Moottorisahasta ja sahauksesta

Oskarin aiheuttaman tuhon jälkeen päätin kirjoittaa joulupukille, että tarvitsisin moottorisahan. Päätin kuitenkin säästää joulupukkia ja hankkia sen itse. Haluan sähkösahan, koska sen saan varmasti käyntiin. Polttomoottorisaha on vaikea käyntiinvedettävä pitkän seisokin jälkeen, ruohonleikkuri on samanlainen ongelmakapistus. Akkusaha olisi vielä parempi, mutta niiden toimintakykyisyys ei ole tarpeeksi pitkä ja hintaakin on aika paljon. Ja moottorisahaa tarvitsen vain piha-alueella puiden pätkimiseen, en aio ruveta metsuriksi. Ne hommat jätän suosiolla kokeneemmalle eli isälleni.

Mutta minkä merkkinen sähkösaha, millaiset tehot, entä terälevyn pituus... Vaikea valita, onneksi isäni lähetti muutaman TM rakennusmaailman testin, jotain tietoja löytyi myös moottorisaha.net sivustolta. Päädyin Makitan sähkösahaan, koska se sai testeissä hyviä arvioita ja sellaisen saa tämän kaupungin rautakaupasta. Nettikaupoista olisi saanut minkä merkkisen sahan vain, mutta halusin keskustella myyjän kanssa sahasta ja saada pientä käyttöopastusta. Siis toivoin saavani rautakaupasta palvelua...

Niinpä marssin korkokengissäni paikalliseen rautakauppan (siihen samaan, jonka jossain edellisessä postauksessa haukuin). Löysin moottorisahat, tutkin niitä asiantuntevasti, kokeilin kädessä ja lähdin palvelutiskille etsimään myyjää. Myyjä olikin paikalla, mutta "Minä en tiedä niistä mitään, en ole tältä osastolta". Vähän rupesi taas kierrokset nousemaan, mutta myyjä yllättikin positiivisesti jatkamalla: "Mutta minä voin hakea sellaisen henkilön, joka tietää niistä." Ja niin hän hakikin myyjän, joka todella tiesi moottorisahoista. Vau. Myyjällä oli myös huoli minusta, koska hän ihmeissään kyseli, että aionko ihan yksin ja kenenkään opettamatta ruveta käyttämään moottorisahaa. Niinpä lupasin, että isäni antaa minulle käyttökoulutuksen. Kaupat syntyivät ja moottorisahan lisäksi mukaani lähti teräketjuöljyä ja viilasarja teroitusta varten.

Siinä se nyt on, moottorisahani

Ennenkuin voin ruveta tositoimiin sahani kanssa, on hankittava turvavarusteet. Kuulosuojaimet löytyy jo, samoin suojalasit. Visiiri olisi parempi suoja kasvoille, sellaisen hankin myöhemmin. Viiltosuojahousut, niitä löytyy monestakin paikasta, mutta kaikki miesten mallia. Ja niissä on tilaa väärissä kohdissa. Ainoastaan yhdestä paikasta  löytyi naisten viiltosuojahousuja, joten sieltä ne piti tilata. Turvasaappaat vielä tarvitsen, mutta ne hankin myöhemmin. Jos sattuu onnettomuus ja sahaan varpaitani, niin vanhinko ei ole kuitenkaan hengenvaarallinen. Kaikkea en yksinkertaisesti pysty hankkimaan kerralla!!!

Isäni etsi minulle kirjalliseksi oppimateriaaliksi netistä Husqvarnan moottorisahausoppaan. Siellä oli asiallista tekstiä sekä videoita. Erityisen tärkeää oli kuulemma opetella kohta 5 eli takapotkun välttäminen. Hyvä sivusto!!! Tärkeää oli oppia, kummalta puolelta (ylä vai ala) runkoa sahataan poikki, ettei saha jumitu kiinni.

Heti joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä pienessä tihkusateessa lähdimme isäni kanssa testaamaan sahaani. Ensin teräketjuöljyt tankkiin ja sitten pääsin sahaamaan lankkua puolen metrin pätkiksi isäni tarkan valvonnan alaisena. Ja hyvin sujui... Harmi vaan, että lankkua oli niin vähän...

Kotona halusin heti käydä käsiksi Oskarin kaatamaan kuuseen...

Tähän oli jääty... Kuvan ottamisen jälkeen olen karsinut muutaman oksan vesurilla pois, niin että autolla pääsi ajamaan.

Olin ajatellut päästä helpolla ja pätkiä kuusen metrin pätkiksi, mutta isä sanoikin, että se pitää pätkiä heti noin 30 senttisiksi. Ja leikkauspinnat pitää olla suoria, jotta halkaiseminen on helpompaa... Ja eikun yrittämään... Ensimmäinen pätkä sahattu ja minulla oli jo hiki. Viiltosuojahousut hiostavat ja moottorisahakin painaa, taidan olla huonossa kunnossa. Mutta sinnikkäästi jatkan... Yhdeksäs pölli irtoaa jo melko suoralla sahauksella :) Mutta mitä lähemmäs tyveä pääsen, sitä hankalammaksi sahaus muuttuu, koska terälevy on liian lyhyt. Onneksi ohjeissa oli, miten sellaisessa tilanteessa pitää toimia. Onnistun sahaamaan pöllejä lisää, mutta enää sahauskohta ei ole suora, ylä- ja alasahauskohta eivät tahdo kohdata, mutta poikki runko menee. Viimeisen sahauksen jätän kesken, se muodostui niin hankalaksi, hoitakoon ammattilainen sen!!!!

