Myrskyävä viikonloppu

Lauantaina katselin ikkunasta ulos ja pohdin, että kannattaako tuonne ulos edes lähteä, niin kovin siellä tuuli. Mutta kun olin kerrankin viikonlopun kotona, ja kun iltaisinkaan ei oikein ehdi ja jaksa... Lähdin, menin ja tein...

Useampi vaatekerros piti pukea päälle. Pipoa en käytä, mutta huivin sidoin pääni suojaksi. Ei se kauheasti lämmittänyt, saati suojannut korvia. Tuntui, että tuuli meni toisesta korvasta sisälle ja tuli toisesta ulos. Inhottava tunne!!!!

Tuuli oli tehnyt tuhojaan. Alkuviikosta maahan ankkuiroiduista kärhöobeliskeista se suurin ja painavin oli taas nurin. Samoin Lidlin rimpula köynnöskaari...

Köynnöskaarta en nostanut pystyyn, tyhjensin ruusupavut siitä pois ja siirsin pirtin seinustalle pystyyn odottamaan ensi kesää...

Viimeisiä istutuksia tein myöskin. Minä niin innokkaana kylvin viime syksynä perennansiemeniä, että nyt olen ollut oikein ihmeissäni niiden kanssa. Osittain istuttamista on hankaloittanut se, että siemenet olivat vaellelleet kennostossa miten sattuu, joten ei ole ollut mielekästä istuttaa tulikellukalta näyttävää konnanyrttiä jne. Tänään kuitenkin istutin kaikki vielä hengissä olevat kukkapenkkeihin, arvotaan sitten keväällä, että mitä olen kasvattanut, jos istutukseni siis selviävät hengissä. Ihan välttämättä nämä eivät olleet viimeiset istutukset tälle syksylle, koska suunnitelmissa on käydä parin viikon kuluttua lomalla Turussa ViherLassilassa... Mutta yhtään perennaa en kylvä tänä syksynä, ei siis siemenkirjeitä!!!

Heti joudun perumaan kirjoitukseni, etten kylväisi perennoja. Sain yhdeltä puutarhaystävältäni kurjenpolvensiemeniä. Ne tottakai menevät talvella tai alkukeväästä multaan...

Täällä on ollut jo useampia pakkasöitä, joten daaliat olivat jo lakastuneet. Niistä leikkasin varret poikki ja juurakot nostin ylös... Valtavia juurakoita!

Kuvassa on 3 paakkua, äitiltä tulee vielä 1 tai 2. Ja lähtökohtana näillä on ollut 1 halpakaupan minijuurakko muutaman vuoden (ehkä 4) takaa.

Kasvien verkottamisen aloitin pensasmustikoista...

Alueen verkottamiseen tarvittiin lähes kaksi rullaa verkkoa. Siniset tukikepit olen saanut vanhemmiltani. Isä maalasi ne ja junttasi omalle pihalleen, mutta äitini ei hyväksynyt näitä tolppia, vaan määräsi ne poistettavaksi, joten minä sain ne. Tuonne pihanperälle ne sopivat oikein hyvin.

Nopeasti meni tämäkin viikonloppu, paljon jäi vielä tehtävää ja siistittävää pihalle. Onneksi viiden työpäivän jälkeen on taas viikonloppu, jolloin voi jatkaa pihan siivousta.

Puutarhaostoksilla

Sadepäivä toi tauon pihahommiin, mutta ei se silti tuonut taukoa puutarhaunelmille. Ehei, kun totesin, etten voi mennä pihalle, niin päätin lähteä shoppailemaan kesää pihalle... Eli orvokkeja :) Minä pidän erityisen paljon orvokeista. Jos ei omat siemenkylvöt kasva, niin sitten ostetaan. Minulle orvokki ei ole vain kevät kukka, vaan ne saavat kukkia ruukuissaan koko kesän. Siksipä istutukseni näyttävätkin nyt aika harvoilta, myöhemmin lisään niihin jotain muuta kaveriksi... Mitä lisään, se jää nähtäväksi...

Sisääntulon istutus, johon jätin vielä havut ja kuuruohon luomaan taustaa pienille orvokin taimille

Terassin nurkalla, olisi ehkä pitänyt ensin pestä ruukku...

Saunamökin ikkunalaudalla

Enkä tietenkään päässyt ulos kaupasta tsekkaamatta sipuli/ juurakkohyllyä... Ja ihan oli pakko ostaa muutamia ihanuuksia.... Lisää liljoja, daaliaa ja ihka ensimmäinen kanna.

