Pihalla

Kylmä sää vaan jatkuu, mutta yllättävästi kevät vaan etenee. Kasvit eivät avaa nuppujaan, mutta silti ne jaksavat kasvaa... Aamuisin pintamaa on jäässä, mutta silti narsissit ja tulppaanit työntävät lehtiään esille...

Tiistaina opiskelin kuvankäsittelyä, erityisesti RAW-kuvien käsittelyä, joten sitä piti heti harjoitella kotona. Eli nämä kaikki kuvat ovat käsiteltyjä...

Kukkapenkkejä olen siivoillut ja tänään auringon lämmittäessä edes hiukan, päätin aloittaa etupihan haravoinnin. Ajattelin, että pihakoivu olisi kuivattanut alustansa jo haravointikuntoon. Ja niinhän se oli... Puolet etupihan paraatinurmikosta on nyt haravoitu, samoin kukkapenkin lehtikate... Taisi unohtua syksyllä koivunlehtien silppuaminen ruohonleikkurilla, niin paljon kuivia lehtiä oli maassa...

Nurmikkokin vihertää kauniisti, kunhan ei sitä katso liian läheltä. Siellä ei heinät viherrä, vaan sammal. Pitänee levittää taas kalkkia, edellisestä kalkituskerrasta onkin jo pari vuotta aikaa...

Viikolla on riittänyt tuulta, joten meillä onkin tästä eteenpäin liputuspäivä joka päivä...

Mikähän riekale tuokin lienee ??? Jostain se tuohon pihakoivuun on lentänyt, mutta poiskaan sitä ei saa, niin korkealla on. Toivottavasti joku tuleva myrsky sen irrottaa, ei se mikään pihan kaunistus ole.

Mutta onpas meidän pihalla sentään joku kukassa!!! Eikä ole ostettu... Osto-orvokit ovat vielä kasvihuoneessa odottamassa lämpimämpiä istutuskelejä.

Tämä rohkelikko muutaman kaverinsa kanssa kasvaa muotopuutarhani kivituhkakäytävällä. Se on itsekseen kylväytynyt, enkä ole raaskinut sitä poiskaan kitkeä. Kitken vasta, kun joku muukin aloittaa kukinnan...

Lisää kukkapenkkiä...

KYLLÄ, tänä viikonloppuna olen taas urakoinut lisää kukkapenkkitilaa. Pääsin jopa kaivamaan savea, muistelemaan, kuinka ihanaa onkaan kaivella rikkaruohoja ja puiden juuria kovasta junttasavesta. Sitä hommaa ei olekaan tullut tehtyä tänä kesänä kovinkaan paljoa. Nyt oli vaan pakko, piti nimittäin saada lisätilaa kasvatuslaatikossa oleville perennojen siementaimille. Siirtelin niitä jo aiemmin, mutta homma oli vielä pahasti kesken. Ja vaaleanpunainen kukkapenkki jo niin täysi, etteivät uudet taimet sinne mahtuneet. Siispä rupesin jatkamaan vaaleanpunaista penkkiä. Eikä tämä mikään hetkellinen päähänpisto ollut, jo se piti vuosi sitten tehdä, mutta en ehtinyt.

Niinpä sitten kaivoin pintamaan pois, rikkaruohojen juuria pois, pehmitin savea, rajasin kukkapenkin turveharkoilla ja täytin koko komeuden ostomullalla. Hiki virtasi, välillä piti istahtaa kasvihuoneeseen tuolille hengähtämään (ja toteamaan, että sielläkin pitäisi hoitaa pelargoneja).

Mutta hyvähän siitä penkistä tuli ja lähes kaikki vaaleanpunaiset, violetit ja osa sinisistä perennoista löysi paikkansa. Vain vaaleanpunainen kerrottu akileija odottaa vielä siirtoa.

 Vaaleanpunaisen penkin jatko-osaan on istutettu siemenestä kasvatetut myskimalva, loistotädyke, heidinkukka, kaunokaista, etelänruusuruohoa ja keijunkukkaa. Lisäksi istutin vaaleanpunaisen neilikkaruusun, jonka ostin aikanaan Järvenpään pihapalvelusta, pihalla alunperin kasvaneet Mustialanruusu 'Minette'n sekä konnantataren.