Pätkitty runko

Vielä pitää pöllit halkaista ja pinota kuivumaan, viedä oksat polttokasaan ja siivota paikat. Mutta minä onnistuin, enkä vahingoittanut itseäni.

Kyllä on maailman kirjat sekaisin...

Näin totesi eräs kävelijä kovaäänisesti seuralaiselleen, kun näki minut äitini kanssa metsässä. 

Kosteaa keliä uhmaten päätimme äitini kanssa lähteä ulos. On ollut ihanaa laiskotella, maata, lukea, tehdä käsitöitä, mutta kyllä ihminen tarvitsee raitista ulkoilmaa. Niinpä ensimmäiseksi tyhjensimme kompostorin ja sitten lähdimme kävelemään. Äitini ehdotti, että emme tekisikään jalkakäytävä lenkkiä, vaan lähtisimme metsään. Ehkä hän ei olisi kehdannut kulkea julkisesti kanssani, koska minulla oli jalassa saviset pihahousut, tiedä häntä. Lähdimme siis metsää kohti, tien reunaa tallustellen. Puolivälistä isoa, pitkää ja jyrkkää mäkeä lähtee sivutie sorakuopalle. Poikkesimme sivutieltä heti metsän puolelle ja ihan oli pakko hiukan katsella alaspäin, että josko sieltä löytyisi suppilovahveroita. Eihän niitä enää pitäisi olla, joulukuun lopulla, mutta kun on ollut lämmintä ja sateista, niin päätimme kokeilla onnea. 

Vähän aikaa kiertelimme rinnettä ristiin rastiin, mutta ei sieltä mitään löytynyt ja sadekin yltyi, joten päätimme jatkaa matkaa. Ei löytynyt enää... Mutta sitten, ihan yllätten yhden kannon juurella näkyi jotain epämääräisen ruskeaa. Ja kun kumartui lähemmäs, niin muutama vetinen suppilovahverohan siinä oli. Yksi oli pakko tuoda kotiin todisteeksi, että Viattomien lasten päivänä voi vielä sienestää ja saada saalista...

Todistusaineistoa

Hiljaa, hiljaa ... Joulu tullut on...

Ja mennytkin jo... Minä aloitin joululoman sunnuntaina 22. päivä, silloin ajoin Lohjalle vanhempieni luo. Maanantain aikana teimme äitini kanssa yhdessä viimeiset jouluruuat: kalarullan, punaviinisillin, rosollin, sienisalaatin, luumukiisselin, pullat, joulutortut... Vaikka lista kuulostaa pitkältä, niin eipä siihen kahdelta tekemään tottuneelta naiselta kauaa mennyt. Kyllä yhdessä oli mukava puuhailla!!!!

Jouluaaton aloitimme käymällä Pusulassa isovanhempieni haudalla. Pusulassa on aina ihan pakko kurkistaa vanhaan ruumishuoneeseen, jos oviluukku on auki. Sinne kun on rakennettu talli seimineen, joka vuosi erinäköinen. Harmi vaan, että unohdin ottaa kameran mukaan.

Kotona hiljennyimme kuuntelemaan Joulurauhan julistusta. Hiljentyminen olikin paikallaan, koska sisareni perheineen tuli viettämään joulua kanssamme. Ja hulinaa riitti, ei niinkään 4 lapsen takia, vaan koiranpennun takia. Pentu litki innokkaasti vettä kuusenjalasta ja pari kertaa kuusikin meinasi kaatua. Ja kävipä meillä pukkikin, joka toi minulle toivomani kirjan ja tarvikkeitakin pukki oli kerännyt talteen ;)

Ja heti joulupäivänä oli pakko aloittaa harjoittelu... Tuloksena rannerengas, langanpätkät pitää vielä päätellä. Haastavaa hommaa, että saa molemmat reunat yhtä tiukalle/ löysälle.

Seuraavaksi olen ajatellut kokeilla pannunalustan tekemistä, jos vaan nipsut riittävät. Olen pyytänyt tuttuja keräämän nipsuja, jotta voin tehdä isompiankin nipsutöitä.

Sähköä ilmassa...

Sähkö on kummallinen apulainen, se puhuttaa aina. Perjantaina pohdiskelin, että pitäisikö työpäivän jälkeen ajaa kotiin, vaikka tarkoitukseni oli lähteä viikonlopun viettoon Lohjalle, koska täältä oli sähkö pois, kun lähdin töihin. No en käynyt kotona, joten liesituulettimen valo paloi koko viikonlopun. Nyt olen kahden päivän ajan selvitellyt sähkölaskua. Minulla on ollut alusta alkaen etäluettava mittari ja olen äitini neuvosta pitänyt kirjaa kulutuksesta.

Jostain syystä lokakuun sähkölasku olikin arviolasku ja kulutukseksi oli arvioitu 1069,72 kWh. Mikäs siinä, minä maksoin kiltisti laskun. Seuraava lasku olikin sitten tasauslasku, ja siinä olikin uusi arvio lokakuulle 699,77 kWh. Ja tätähän minä sitten rupesin selvittämään, koska loka-marraskuun vaihteessa oli sähkön hinta noussut... Ensin 20 minuuttia puhelimessa,virkailija ei ymmärtänyt lainkaan, mistä puhuin. Hän väitti vain, että kysymys on eri ajanjaksoista, vaan kun ei ollut. Lopuksi hän sanoi, että minun tulosteistani ei ole mihinkään, koska minulle tulee e-lasku. Emme päässeet yhteisymmärrykseen asiassa, joten ilmoitin tulevani seuraavana päivänä eli tänään paikanpäälle.

