Avohakkuu eli alppiruusupuistolle paikka

Tämä ihanan aurinkoinen viikonloppu on kulunut pihalla ahkeroiden. Sain vanhempani kylään (lue töihin) ja viikonlopun tarkoituksena oli kaataa puita, periaatteena kaikki pois...

Torstaina kiertelin alueen kameran kanssa, otin ne pakolliset ennen-kuvat:

Alppiruusupuistoidea lähti liikkeelle jo pari vuotta sitten, kun paikalta kaadettiin isoja haapoja.

Perjantaina heti työpäivän jälkeen aloitimme. Isä kaatoi, pätki ja karsi, minä ja äiti kannoimme puut pinoon sekä siivosimme risut pois.

Kaksi viimeistä puuta kaadettiin vetämällä, koska ne olivat vinossa väärään suuntaan... Minä olin vinssin päässä vetämässä... Ensimmäinen onnistui hyvin, toinen ei ihan niin hyvin mennytkään, ilmeisesti tuulenpuuska osui juuri väärään kohtaan...

Puu ei kaatunutkaan toivottuun kohtaan, mutta ei se myöskään kaatunut roskakatoksen päälle, eikä liiterin päälle, vaan jäi niiden väliin.  Tässä kohtaa olisi itselläni mennyt sormi suuhun, vaan ei isälläni... Oli ilo katsella ammattilaisen työtä... Otin videon metsurin työskentelystä, mutta siitä tuli liian iso bloggerin mielestä, joten enpä sitä sitten julkaise.

Nyt on paljon polttopuuta ja kirveellä töitä...

Ja ihanan avaraa. Tuntuu että etupihan puutarhapinta-ala kaksinkertaistui :)

Seuraavaksi paikalle kantojyrsin ja paljon multaa, niin istutus voi alkaa... No, ehkä vähän pitää tuota rikkaruohoista pintamaata kuoria pois... Nyt kun tuota avaruutta katselee, niin on ihan huikean onnellinen olo...

Voi Oskari!!!!

Olipa Oskari äkäisellä päällä viime yönä. Kova myrsky, kovempi kuin Eino!!! Kuuntelin tuulen ujellusta pihapuissa  aamuyöhön asti. Sen jälkeen totesin, että koko syksyn uhkaillut flunssa oli päässyt tunkeutumaan kroppaani, joten loppuyö meni yskiessä ja aivasellessa. Päätin suosiolla viettää tämän päivän ja huomisen kotona lepäämässä, että pääsisin taudista helpommin eroon.

Soitettuani pomolle rupesin varovasti kurkistelemaan verhon raosta ulos. Pimeää, hämärää, mutta ei mitään ihmeellisiä myrskytuhoja. Lintulautakin oli pysynyt paikoillaan - hiukan pelkäsin, että se olisi irronnut ja lentänyt auton päälle. Mutta sitten näin...

Siinä se rötkötti poikittain keskellä pihatietä. Olin kyllä antanut sille kaatotuomion, mutta en ajatellut kaataa sitä vielä tänään.

Onni on se, että kuusi on kaatunut juuri oikeaan väliin. Jos se olisi kaatunut metrin liiteriin päin, niin liiterin lahot räystäät ja kattotuolit olisivat olleet entiset. Eikä olisi ollut mitään varmuutta, etteikö koko liiteri olisi sortunut, koska juuri tällä kulmalla ei ole tukipalkkeja.

Mikään pakko ei olisi ollut lähteä tänään huonovointisena ulos puuta raivaamaan, koska pihalleni pääsee myös toista reittiä pitkin. Mutta hullu pääni ei saanut rauhaa ennenkuin kävin yrittämässä. Ja työkaluna pokasaha. Jo viime keväänä puhuttiin kaverin kanssa, että hankitaan yhteinen ketjusaha. Mutta jotenkin se vaan jäi... Eino-myrsky kaatoi naapurista pari puuta, silloin mietin, että pitäisi käydä ostamassa se saha. Mutta niin se vaan jäi... Joten sitten kun sitä olisi tarvittu, niin sitä ei ole. Nyt aion kirjoittaa joulupukille, että saan ketjusahan. Pokasahalla kävin kuusen kimppuun

Pikku hiljaa ja pitkiä lepotaukoja, nyt ei ole runko enää tientukkeena. Vähän kun karsii oksia, niin pääsee autolla ajamaan. Mutta nyt on olo ihan voimaton... Edes neuletta en jaksa ottaa käteen. Mutta eilen valmistui haruni (ohje Ravelry.com)

Minustako trapetsitaiteilija ????

Olen saanut Isän kylään moottorisahan kera. Tarkoituksena hänellä on kaataa muutama iso haapa ja yksi iso kuusi. Kuusi oli kaadettu kauniisti naapurin pellolle, lupa kaatoon oli pyydetty jo syksyllä.

Minä sain tehtäväkseni kantaa latvan runkopuut pois pellolta, tukkisaksilla se kävikin kätevästi, paitsi että... Puu oli kaadettu pellolle, jossa on noin puoli metriä lunta. Mukavaa kahlata polvia myöten lumessa, mutta onneksi sain vinkin helpommasta kulkutavasta. Ohje kuului: "Kävele havujen päällä, niin et uppoa!" Ohje auttoi, mutta ei se helppoa ollut, tasapainoni ei ole kaikkein parhaimpia. Pyöreät oksat olivat liukkaita saappaan alla, eikä havumatto ollut tasainen, joten tasapainoa tarvittiin. Muutaman kerran tipahdin trapetsilta (havujen päältä), ja silloin upottiin niin, että oli pakko tiputtaa pöllit kädestä, että sain keinoteltua itsensä ylös hankikuopasta. Mutta niin vain tuli pöllit kannettua pois pellolta. Enhän minä niitä kaikkia kantanut, tyvipöllit olivat aivan liian painavia, mutta kaikki latvapöllit kyllä.

On muuten tosi valoisa koivikko nyt pirtin päädyssä. Minä harvensin sitä viime syksynä ja nyt kuusen ja parin koivun kaadon jälkeen se on todella valoisa.

 

 

Tähän muodostuu aivan upea "sireenimajan" paikka. Ideoita piisaa, mutta toteutus siirtyy ainakin kesään 2014. Ensi kesänä ei kaikkea ehdi!!!