Mutta tässäkin hommassa kävi silleen, että nälkä kasvaa syödessä. Maata kaivaessa oli hyvä suunnitella ja jotenkin mielessäni hahmottui idea, että kukkapenkki kiertäisi koko tuon kiviröykkiön. Tällä hetkellä kiviä ympäröi rikkaruohikkoinen heinikko ja vesaikkoa ja onpa siellä keskellä myöskin muurahaiskeko tuomassa pientä haastetta minulle. Mutta jollain aikataululla sen teen...

Näin ihanasti kaunokaiset kukkivat ennen siirtoa uudelle asuinpaikalle...

Kaunokainen

Keksin myös sopivan valeistutuspaikan pensasmustikoille ja atsaleoille. Pohtimiseen onkin mennyt 2 viikkoa. Paras ja helpoin paikka heille on uudessa valkoisessa kukkapenkissä. Siinä on syvyyttä tarpeeksi ja mikä parasta, tilaa istuttaa 10 tainta. Kaivoin jo kuopan valmiiksi, ja huomenna käyn ostamassa hapanta rodomultaa pari säkkiä, niin saan heidät kunnolla istutettua paikoilleen. Ja varmaan samalla kertaa täytyy ostaa jänisverkkoa, etteivät puput popsi mustikantaimia parempiin suihin talven aikana.

Pensasmustikat ja atsaleat valeistutuksessa

Jonkin verran yritin siistiä myös etupihan kukkapenkkejä rikkaruohoista ja huomasin tällaisen ihanuuden availevan terälehtiä...

Kaunopunahattu 'Harvest Moon'

Ihanan aurinkoista syyskuun jatkoa!!!!

Valkoinen penkki

Minulla on kummallisia ajatuksia, suunnittelen kukkapenkkejä ja istutuksia värien mukaan. Tästä uusimmasta on tulossa valkoinen, siis oikeasti vihreää ja valkoista. Jonkun verran minulla onkin jo valmiina valkokukkaisia kasveja, jotain olen saanut taimivaihdoista ja osan olen kasvattanut siemenistä.

Aika tyhjältä näyttää vielä... Ja näin kun kuvaa katselee, joutuu toteamaan, että aika mutkainen on reunus... Tekijänsä näköinen :)

En vielä istuttanut ruukuissa olevia taimia, koska taimien nimet on teipattu purkkeihin kiinni. Eli niihin on tehtävä uudet nimilaput, myöhemmin on ihan turha arvailla, kuka on arovuokkoa ja kuka kanadanvuokkoa... Samoin kuunliljat pitää nimetä... Aiemmin yritin piirtää karttoja, mutta eihän niistä saa mitään selvää enää, joten nimilaput on ihan must.

Siemenkylvöistä vein jo valkohanhikit, valkoiset akileijat ja tellimat paikoilleen. Myskimalva ja valkopallo-ohdake kasvavat edelleen vauvalassa, ne istutan vasta syksymmällä.

Suopayrttiä ja valkoalpia ajattelin kokeilla siirtää jo huomenna, vaikka nyt ei olekaan hyvä siirtoaika. Katsotaan, miten käy. Jos käy huonosti, niin sitten tehdään uusintasiirto ensi keväänä.

Lisäksi ajattelin viikonloppuna käväistä taimimyymälöissä katselemassa jotain penkintäytettä, suunnitelmissa on hankkia ainakin syyssyrikkä ja kirjokanukka, ehkäpä jotain perennoja ja heiniä...

Istuttaminen on niin mukavaa, sitä oikein odotan...

6 kuvaa kesästä

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista haasteen esitellä 6 kuvaa viime kesältä. Ajattelin, että voi olla vaikea valinta, mutta ei se sitten ollutkaan. Kuvia on paljon, mutta vain muutama nousi ylitse muiden...

Kesäkuinen uima-allas

Kyllä kasvihuone oli koko kesän kohokohta. Yhtään ei haitannut, että se valmistui vasta heinäkuussa. Ensi keväänä sitten... Olen yrittänyt opiskella Inger Palmstiernan kirjaa Unelmien kasvihuone, jotta osaan keväällä hyödyntää kasvihuoneen tarjoamat mahdollisuudet.

