Voi ihme ja kumma...

Ihan pihalla, ja koko päivän... Mikä sen mukavampaa :) Sää oli viileä, mutta aurinkoinen. Aloitin tai siis oikeammin jatkoin aamulla voikukkatalkoita. Etupihan sepelikkö on loistanut keltaisena voikukkamerenä. Olen niitä viime viikonlopusta alkaen kaivanut ylös ämpärikaupalla. Ai miksi pihani on päässyt tähän kuntoon... Joku on ollut liian innokas rakentamaan ja laajentamaan kukkapenkkejään, joten olemassaolevien alueiden hoito on jäänyt vähemmälle ja sehän kostautuu heti. Ei minun puutarhastani tule koskaan täysin rikkaruohovapaata. Ei, täällä on liikaa tienpientareita, ojan penkkoja jne... Mutta jos jaksaisi kitkeä kaiken pienenä, niin pääsisi paljon helpommalla... Nyt saa raataa oikein urakalla, mutta saanpa myös ihailla valmista, siistiä lopputulosta edes hetken verran.

Valkoinen lemmikki

Keväisin tulee kierrettyä kukkapenkkejä etsien edellisen vuoden uutukaisia istutuksia, ja tutkailtua vanhoja, että joko ovat lähteneet kasvuun. Tänä vuonna näyttäisi siltä, että menetin loistosalviani, eikä muuten ole elonmerkkiä monivuotisesta lobeliastakaan...

Siemenkasvatukset ja taimivaihdot tuovat mukanaan jonkinmoisen yllätysmomentin. Lemmikin sain viime kesänä taimivaihdosta ja se on juuri sellainen kuin pitikin... Mutta entäpä tämä ?

Rudbeckia ?

Tämän pitäisi olla Rudbeckia eli päivänhattu. Mutta ei se taida ollakaan... Kunhan nuppu aukeaa, niin saan ehkä selville, kuka hän on. Olisikohan taimet menneet sekaisin, koska luotan tämän henkilön kasvituntemukseen. Hän on pitkänlinjan puutarhaharrastaja. Odotellaan...

Viime talvena en tehnyt yhtään hankikylvöä, koska edellisen vuoden kylvöt eivät menneet ihan nappiin. Minulla oli silloin hyvä kirjanpito, mutta kun siemenet eivät pysyneet omissa kennoissaan, vaan uiskentelivat vääriin lokeroihin tai hukkuivat tulvaan. Joten nyt yritetään selvittää joitakin arvoituksia...

Kasvi 1

Jotenkin tästä kasvista tulee mieleeni iltahelokki, mutta mahtaneeko olla ?

Entäpä tämä ? Samassa tuppaassa on selkeästi 2 eri kasvia. Toinen näistä avaa hetken kuluttua pinkit kukkansa (ylempi kuva) ja toisella kasvilla on hankikkimaiset lehdet. Ja nimilapussa lukee kullero.

Kasvi 2

Kasvi 2 (takana) ja kasvi 3 (edessä)

Yksikään lehti ei kyllä näytä kulleron lehdeltä... Tällaista tämä nyt on... Salapoliisityötä...

Entäpä tämä, kasvi 4 ? Tätä olen yrittänyt etsiä Luontoportistakin, koska epäilen tämän olevan rikkaruoho. Tähän en ole istuttanut mitään, enkä mielestäni kylvänytkään... Se mitä olen tehnyt, niin olen tyhjentänyt kuolleiden pelargonien multia tähän... Mutta ei tämä pelargoniltakaan näytä...

Kasvi 4

Tällä neljännellä kasvilla on korkeutta melkein 50 cm. Nuppuja ei näy vielä. Kasvakoon, ehkä senkin henkilöllisyys joskus selviää.

Huomenna, jos sade ei pahasti sotke suunnitelmiani, on aika siivota viimeinenkin kukkapenkki talventörröttäjistä. Vähän on mennyt myöhäiseksi homma...

Hauska kuva tuosta tuli, vaikka tulppaanien takana on ruskeat jalopähkämön kukkavanat. Huomenna sitten... Sääennuste lupaa lämpimämpää keliä, toivottavasti ennusteet pitävät paikkansa...

Aurinkoista alkavaa viikkoa!!!

Ruokapohdiskeluja

Jestas sentään... Kävin viikko sitten kirjastossa ja käsiini osui Mats-Eric Nilssonin kirja Aitoa ruokaa. Huh, mitä tekstiä... Siinä haukutaan teollisesti valmistettu ruoka aivan lyttyyn, syystäkin!!!!! Kirja on niin hyvin kirjoitettu ja suomennettu, ettei sitä malta laskea käsistään. Se laittaa pohtimaan omia ruokavalintoja, vaikka mielestäni syönkin terveellistä, vähälisäaineista, puhdasta ruokaa.

Olen aina pitänyt kotiruuasta, olen tottunut siihen lapsesta saakka, Kiitos äidin kotiruokien. Eineshernekeitto tai maksalaatikko ei ole koskaan maistunut. Kouluruuat jätin järjestään syömättä teini-iässä, aikuisena söin useamman vuoden laitosruokaa, kunnes säästösyyt laskivat ruuanlaadun ala-arvoiseksi. Silloin siirryin itsetehtyyn ruokaan.

Syön joka päivä itsetehdyn lämpimän ruuan, tänään ratatouillea ja broileria. Voisi kuvitella, että hyvin vähän lisäaineita. Ratatouillessa niitä ei paljoa olekaan, mutta broilerissa senkin edestä. Ostin nimittäin tavoistani poiketen valmiiksi marinoitua. Pyyhin kaupan marinadin pois ja kuorrutin kanat kaupasta ostetulla pestolla. Hyvää oli, mutta...

Muistelen lapsuudesta kaipauksella vastalypsettyä, lämmintä, rasvaista maitoa, silti kaadan lasiini tavallista rasvatonta maitoa. Olen joskus maistanut luomumaitoa ja todennut sen maistuvat aivan erilaiselta, melkein lapsuuden oikealta maidolta. Silti ostan aina sitä halvinta. Nilssonin kirjaa lukiessa pohdiskelen, että josko sittenkin siirtyisin luomuun.

Monen valintani taustalla on raha. Kun sitä ei ole ylimääräistä, niin se ratkaisee monia valintoja. Maalla-asuminen, itsekasvattaminen ja säilöminen tuo kuitenkin uusia ulottuvuuksia puhtaaseen lisäaineettomaan ruokaan. Koko talvena en ole ostanut kaupan mehuja, vaan nautiskellut itsetehdyillä viinimarja- ja raparperimehuilla, syksyllä riitti leivänpäälle itsesäilöttyjä etikkakurkkuja, jne... Kasvattamalla ruokaa itse, hankkimalla kaupasta edullisia sesonkituoretuotteita säästän ruokamenoissa, joten voisin aivan hyvin siirtyä vähitellen muissa elintarvikkeissa, ainakin maito- ja lihatuotteissa, luomuun. Katsotaan miten käy