Ruokaa, kasvisruokaa

Nyt on se hetki vuodesta, kun tulee syötyä runsaasti kasvisruokaa. Ja kasvikset (ainakin osittain) omasta maasta, mikä sen parempaa.

Vihdoin sain inspiksen tehdä toisesta nyhtökaurapaketista ruokaa. Ensimmäisestä tein sen porottoman käristyksen, joka ei ollut minun makuuni. Nyt tein lemppariohjeellani vokkia. Siinä makua antaa currytahna. Ohjetta olen hiukan muokannut omaan suuhuni sopivaksi, eli olen mm. korvannut kookosmaidon ruokakermalla.

Samaan aikaan keitin punajuurisosekeittoa 5 litran kattilassa. Suurimman osan keitosta pakastin ja syön sitä myöhemmin, kun en viitsi tai ehdi laittaa ruokaa. Nyt on jääkaapissa raaka-aineet punajuurivuokaa varten... Voiko olla parempaa yhdistelmää: punajuuri ja homejuusto ?

Lehtikaalit näyttävät tällä hetkellä kauniilta. Vihreitä, tuuheita, kiharareunaisia. Niistä olen tehnyt sipsejä...

Muutaman satsin olen onnistunut polttamaan, koska leivinuunissa on vaikea säädellä lämpötilaa... Tänään lämmitin uunin, joten huomenna aamulla ennen töihinmenoa ehdin tekemään taas yhden annoksen.

Alkuviikosta olin varsin nostalgisissa tunnelmissa, kun kaivoin oman vanhan kotitalouden oppikirjani esille, se on 80-luvulta...

Niin oli kauniilla kaunokirjoituksella kirjoitettu oma nimi ja 7e etusivulle :) Voi niitä aikoja...
Ihan oli pakko jakaa tämä kuva Facebookissa ja yllättävän monelle kaverille tuli samanlainen nostalginen tunne, osa tunnisti kirjan omakseen, osa taas päällysmuovin... Hyvä ja toimiva kirja edelleenkin.

Huomenna loman alkamisen kunniaksi voisin kyllä syödä kunnon pihvin, ettei ihan unohdu tuo lihan syöminen.

Sekalaista säpinää

Pari viikkoa on taas hurahtanut ihan huomaamatta, etten ole tännekään ehtinyt. Kiitos teille kommenteista :) Flunssa alkaa olemaan selätetty (koputan puuta), onneksi, toivottavasti... Pihalla en ole jaksanut/ ehtinyt paljoakaan puuhastelemaan.

Kerrattu (keltainen) pasuunakukka

Viime maanantaina tuli kuitenkin kiire siirtää pelargonit, verenpisarat ja pasuunakukat sisälle, aamulla lämpömittari näytti seinänvieressä jo -0,4 astetta. Toista tuntia siihen meni, koska samalla poistin kuivuneet lehdet ja pujotin ProvadoCare-puikot joka ruukkuun ansarijauhiaisten takia. Niitä riittää, valitettavasti.

Suurimman osan kasveista vein saunamökkiin, mutta luonnonlajit ja pienokaiset toin sisälle. Molemmissa paikoissa on lisävalot päällä 14 tuntia.

Viikolla pääsin myös kokeilemaan nyhtökauraa. En ole kasvissyöjä, mutta tuosta raaka-aineesta on kirjoitettu niin paljon, että halusin kokeilla sitä, kun ihan sattumalta törmäsin siihen kaupassa.

Ensimmäinen kokeilu ei ollut mitään ihmeellistä. Tein pakkauksen ohjeella porotonta käristystä, eikä tarvitse toiste tehdä.

Toinen paketti odottaa vielä jääkaapissa. Siitä ajattelin tehdä jonkun voimakkaasti maustetun wokin.

Tiistaina aloitin kansalaisopiston betonityökurssin. Viime vuonna olin varalla, enkä päässyt osallistumaan. Tänä vuonna olin tarkkana ja pääsin kurssille. Ennakkosuunnitelmia tein ja tänään lauantaina pääsin niitä jo totettamaankin. Tässä roikkuu turvebetonista tehty jalka...

Työt jäivät kuivumaan koulutuspaikkaan, joten valmiista töistä laitan kuvia reilun viikon kuluttua, kun työt valmistuvat (ja jos onnistuvat edes tyydyttävästi).

