torstai 30. tammikuuta 2014

Käsitöitä ja muita harrastuksia

Tämä viikko on mennyt taas jotenkin kauhean nopeasti. Tuntuu, että mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, vaikka olenkin tehnyt melkein kaiken viime sunnuntain työlistalta. Työlistat on vaan mun juttu, jos en kirjoita asioita ylös, unohdan tehdä ne. Liian pitkä lista aiheuttaa stressiä ja voipumista, yhden sivun (A6) mittainen jo pientä voivottelua, mutta kun kiltisti rupeaa listaa käymään läpi, huomaakin loppuviikosta listan tyhjäksi. Joo, se lumilinko on vieläkin kesken... En tänäänkään ehtinyt ostamaan uutta hihnaa, koska olin vain 5 minuuttia liikkeen sulkemisajan jälkeen sen oven takana. Facebookin kautta sain hyvä ohjeen liian tiukan hihnan poistoon, hyvä apuväline on kuulemma puukko. Siitä operaatiosta myöhemmin lisää.

Jotain uuttakin olen kokeillut tällä viikolla. Meillä on työsuhde-etuna oikeus käyttää työpaikan kuntosalia. Siellä olen vieraillut aina joskus, kun työt ja harrastukset eivät vie aikaani. Tällä viikolla olen ehtinyt salille peräti 2 kertaa. Uutuutena sinne on saatu juoksumatto. Voisi ajatella, että tylsempää laitetta ei olekaan. Mutta minä ihastuin siihen, vaikka muuten en juoksusta pidäkään. Siinä pystyy juoksemaan aina niin tasaista vauhtia, kun kone huolehtii vauhdinsäätelystä. Ja jos haluaa mennä kovempaa, niin nappia painamalla nopeus kiihtyy ja kun haluaa kävellä, niin sekin onnistuu nappia painamalla.

Rankan juoksurupeaman tai tylsän kokouksen jälkeen on ollut kiva käpertyä sohvan nurkkaan ja ottaa kudin käteen. Äidilleni tein punaisen LazyKatyn, ystäväni sai turkoosin ja isoäitini sinisen.



Oma villasukkatilanteeni on näyttänyt jo pitkään huolestuttavalta, koska olen myynyt kaikki tekemäni villasukat. Joten oli pakko neuloa itselle. Ne valmistuivat eilen odotellessani pääsyä laboratorioon. Vielä kun jaksaisi langat päätellä...


Neulon sukat ja lapaset puisilla KnitPron puikoilla. Olen huomannut, että ne ovat kestävimpiä puupuikkoja. Bambupuikot ovat hyvin lyhytikäisiä, ruusupuiset kestävät hiukan kauemmin, mutta koivusta valmistetut KnitProt kestävät kaikkein kauimmin. Mutta eivät nekään ikuisia ole. Sukkia neuloessa totesin ainakin yhden puikon olevan entinen eli lanka jää siihen kiinni eli puun syyt ovat auenneet.

Tänään kävin ostamassa itselleni ja isoäidilleni uudet sukkapuikot, KnitPron kulmikkaat puikot. Lohjalla Menneen ajan joulumarkkinoilla keskustelin erään vanhustenhoitajan kanssa isoäitini neulomista kirjoneulelapasista. Kerroin, että isoäitini, joka siis täyttää kohta 88 vuotta, on innokas neuloja, mutta ei oikein jaksa enää. Tämä hoitaja kertoi, että on olemassa kulmikkaita neulepuikkoja ja siitähän minä innostuin, että sellaiset pitää hankkia. Yli kuukausi meni ennenkuin löysin sopivat ja heti piti kokeilla...


Hiukan oudolta tuntui neuloa kulmikkailla puikoilla, mutta ehkä siihen tottuu pian... Mutta ennenkuin aloitan seuraavia sukkia, teen keskeneräisen Revontuli-huivin valmiiksi sekä pipon, johon ostin tänään langat. Niistä myöhemmin lisää...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Minä ja moottoriremontti

Kaikkeen sitä joutuukin... Lumityöt ovat aina olleet vastenmielisiä minulle. Ennen asuin rivitalossa, asuntooni kuljettiin talon päädystä, joten minun olisi pitänyt itse tehdä lumityöt kulkuväylältä ovelle, mutta en tehnyt kuin kapean polun ja välillä lumityöt teki huoltomies :) Viimeinen rivitalotalvi oli erittäin runsasluminen ja kun seuraavana syksynä olin ostamassa tätä taloa, lupasi kiinteistövälittäjä, että seuraava tuleva talvi EI ole läheskään yhtä luminen kuin edellinen. Hän puhui puppua, koska seuraavana talvena tuli vieläkin enemmän lunta!!! Ja hölmöyttäni en ymmärtänyt kuljettaa ensimmäisiä lumia riittävän kauas, joten lopputalvesta kolaaminen oli todella raskasta, kun piti päästä kinosten päälle.