Tänään asiaa selviteltiin 40 minuuttia kolmen eri virkailijan kanssa. Ja taas höpisivät kaiken johtuvan mittarin vaihdosta (etäluettava sähkömittarini käytiin pari viikkoa sitten vaihtamassa uuteen etäluettavaan), ja minä en hyväksynyt tätä selitystä. Tilanne meni niin pitkälle, että ilmoitin, etten maksa laskua ennenkuin se korjataan. En minäkään voi muuttaa arviointisysteemejä kesken kaiken, joten miksi he voivat niin tehdä!!! He esittelivät kovin sähkönkulutuksen arviointikäyrää, mutta ei se minusta selitä sitä, miksi minulla on 2 eri kulutusarviota samalta ajalta. Sitten minulle ilmoitettiin, että he muuttavat laskua vain, jos minulla on ilmoittaa heille todellinen kulutus lokakuun viimeiseltä päivältä. No eihän minulla sellaista ole, koska olen aina saanut etäluettavan mittarin takia todelliseen kulutukseen perustuvan sähkölaskun. Sittenhän virkailija keksi, että josko heillä kuitenkin olisi se lokakuun lopun mittarilukema, vaikka minulle olikin lähetetty arviolasku. Ja löytyihän se, vaikka kuulemma epävarma. Todellinen kulutus olikin ollut 570 kWh eli heidän hieno arvionsa meni vain 500 kWh:ta pieleen...

Ja niin virkailija teki minulle uuden sähkölaskun, joka onkin itse asiassa hiukan isompi kuin alkuperäinen. Ja kotimatkalla ymmärsin, miten tämä jälkimmäinen arvio (699 kWh) oli tehty, valitettavasti virkailijatkertoivat sen niin epämääräisesti sivulauseissa, että ymmärsin asian vasta paljon myöhemmin. Vaikka asia on nyt kunnossa, jäi selvittelyistä tosi ikävä fiilis.

Mutta uuteen sähkömittariin, tai oikeastaan sen tuomaan omaseurantamahdollisuuteen olen todella tyytyväinen...

Keskiviikko 11.12. olin lämmittänyt leivinuunia edellisenä iltana ja lämmitin lisää taas samana iltana. Töihin menin myöhemmin, joten kävin laittamassa auton lämpiimäään yhdeksältä ja kävin suihkussa...

Ke 11.12.2013

Lauantaina 14.12. en ollut kotona ollenkaan, mutta sähköä kului ennemmän kuin keskiviikkona. Mutta oli kylmä päivä (n. -5 astetta), joten se selittää sähkön kulutuksen...

La 14.12.2013

Havuorava

Ilmoittauduin elokuussa mielenkiintoiselle kansalaisopiston kurssille. Kurssin nimi oli havuorava ja kesto vain yhden illan. Olin unohtanut koko kurssin, mutta tänään huomasin sen kalenteristani. Sitten vain kiireesti lukemaan, että mitä kurssille tarvitaan mukaan: n. 1 metrin mittainen kuusi, rautalankaa ja oksasakset. Niinpä marssin työpäivän jälkeen metsään etsimään sopivaa kuusta. Tämä oli vähän pidempi, puolitoistametrinen, jonka sain vaivoin tungettua auton takakonttiin.

Tästä se lähtee...

Ensin vähän lyhennettiin, karsittiin alaoksia niin että saatiin häntätappi. Sitten rakennettiin alemmat raajat rautalangan avulla, sen jälkeen vartaloa, yläraajat, kaula ja pää. Ja oravan runko oli kasassa...

Oravan runko

Ja sen jälkeen lähdettiin lihottamaan runkoa lisäämällä oksia. Tärkeää oli lisätä alempiin raajoihin ja häntään paksuja oksia, koska ne toivat ryhtiä oravaan. Ja pintaan kauniita ohuita havuja...

Ja siinä se orava sitten on, tai ehkä enemmänkin dinosaurus. Ihan kelvollinen näin ensikertalaiseksi... Puolitoistametrinen kuusi riitti hyvin ja 2 puolaa rautalankaa ja aikaa meni reilu pari tuntia. Taidanpa kokeilla tehdä toisenkin, kun noita kuusenhavuja nyt riittää... Ja äitille lupasin tehdä havupallon...

Voi Oskari!!!!

Olipa Oskari äkäisellä päällä viime yönä. Kova myrsky, kovempi kuin Eino!!! Kuuntelin tuulen ujellusta pihapuissa  aamuyöhön asti. Sen jälkeen totesin, että koko syksyn uhkaillut flunssa oli päässyt tunkeutumaan kroppaani, joten loppuyö meni yskiessä ja aivasellessa. Päätin suosiolla viettää tämän päivän ja huomisen kotona lepäämässä, että pääsisin taudista helpommin eroon.

Soitettuani pomolle rupesin varovasti kurkistelemaan verhon raosta ulos. Pimeää, hämärää, mutta ei mitään ihmeellisiä myrskytuhoja. Lintulautakin oli pysynyt paikoillaan - hiukan pelkäsin, että se olisi irronnut ja lentänyt auton päälle. Mutta sitten näin...

Siinä se rötkötti poikittain keskellä pihatietä. Olin kyllä antanut sille kaatotuomion, mutta en ajatellut kaataa sitä vielä tänään.

Onni on se, että kuusi on kaatunut juuri oikeaan väliin. Jos se olisi kaatunut metrin liiteriin päin, niin liiterin lahot räystäät ja kattotuolit olisivat olleet entiset. Eikä olisi ollut mitään varmuutta, etteikö koko liiteri olisi sortunut, koska juuri tällä kulmalla ei ole tukipalkkeja.

