Sadonkorjuuta

Aamusumujen haihduttua, iltapäiväauringon ilmestyttyä lämmittämään maailmaa lähdin ulos kyselemään kasvimaan kuulumisia. Ananaskirsikat ovat edelleen vihreitä, ei merkkiäkään marjojen kypsymisestä, uusia kukkia vaan tekee. Olen jostain lukenut, että tomaattia pitää latvoa, että se innostuu kypsyttämään satoa. Ananaskirsikkakin kuuluu koisokasveihin, joten päätin kokeilla samaa temppua. Katkoin jokaisesta varresta latvan, siten ettei siihen jäänyt yhtään kukkaan ja pienimmät hedelmän alut poistin myös. Ja sitten, kun möyrin vyötäröä myöten ananaskirsikassa, löysin ensimmäisen kellastuneen ananaskirsikan!!!!

Epäilin sen olevan vielä hiukan raaka, mutta pakko oli maistaa... Ei ollut kirpeä, vähän kookosta, vähän vaniljaa, NAM!!! Miten saisin loputkin hedelmät kypsymään ? Pari kappaletta poimin raakana jo viikkoja sitten ja toin sisälle lämpimään, mutta minkäänlaista kypsymistä ei ole havaittavissa. Huoli on kova, koska ensi viikolle on luvattu ensimmäiset yöpakkaset.

Keväällä istutin 4 erilaista papua laatikoihini. Tavallisen pensaspavun lisäksi istutin kauniin vaaleanpunaista Borlotto lingua di fuoco nano -pensaspapua. Keskikesällä poimin näitä papuja ja söin palkoineen. Ystävältäni kuulin, että borlotto-pavut pitäisikin kasvattaa pidempään ja käyttää siemenet. Okei, jatkoin kasvattamista ja tänään päätin katsoa, ovatko jo kypsiä. Parin litran kulhollisen poimin ihan kaikkein vaaleanpunaisimpia...

Mutta eivät olleet ihan vielä kypsiä, vain parin palon sisältä löytyi violettikirjavia siemeniä. Mutta mitä tehdä siemenille, miten ne kuuluu säilöä ? Siinäpä ongelma. Säilöntäkirjojeni mukaan papua pitää keittää pari minuuttia ja pakastaa sitten. Niin olen palkoja käsitellyt, mutta tehdäänkö siemenille samalla tavalla. Laitoin siemenet kiehumaan ja soitin Ystävälleni kysyäkseni neuvoa. Olisi kuulemma pitänyt kuivattaa. Mutta jos keitän, niin ilman suolaa ja tunnin verran. No, papuni kiehuivat jo suolavedessä. Ja keittoaikakin oli n. 15 minuuttia, sitten haarukka meni jo niistä läpi. Mutta seuraavan satsin kuivaan, kuten kuuluukin, jos ei pakkanen tapa papujani. Yritän peitellä ne harsolla, etteivät ne vielä tuhoutuisi.

Papujen jälkeen siirryin tutkimaan kesäkurpitsan taimia ja uskomatonta kyllä, kaksi taimista oli aloittanut tuotannon uudelleen. Ainakin 2 kesäkurpitsaa on vielä tulossa. Spagettikurpitsan sato ei tänä vuonna kovin iso ole, mutta se saattaa johtua savisesta kasvualustasta. Se ei tänä vuonna päässyt laatikkokasvatukseen, koska laatikot loppuivat kesken. Mutta muutaman mukavankokoisen hedelmän sekin oli tehnyt. 3 spagettikurpitsaa korjasin talteen, 2 jäi vielä kasvamaan.

Ja viimeiseksi nostin ylös 4 punajuurta, 2 palsternakkaa ja 10 porkkanaa. Niistä valmistuu uunijuureksia lisäkkeeksi jauheliha-kesäkurpitsapihveilleni.

Onneksi asun maalla, ihanaa omistaa kasvimaa, ihanaa nauttia oman maan satoa!!!!

Päivän työsuunnitelmasta ja toteutuiko se

Eilen kävimme Ystävien kanssa testaamassa yhden Porvoon uusista ravintoloista. Siellä kerroin ilmeisesti turhan kovaäänisesti tämän päivän leivontasuunnitelmista, koska tarjoilija pyysi minua leipomaan maustekakkua. Osaisinkohan joskus hillitä kieltäni ?