Viime talvena ostin avukseni lumilingon. Kiva aparaatti, vaikka pitääkin kovaa meteliä, eikä käy kunnolla. Ja aikaakin kuluu melkein yhtä kauan lumitöihin. Lumilinkoihin tottumattomana laiminlöin kunnollisen loppupuhdistuksen, joten linkoni jäätyi. Yritin sitä sulatella, mutta en saanut toimimaan, savuamaan vain... Isäni lupasi vilkaista konetta, että kuinka pahasti olin sen rikkonut. Hän on ollut viimeisen vuoden hyvin kiireinen, joten hän pääsi avaamaan konetta vasta marraskuun alussa. Ja vika löytyi nopeasti, linkoa pyörittävä hihna oli palanut poikki.

Sain ohjeen ottaa vanha hihna mukaan ja mennä ostamaan uusi. Ja minähän menin... Liikkeessä myyjät ilmoittivat heti, että hihnastani saattaa puuttua paloja, joten minun pitäisi mitata tarvittava hihnan pituus. Vänkäsin vastaan, että en pysty ja kun korjaaja seuraavan kerran tulee, minulla pitää olla hihna. Pitkän keskustelun jälkeen minulle myytiin hiukan alkuperäistä rikkinäistä pidempi hihna. Ja minä marssin kiltisti kotiin odottamaan isää korjaamaan. Alkukuusta hän sitten kävi ja kokeilimme ostamaani hihnaa, se oli liian lyhyt. Minä seisoin moottorin vieressä silmä tarkkana katsomassa, että mihin se hihna kuuluu laittaa ajatuksella, että voisin itse laittaa sen sopivan hihnan paikoilleen.

Minä menin nöyränä takaisin liikkeeseen, että voinko vielä vaihtaa tämän hihnan... Ja taas pyydettiin tarkkaa mittaa, isäni ilmoittama pari-kolme senttiä pidempi ei riittänyt. Pakko on mitata!!! Ja mittaamiseen tarvitaan 10 mm leveää narua, jotta se ei mene liian syvälle rattaisiin. Ei minulla sellaista ole ja mistä sellaista voi saada. Kotoa löytyy erinäisiä määriä virkkaus- ja neulontalankoja, mutta ei mitään tuollaista. Nyörikin olisi ollut liian ohutta. Kesken valitukseni myyjä kääntyi kannoillaan ja katosi johonkin... Jäin vähän niinkuin huulipyöreenä odottamaan, että mitä nyt. Hetken kuluttua myyjä palasi mukanaan metrin pätkä sinistä köyttä, että mittaa tuolla.

Minä sitten tungin köyttä koneen sisään, ruuvimeisselillä avustaen saadakseni köyden rattaan alle. Menihän se...



Mutta miten saan köydestä sopivan pituisen, solmimalla ? EI. Lopulta päädyin piirtämään köyteen viivan, että tämänmittainen tarvitaan. Onko pituus nyt oikea ? Oliko köysi sopivan kireällä/ löysällä ? En tiedä, mutta köyden kanssa marssin liikkeeseen kolmannen kerran, saavat siellä mitata pituuden ja arvioida sopivaa hihnaa. Sopivaa hihnaa ei löytynyt varastosta, joten se piti tilata...

Nyt minulla on sitten uusi, toivottavasti sopiva, hihna ja ulkona pakkasta riittävän vähän, että tarkenen yrittää hihnan vaihtoa.

Uusin ja vanha hihna


Alapuoli on jo kohdillaan, mutta ylösnosto vielä aloittamatta...

Melkein, mutta ei ihan vielä...
Vihdoinkin paikoillaan, vain tunti siihen meni....