Kaikki sipulit ja juurakot olivat jo aloittaneet kasvun, joten kotiin päästyäni oli ne pakko laittaa heti multaan.

Liljan 'Jet Fire' sipulit

En kuitenkaan arvannut jättää ruukkuja ulos, en edes kasvihuoneeseen, koska pakkasöitä on vielä ennustettu tulevaksi,vaan vein heidät saunamökin viileyteen pakastimen päälle valoisaan paikkaan. Siellä saavat jatkaa kasvuaan...

Lisää puutöitä ja puutarhakuvia

Eilen sain jakkaran valmiiksi ja mielestäni siitä tuli aika hieno. Uskaltauduin jopa kokeilemaan istumista ja jakkara kesti tällaisen sadan kilon keijukaisen ;)

Jakkaran valmistuttua innostuin jatkamaan puutöitä, vaikka kitkeminen olisi ollut paljon tärkeämpää. Päivänliljat hukkuvat nokkosiin, mutta ei, puutöihin piti vaan päästä. Ohjeen tuoliin löysin Susanna Uusitalon ja Ritva Tuomen kirjasta Risu, paju, betoni & rautalanka. Kirjassa tuoli oli tehty koivusta, mutta kun minulla sattuu olemaan haapaa edelleen, niin tein siitä.

Varsin venkura siitä tuli, mutta onneksi liian pitkä ruoho peittää eripituiset jalat. Nyt vein tuolin kasvulaatikoiden keskelle vähän niinkuin lepopaikaksi, mutta istua sille ei saa. En usko, että se kestää. Nyt nostin tuolille koristeeksi ahkeraliisan, mutta ensi kesänä ajattelin käyttää tuolia köynnöstukena.

Ja sitten kuvia puutarhasta:

Maksaruoho aloitti kukintansa. Se on parina kesänä hukkunut raunioyrttien sekaan, joten näen sen nyt ensimmäistä kertaa kukassa. Luulin kasvia punaiseksi komeamaksaruohoksi, mutta tämä näyttääkin keltaiselta. Liekö siis komeamaksaruoho vai joku muu.

 

Toukokuussa taimivaihdosta saatu valkoalpi puhkeaa kukkaan. Kummallisesti vaan kukkavarsi on taipunut sivulle.

 

Naapureilta saatu ruostekukka aloittaa myöskin kukintaansa. Kahtena edellisenä syksynä olen katsellut ihaillen naapurin pihalle, että mikä loistavan punainen siellä kukkiikaan. Ruostekukka!!!! 

Oo, 'Royal Scarlett' iti sittenkin. Siis yksi siemen Nelsonin siemenpussista on itänyt... Siemenpussissa olleen kuvan perusteella tämän olisi pitänyt olla oranssinpunainen, mutta minusta tämä on enemmän aniliinin punainen. Kaunis joka tapauksessa.

Ja lopuksi vielä daalioita. Molempien piti olla tummanpunaisia, mutta oikeanpuoleinen on minusta enemmän violetti kuin punainen... Kunpa onnistuisin talvettamaan juurakot, niin että saisin nauttia näistä ihanuuksista myös tulevina kesinä.

puutarhakuulumisia

Olen päässyt korjaamaan satoa kasvimaalta!!!! Ensimmäinen kerta tuntuu mahtavalta, minä onnistuin...

Tänään hain ensimmäisen sipulin perunasalaattiini, samoin muutaman avomaankurkun ja yhden kesäkurpitsan.

Olen joka päivä vahtinut, milloin ensimmäinen salkopapu pääsee huipulle ja tänään hän oli siellä. Olen niin tiiviisti seurannut salkopapuja, että olen lähes unohtanut samassa laatikossa kasvavat pensaspavut. Olen kyllä ihaillut niiden kukkia, mutta harmitellut pölyttäjien vähyyttä. Tänään kurkistin papujen sekaan ja siellähän oli jo valmista, ainakin muutama vihreä papu. Pakkohan ne oli poimia ja ryöpätä, niinpä täällä syödään iltapalaksi valkosipulivoissa paistettuja papuja, nami!!!

Punajuuret näyttävät valtavankokoisilta, eli todennäköisesti ne pitää kohta jo nostaa, vaikka ollaan vasta heinäkuulla. Uskomatonta!!!!

Ilokseni löysin tänään ananaskirsikan alun, tai itseasiassa niitä oli ainakin kaksi... Tässä se suurempi

Lisäksi takapihan kukkapenkki punoittaa...

