keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Työlista lyhenee

Maanantaina saapuu kaivinkone pihalleni kaivamaan salaojia. Joo, mutta mitkä asiat on pakko tehdä ennen kaivinkoneen tuloa, siis ihan pakko. No, esimerkiksi saunamökin takana olevat metrinpituiset pöllit pitää siirtää pois, muutamia perennoja pitää siirtää turvaan, saunamökki pitää siivota ja asentaa ikkunoihin rullaverhot...

Kun kirjasin kaikki tehtävät asiat paperille, niin ei se lista ollutkaan kauhean pitkä. Ja kun aloitin töiden tekemisen ikävimmästä hommasta eli siivoamisesta, niin muut työt sujuivat melkein kuin huomaamatta. Ja nyt voin ilokseni todeta, että kaikki on tehty :)

Minä olen huomannut, että minulle sopii työlistojen kirjoittelu. Mietin tärkeimmät työt, ne jotka on pakko tehdä, ja kirjoitan niistä listan. Lista ei saa olla liian pitkä, ehdoton maksimi on 10 työtä. Silloin työt pystyy tekemään ilman stressiä. Ja kun työlistan työt on tehty, voin olla tyytyväinen itseeni.

Kun siirsin pöllejä saunamökin takana, niin löysin kiinnostavan uuden kasvin. Se oli hernekasvi, muistutti niittynätkemää ja hiirenvirnaa. Se kukki jo violetein ja sinisin kukin, molempia värejä oli samassa kukkatertussa. Kasvikirjasta löytyi kasville nimi: Kevätlinnunherne. Kasvi on rauhoitettu, mutta ajattelin sen silti siirtää turvaan, muuten kaivinkone jyrää sen.


Tänään tein siis viimeiset työlistan työt, siirsin viimeiset puupöllit pois tieltä. Palkitsinko itseni hyvin tehdystä työstä, EN. Minä jatkoin mullan kärräämistä, mutta sainpahan toisen pikkulaatikon täyteen  :) Se oli pikku urakka, vain 7 kottikärrylistä. Ja saman tien istutin ananaskirsikan taimet. Katsotaan, miten käy, saanko satoa ilman kasvihuonetta... Samaan kasvatuslaatikkoon istutin myös 2 lehtikaalin tainta.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Piristävä aamujumppa

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin, että aion itse yksinäni kokeilla, saanko siirrettyä pienet kasvatuslaatikot (87 x 133 cm) talon päädystä omille paikoilleen. Kahden päivän sateiden jälkeen tuli pouta, ja minulla myöhempi töihinmeno, joten nyt piti kokeilla. Toisaalta en myöskään halunnut kenenkään näkevän ähertämistäni, jos siitä ei tulisi mitään.

Suunnitelmani oli selkeä, laatikko on liian iso yksinkannettavaksi, mutta jos saisin nostettua sen kottikärryjen päälle, niin silloin siirtäminen saattaisi onnistua. Joten eikun yrittämään...


Niin se laatikko vaan nousi. Haastavin kohta oli nostaa laatikon reuna kottikärryjen reunalle, niin etteivät kottikärryt kaadu. Helpoimmin sain työn tehtyä, kun itse seisoin laatikon sisällä. Varovaisesti työnsin lastin lähelle omaa paikkaansa, levitin suodantinkankaan ja asettelin laatikon paikalleen. Helppo homma!!!!


Enää muovit ja sitten multaa kärräämään ;) No ensin töihin...