Mikään pakko ei olisi ollut lähteä tänään huonovointisena ulos puuta raivaamaan, koska pihalleni pääsee myös toista reittiä pitkin. Mutta hullu pääni ei saanut rauhaa ennenkuin kävin yrittämässä. Ja työkaluna pokasaha. Jo viime keväänä puhuttiin kaverin kanssa, että hankitaan yhteinen ketjusaha. Mutta jotenkin se vaan jäi... Eino-myrsky kaatoi naapurista pari puuta, silloin mietin, että pitäisi käydä ostamassa se saha. Mutta niin se vaan jäi... Joten sitten kun sitä olisi tarvittu, niin sitä ei ole. Nyt aion kirjoittaa joulupukille, että saan ketjusahan. Pokasahalla kävin kuusen kimppuun

Pikku hiljaa ja pitkiä lepotaukoja, nyt ei ole runko enää tientukkeena. Vähän kun karsii oksia, niin pääsee autolla ajamaan. Mutta nyt on olo ihan voimaton... Edes neuletta en jaksa ottaa käteen. Mutta eilen valmistui haruni (ohje Ravelry.com)

Ruuanlaittoa, leivontaa ja neulontaa

Tänään olen ollut todella reipas, mutta toisaalta erittäin laiska. Ulkona on ollut ihana ilma, mutta minä olen käynyt ulkosalla vain sen verran, että hain puita. Ja puutahan on kulunut...

Aloitin aamun sytyttämällä tulet uuniin, koska leivonta- ja ruuanlaittosuunnitelmia on paljon. Liekkejä katsellen nautin aamuteen ja jatkoin keskeneräisen harunin neulomista. Välillä lisäsin puita, puoli yksitoista sain hiilet kolattua ja pellit kiinni, tunnin kuluttua ensimmäinen leivonnainen uuniin. Ensiksi tein eräästä joululehdestä löytämäni ohjeen mukaan päärynä-piparipiiraan. Ohjeen mukaan piiraaseen olisi voinut ostaa valmiin piparitaikinan, mutta minä värkkäsin taikinan itse jo torstaina, kun kaikki tarveaineet löytyivät kaapista. Ja pinnalle tuli päärynäviipaleita, omena-kanelimarmeladia, voita ja sokeria. Sokerin määrän kyllä puolitin ja hyvä niin, koska tällaisenakin on makeaa. Taivaallisen hyvää, voin tehdä toistekin! Ohjeen mukaan piiraaseen olisi pitänyt tulla myös pähkinärouhetta, mutta allergisena jätin ne pois.

Pikkujouluherkkuja

Valitettavasti uuninlämmitys ei ihan onnistunut, lämmitin liikaa. Joten jouduin pitämään 4 tunnin tauon paistamisessa, että sain lämpötilan laskemaan alle kahdensadan. Seuraavaksi uuniin meni herkkuruokani bataattilaatikko, jonka teen äitini perinteisellä lanttulaatikon ohjeella. Joskus jopa kuvittelin, että voisin viljellä itse bataattia. Se kasvaa ja kukkii kauniisti Suomen kesässä, mutta ei jaksa tehdä mukuloita. Siispä bataatit pitää hankkia kaupasta.

Bataattilaatikkoa ja päärynä-possupataa

Bataattilaatikko on tarkoitettu joulupöytään, mutta päärynä-possupataa syödään ensi viikolla. Vielä viimeisenä uuniin meni Joulu maalla lehdestä löytynyt Kartanon saaristolaisleipä. Ohjeen mukaan leivät olisi pitänyt paistaa vuuissa, mutta eihän minulla sellaisia ole. Joten lisäsin jauhojen määrää ja laitoin hiukan öljyä taikinaan ja paistoin leivät limppuina. Puolivälissä paistamista leivät piti voidella siirappivedellä, niinpä nyt on lattia ja leipälapio tahmeena, vaikka kuinka yritin suojata uunin edustaa. Nyt leivät saavat tekeytyä liinan alla huomiseen. Aamiaisella koemaistetaan....

4 Kartanon saaristolaisleipää

Ja joka välissä ja aina kun olen ehtinyt, olen neulonut harunia. Se valmistuu huomenna tai joskus, koska huomenna pitää varmaankin siivota ja pyykätä ja NAUTTIA ENSIMMÄISESTÄ ADVENTISTA!!!!

Rauhoittavaa Ensimmäistä Adventtia!!!!!

Joulu on kohta

Siis oikeesti, kuukauden kuluttua on jo jouluaatto. Jotenkin taas kerran joulun läheisyys pääsee yllättämään, vaikka jo lokakuun puolessa välissä tulivat ensimmäiset joulumainokset ja joululehdet. Päätin aloittaa jouluvalmistelut. Tänään syttyivät omenapuun jouluvalot ja takaterassi sai omat kynttilänsä...

Jouluruokien valmistamisen aloitin maksapasteijasta. Se kuului lapsuudessani joulupöytään. Äiti löysi ohjeen vuonna x jostain lehdestä ja kokeili sitä. Ulkonäkö on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta maku on hyvä. Siispä minäkin kokeilen....

Raaka-aineet

Menossa uuniin

"Valmis" maksapasteija

 Hyvää tuli, ruisleivän päällä varsinkin... Mahtaako riittää joulupöytään asti ???