Kesän satoa ja kukintaa

Ensimmäiset kanttarellit ovat nostaneet lakkinsa maanpinnalle. Nami, paitsi että nämä kasvavat vilkasliikenteisen tien varressa, joten saavat jatkaa kasvuaan. Mutta ehkäpä niitä löytyy jostain sopivammasta paikasta lisää...

Ensimmäiset oman maan mansikatkin ovat kypsyneet, peräti 2 kappaletta olen jo saanut maistaa. Nyt vaan aurinkoa, niin lisää kypsyy...

Kasvimaalla on muutenkin kiva vierailla, kasvu on varsin rehevää. Kesäkurpitsaa jo hiukan parturoinkin, koska isot lehdet peittävät salkopapuja alleen. Mutta kukkimaan se päätti silti ruveta...

Kukassa näyttivät olevan myöskin pensaspapu ja avomaankurkku, ja muutama nuppu oli kasvanut ananaskirsikkaankin. Toivottavasti nuppuja avautuu useampi kerralla, että saisin edes yhden hedelmän maistaa...

Kukkapenkeissä kukinnan ovat aloittaneet tarha-alpin lisäksi kultahelokki ja pienikukkainen daalia.

Molemmat kukkapenkit ovat vielä melko tyhjiä, joten rikkaruohoilla on tilaa kasvaa. Olen viikossa kitkenyt 4 ämpärillistä rikkaruohoja ja työ on edelleen kesken. Tarkoitus on tehdä penkeistä riittävän  reheviä, jotta rikkaruohot eivät mahdu kasvamaan. Siihen vaan taitaa mennä useampi vuosi, joten siihen asti kitketään ja kitketään ja kitketään...

Mullasta nousee vihreää

Tätä juuri kaipasinkin, vähän vihreää mustaan harmitukseen, jonka lumilinko-ongelma aiheutti. Ihana yllätys oli, että ananaskirsikka on itänyt. Yksi pieni, ohut, hento varsi oli noussut mullasta, sirkkalehdet kokoa 2 mm x 1 mm. Muutama muukin siemen näytti itäneen, mutta sirkkalehdet eivät vielä näkyneet, pieni varrenmutka ainoastaan. Kiireesti kiikutin koko laatikon kasvilampun alle. Valoa, valoa, että taimi vahvistuu.

Maanantaina käväisin pikaisesti paikallisessa halpakaupassa katsomassa siementarjontaa, vaikka en enää mitään tarvitsekaan. Tai oikeastaan tarvitsen vielä viherlannoituskasveja. Lannoitteeksi ajattelin hankkia hernettä ja apilaa. En kuitenkaan ostanut siemeniä, mutta innostuin daalianjuurakoista, liljoja ja gladioluksia ihailin myös. Valikoima oli varsin suppea, mutta 3 daalian juurakkoa lähti silti mukaan: punakeltainen matala ja korkeat keltainen ja tummanpunainen. Ja yllätyksenä kassalla: 3 pussia sai viidellä eurolla. Nyt mietin, että koskahan daalian juurakot pitäisi laittaa multaan ?

Puutarhavierailulla Naantalissa

Vietin aurinkoisen viikonlopun Naantalissa koulutuksessa. Mukava ja rentouttava viikonloppu, mutta koko ajan oli huono omatunto, kun ei ollut kotona pihatöissä, vaikka aurinko paistoi. Ehtiihän niitä, ehkä ja toivottavasti...

Mutta tässäpä muutama kuva Naantalin Kultarannasta. Enpä tiennytkään sen olevan muotopuutarha. Pieni sellainen, mutta kuitenkin. Lisäksi siellä oli laajoja nurmikenttiä, ihania paviljonkeja... Daaliat ovat suosikkejani ja niitä oli paljon. Osalla oli korkeutta lähes pari metriä, osa vähän matalampia. Kannaa oli käytetty erilaisissa istutuksissa, mutta ne eivät enää kukkineet. Samoin ruusujen kukinta oli lähes ohi. Mutta mitä siitä...

Kultaranta on mielenkiintoinen paikka. Joskus voisin kiertää sen uudelleen, mutta sellaisena aikana, kun Presidenttipari ei ole paikalla. Silloin ilmeisesti pääsee vapaammin kiertelemään ja laajemmalla alueella. Ja tietenkin menisin sinne kesällä, heinä- tai elokuussa, kun kaikki kukat kukkivat. Muutenkin Naantali vaikutti kiinnostavalta, kesäinen päivä kävellen ja katsellen. Sen toteutan joskus....