Ennen aamujumppaa istutin ahkeraliisat parvekelaatikkoon, ja jätin ne pihalle. Yöksi ne täytyy vielä tuoda sisälle, mutta päivisin saavat jo ulkoilla. Nyt on vaan mietittävä kiinnityssysteemi laatikolle, koska se ei tule pysymään muuten kaiteen päällä.


tiistai 21. toukokuuta 2013

Kylväntää

Viikko sitten aloitettu mullan kärräysurakka on saatu yli puolen välin!!!! Jes, lähes 40 kottikärryllistä multaa siirsin kasasta kahteen isoon kasvatuslaatikkoon. Enää 2 pikkulaatikkoa on jäljellä, mutta ne eivät ole vielä edes omilla paikoillaan. Huomenna ajattelin kokeilla, pystynkö niitä yksin siirtämään, vai tarvitsenko apua. Ja pikkulaatikkoon menee ainoastaan 10 kottikärryllistä multaa, joten enää 20 kuormaa jäljellä. Lauantaina ja sunnuntaina lapioin ja kärräsin niin ahkerasti, että maanantaiaamuna olo tuntui varsin hakatulta.

Sunnuntaina kylvin ensimmäiseen laatikkoon avomaankurkun ja muutaman kesäkurpitsan siemenen. Tänään kylvin toiseen laatikkoon 2 salkopapua (vihreää ja violettia) ja 2 pensaspapua (vihreää ja punakirjavaa). Hiukan on vielä aikaista pavuille, mutta toivon, että kasvatuslaatikot pysyvät lämpiminä. Molempien laatikoiden päällä on hallaharsot. Papuja liottelin siis neljä pussillista, siis paljon, itse asiassa liikaa. Ja todennäköisestikin kylvin pavut liian tiheään, mutta silti varsinkin salkopapua jäi runsaasti yli. Sitten piti miettiä, että mihin loput. Tilanpuute!!!! Itseäni saan tilanpuutteesta syyttää, koska yksi iso kasvatuslaatikko jäi valmistumatta, kylvösuunnitelmassa se oli jo mukana. No, minä mietin kylvösuunnitelmaa uusiksi ja kylvin vielä 2 riviä salkopapua jo kylvettyjen kesäkurpistojen päälle. Päätin asettaa pavut kesäkurpitsan edelle.

Jatkoin sipulinistutuksella. Muutama rivi sipulia porkkanan ja samettikukan kanssa samaan laatikkoon ja loput toiseen laatikkoon. Suunnitelmana oli, että yksi viime keväänä rakennetuista keskikokoisista laatikoista olisi pelkkää sipulia. Ei 1 kg istukkaita riittänyt täyttämään puoltatoista laatikkoa, joten sipulien kaveriksi kylvin 4 kesäkurpitsan siementä.

Vielä pitäisi suunnitella uusiksi pikkulaatikoiden kylvösuunnitelma, koska niitäkin piti olla 3, mutta onkin vain 2. Ananaskirsikan alut ovat sen verran komeita, että niille varaan yhden laatikon. Yhden laatikon olin suunnitellut varaavani lehtikaalille ja samettikukalle ja viimeisestä oli tarkoitus tehdä vauvala, perennojen siementaimille. Nyt luultavasti istutan lehtikaalin ja samettikukat ämpäriin ja säästän viimeisen laatikon perennantaimille. Hankikylvöistä parhaiten näyttää selvinneen palavarakkaus. Innoissani jo katselin, että unikko ja esikko ovat itäneet, mutta taitavat olla karanneita rakkauksia :( Yhdestä kennon lokerosta on noussut 3 yksinäistä piippaa, heinää. Lapun mukaan siihen on kylvetty parvitulppaania. Toivottavasti piipat ovat niitä. Parvitulppaani on kaunis, mutta valitettavan lyhytikäinen.

Viimeiset kylvöt ajattelin tehdä huomenna: salaattia, rucolaa ja tilliä. Sitten on kaikki kevätkylvöt tehty, ainakin siihen asti, kun keksin jotain lisää ;) Kylväminen ja itämisen seuranta on niin terapeuttista!!!!!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Koneet - elämän hankaloittajat