Niin paljon tuo uuden opiskelu ja yhdessätekeminen sai aikaan, että innostuin taas puuhastelemaan kotona. Leivoin kesäkurpitsakakkua, keitän punajuuria huomiseen punajuurivuokaan, siivoan... Toivottavasti tämä innostus jatkuu...

Juu, viikolla käväsin myös Isolla kirkolla katsastamassa Komisarion Palmun erehdyksen...

Juhlintaa, vielä kerran

On aika juhlia, vieläkin... Pääjuhla oli jo elokuussa, mutta ystävien kanssa halusin juhlia erikseen. En halunnut kutsua kaikkia kerralla ja sitten sukkuloida vierasjoukosta toiseen kovalla kiireellä. Ei, halusin nauttia kaikkien seurasta mahdollisimman pitkään. Mutta miksi näin pitkä väli ? No, tämä väli johtuu kummilapsistani. Minulla on 3 alaikäistä kummilasta, jotka kaikki ovat syntyneet syyskuussa ja jokaisen synttärit osuvat eri viikonlopulle ja kaikissa juhlissa on kummin oltava paikalla. Se yksi viikonloppu jäi vapaaksi, mutta silloin oli pakko vetää henkeä ja rentoutua (ja siirtää kasveja, kitkeä eli tehdä puutarhahommia ja oli siihen vielä yksi ammattiyhdistysmenokin sovittu).

Lahjaksi saatu orkidea

Niinpä vasta nyt oli sopiva hetki juhlia ystävien kanssa. Minulla oli myös aikaa miettiä ruokalistaa, koska sen suunnittelu on todella haastavaa: ei mantelia, ei pähkinää, ei raakaa sipulia, ei äyriäisiä, ei tilliä, ei kalaa (lohi sallittua), ei tehotuotettua lihaa, ei korianteria. Olikohan siinä jo kaikki rajoitteet ? Eli haastetta riitti ruokalistan suunnittelussa. Alkupalaksi päätin tarjoilla tapaksia periaatteella jokaiselle jotakin: silakkacevitseä, katkarapumössöä, hunajamelonia (itse kasvatettu) ja serranonkinkkua, sienisalaattia, täytettyjä minipaprikoita sekä broileripiiraita.

Alkupalapöytä

Paprikat olivat myös itsekasvattamiani, siemenet ovat ihan kaupan makeista minipaprikoista. Eivät siis ole chilejä, vaikka näyttävätkin sellaisilta.

Täytetyt paprikat

Pääruuaksi tarjoilin kaikille sopivaa punajuuri-fetapastaa. Siitä ei ole kuvaa, koska ruuan väri oli hiukan epämääräinen. Punajuurella saa kauniinvärisen ruuan, mutta minä käytin pääasiassa raitajuurta, joten ruuan väri oli hiukan epämääräinen, ei mitenkään houkutteleva.

Jälkiruuan suunnittelu olikin vaikeaa. Halusin tarjoilla omenaa ja suklaata. Omena ei tietenkään ollut omasta puusta, koska kaikki omat omenat olivat pihlajanmarjakoin vaurioittamia ja mätänivät puuhun. Ohjeita näillä raaka-aineehdoilla oli hyvin vähän, mutta onneksi yksi kiinnostava löytyi, omena-valkosuklaawokki. Oli muuten taivaallista...

Ystäviltäni sain ihania lahjoja: Shampanjaa aikuiselle naiselle, puutarhaliikkeen lahjakortin ja puisen itsetehdyn leikkuulaudan.

Ystävät ovat ihania, mutta liekö minulle tullut neljänkympin kriisi, koska olen ruvennut miettimään tosissani kumppanin hankkimista. Olen jopa harkinnut liittyväni johonkin netissä olevaan treffipalveluun. Vielä en ole rekisteröitynyt, mutta olen jo lukenut liittymisehtoja. Olenko jo epätöivoinen, kun ei se unelmien prinssi löydäkään minua kotoa ? Onkohan minulla tarpeeksi rohkeutta luoda itselleni profiili johonkin deittipalveluun. Paljon pohdiskeltavaa tulevalle viikolle... Ja kitkettävää ja siivottavaa ja ....