Vielä on tilaa...

Kukkapenkki syntyi vähän vahingossa, koska en oikein tiennyt mihin kärrään kaikki savet kasvihuoneen pohjalta. Niinpä toin ne etupihalle ja tein kukkapenkin. Tässä kuvassa valtava taimimäärä näyttääkin todella pieneltä ja niitä olikin liian vähän!!!!!

Koristetupakka

Koristetupakkaa oli edellisessä kuvassa taustalla. Pieninä ne istutin saveen ja mietin, että mitäköhän näistä tulee. Tuli aivan ihania, huumaavalta tuoksuvia, metrin korkuisia kukkivia kasveja. Näitä kasvatan varmasti lisää...

Verenpisara 'Alwin'

Äidilläni on vuosia ollut puna-valkoinen riippuva verenpisara talon sisäpihalla roikkumassa. Se on ollut todella kaunis, ja tänä vuonna minulla oli itsellänikin verenpisara. Ja peräti pienestä viiden sentin korkuisesta pistokkaasta kasvatettu :)

Parvitulppaanit toukokuussa

Aina yhtä kaunis parvitulppaani, johon olen tutustunut vasta tällä pihalla. Toivottavasti saan sen viihtymään täällä...

Minä en haasta ketään mukaan, mutta jokainen, jota haaste kiinnostaa, voi ottaa siitä kopin.

Onneksi nyt ollaan jo marraskuun lopulla, ensimmäisiin kylvöihin on aikaa enää reilu kuukausi... Piristääkseni itseäni ja nopeuttaakseni kevään saapumista olen katsonut YouTubesta Monty Don ohjelmaa Gardeners' World 2014. Ainoa miinuspuoli on suomenkielen puute, mutta yllättävän hyvin tällainen kielipuolikin sitä ymmärtää... Suosittelen katsomaan, koska telkkarin puutarhaohjelmat alkavat vasta keväällä.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!!

Paljon onkin vähän

Kukkapenkin vartija koivunrisuista

Samalla kun kaivoin kasvihuoneen perustuksia, aloitin kukkapenkin rakentamisen etupihalle. Ja hommaa ei todellakaan tehty puutarhaohjelmien tapaan kaivamalla kaikki pois!!!! Ehei, minä kärräsin kasvihuoneen paikalta savet kukkapenkin pohjaksi ja ihan suoraan nurmikon päälle. Ei sanomalehteä, ei suodatinkangasta, ei mitään. Voi olla, että tein ison virheen, mutta sen näkee myöhemmin. Ajattelin, että savi on niin tiukkaa, että siitä ei kasva rikkaruohot läpi, ja pintamaat olin kärrännyt muualle. Ja sitten vaan pinnalle uutta multaa. Nopeaa, mutta onko toimiva systeemi ?

Koko kevään olen innolla esikasvattanut taimia, niin että aloin jo olla pulassa, kun eivät meinanneet mahtua mihinkään... Kannoin suurimman osan taimista ulos ja sommittelin niistä kivoja rykelmiä. Mutta niitä taimia on ihan liian vähän!!!! Istutin penkkiin punaista ja valkoista tupakkaa, perhoskukkaa, reunuspäivänkakkaraa, rönsyansikkaa, kesäpäivänhattua, keltasääkukkaa ja punaista auringonkukkaa. Tyhjää tilaa jäi useita metrejä, vaikka kylvin penkkiin 400 unikon siementä ja kehäkukan siemeniä. Nyt pitäisi vielä yrittää etsiä kirjokakkaran siemenet, kun eivät olleetkaan muiden siementen joukossa. Ja sitten pitää ehkä vielä lähteä siemenkauppaan....

Sommittelua

Ja nyt vaan odotellaan kukinnan alkua ja pelätään kovia ukkoskuuroja...

Kylmää ja sateista

Sain juuri kaksi veroilmoitusta, henkilökohtaisen ja yrityksen, tehtyä ja lähetettyä. Se on oikeastaan aika kätevää, kun lähettämisen voi tehdä netin kautta. Ei niissä nyt hirveästi täytettävää ollut, henkilökohtaiseen lisäsin työmatkakulut ja tulonhankkimisvähennyksiä sekä kotitalousvähennyksen viime kesäisestä salaojaremontista. Se olikin haastavin asia, mutta ei mikään vaikea. Nyt voin taas odotella joulukuuta ja veronpalautuksia...