Joo, kyllä, tänään taas tätä mieltä. Oli pakko aloittaa nurmikonleikkaus :( Siinä homma, josta en pidä!!!! Minulla on bensakäyttöinen ruohonleikkuri, joka toimii ihan hyvin. Paitsi tänään, tällä ensimmäisellä kerralla. Yritän nykäistä sen käyntiin, ei onnistu, vaikka käsipumpulla pumppasin bensaa koneeseen. Ei lähde, ei inahdakaan!!!! Naapurin isäntä tulee paikalle ja muutaman nykäisyn jälkeen saakin koneen käyntiin. Kone käy hetken (2 sekuntia) ja sammuu. Taas muutama nykäisy ja lyhyt käyntipyrähdys. Kiittelin naapuria, että kyllä minä sen nyt saan käyntiin, kun alkutahdit on annettu. Ja pah, nyin, nyin, nyin, eikä mitään tapahdu. Potkaisen (se auttaa joskus), ei apua. Ja sitten palaa pinna ja työnnän koneen takaisin sisälle, että olkoon piru vie. Istahdan miettimään, että mitähän sitten tekisin, kun en kerta nurmikon leikkuuseen pääse. Jo saapastelee naapuri uudelleen paikalle ja minä totesin tyynesti, että multa paloi pinna. Hän haki ruohonleikkurin esiin ja nykäisi kerralla käyntiin ja nyt kone kävi niin kauniisti. Ja niin minä sitten pääsin leikkaamaan nurmikon, tai viidakoksihan sitä voisi myös sanoa.

Ruohonleikkaaminen ei ole muutenkaan kauhean ihanaa puuhaa, mutta kun piha muistuttaa perunapeltoa, leikkaaminen on raivostuttavan ärsyttävän työlästä. Jo viime kesänä suunnittelin pahimpien kuoppien täyttämistä, mutta en ehtinyt. Lisäksi nurmikkoa urittaa viimesyksyiset auton ja nosturin tekemät jäljet. Pitäisi siis yrittää ehtiä tasoituspuuhiin, mutta toisaalta, nyt on varmistunut, että kaivinkone saapuu pihalleni kahden viikon kuluttua, joten sen jälkeen vasta kannattaa nurmikon kunnostaminen aloittaa. Ehkei sitä ennen tarvitse edes leikata nurmikkoa...

Vaikka otsikossa väitän koneita, tässä tapauksessa erityisesti ruohonleikkuria, elämän hankaloittajaksi, niin kyllähän se elämää myös helpottaa (ainakin silloin, kun se suostuu toimimaan). Olisi melkoinen urakka työnnellä tämä nurmikko käsikäyttöisellä leikkurilla.

Näiden ikävien asioiden jälkeen mukavampiin ajatuksiin eli mitä muuta olen saanut aikaan. Tänään ulkoilutin ensimmäistä kertaa liljoja ja daalioita. Kohta ne joutuvatkin lopullisesti ulos, kun salaojatyöntekijät valtaavat saunamökkini. Oli komeaa kantaa ulos nuppuisia liljoja ja puolimetrisiä daalian alkuja. Istutinkohan ne liian aikaisin ?

Multaa olen kärrännyt kottikärrykaupalle, kolme kärryllistä ja tauko, kolme kärryllistä ja tauko tahtiin, niin että en ole laskuissa pysynyt perässä. Mutta ensimmäinen iso laatikko on täynnä multaa ja toinen iso lähes puolillaan. Ensimmäisenä täyttyneeseen laatikkoon kylvin jo avomaankurkun ja kesäkurpitsan. Porkkanapenkkiin istutin ensimmäiset samettikukat. Sisällä kasvatetut ahkeraliisat, tuoksuherneet, ananaskirsikat ja lehtikaalit ulkoilivat myöskin.

Kaiken kaikkiaan ihana sunnuntaipäivä, jos saan hetkeksi unohtaa ruohonleikkurin temppuilun ;)

torstai 16. toukokuuta 2013

Vaikeuksia kuorman tarkastamisessa

Tiistaina tullessani kotiin 12 tunnin työpäivän jälkeen odotti pihalla rautakaupan kuorma salaojatarvikkeita. Päässä humisi ja väsytti, mutta kuormahan piti tarkastaa... Joten minä fiksuna otin kuormasta valokuvan, lähetin sen isälleni ja kysyin, että onko tässä kaikki. Tyly vastaus kuului, että etsi lähetyslista ja tarkista siitä.