Aloitin myös lintujen talviruokinnan. Jo keväällä ostin uuden ruokinta-automaatin, sellaisen, jonka voi ripustaa roikkumaan. Edellinen lintulauta oli harjanvarren päässä ja siellä vieraili jälkien perusteella hiiri (ystävieni mukaan rotta). Nyt tälle ruokinta-automaatille ei pitäisi muiden kuin lintujen päästä....

Koivun runko näyttää olevan liian lähellä, koska orava on löytänyt ruokapaikan ja tintit syövät jämiä maasta...

Lämmikettä

Ilmat eivät ole olleet kovinkaan suosiolliset ulkotöihin viime viikonloppua ja eilistä lukuunottamatta. Niinpä olen viettänyt aikaa sohvalla leivinuunin lämmöstä nauttien. Mutta enhän minä osaa olla jouten, käsille pitää olla aina jotain tekemistä. Niinpä olen neulonut, neulonut niin että niska-hartiaseutu on jumissa. Välillä neulon sukkia, välillä lapasia, mutta nyt olen innostunut hartiahuiveista. Neulomastani revontulihuivista olikin kuva jo aiemmin, nyt on neulonut lisää huiveja. Tähän mennessä kaikki  huiviohjeet ovat olleet suomenkielellä, mutta nytpä olen ylittänyt ison kynnyksen ja nämä viimeiset huivinohjeet ovat olleet englanninkielisiä.

Lazy Katy 1, ohje Ravelry.com

Lazy Katy 2

Ensimmäinen "Lazy Katy" on tehty kaksinkertaisesta silkki-merinovillalangasta puikoilla 5 ja siitä tuli aivan liian pieni, noin ruokalappukokoa. Jää todennäköisesti käyttämättä. Jälkimmäinen "Lazy Katy" on tehty mohairsekoitelangasta puikoilla 6 ja nyt koko on aika hyvä.

Ka'ana Shawlette, ohje Ravelry.com

Ka'ana-huivi on tehty Novitan 7 veljestä langasta. Ohjeen mukaan huiviin tarvitaan 500 metriä lankaa, mutta ihan ei 2 kerää seiska veikkaa (yht. 600 m) ei riittänyt. Päättelykerrosta varten piti ostaa vielä kolmas kerä lankaa. Huivi on aika painava, mutta ihanan lämmin.

Tähän mennessä minulla on aina ollut ongelmana, että mihin kiinnitän huivit, jotta saan ne suoristettua. Niinan blogista löysin loistavan alustan, Bilteman ruutuhyppyalustan. Silloin kun sitä ei tarvita, sen saa koottua ja säilytettyä pienessä tilassa ja käytössä se on muuntautumiskykyinen erimallisille huiveille.

Seuraavat huivimallit on jo tulostettu, mutta neulomisen aloitan vasta, kun saan niska-hartiajumia hiukan avattua eli ehkäpä viikonloppuna tai ...

Haaveet toteutuu...

Kadehtien olen lukenut blogeja, puutarhalehtiä, keskustelupalstoja, ja ajatellut, että kyllä minäkin vielä joskus. Joskus, viimeistään 40-vuotislahjaksi minä sen haluan... Haluan kasvihuoneen ja nyt tuli hetki, jolloin haave olikin mahdollista toteuttaa...

Siitä alkoikin sukellut netin keskustelupalstojen ihmeelliseen maailmaan, että minkälainen kasvihuone kannattaa valita. Muutaman asian olin jo päättänyt: paikka kasvatuslaatikoiden vieressä eli maksimileveys saa olla 260 cm ja materiaalina kennolevy. Ja eikun tutustumaan aiheeseen... Puutarha.net sivustolla oli aiheesta keskusteltu 157 sivun verran ja kaikki viestit luin läpi, samoin kasvihuoneen perustus-keskustelun. Ja hyviä ajatuksia sainkin, niin että lopulta vaihtoehtoja oli vain 3: 6m2 huone paksummalla 6 mm kennolevyllä, 8,2 m2 pariovilla ja 4 kattoluukulla ja suurin10 m2 huone 2 kattoluukulla ja kapealla ovella. Molemmissa isoissa huoneissa on 4 millin kennolevyseinät. Pohdintaa ja viisaampien tekstien lueskelua ja lopullinen päätös: Halls Magnum 8,2 m2 4 kattoluukulla ja leveillä pariovilla. Sunnuntaiaamuna tilasin kasvihuoneen ja tänään se jo nökötti pihallani, kun tulin töistä kotiin...

Eihän se tietenkään koottuna tullut, mutta 4 pahvilaatikkoa nökötti talon vieressä. Mitään ennakkoilmoitusta tai puhelinsoittoa ei tullut, että tänään tulevat. Onneksi tulin suoraan töistä kotiin, niin sain roudattua osat valoisaan aikaan katon alle. Yksi laatikoista oli kuitenkin niin painava, etten sitä jaksanut sellaisenaan kantaa. Se oli pakko avata ja kantaa alumiinirunko pienissä erissä sisälle.

Niin innoissani olen kasvihuoneesta ollut, että kävin jo maanantaina mittaamassa nurkkatolpat paikoilleen...

Sen verran iso kasvihuone on tulossa, että se yksi puuttuva kasvatuslaatikko saakin jäädä puuttumaan, että ansari mahtuu aurinkoon. Nyt vaan odottelen kevättä, että pääsen perustuksia valamaan ja pystyttämään huonetta. Kuitenkin jos poutaa riittää, aion aloittaa pintamaan poistamisen nyt vielä ennen talven tuloa!!!!