Mieli tekisi lähteä ulos, mutta vettä sataa kaatamalla, joten unohdettakoon se. Onneksi jaksoin keskipäivällä käydä hetken verran kitkemässä etupihan kukkapenkkiä. Perennat eivät kauhesti vielä kasva, mutta rikkaruohot sitäkin paremmin...

Kylminä ja sateisina päivinä on mukava istuskella sohvannurkassa ja tehdä pihasuunnitelmia... Katsoa tietokoneen kautta puutarhaohjelmia ja ottaa niistä virikkeitä. Mainittakoon esimerkiksi Mtv3:n ohjelma Keidas. En pidä Maria Nordinista, mutta muutamia aivan mahtavia ideoita hänellä on ollut. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa hän teki Katarina Sourin ateljeen eteen keitaan, jota koristi liila, moniruutuisen ikkunan poka, johon Nordin sitoi kukkaruukkuja roikkumaan. Ja seuraavassa jaksossa hän teki Tommi Korpelan isän pihalle lahopuutarhaa eli istutti kukkia koivutukin sisään koverrettuun tilaan. Hieno idea, jonka tahtoisin toteuttaa... Mutta minuun taisi siinä iskeä piheys, käytän mieluummin koivutukin (tai haapatukin) polttopuuna talvella, koska kukkia voi istuttaa maahankin. Mutta kiinnostavia ideoita kaikesta huolimatta!!!!

Viikon aikana on säistä ja töistä huolimatta kasvihuone edennyt, siis olen kaivanut kuoppaa perustuksille. Nyt on pintamaa pois...Mutta vielä riittää kaivettavaa... Toisesta reunasta löytyi niin hyvännäköistä multaa, etten halunnut kärrätä sitä pirtin taakse, vaan halusin hyödyntää sitä. Niinpä kävin ostamassa turveharkkoja ja reunustin uutta kukkapenkkiä vaaleanpunaisille kukille... Pohjustin kukkapenkin suodatinkankaalla, vaikka juurimatto olisi ollut parempi vaihtoehto koivunjuurien takia, ja kärräsin muutaman kuorman multaa siihen. Pinnalle laitan uutta tuoretta, lannoitettua multaa, jonka tilasin Metsäpirtiltä.

Tämän vaaleanpunaisen kukkapenkin lisäksi aion tehdä ison kukkapenkin etupihalle. Se alkaa saunamökin ovelta ja päättyy liiterin eteen. Pituutta penkillä on 10 - 15 metriä. Se on siis valtava, enkä omista niin paljoa perennoja. Joten miten täytän sen, muulla kuin rikkaruohoilla. No onneksi olen innostunut tuosta taimikasvatuksesta ja joitakin lajeja on vähän liikaa. Taustalle tulee pitkiä tummanpunaisia auringonkukkia, ja etualalle reunuspäivänkakkaraa, 5 lajia unikoita, keltasääkukkaa, perhoskukkaa, leukoijaa, punaista ja valkoista tupakkaa (innostuin ja nyt niitä on melkein 40 purkillista) ja sitten vielä omia kehäkukan ja kirjokakkaran siemeniä voi heitellä sopiviin väleihin. Luulenpa, että näillä siemen- ja taimimäärillä saan isommankin kukkapenkin täytettyä. Mutta ensin pitää kärrätä multaa ja tehdä se kohopenkki.

Pieni määrä taimia...

Innoissani olen seurannut kylmäkäsiteltyjen perennansiementen itämistä. Parhaiten ovat itäneet maatiaisritarinkannuksen siemenet, ne itivät jo jääkaapissa. Seuraavaksi parhaiten ovat itäneet ranskantulikukat. Ja muutama alku on myös loistosalviassa, akileijassa, tähtililjassa, tähkähietaliljassa, tarhakukonkannuksessa, metsäkatkerossa, sadepäivänhatussa (saattaa olla myös sädepäivänhattu). Mutta moni laji on vielä itämättä... Orvokkini on vihdoinkin aloittanut kukintansa. Ihan se ei ehtinyt vapuksi, mutta ei se mitään. Ensimmäisissä samettikukissa on myöskin nuput, mutta ei niitä uskalla vielä ulos viedä, kun jatkuvasti on yöpakkasia.