No, minä menin ja rupesin tarkistamaan. Näin jälkikäteen voin sanoa, että olisi ollut parempi olla menemättä. Sekoiluksihan se meni!!!! Piti siis olla 8 mustaa putkea, mutta niitä oli 10. Sitten olisi pitänyt olla 3 kuusimetristä salaojaputkea, mutta olikin 6 kolmemetristä viemäriputkea. Yritän soittaa isälleni, mutta hän ei ole kotona, että voisi tarkistaa tilaustamme.

Kaksi päivää olen miettinyt ja pähkäillyt asiaa. Ja nyt illalla menin jälleen katsomaan putkia. Silmäni eivät vissiin harittaneet tänä iltana yhtä pahasti, koska huomasin, että osassa mustia putkia onkin reiät!!!! Reiällisiä putkia löytyi 3 ja reiättömiä 8, yhteensä siis 11. Jos olisin tiistaina osannut laskea putkien määrän oikein, ei tällaista soppaa olisi syntynytkään. Ja ne viemäriputket - lähetteessä puhutaan muhviputkista (en ymmärtänyt), mutta sähköpostista kaivetussa kustannusarviossa puhutaan viemäriputkista. Eli kaikki oli ihan oikein ja vain minä sekoilin.

Mutta pieni ja kaino kehittämisehdotus minulla kyllä olisi. Voisiko musta umpiputki olla eri värinen kuin musta salaojaputki, jotta tyhmä ja väsynyt nainenkin voisi ne erottaa helposti toisistaan.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Päivän ilahduttaja

Huomaan tulleeni vanhaksi, ruumis ei meinaa millään toipua kahdesta 12 tunnin työpäivästä, puolet normityötä ja puolet ensiapukurssia. Tämä päivä on kuljettu kuin sumussa, toivoen että pää pysyy pystyssä koko päivän. Päivästä selvittiin ja nyt istuskelen teepannullisen kanssa soffalla kertomassa kotona odottaneesta ylläristä. 

Tänään aloitti AhkeraLiisa 'symphony white' kukintansa!!!!!


Siemenet on kylvetty 22.2. Tämä on ensimmäinen kerta, kun yritän kasvattaa kesäkukkia siemenestä ja heti onnistuin näin hyvin. Jee!!!! Olin nimittäin helmikuussa varsin pessimistinen onnistumisen suhteen.

Lisäänpä vielä yhden kukkivan ihanuuden tähän postaukseen....
Maaliskuun alussa hankittu soilikki jaksaa edelleen tai oikeastaan uudelleen ilahduttaa kukinnallaan. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Liiterin suoristaminen

Vanhempani olivat vierailulla luonani, emme istuskelleet ja seurustelleet muuta kuin iltaisin saunan jälkeen, kaiken ajan aamiaisesta saunaan teimme töitä ulkona. Äitini kanssa kokosimme risuja kasalle ja rakensimme kasvatuslaatikoita, isäni aloitti liiterin kunnostuksen. Liiteri on vanha, hirsirunkoinen rakennelma, joka on joskus aikoja sitten siirretty tälle tontille ja sitä on laajennettu ainakin autotallilla. Käytän sanaa ainakin, koska myös liiterin etuseinä on lautarakenteinen, hirsiseinä on katkaistu on metriä aiemmin.

Isäni kiinnitti hirsiseinään 5" pölkkyjä molemmin puolin hirsiseinää ja kiinnitti pölkyt toisiinsa pitkillä kierretangoilla. Tällä hetkellä hirsiseiniä tukee yhteensä 8 pölkkyä, "följaria". Yksi pölkyistä asennettiin sellaiseen kohtaan, että autotallin liukuovi piti irrottaa. Liiterin sisällä vintin lattiaan on sahattu iso aukko, jotta takakulmaan on saatu 2 tukipölkkyä.