Risuista rakkaudella

Risuja, risuja koko piha täynnä tällaisella tuulella ja siivottavaa riittää... Se on ollut ärsyttävää puuhaa, jonka olen kesäisin tehnyt vain pakon edessä eli juuri ennen kuin risu joutuu ruohonleikkuriin. Nytpä tiedän risuille paremman käyttötarkoituksen...

Olin perjantai-illan ja koko lauantaipäivän kansalaisopiston koivunrisukurssilla. Kurssin piti koivunrisutöistä kirjankin kirjoittanut Tarja Heikkilä (www.risusta.fi). Kurssille piti tuoda omat risut, joten minä leikkelin pihakoivustani (siitä kaatotuomion saaneesta) oksasaksilla alaoksia pari isoa nippua. Alusta pitäen epäilin, että oksani ovat liian jäykkiä, mutta muuta ei ollut tarjolla, joten niillä oli pärjättävä.

Kurssilla piti olla myöskin omat työkalut mukana, sivuleikkurit ja kärkipihdit löytyivät helposti helmityökaluista, mutta linjapihdit, mitä ne ovat ??? Piti ihan googlettaa ja tutuilta näyttivät, vain nimi oli vieras.

Ja paljon sain aikaan...

Niin paljon innostuin risuista, että pihakoivut on kaadettava täsmälleen oikeaan aikaan, että voin kerätä latvarisut talteen ja tehdä niistä upeita pihakoristeita, ainakin kurkiparin vahtimaan ovea sekä kukkakeppejä ja ...

Hiiret, nuo viheliäiset otukset

Tämän syksyn hiirikausi on alkanut, saalis 2 hiirtä. Jos en olisi allerginen ja melko paljon liikenteessä, niin varmasti hankkisin kissan pitämään hiiret kurissa.

Ensimmäinen hiirulainen oli rapistellut jo muutaman viikon seinän sisällä, mutta vielä siitä ei ollut näkynyt merkkejä sisällä. Roskakaapissa oli silti loukku valmiiksi viritettynä, sieltä ne nimittäin yleensä tulevat sisälle. Ja voi ällötys, minä istun aamiaspöydässä ja näen hiiren vipeltävän astiakaapissa. Yök, nyt ne kaikki pitää tiskata ennenkuin niistä voi tarjota ruokaa. Minä sitten hain SuperCatin, kiinnitin sen hyllyn jalkaan, viritin ja lähdin töihin. SuperCat on helppo virittää ja mikä tärkeintä, raadon voi irrottaa koskematta ötökkään. Eikä siihen tarvita erillistä syöttiä, vaan hiirten kiinnostus perustuu tuoksunappiin. Tämän SuperCatin syötti on jo aika kuiva, mutta näin aamulla ei aika riittänyt syötin vaihtoon. Ja iltapäivällä olikin ansa lauennut... Mutta SuperCatin huono puoli on, ettei hiiri välttämättä kuole heti. Nytkin hiirulainen joutui kitumaan ennenkuin vein sen ulos. Siksi onkin tärkeää että SuperCat sidotaan kiinni, etteivät pyydys hiirineen lähde karkuteille.

Tämän talon hiirisota alkoi heti toisena aamuna muuton jälkeen, melko tarkkaan 3 vuotta sitten (muuttopäivä oli 6.11.2010). Kun ensimmäisenä arkiaamuna nousin ylös ja hiivin pimeässä eteiseen, johon oli jo asennettu valaisin, oli jalkojeni juuressa varmasti yhtä pahasti säikähtänyt hiiri. Siitä alkaen on hiirenloukku ollut viritettynä...

Tänään rupesin ihmettelemään keittiöstä leviävää pahaa hajua. Biojäteastia oli tyhjennetty edellisenä päivänä, samoin roskis, roskakaapin hiirenpyydys oli tyhjä. Samoin astiakaapin alla olevan loukun naru näytti liikkumattomalta, siis ihan samanlaiselta kuin silloin, kun viritin loukun. Päätin silti tarkistaa loukun ja sieltähän se hajun lähde löytyi... Hanskat kädessä lähdin ulos sateeseen tyhjentämään loukkua... Nyt on loukku jälleen virittettynä samassa paikassa...

Millähän hiirten sisääntulon voisi estää ? Minä en tiedä, miten ja mistä nämä otukset pääsevät sisälle. Jos tietäisin, niin varmasti tukkisin kaikki reitit...

Olenko erehtynyt vuodenajasta ????

Viikossa on säätila muuttunut hurjasti: viikko sitten oli maa valkoinen ja pakkasta muutama aste, tänään sataa taas vettä ja lämpötila yli kymmenen astetta plussalla. Syksy syrjäytti talven, vai onko sittenkin jo kevät  ????

kevätesikko 27.10.2013

Ainakin kevätesikko kuvittelee kevään saapuneen, koska nuput punertavat. Mielenkiintoista onkin nyt seurata ehtiikö se kukkia ennen todellista talvea.

Aamu oli ihanan aurinkoinen, joten lähdin innoissani ulos haravoimaan. Puolen tunnin haravoinnilla saa jo paljon aikaan, toinen puoli tuntia, ellei sitten enemmänkin, menee haravointijätteen kärräämiseen kompostiin. Ja kun kyllästyin haravoimaan, aloitin rännien puhdistamisen. Tähän mennessä olen puhdistanut rännejä kiipeilemällä,kurkottelemalla ja tasapainoilemalla tikapuilla, mutta nyt päätin hankkia Fiskarsin rännienpuhdistajan pitkällä varrella. Kasaaminen oli helppoa, mutta olisi ehkä silti kannattanut lukea käyttöohjetta. Aloitin puhdistamisen etukuistin ränneistä, kun ne ovat matalammalla ja vähän piilossa, ettei naapurit näe yrityksiäni. Hankalaa oli, kattopellit ja reunapelti olivat liian pitkiä ja melaosa ei mahtunut ränniin, niin että hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Pidensin vartta ja siirryin talon ränneihin. Ylempänä oli samat ongelmat, mutta jotenkin katseeni osui puhdistimen kahteen oranssiin ruuviin. Mitähän varten siinä sellaiset on ? Työkalu alas ja rupesin avaamaan ruuveja. Siitä sai käännettyä melaa ja harjaa!!!! Ja johan helpottui homma. Ensin melalla suurin osa lehdistä pois ja sitten uusintakierros harjalla...