Jes, sain sen. Selkä oli hiestä märkä ja jumissa, koska työasento oli haasteellinen. Paras asento oli istua hajareisin lingon päällä. Mutta pieni epäilys heräsi, että ei tämäkään hihna ole sopiva... Kun yritin vetää linkoa käyntiin, niin samalla pyörähti tämä linko-osan hihna, vaikka sen pitäisi liikkua vasta kahvasta painamalla. Enkä saanut vedettyä moottoria käyntiin. Pahus, taidan sittenkin tarvita miestä :(

Viime viikolla harmittelin, että saunamökin putket olivat jäätyneet ja haljenneet. Eivät olleet halki, vaan peräti poikki...




lauantai 25. tammikuuta 2014

Pakkanen lauhtuu, päivät pitenee, kylvöt itää

Olipa ihana tulla tänään kotiin vuorokauden poissaolon jälkeen, kun ei ollutkaan keuhkoja kipristävä kylmyys vastassa. Perjantaiaamulla piti miettiä tarkati, että mitä pukee päälleen, kun lähtee pääkaupunkiin koulutukseen. Jotain siistiä ja naisellista eli hame, mutta pelkässä hameessa ei tietenkään tarkene kävellä 300 metriä bussipysäkille. Toisaalta taas pääkaupungissa voi olla tukalaa kulkea toppahousuissa, eikä niistä kuoriutuminen välttämättä onnistu helposti. Hameeseen ja toppahousuihin päädyin kuitenkin. Onnekseni sainkin jo aamulla hotellihuoneen haltuuni, niin toppavaatteista kuoriutuminen sujui, eikä tarvinnut miettiä niiden säilyttämistä/ mukanakuljettamista. Tänään sitten toppauduin kaikkiin mukanaoleviin vaatteisiin, kun en tiennyt ulkolämpötilaa. Jo lyhyellä matkalla hotellista linja-autoasemalle saattoi todeta pakkasen laskeneen, jee!!!! Vain 7 astetta enää...

Toinen välttämätön kapine, toppahousejen lisäksi, perjantaiaamuna oli keltainen huomioliivi. Joudun kulkemaan noin 300 metriä maantien laitaa bussipysäkille, mutta vaikka meillä on katuvalot, niin turvaudun mielelläni heijastinliiviin. Se ainakin näkyy, koska tummissa talvivaatteissani ei ole heijastimia, toisaalta se on myöskin helppo riisua ja tunkea käsilaukkuun piiloon, kun pääsee hyvin valaistulle kaupunkialueelle. Mutta paluumatkalla sitä ei tarvinnutkaan pukea päälle, kun päivänvaloa riitti. Jouluvalojen kellokytkimiäkin saa jo ruveta säätämään. Vielä joulun aikaan ne poksahtivat päälle kolmelta, nyt riittää luonnonvaloa neljään asti... Ihanaa, että mennään jo kevättä kohti...

Orvokkien itämistä on pakko seurata päivittäin... Ensimmäinen orvokki oli itänyt viikon kuluttua kylvöstä. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin itäneitä orvokkeja on jo 31/40. Eli todella hyvin... Ensimmäisissä taimissa on jo näkyvissä puolen millimetrin kokoiset oikeat lehdet.


Nyt olisi oikea aika ruveta myöskin hankikylvöihin, koska joidenkin perennojen kylmäkäsittelyaika on noin 6 - 8 viikkoa. Ja sitä ennen siementen pitäisi olla eri lähteiden mukaan yhdestä vuorokaudestä viikkoon sisällä lämpimässä ja kosteassa, jotta siemen turpoaa. Täällä vaan on liian vähän lunta hankikylvöihin. Niinpä aion hoitaa kylmäkäsittelyn jääkaapissa. Tänään aloitin metsäkatkeron, japaninesikon ja maatiaisritarinkannuksen siementen turvottamisen.

Laitoin vermikuliittia pieniin minigrip-pusseihin, kostutin ja lisäsin pienen määrän siemeniä. Jokaisessa siemenpussissa oli noin 100 siementä, joten kaikkia niitä en kaatanut vermikuliittiin itämään, vaan yritin laittaa noin 10 siementä. Laskeminen oli haasteellista, koska metsäkatkeron siemenet olivat melkein pölyä. Nyt minigrip-pussit ovat viilipurkissa pystyssä keittiön ruokapöydällä ainakin huomiseen. Jos laitan ne liian aikaisin jääkaappiin, niin siemenet eivät ehdi turpoamaan tarpeeksi, eivätkä siksi idä. Toisaalta jos pidän niitä pöydälä liian kauan, ne saattavat itää liian aikaisin. Tässäpä ongelmaa kerrakseen... Mutta kokeilemalla oppii!!!! Seuraavalla kerralla kuukauden kuluttua olen varmaankin, toivottavasti, viisaampi, silloin on vuorossa akileijan ja tähtililjan kylmäkäsittely.

Ja huomenna alkaa herneenversotus, laitoin juuri herneet likoamaan...




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kirottu pakkanen!!!

