saattaa saada kivoja ideoita, mutta toisaalta pitää pitää lompaskostaan hyvä huoli, ettei innostu ostelemaan siemeniä, sipuleita, juurakoita, taimia...

Kiva idea oli noin 10 senttiä leveä pajuaita vai kasvitukiko tänä on. Tässä malliparvekkeella pajuaidan alla oli oasissieni ja siihen oli tökitty kukkia. Aika kiva...


Olihan siellä paljon muutakin ihanaa, mutta myös melkoinen kauhistus, nimittäin se yleiskoristelualue. En ole koskaan pitänyt värillisistä kuorikatteista, mutta tämä oli vielä sitäkin kauhistuttavampi näky...
 
 

Tulppanien välissä oli lasikivistä, pinkeistä, vihreistä ja liiloista tehty polkuja. Järkyttävän teennäistä!!!! Ikimaailmassa minun pihalleni ei tule tuollaista!!!!
 
 
Yleisen harhailun ohella yritin tutustua kasvihuonetarjontaan, mutta varsin huonosti niitä esiteltiin. Ainoa selkeä valintaperuste, jonka jo nyt tiedän, on kasvihuoneen korkeus. Kävin parissa kennohuoneessa sisällä, ja totesin, että huomattavasti mukavampaa on työskennellä riittävän korkeassa kasvarissa. Eli se tulee olemaan yhtenä valintaperusteena!!!! Olisin halunnut keskustella esittelijän kanssa kasvihuoneen perustuksista yms, mutta ei, ei heillä ollut aikaa minulle :(
 
Kasveja en hankkinut messuilta lainkaan, mutta kylvölaatikon kyllä. Niitä olin jo Plantagenin mainoksessa katsellut ja ihaillut, mutta nyt kun näin niiden toimintamallin, niin päätin investoida. Ensi keväänä voin ostaa toisen... Lisäksi tilasin Metsäpirtiltä kuorman multaa... Nyt vaan odotellaan entistä innokkaammin lumien sulamista.
 
Kotiin ajellessani ajattelin, että onneksi en asu kaupungissa. Kello neljän ruuhka oli järkyttävä. Piti nousta liittymästä tielle, joka oli ennestään jo täynnä autoja. Mutta sekaan sovittiin ja kotiin päästiin, maalle, rauhaan ja hiljaisuuteen...

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kylmä koti

Olin koko viikonlopun vuokramökillä suvun kesken. Meitä oli 7 serkusta perheineen ja 3 tätiä/ setää/ enoa puolisoineen. Istuimme, juttelimme, saunoimme, paljuilimme kylpytynnyrissä ja söimme. Aivan mahtava viikonloppu takana, me tulemme niin hyvin juttuun keskenämme. Kylpytynnyrikokemus oli miellyttävä: kylmä ulkoilma, mutta lämmin vesi, upea maisema, ihanaa yhdessäoloa. Silti en kaipaa sellaista pihalleni. Kylpytynnyrissä on mukava hoidella sosiaalisia suhteita, mutta yksineläjän pihalla se on melko turha. Ei sitä tulisi kovinkaan montaa kertaa vuodessa lämmitettyä.

Mukavan viikonlopun jälkeen oli rentouttavaa tulla hiljaiseen kotiin. Mutta, mutta... Viikko sitten otin lämmityslaitteesta sähkövastuksen pois päältä. Ajattelin, että nyt on kevät. Niinhän se onkin, viikko meni mukavasti, päivällä paistoi aurinko, illalla lämmitin leivinuunin, aamuisin oli vähän viileämpää (17 - 18 astetta). Tänään kun tulin kotiin, oli tuvassa lämpöä ainoastaan 13,8 astetta ja kiertoveden lämpätila ainoastaan 12 astetta. Eipä siinä muu auttanut kuin laittaa nopeasti tulet leivinuuniin ja kokeilla riittääkö se talon lämmittämiseen. Parilla asteella nousi sisälämpötila, mutta nyt on suunta jälleen laskeva. Ei auttanut muu kuin nöyrtyä laittamaan sähkövastus takaisin päälle. Olkoon ainakin huomiseen asti, tai ainakin siihen asti, että kiertovedenlämpötila normalisoituu. Sitten voin taas ottaa sähkövastuksen pois käytöstä. Tarkoitus on myöskin pysyä kotona, joten pystyn lämmittämään leivinuunia.

Mutta mikäpä tässä on ollessa: Villasukat jalassa, villatakki päällä ja villahuovan alla. Ja mikä parasta: Kaikki itse tehtyjä :)

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Himokylväjä koulii

Kylväminen on helppoa, kylvettyjen purkkien seuraaminen on terapeuttista, mutta kouliminen, se on raakaa työtä. Tänä uonna olen ensimmäistä kertaa esikasvattamassa kesäkukkia. Jotenkin olen ollut epävarma onnistumisesta, ja olen kylvänyt kokonaisen pussillisen siemeniä. Ahkeraliisaa on koulittuna 12 purkkia, samettikukkaa on nyt koulittuna 24 purkkia ja vielä olisi 1½ laatikollista koulimatta. Nyt jo piti huudella naamakirjasta halukkaita samettikukan pelastajia, koska eihän niitä ylimääräisiä voi poiskaan heittää.

Siinä se ongelma onkin. Ei raaski heittää pois. Ananaskirsikoita tarvitsen 2 - 4 tainta, mutta 12 tainta löytyy ikkunalaudalta. Onneksi järki kasvaa kevään edetessä. Hopealehteä kylvin enää vähän, ja koska kaikki itivät, taimia näyttäisi olevan parikymmentä. Eilen kylvin lehtikaalin, tarkoituksena kasvattaa vain 4 tainta, mutta siemenet olivat niiiiiiin pieniä, että jokaiseen pottiin meni useita siemeniä. No ehkäpä saan dumpattua lehtikaalin alkuja ystävälleni ja toisaalta pari kappaletta voisi kasvaa kukkapenkissä koristeena. Pensaskrassin kylvin tänään, vain 20 siementä meni multiin. Onneksi tiedän voivani lahjoittaa niistä muutaman äidilleni.

Tuoksuherneet, samettikukat ja hopealehdet olen jo vienyt saunamökin viileyteen. Siellä ne saavat vahvistua, eikä niistä tule kauhean pitkiä honteloita ja heikkoja. Katsotaan, miten onnistun. +10 astetta on kuitenkin aika viileä lämpötila kasveille. Ei täällä sisälläkään nautita hellelukemista. Sähköäsäästääkseni kytkin sähkövastuksen pois päältä, ainoastaan ilmalämpöpumppu ja leivinuuni lämmittävät taloa. Tämä aamuna sisälämpömittari näytti vain 17 astetta, mutta aurinkoisen sään ansiosta sisälämpötila nousi tavanomaiseen 20 asteeseen. Ja illalla lämpesi myös leivinuuni. Ja leivinuunin hehkussa on mukava lepäillä sohvalla koulimisurakan jälkeen.