Ja puhdasta tuli!!!! Nyt on rännit puhtaat ja minäkin säilyin melko puhtaana. Muutaman kerran oli tipalla, etten roiskinut mätäneviä lehtiä naamalleni. Voin todeta, että hyvä hankinta tuli tehtyä. Ja rännienpuhdistus toimi samalla erinomaisena käsijumppana, kun puoli tuntia kannatteli kilon painoista varttaja välinettä ylhäällä.

Käsitöitä ja kirpputoria

Ulkotyöt ovat jääneet, vähän jotain pientä olen pihalla siivoillut, en mitään ihmeellistä. Tänään yritin haravoida, mutta pakkanen oli jäädyttänyt lehdet maahan kiinni. Joten lopetin ja jään odottamaan plus-asteita.

Toisaalta sisälläkin on riittänyt puuhaa. Ei mitään kotitöitä, ne ei nyt huvita, vaan käsitöitä. Innostuin taas pitkästä aikaa neulomaan. Ensimmäinen huivi valmistui lauantaina ja seuraava piti heti aloittaa...

Revontuli-huivi ja kirppismekko

Huiviin ihastuin paikallisessa käsityöliikkeessä, kun se oli neulottu malliksi. Niin minulle usein käy, näen jonkun ihanan mallin ja sitten päätän tehdä sellaisen itselleni. Ja itse asiassa tämä lanka ei näyttänyt miltään kerällä, vasta valmiista neuleesta näki kaikki upeat värisävyt. Ohje huiviin

Loman ja huonon sään (perjantaina) kunniaksi innostuin taas kiertämään kirpputoreja. Olen laiska käymään niissä ja sitten valitan, etten löydä mitään kiinnostavaa. Ja miten muut aina löytää kaikkea ihanaa... No nytpä löysin... Pääasiassa ostan kirpputoreilta kirjoja, koska makunimukaisia vaatteita siellä on hyvin vähän. Mutta tälläpä kertaa löytyi... Revontulihuivikuvassa on ihanan oranssinen puuvillamekko. Lisäksi löytyi juhlavaatteeksi toinen mekko sekä sifonkipaita. Enkä päässyt kirpparilta ulos ilman kirjaa....

Jo kansikuva herätti kiinnostukseni, vaikka olenkin hävittänyt lumimarjat pihaltani. Sisäsivuilta löytyi muutamia toteuttamisen arvoisia koristeita. Niin paljon innostuin kirpputorilla käynnistä, että rupesin suunnittemaan oman myyntipöydän vuokraamista ja omien tarpeettomien vaatteiden (kaapissa kutistuneiden) ja tavaroiden hävittämistä.

Lumi on jo peittänyt...

Ei voi olla, ei vielä, EI, EI, EI!!!! Mutta niin vaan kävi täällä etelässäkin. Eilen satoi räntää ja aamulla on maanpinta valkoisena.

Viimeistä käyttökertaa odottava puutarhaletku

Valkeuden keskellä vihertää

Täytyy vissiin jo uskoa, että talvi on lähellä. Postilaatikkoon on jo jaettu ensimmäiset joulukuvastot, mediassa kerrotaan, että talvi yllätti jälleen autoilijat jne... No yllätti se minutkin. Lehdet on haravoimatta, työkalut on ulkona... Viikolla puhuttiin isäni kanssa, että joko olisi aika vaihtaa talvirenkaat. Ei vaihdettu, koska lumiraja näytti jäävän Lahden korkeudelle. Ei pitänyt ennusteet paikkaansa, joten nyt on mietittävä ylimääräistä ajokertaa vanhempien luo renkaanvaihtoon.

Toisaalta vaikka en odottanut talvea tulevaksi näin pian, ennakoin silti kylmien ilmojen alkamisen. Päätin, että nyt on se hetki, jolloin laitan sähkölämmityksen päälle. Kytkin siis ilmalämpöpumppuni sähkövastuksen päälle. Tähän mennessä olen saanut pidettyä sisälämpötilan sopivana lämmittämällä säännöllisesti leivinuunia, mutta sen lämpö ei riitä pakkaskeleillä.

Tunnelmavaloa

Sataa, sataa, lehtiä sataa

Maailma on keltainen, maanpintaa peittää keltainen koivunlehtimatto. Aurinko paistaa ja korostaa maailman keltaisuutta.

Puissa on vielä lehtiä, mutta päätin silti aloittaa haravointiurakan. 5 kottikärryllistä jaksoin eilen haravoida ja kärrätä kompostiin. Muutaman rakonkin onnistuin saamaan, mutta peiteltyäni ne laastarilla ja pumpulilla jatkoin haravointia.

Pelakuu jaksoi vielä kukkia huolimatta muutamasta menneestä pakkasöystä, mutta siirsin sen silti jo sisälle saunamökkiin. Kokeilenpa talvettaa sen...

