Vaihteleva viikonloppu

Tälle viikonlopulle on riittänyt vaihtelevaa ohjelmaa. Kotoa lähdin perjantaina jo puolilta päivin ja ajoin Lohjalle tapaamaan isoäitiäni. Sinne onkin aina mukava mennä, koska aina olen odotettu ja toivottu vieras. Taaskin ensimmäinen kommentti oli: "Minä jo vähän odotin..." Isoäitini täyttää keväällä 90 ja yksinäisyys vaivaa. Häntä on ihana ilahduttaa tuliaisilla, joskus kirjalla, joskus jollain muulla. Tällä kertaa vein hänelle tomaattituliaisia omasta kasvihuoneestani.

Tämä vierailun jälkeen käväisin vanhempieni luona vaihtamassa vaatteet ja lähdin mustikkametsään, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Jotenkin on ollut niin kiire, huonot kelit, eikä myöskään ole ollut marjakaveria, joten mustikassa käynnit ovat jääneet. Nyt sitten päätin mennä, kun äitini oli kehunut marjojen määrää ja kokoa...

Ja olihan niitä... Litran verran keräsin sillä kertaa ja tänään sunnuntaina toisen litran. Pakkasessa on onneksi vielä edellisvuotisia, jos en enää ehdi töiden alettua marjaan.

Lauantaina oli vuorossa Lohjan Laurinpäivät. Kävin vanhempieni kanssa torilla kuuntelemassa digiharmonikkamusiikkia á la Netta Skog. Uskomaton soittaja, jopa haitariheviä oli nautinto kuunnella. Kirpputorikojuja emme ehtineet kiertelemään, koska iltapäivällä lähdimme 60-vuotissynttäreille. Sukulaisia on kiva tavata :)

Viikonlopun aikana hain isältäni hyväksynnän porrassuunnitelmilleni ja sainkin sen. Ja mikä parasta, tänä aamuna lähdimme koluamaan isäni puutavaravarastoja. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen portaisiini, joten näillä näkymin joudun ostamaan ainoastaan ruuveja ja reikälevyjä. Huomenna aloitan portaiden teon....

Kotona olikin ihan pakko tehdä pihakierros... Päivänliljat ovat ihania...

Rusopäivänlilja

Naapureilta saatu keltainen matala

Tarhapäivänlilja 'Frans Hals'

Yksivuotisia koristetupakoita olen kylvänyt itse muutamia...

Limenvihreä koristetupakka

Ja osa tupakoista kylväytyi itse viime syksynä, niin että kukkapenkkini muistuttaa rikkaruohikkoa. Mutta ovat ne niin kauniita, että en ole viitsinyt kitkeä heitä poiskaan...

Ja viimeisenä laitan tänne kuvan valtavankokoisesta pelargonistani. Tämä on nimetön ja vain 2 vuotta vanha... Ja ihan on yhdessä kasvissa kaikki nuo 20 kukkaa... Nyt sitten arvon, että yritänkö talvettaa tämän jättiläisen vai en, koska nimellisiä pelakuitakin on jo yli 50 kappaletta.

Huomenna alkaakin orientoituminen tulevaan työvuoteen... Syksy on tullut...

Hamstraushulluus iski jälleen

Eipä sitä muuta voi todeta, kun miettii alkanutta säilöntävimmaa. Ostin 10 kiloa mansikoita, jotka pakastin. Aiempina vuosina on tuntunut, että 5 kiloa loppuu kesken. No nyt ei pitäisi loppua... Sitten kun halavalla sain, ostin vielä 5 kiloa mansikoita, myytiin hillomansikoina, ja tein niistä mansikkahilloa. Hulluutta, koska enhän minä syö kauheesti hilloja. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut keittää mansikoista mehua. Mutta eipä tullut mieleen.

Pari päivää sitten, vielä puolikuntoisena kesäflunssaisena, piti päästä metsään mustikoita poimimaan. Olin saanut idean höyryttää mustikkamehua, joten muusta viis ja metsään. Rohmulla poimin ja parin tunnin saalistuksen jälkeen ämpäri oli puolillaan ja olo väsynyt. Mutta sainpahan keitettyä 4 litraa mehua, jota terästin punaisella viinimarjalla.

Tänään sitten tyhjentelin toisen punaisen viinimarjapensaan, saalis huima 5 dl. Ja sitten valkoisen viinimarjapensaan kimppuun. Siinä näyttäisi olevankin paras sato. 2½ litraa poimin ja puska on vasta puolillaan. 3 litraa viinimarjoja riittää yhden sitruunan kera mehuannokseen. Se on likoamassa jääkaapissa.

Huomenna olen menossa jälleen mustikkaan. Lisää talvivarastoja. Sitten pitäisi poimia loput valkoiset ja mustat viinimarjat ja keittää ne mehuksi. Pensaspapusatoa saa jo ruveta korjaamaan. Myöskin papusalko pitää korjata. Se olisi jo alunperinkin pitänyt ruuvata laatikkoon kiinni, mutta enpä tullut tehneeksi ja nyt se on kaatunut. Toivottavasti salkopavut ovat vielä ehjiä...