Kun tuet oli asennettu, aloitettiin tukien kiristäminen. Samalla isäni aloitti myös liiterin nostamisen, yksi tunkki näkyykin vasemmassa kuvassa. Tunkkien avulla nostetaan autotallin seinää, sekä liukuoven vieressä näkyvää kulmaa. Laserilla katsottuna autotallin kulma on noin puoli metriä alempana, mitä takakulma. Joten töitä riittää, hirsiseinää kun ei voi kerralla suoristaa. Sortumisvaara on suuri, mutta olen saanut 50 % onnistumisennusteen. Toivotaan parasta!!!! Pahin kohta on liiterin takaseinä, jossa kaksi alinta hirttä ovat täysin lahoja. Ne pitäisi vaihtaa, mutta mistä löytyisi sopivia hirsiä ????


torstai 9. toukokuuta 2013

Koivu vihertää jo!!!!

Työntäyteisen päivän jälkeen istuin vanhempieni kanssa etupihalla. Katseeni hakeutuu taivaisiin ja mitä näenkään.... Neljän koivun ryhmässä taloni vierellä, taaimman koivun latva on selkeästi vihreä!!!! Kaksi muuta koivua oli ruskehtavia eli niihin lehti on puhkeamassa ihan lähipäivinä, ja viimeinen koivu on autio. Pääskyset ja vihreä koivu - selkeästi nyt on kesä!!! Ja t-paidassa tarkeni tehdä pihatöitä.

Ja mitä tänään on tehty. Olen tyhjentänyt autotallin katosta ison määrän vanhoja, pölyisiä lautoja ja rimoja. Silmät ovat vieläkin melko karheat ilman täyttäneestä pölystä. Sen jälkeen yhdessä äitini kanssa pätkimme laudat saunan pesään sopiviksi. Ja kannoimme osan pätkistä pesuhuoneeseen pinoon ja niillä pätkillä lämpesi sauna. Ihana olikin rentouttaa kivistäviä lihaksia saunan lauteilla Aito-kiukaan pehmeissä löylyissä.

Saunan lämmetessä kannoimme äitini kanssa kuusenhavuja kasalle. Ja yllättäen havujen alta paljastui vielä lunta. Ajatuksena oli, että heittäisimme isää lumipallolla, mutta ajatus piti hylätä, koska lumi olikin varsin kovaa jäätä. Havujen kantamisen välissä kävin välillä auttamassa isääni kantamaan ja nostamaan pystyyn paksuja parruja, joilla hän tuki liiterini hirsiseiniä. Harmi, että kamerani on edelleen huollossa, enkä pysty kuvien kanssa raportoimaan tapahtumia.

Pihalla on kiva katsella kevään edistymistä. Tulppaaneissa on paljon nuppuja, samoin parvitulppaaneissa. Molemmat pitää pelastaa ennen salaojien kaivamista. Sini- ja punavuokot kukkivat jo, narsissit aloittelevat kukintaansa. Punainen esikko kukkii kasvimaalla. Palokärki on huudellut itselleen puolisoa koko päivän, kurki vieraili pariin otteeseen naapurin pellolla. Ja yllättäen olen huomannut hankikylvöissäni viherrystä: Palava rakkaus vihertää kunnolla, unikossa ja esikossa näkyy pari pientä alkua. Kesä <3

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kieroilua ja naisen logiikkaa

Veroilmoitus tuli tehtyä ja lähetettyä, niin pääsin jatkamaan pihatöitä. Itse asiassa jatkamaan kasvatuslaatikoiden kasaamista. Nyt kun tätä kirjoittelen, niin pihalla on (lähes) valmiina 2 isoa laatikkoa, mutta siihen yhteen pieneen keskeneräiseen en koskenut.