Uudet omenapuut saivat myös talvisuojauksen jäniksiä ja myyriä vastaan. Tarkoitukseni on vielä istuttaa puiden juurille laukan ja kirjopikarililjan sipuleita ehkäisemään eläintuhoja.

Tänään selvisi myöskin, kuka on repinyt etupihan kukkapenkinsuodatinkangasta. Jäi kiinni itseteossa!!!!!

Ja maassa on taas melkein yhtä paljon lehtiä kuin eilen ennen haravointia ja koko ajan puista tippuu lisää. Taidan silti lähteä jatkamaan haravointia...

Omaa jogurttia

Monta kertaa olen suunnitellut, että pitäisi kokeilla tehdä itse jogurttia. Harmaan torpan emännän innoittamana päätin vihdoinkin kokeilla jogurtin tekoa...

Kaupasta hain 2 litraa luomukevytmaitoa ja jääkaapista löytyi entuudestaan purkillinen luomu turkkilaista jogurttia, joten ei muuta kuin hommiin. Ensin kuumennetaan maito 80 asteeseen, joten kinkkumittaria kehiin. Paitsi, että juuri tänään se ei suostunutkaan toimimaan. Kitisi vain, että liian kuumaa :( Sormea apuna käyttäen ja höyryn määrää arvioimalla kuumensin maidon sopivan kuumaksi. Sitten jäähdytys ja jogurtin lisäys (1 dl). Jo tässä vaiheessa turkkilainen jogurtti meni rakeiseksi... Rakeisuudesta välittämättä kaadoin maitoseoksen lasipurkkeihin ja vein uuninpankolle happanemaan. Purkkien päälle levitin vielä pari pyyhettä, jotta lämpötila pysyisi tasaisena.

Muutaman tunnin, ehkä neljän, jälkeen kokeilin purkkien kylkiä ja mielestäni lämpötila oli laskenut liiaksi. Niinpä siirsin purkit lämpimämpään paikkaan eli uuniluukuun eteen ja päälle laitoin vielä paksun froteepyyhkeen. Ja siinä saivat jogurtit hapantua yön yli.

Aamulla purkit tuntuivat edelleen lämpimiltä, joten paikka oli hyvä jogurtin valmistamiseen. Purkit keittiöön ja ensimmäisestä kansi auki ja lusikka purkkiin. Ja kyllä, jogurtti oli sakeaa ja maistui jogurtille. Mutta sen enempää en jogurttia syönyt, lämmin jogurtti ei houkutellut. Mutta myöhemmin kun se on jääkaappikylmää...

Jälkiruokakulhollinen itsetehtyä jogurttia, päällä itsetehtyä kesäkurpitsahilloa ja koristeena itsekasvatettu ananaskirsikka. Hyvää oli!!!!

Seuraavalla kerralla kokeilen käyttää jogurtin siemenenä jotain muuta kuin turkkilaista jogurttia, jotain löysempää, koska jogurtti on rakeista.

Viimeisten varjelua, uuden suunnittelua

Yöpakkaset ovat saapuneet etelään, nyt viimeistään on kesä ohi. Kaikesta huolimatta yritän vaalia osaa kesän kasvustosta. Virittelin kaksinkertaisen hallaharson ananaskirsikka- ja pensaspapulaatikoiden päälle. Toivo elää, että saisin vielä satoa. Ananaskirsikan osalta olen pessimisti, borlottipavun suhteen optimisti. Katsotaan, miten käy.

Kesäkukkaistutuksia siirtelin talon seinän viereen, varsinkin ahkeraliisaa yritän suojella parhaani mukaan. Se on minulle tärkeä, onhan se ensimmäinen siemenestä kasvatettu kesäkukka, jossa myös onnistuin. Pari pistokasta olen siitä ottanut juurtumaan, samoin siemeniä. Siementen itävyydestä ei kuitenkaan ole takuuta, koska kyseessä oli F1-lajike.

Ananaskirsikasta otin myöskin muutamia pistokkaita vesilasiin juurtumaan. Jos kuitenkin yrittäisi ensi kesä uudelleen, mutta ei siemenestä vaan pistokkaista. Jos sato kypsyisi nopeammin...

Muutenkin innostuin jo ensi kesän suunnittelusta. Tilasin Kukkivasta niitystä maatiaisperennan siemeniä useamman pussin. Alun perin sisareni piti hakea sieltä minulle pussillinen loistosalvian siementä, mutta hän ei ehtinytkään, joten tilasin postitse 7 pussia siemeniä, loistosalvian lisäksi sormustinkukkaa, valeunikkoa, ritarinkannusta ja esikkoa ja ....

Sitten seikkailin Seemnemaailman sivuilla, sieltä innostuin tilaamaan vielä enemmän. Päätin, että vain kesäkukkia, ei muuta. Päätös ei ihan pitänyt, tilasin kokeeksi ihania puna-valkoisen akileijan siemeniä ja erimakuisia basilikoja (anis, sitruuna, vanilja, kaneli). Lisäksi oli niitä kukkia: leijonankitaa, jänönhäntää (heinä), tulisalviaa...

Ennen tilaamista lueskelin netistä muiden puutarhureiden kommentteja seemnemaailmasta. Hiukan ihmettelin, kun kirjoittajat valittivat siementen vähyyttä. Joo, olihan määrät pieniä (esim 0,1 g), mutta toisaalta mitä teen tuhannella sormustinkukan siemenellä, jotka tulivat Kukkivasta niitystä. Minä harrastan niin pienimuotoista kylvöä ja kasvatusta, että pieni määrä siemeniä riittää, kunhat kaikk siemenet itävät !!!!!