No aamun aloitin sytyttämällä tulet uuniin ja tällä kertaa varmistin, että savupelti on varmasti auki. Tulen palaessa, ruisleipätaikinajuuren kohotessa päätin lähteä tyhjentämään loput viinimarjapensaat. Olin etukäteen päättänyt, että ainoa työ tälle päivälle on leivonta. Mutta eilen tulin keittäneeksi stevialiemen, josta tuli tyrmäävän makeaa, ällöttävän äitelää. Sitä halusin kokeilla viinimarjamehun makeuttamiseen, niin ihan pakko oli ruveta tekemään viinimarjamehua... Ihan pakko, koska toisena vaihtoehtona oli liekkien tuijottelu ja pasianssin pelaaminen.

Niinpä siis tyhjensin viinimarjapensaat ja todettava on, että valkoisesta viinimarjasta tuli paras sato, noin 5 litraa. Mustasta vain pari litraa, kahden punaisen pensaan yhteistulos oli noin 1 litra. Ensi viikolla leikkaan puskat ja annan kunnon tujauksen syyslannoitetta. Joskohan sillä heräisivät tuottaman satoa...

Viinimarjamehun poristessa itsekseen leivoin ruisleipää, mutta vaalean leivän kanssa meinasikin tulla jo ongelmia. Joku oli unohtanut katsoa jauhokaappiin, kun kävi ruokaostoksilla. Vehnäjauhopussi oli lähes tyhjä :( Jos asuisin lähellä kauppaa, olisin kipaissut hakemassa niitä. Mutta kun matkaa lähimpään kauppaan on 10 kilometriä, niin yhden unohtuneen tavaran takia ei kannata lähteä. Siispä mietin leivontasuunnitelman uusiksi. Päätin jättää pullapitkot leipomatta, mutta leipoa suklaa-kesäkurpitsakakun, siihen vehnäjauhot juuri ja juuri riittivät.

Tyytyväisenä itseeni jaksoin vielä kerätä ensimmäisen papusadon, 3 litraa. Ne ryöppäsin, pilkoin  ja pakastin. Osan tietenkin paistoin valkosipulivoissa ja söin... Ja joka välissä olen rentoutunut hyvän kirjan kanssa, jalat tuolille nostettuna. Kesä ja toiseksi viimeinen lomapäivä on kohta ohi...

Hamstraushulluus iski jälleen

Eipä sitä muuta voi todeta, kun miettii alkanutta säilöntävimmaa. Ostin 10 kiloa mansikoita, jotka pakastin. Aiempina vuosina on tuntunut, että 5 kiloa loppuu kesken. No nyt ei pitäisi loppua... Sitten kun halavalla sain, ostin vielä 5 kiloa mansikoita, myytiin hillomansikoina, ja tein niistä mansikkahilloa. Hulluutta, koska enhän minä syö kauheesti hilloja. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut keittää mansikoista mehua. Mutta eipä tullut mieleen.

Pari päivää sitten, vielä puolikuntoisena kesäflunssaisena, piti päästä metsään mustikoita poimimaan. Olin saanut idean höyryttää mustikkamehua, joten muusta viis ja metsään. Rohmulla poimin ja parin tunnin saalistuksen jälkeen ämpäri oli puolillaan ja olo väsynyt. Mutta sainpahan keitettyä 4 litraa mehua, jota terästin punaisella viinimarjalla.

Tänään sitten tyhjentelin toisen punaisen viinimarjapensaan, saalis huima 5 dl. Ja sitten valkoisen viinimarjapensaan kimppuun. Siinä näyttäisi olevankin paras sato. 2½ litraa poimin ja puska on vasta puolillaan. 3 litraa viinimarjoja riittää yhden sitruunan kera mehuannokseen. Se on likoamassa jääkaapissa.