Ja täytyy sanoa, että tänä vuonna laatikoiden rakentaminen on huomattavasti vaikeampaa!!!! Syynä voi olla laatikoiden suurempi koko, mutta myös talven kylmässä liiterissä viettäneet laudat. Ensimmäinen haaste on ollut katkaista tasan samanmittaisia (2600 mm) lautoja. Rakentamisvaiheessa voin vain todeta, että ihan täsmälleen samanmittaisia lautoja en ollut saanut tehtyä :( Mutta siitäkin selvitään, ainakin joten kuten. Mutta kun lauta on pitkä ja kiero... Ensin laitan toisen pään laudasta kiinni päätyyn yhdellä ruuvilla, sitten laitan toisen pää paikoilleen kahdella ruuvilla ja lopuksi palaan vielä aloituspäätyyn laittamaan toisen ruuvin. Alin lauta on ehkä helpoin laitettava, ehkä. No kaikkein helpointa oli ruuvata lautoja numero 2 - 6, jos ne ovat suoria ja oikeanmittaisia. Mutta sitten...

Asetin ensimmäiseen isoon laatikkoon lautaa nro 5, naputtelin pontin paikoilleen. Aloituspää meni helposti, samoin loppupää, mutta keskellä oli sentin väli. Yritän naputella keskikohdasta ponttia paikoilleen, mutta tulosta ei synny. Miestimpuri todennäköisesti heittäisi näin kieron laudan polttopuukasaan ja hakisi varastosta suoran laudan, mutta ei nuuka nainen. Minä, lähes sadan kilon keijukainen, istahdan painoksi laudan päälle noin puoleen väliin. Ja lauta painuu kiltisti alaspäin. Mutta kun nostan ruhoni ylös, ponnahtaa lautakin. Siispä rupean asentamaan pystytukea. Ensin alareunat tasan ja ruuvilla kiinni. Sitten tarkistetaan silmämääräinen suoruus (ei vatupassilla tietenkään), sitten takapuoli laudan päälle painoksi ja vasaralla naputellaan lautaa lähemmäs edellistä ja äkkiä lauta ruuvilla kiinni pysty tukeen. Vielä jäi pieni väli lautojen väliin, mutta ehkä sitä voisi ylihuomenna kokeilla parannella. Ylintä lautaa en enää viitsinyt laittaa paikoilleen, vaan jatkoin toisella sivulla. Onneksi muut laudat olivatkin lähes suoria, muuten olisikin pinna palanut ja jäänyt laatikot keskeneräisiksi. Nyt siis kaksi isoa laatikkoa lähes valmiina, ja puolet kolmannen laatikon pitkistä laudoista pätkittynä. Tästä on hyvä ylihuomenna jatkaa...

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Punainen valo vilkkuu

Apua, hälytys, punainen valo vilkkuu. Apua, mitä mä nyt teen!!!!! Juu, noin juuri ajattelin, kun Iisi jätevedenpuhdistamon merkkivalo vilkkui punaisena. Jotain on siis tehtävä!! Tämä on ensimmäinen kerta näiden kahden ja puolen vuoden aikana, kun hälytysvalo vilkkuu. Likakaivot tyhjennettiin juuri viime viikolla, joten täyttymisestä ei voi olla kyse. Pitäisikö siis etsiä ohjekirja ja tutkia siitä vikailmoituksia ? En viitsi, vaikka tiedosto löytyykin tämän tietokoneen uumenista.

Päätän ensimmäiseksi kurkistaa jätekaappiin, koska siellä on kanisterissa puhdistamon kemikaalia. Ja kanisterihan on tyhjä. Onneksi kemikaalia on vielä hiukan varastossa, joten kaadan sen kanisteriin. Pitäisi riittää ainakin viikoksi, ei sitä kemikaalia niin hirveästi kulu, kahdessa vuodessa 10 litraa. Punainen valo jatkaa vilkkumistaan. Vedän takin niskaan ja lähden ulos katsomaan, mikä mättää. Varaan mukaani taskulampun, jos tarvitsee nähdä tarkasti.

Avaan puhdistamon sähkökaapin ja huomaan, että puhdistamon pääkytkin on off-asennossa. Painan sen on-asentoon ja pumppu hyrähtää käymään ja vesi lorisemaan. Ja punainen valo lakkaa vilkkumasta. Ilmeisesti loppunut kemikaali aiheutti puhdistamon pysähtymisen ja puhdistamon pysähtymisestä kertoi punainen vilkkuvalo.