Ensimmäiseni

Toivottavasti tulee pian kesä... Ainakin eilinen jo enteili sitä, kun aurinko paistoi ja satoi vettä...

Harvoin näkyy kokonainen sateenkaari

Syksy on täällä...

Syyskuu eli syksy, mutta onneksi aurinkoa riittää. Työpäivän jälkeen on mukava mennä ulos puuhastelemaan vähäksi aikaa. Vaikka oikeasti kun miettii, että mitä on saanut aikaiseksi, niin tulos on melko vähäinen. Mutta mitä siitä, ulkonaolo piristää!

Tänään oli onneksi lyhyt työpäivä ja olen ehtinyt nauttimaan auringosta ja on ollut aikaa keskittyä pihatöihin. Aluksi siirtelin perennoja, päivänlilja siirtyi päivänliljapenkkiin ja sen tilalle muutti vauvalasta viime syksynä kylvetty palava rakkaus. Vielä siirtoa pois vauvalasta odottelee loistoesikot...

Tarkoitukseni oli tänään kiivetä saunamökin katolle mittaamaan savupiipun päälle valettua kakkua. Olin suunnitellut itselleni köysituen, mutta köysi olikin liian lyhyt, eli ei onnistunut. Enkä uskaltanut ilman mitään apuja yksinäni kiivetä katolle. Ehkäpä saan viikonloppuvierailta apuja...

Joten mitä sitten tekisi ??? Niinkuin täältä nyt tekeminen loppuisi. Uusia projekteja en enää aloita, yritän vain saada vanhat projektit valmiiksi. Niinpä päätin ruveta valmistelemaan puupinolle paikkaa metsään. Haavat, pari koivua ja kuusta kaadettiin jo viime keväänä, koivut ja kuuset ovat jo pinoissa metrisinä pölleinä, mutta haavat on pätkinä ja halkaistuina olleet kasalla. Niille rupesin tekemään pinon paikkaa. Ja parin puun väliin se mukavasti meneekin, ei tarvitse hakata maahan pystypuita. Pinon pohjaksi asettelin kieroja haavanoksia, niin ettei pino makaa ihan kiinni maassa. Ja sitten vaan kantamaan...

Ihan kaikkea en jaksanut kantaa, mutta kantamista siivitti puukasan vierestä löynyt yllätys...

Onneksi en tallonut tätä herkkua... Viime vuosi oli niin huono sienisyksy, etten saanut yhtään suolasieniä. Tämän kaveriksi on löytynyt muitakin kararouskuja omalta pihalta, niin että saan yhden pienen annoksen sienisalaattia.

Pihakierros toi hymyn huulille, kukkiihan täällä vielä jotain...

Piha korjaantuu

Piha ei ole enää hyrskyn myrskyn, mutta nurmikkoja täällä ei ole. Lähes kaikki nurmikot on tehty uudestaan, vanhoja "perunapeltoja" on korjailtu jne... Koko piha on yhtenäistä multa-aavikkoa. Tein muuten elämäni ensimmäistä kertaa nurmikkoa, joten pakko oli pyytää isältä neuvoja, että miten se kuuluu oikeasti tehdä. Pyysin häntä myös arvioimaan työsuoritustani, kuulemma kelvollista, vaikka en osannutkaan ihan oikealla tavalla heitellä nurmikon siementä. Taisin kuluttaa sitä aika paljon enemmän... Nyt toivon sadetta, mieluiten öisin, jotta nurmikko lähtisi kasvuun. Sadettajaa käytin apuna, mutta sitten kaivosta loppui vesi :(

Takapihan kukkapenkkikin valmistui. Siis se, jota aloitin kaivamaan viime kesänä. Hiukan se on vielä autio, kun kaikkia perennoja ei voi vielä siirtää. Mutta tummanpunainen lilja ihastuttaa jo kukinnallaan ja toivottavasti pian myös daaliat ja naapurilta saatu ruostekukka. Pionin paikalle istutin tuoksuhernettä, ja kaivoinpa vielä varaston kätköistä vanhan lyhdyn somistamaan kukkapenkkiä.