Huomenna olen menossa jälleen mustikkaan. Lisää talvivarastoja. Sitten pitäisi poimia loput valkoiset ja mustat viinimarjat ja keittää ne mehuksi. Pensaspapusatoa saa jo ruveta korjaamaan. Myöskin papusalko pitää korjata. Se olisi jo alunperinkin pitänyt ruuvata laatikkoon kiinni, mutta enpä tullut tehneeksi ja nyt se on kaatunut. Toivottavasti salkopavut ovat vielä ehjiä...

Harvennuspuuhia

Viime vuonna ripottelin siemenet vakoihin, joten arvata saattaa, että harventamista riitti useamman kerran kesän aikana. Varsinkin porkkana oli ärsyttävä harvennettava :( Tänä vuonna otin opikseni ja kylvin siemenet perunajauhokiisselillä. Tottakai siitä tuli aluksi liian sakeaa, mutta vettä lisäämällä sain seoksesta sopivaa. Siltikin minusta siemenet kylväytyivät liian tiheästi, ainakin lantun siemenet, joita tänään harvensin.

Heti kylvön jälkeen peitin kasvimaan harsolla, jotta ehkäisisin kirppojen yms. tuhot juuresmaalla. Ja katinvillat, niin oli lantuntaimiin ilmestynyt reikiä. Nyt on ruvettava lukemaan ohjeita luonnonmukaiseen torjuntaan... Suosiolla en satoani ötököille anna!!!!!

Näinä viileinä päivinä olen pelännyt papujeni puolesta, koska innokkaana kylvin ne jo viikko sitten, silloin kun oli vielä lämmintä. Papuhan vaatii +10 asteen mullan, jotta se itäisi. Mutta niin vaan olivat salkopavut itäneet ja parhaat yksilöt ovat jo viiden sentin pituisia. Pensaspavut eivät ole itäneet niin hyvin, vain pari alkua on havaittavissa. Tilanne näyttää tällä hetkellä huomattavasti paremmalta kuin vuosi takaperin, jo nyt tuntuu siltä, että kasvatuslaatikot oli kannattava rakennusprojekti.

Viimeiset kylvöt tehty, toivottavasti

Illan tullen tuli tehty viimeiset kevätkylvöt, nimittäin pavut. Kylvin sekä salkopapua, että pensaspapua. Ihastuin papuihin jo vuosia sitten, ja kasvatinkin salkopapua entisen rivitaloni pihassa, mutta viime kesänä en saanut niitä onnistumaan. Maa on kaiketi liian savista ja märkää pavuille. Itse asiassa papujen takia rupesinkin rakentamaan kasvatuslaatikoita.

HongKong mainosti lehdessään yrttejä, joten käväisin katsastamassa tarjonnan. Olivat sen verran onnettomia, että päätin jättää ostamatta. Mutta mukaani tarttui 2 terhakkaa stevian tainta. Ne istutin yrttilaatikkooni. Vielä en ole maistanut sitä, mutta sokeroimaton tyrnimehu on jo sulamassa. Siihen aion murskata pari lehteä makeutukseksi. Ajattelisin, että tyrnin maku on niin voimakas, että se peittää stevian mahdollisen keinotekoisen maun. Katsotaan ja kokeillaan...

Raparperit kaivoin esiin rikkaruohoviidakosta yhtenä iltana. Nurmikko oli ehtinyt liian pitkäksi, joten jotain oli tehtävä. Lisäksi raparperien lannoitus oli tekemättä, sehän viihtyy erittäin ravinteikkaassa maassa. Olen saanut ystäviltäni pari säkillistä kanien jätöksiä. Niiden pitäisi kuulemma olla sellaista, että voisi suoraan käyttää maanparannukseen, ilman kompostoimista. Tein kuitenkin multa-jätösseoksen (puolet ja puolet) ja sitä lapioin viiden sentin kerroksen raparperin juurelle. Toivottavasti lannoitus innostaa raparperin kasvuun, että saisin leipoa iki-ihanaa raparperipaistosta ja liottaa raparperimehua. Sitä odotellessa ihailen auringonsäteiden siivilöitymistä koivunoksien läpi ja ihanaa vihreää maailmaa ja suunnittelen uutta. Kuistilla odottaa 2 maa-artisokkaa istuttamista, perennapenkki pitäisi perustaa nurmikko rajata jne jne.... Silti elämästä voi nauttia ja ottaa rennosti :)