Niin tuli tämäkin ongelma ratkaistua vähäksi aikaa. Kemikaalia on kyllä haettava lisää, muuten punainen valo rupeaa vilkkumaan.
.


Voi Kevät, Voi Kevät

Tänään sataa ja taas sataa. Sateen tauottua hetkeksi lähdin puutarhakierrokselle: parvitulppaaneissa näkyi nuppuja, scillat kukkivat ihanasti likakaivon edessä, punainen kevätesikko on availemassa nuppuja kasvimaalla, hankikylvöissä ei vieläkään näy elämää, jalopähkämö, ukonhattu ja ruusujuuri ovat selvinneet hengissä syksyisestä muutosta, pihalla olevaa muurahaispesää on pengottu jne... Ihan tuli huono omatunto, kun eilisen ihanan lämpimän auringonpaistepäivän vietin Tallinnassa. Ja vielä ikävämpää on se, että kamerastani (jonka vein huoltoon pari viikkoa sitten) ei ole kuulunut mitään ja nyt vielä kännykkäkamerani päätti lopettaa yhteistyön. Siinä on ilmeisesti vaan muisti täynnä, joten ei mitään vaarallista. En pääse dokumentoimaan pihan muutoksia!!!!!!

Kierrellessäni pihaa katselin ja suunnittelin, mitkä kasvit pitää pelastaa ennen salaojaremonttia ja mistä voisi ottaa jakopaloja taimivaihtoon. Mutta haluaako kukaan tällaisia perusperennoja ? Aina voi yrittää...

Puutarhakierroksen jälkeen päätin jatkaa kasvatuslaatikoiden tekoa, koska sateen piti loppua kokonaan ja poudan jatkua ensi viikkoon. Ensimmäisen laatikon päädyt sain kannettua ulos ja kiinnitettyä 2 alinta lautaa molemmille sivuille, niin johan alkoi taas satamaan :(

Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin karata sisälle ja todeta, että tuota keskeneräistä laatikkoa ei pysty jatkamaan ennenkuin ensi viikolla. Kuivumiseen menee aikaa. Mutta jos sade lakkaa ja poutaa riittää, niin voinpa aloittaa seuraavan laatikon kokoamisen. Mutta nyt taidan keittää pannullisen teetä ja sukeltaa puutarhakirjojen ihmeellisen maailmaan....


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Aamiainen terassilla

Niin on kroppa kangistunut kaavoihin, että heräsin kuudelta, vaikka olin muistanut sammuttaa kännykästä herätyksen. Vähän aikaa pyöriskelin sängyssä, mutta seitsemältä jo nousin ylös. Ulkona kaunis auringonpaiste, mutta eipä sitä ilkeä vapunpäivänä näin aikaisin lähteä ulkotöihin. Joten jäin sohvalle lueskelemaan uusinta Katajamäki-kirjaa.

Niin ihana auringonpaiste oli ulkona, että pakko sinne oli päästä. Vapun kunniaksi päätin kokeilla aamiaista terassilla - pieni terassini on aamuauringon suuntaan. Paksu fleecepaita yöpuvun päälle ja villasukat jalkaan ja viltti tuolille, yritetään tarjeta ainakin yhden teekupillisen ajan. Voi täällä on ihanan lämmintä, kuuma suorastaan, mutta en uskalla riisua fleeceä, kevätsää on kuitenkin petollista.

Linnut laulavat, ainakin peipponen, kiuru, mustarastas, talitintti. Kurkikin huhuilee, yritän tuijottaa taivaalle, että näkyykö itse lintua. Ei näy, mutta mikäs otus tuolla pellolla on ? Haen kiikarit sisältä ja siellä tepastelee yksinäinen kurki ja huhuilee seuraa. Vähän ajan päästä se lähti lentoon...

Hetken kuluttua viereeni maahan lennähtää västäräkki. En uskalla liikahtaa, etten vain häiritsisi sen pyrstön keikuttelua. Voi ihanuus tätä kevättä!!!!!