Toinen, ehkä kaikkein ihanin asia pihallani, on uusi terassi/ patio/ oleskelutasanne. Siitä tuli juuri melkein sellainen kuin olin toivonut. Tää on ihana, ja täällä terassilla kirjoittelenkin tätä tekstiä...
Alkuasetelma ei ollut kovinkaan ihana, kuoppainen rikkaruohorinne, jossa oli rikkaruohoinen kiviröykkiö.

Hankala paikka hoitaa, joten jotain piti keksiä. No, omenapuun alla lojui osin maahan vajonneena 3 pitkää kivipaasia, melko hyvin kantikkaita. Ovat ilmeisesti vanhan navetan perustuksia. Niillä pystyisi hyvin pengertämään tätä aluetta ja kahdesta tontilla olevasta kiviröykkiöstä saisi lisäkiviä pengerryksiin. Ja sitten aluetta reunustaisi kukkapenkki, sisäänkäynti alueelle olisi köynnöskaaren ali valaisimen vierestä. Ja koivut pitäisi säilyttää.

Sellaiset suunnitelmat minulla oli. Ihan kaikkea ei pystytty toteuttamaan, koska koivun juuret olivat tiellä. Niinpä sisäänkäynti siirtyi, eikä kukkapenkistä tullut kovin syvää, mutta muuten kaikki toteutui... Köynnöskaari voi myös jäädä saamatta, mutta jonkinlainen porttirakennelma on luvassa, kunhan ehdin ja keksin... Näin aluksi laitoin sinisen tuoksuherneen kiipeämään koivun runkoa pitkin... Kukkapenkistä tulee kelta-sininen. Perennoja siinä on vielä melko vähän, mutta sitä täytetään koko ajan... Tyhjiä koloja täytin eilen itsekylvetyillä samettikukilla ja kosmoskukilla. Suikeroalpi ei näyttänyt tykkäävän siirrosta, mutta onneksi sitä vielä riittää omalla tontilla. Ja tältä se nyt näyttää...

Työt haittaa vapaa-aikaa, vai miten se oli...

Niin siinä käy loman loputtua, että pihahommat jää pakostakin vähemmälle. Mikä ihme siinä onkaan, että keväisin ja alkukesällä on aina kauhea into mennä pihahommiin työpäivän jälkeen. Mutta loman jälkeen väsyttää liikaa...

Leipomishommia pitäisi jatkaa, koska parin viikon kuluttua on serkkutapaaminen ja samalle viikonlopulle osuu myöskin katon pellitystalkoot. Aion leipoa jo edellisessä tekstissäni mainittua suklaa-kesäkurpitsakakkua. Ohje siihen löytyy herkkupeppujen blogista http://herkkupeput.blogspot.fi/2005/08/suklaa-keskurpitsakakku.html. Toisen kiinnostavan kesäkurppaohjeen löysin uusimmasta Ruoka-Pirkka -lehdestä. Melkein kuin porkkanakakku, mutta tehtykin kesäkurpitsasta, ohje löytyy myös täältä http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/26177-makea-kesakurpitsapiirakka.  Sitä aion kokeilla...

Kukkapenkkiä olen yrittänyt kääntää. Teen sitä rikkaruohoiselle nurmikolle. Pääasiassa siinä kohdassa kasvaa leinikkiä, vuohenputkea, juolavehnää ja nokkosta. Niinpä päädyin poistamaan koko pintamaan. Ajatuksena oli, että yksi kottikärryllinen per ilta. Mutta eihän sitä tänäkään iltana jaksanut. Onneksi huomenna alkaa viikonloppu, josko silloin jaksaisi enemmän, paitsi että silloin muurataan saunamökkiin piippua ja minun hommani on kantaa tiiliä. Silti uskon ehtiväni kukkapenkkiinkin.

Pihalla kuljeskellessani näin upeannäköisen, ison, punaisen madon. Ihan piti kuvata ja laittaa avain antamaan osviittaa koosta. Aika komea...

Ajattelin, että joku perhosen toukka on kyseessä. Googlettamalla löysin lajinkin, puuntuhooja (Cossus cossus).