Juhannus, keskikesän juhla

Juhannus on keskikesän juhla, vaikka ainakaan tänä vuonna ei kesä ole vielä edes alkanut. Lapsuudesta asti muistan, kuinka silloin grillattiin, säistä riippuen pukeuduttiin kukkamekkoon tai toppapukuun, vietettiin aikaa yhdessä ystävien kanssa jne...

Tätä juhannusta piti juhlittaman vesisateessa, mutta nytpä, juuri tällä hetkellä paistaa aurinko. Enpä silti aio mennä ulos grillaamaan...

Aamulla lähdin jo ajoissa kaupunkiin torille ja ruokakauppaan, uutta perunaa ja mansikoita, savukalaa... Menu on kevyt, mutta herkullinen. Saunanlämmityksen aloitin jo puolilta päivin, lämmittäminen kestää noin 4 tuntia. Saunan pukuhuoneen koristelin luonnonkukilla...

Metsäkurjenpolvi-koiraputkikimppu saunassa

Saunan jälkeen maistuikin jo ruoka, uutta perunaa, savukalaa, mansikka-vesimelonisalaattia sekä hedelmäistä katkarapusalaattia.

Juhannuspöytä

Juhannuspöydässä ei ole mitään omasta maasta, mutta toivoa on...

Terveisiä kasvihuoneesta...

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!!!

Epäonnistuin

Meillä on ystäväpiirissä perinne ottaa uusi vuosi vastaan yhdessä minun luonani. Pidämme kaikki hyvästä ruuasta, joten haluan tarjota hyvää ruokaa. Mutta ruokalistan suunnittelu ei olekaan ihan helppoa, koska meillä on monenlaisia erityisruokavalioita. Minä en syö allergian takia mantelia tai pähkinää, yksi ei pysty syömään raakaa sipulia, yksi ei syö kuin muutamaa kalaa, yksi syö vain luomulihaa. Niinpä ruokalistan tekeminen on melkoinen haaste...

Alkupalaksi suunnittelin kalaleipiä. Ensimmäinen vaihtoehto oli silakkaceviche, mutta tarkistettuani tekstiviestillä silakansyönnin, jouduin vaihtamaan alkupalan. Päädyin ruisnappeihin, joissa osassa oli sitruunamarinoitua kylmäsavulohta (osa ilman tilliä, koska se ei kuulu kaikkien vieraiden ruokalvalioon) ja osassa oli itsekerätyistä rouskuista tehtyä sienisalaattia, joihin sipuli oli ripoteltu pinnalle koristeeksi (osa ilman sipulia).

Savulohi-ruisnapit, kuva Yhteishyvän reseptisivuilta

Pääruuaksi tein nyhtöpossua. Siihen on useita erilaisia ohjeita, mutta tämä on kolahtanut helppoutensa takia. Possun ostaminen olikin ongelmallista, koska perusruokakaupasta ei saanut luomukassleria, eikä itse asiassa yhtään mitään luomupossua. Ostin siis tavallista tehotuotettua, ja toivoin sen välttävän... Ei käynyt :( Tarjoilin possua tortillalettujen, paprika-ananassalsan ja raejuustosalsan kera. Hyvä yhdistelmä, vaikka itse kehunkin.

Jälkiruuaksi halusin jotain pientä ja makeaa. Netti on pullollaan loistavia reseptejä ja Pirkan sivuilta löysinkin tyrni-valkosuklaapannacotan ohjeen. Pakastimesta löytyi parin vuoden vanhaa tyrnimehua, joten kaupasta tarvittiin vain valkosuklaata ja kermaa. Vielä ei tarvitse pohtia kalorimääriä... Annoksista tein silti pieniä, ja tarjoilin pannacotan pienistä konjakkilaseista. Pieni, makea, mutta raikas aterian päätös.

Mielestäni ateria oli onnistunut, mutta koen silti epäonnistuneeni, koska en kuitenkaan pystynyt ruuillani miellyttämään kaikkia vieraita. Seuraavia kertoja varten pitää tehdä valintoja: käytänkö tunteja oikeanlaisen lihan metsästämiseen vai jätänkö kaikki "en tykkää" -rajoitteet huomioimatta. Nyt huomioin joidenkin vieraiden "en tykkää" -rajoitteen, mutta en kaikkien. Vaikeaa !!!!!

Näillä mietteillä lähdenkin kohti jääkaappia ja eilisiä jämiä... Onkin jo hiukan nälkä...