Kaiken se jäätää, kiusaa ja hankaloittaa!!!! Postilaatikon lukko jäätyy aina, kun tulee pakkasta. Jäätymisen aiheuttaa postilaatikon teline, joka on takakenossa, niin että kaikki taivaalta tuleva kosteus pääsee satamaan lukkoon. Pitäisi siis uusia talkoilla koko teline, siinä kun on koko naapuruston postilaatikot samassa telineessä. Harkinnassa on etsiä/ kehitellä lukolle jonkinmoinen suojus... Viimeksi maanantaina yritin taas sulatella kyseistä lukkoa, sillä seurauksella että avaimeni vääntyi. Enkä tietenkään huomannut asiaa heti, koska kotioveni ei ollut lukossa pihapuuhailujen aikana. Huomasin asian vasta myöhemmin illalla, kun tulin ystäväni luota "siementreffeiltä", eikä avain suostunutkaan kiertymään lukossa. Jouduin siis lähtemään takaisin ystäväni luo, ajamaan 10 kilometria suuntaansa saadakseni vara-avaimeni. Kyllä kiukutti!!!! Olen yrittänyt välttää lukkosulan käyttöä, mutta pakkohan se postilaatikon lukko oli saada auki... Nytpä saan pitää lukkosulan joka päivä taskussani, koska saamani tiedon mukaan lukkosulalla sulatettu lukko jäätyy entistä pahemmin :(

Saunamökki

Tänään menin katsomaan, että saunamökissä on kaikki kunnossa ja hakemaan pakastimesta papuja. Heti astuessani sisälle näen, että lattialla on lammikko, jäätynyt lammikko. Hitto vieköön, lämpötila oli päässyt laskemaan pakkasen puolelle ja vesi putki oli haljennut. Saunamökissä on ollut jo pitkään patteri päällä, se vaan ei enää riittänyt näillä keleillä. Kiireesti laitoin tulet leivinuuniin, laitoin lisäpattereita lämmittämään ja nyt voin vain toivoa, että muita vahinkoja ei ole päässyt syntymään. Onneksi otin jo viime viikonloppuna pelargonioista pistokkaita, koska emokasvit näyttivät pahasti paleltuneilta.

Jos pakkasesta on ollut minulle haittaa, niin on siitä hyötyäkin. Pakastin on ollut helppo sulattaa, kun on voinut kantaa pakasteet kasseissa suoraan ulos. Ei ole tarvinnut pelätä niiden sulamista. Petivaatteet olen kantanut ulos tuulettumaan. Pölypunkit eivät ehkä kuole, mutta ainakin petivaatteisiin tulee raikas tuoksu...

Kaikesta  pakkasen kiroilusta huolimatta mieleni ja ajatukseni ovat jo virittäytyneet kevääseen. Siemenvarastoja on käyty läpi, hankin oksasahan omenapuun leikkausta varten sekä lisää kylvöastioita, tilasin kasvivalaisimia 4 kappaletta. Siemenluetteloita on luettu ahkerasti, vaikka en aiokaan enää tilata/ ostaa koristekasvien siemeniä. Liityin elämäni ensimmäiseen siemenkirjeeseen, jne... Mieli halajaa jo kevääseen, vaikka pahin kylvökuume onkin jo helpottanut....


Ja heti piti ensimmäinen kasvivalo viritellä paikoilleen... Ennen viritystä piti vain siivota eli siis tyhjentää tuo taso. Vanha tietokone katosi kokonaan ja alla oleva ryönäläjähylly sai ovet eteensä. Ovien asentamista olin suunnitellut elokuusta lähtien, lasiovien suojakalvon ostin marraskuussa, ja nyt ne on kaikki asennettu. Halusin kaappien lasioviin kuviollisen kalvon, jotta kaikki mahdolliset ryönäpinot eivät loista kaikelle kansalle. Niiden asentaminen oli todella helppoa: pyyhkäisy saippuavedellä, suojakalvo pois ja paikoilleen, lopuksi vielä tasoitus ikkunalastalla eli ilmakuplat pois. 


Vielä on hankittava kaappiin välihylly ja käytävä ryönäläjä läpi, että kuinka paljon siinä oikeasti on säilytettävää materiaalia, ja kuinka paljon sellaista, jolle on kuvitellut olevan käyttöä, mutta jota kuitenkaan ei ole käytetty. 








sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kylvökuume

Kylvökuume on vakava sairaus ja se iskee joka vuosi ja aina samaan aikaan tammikuun alussa. Joka vuosi kuumetta on kestettävä, koska kylvöjä ei voi aloittaa vielä tammikuussa. Ei voi, vaikka puutarha.netin konkarit niin tekevätkin. Useina vuosi olen saanut pidäteltyä itseäni tammikuun loppuun, jopa helmikuun alkuun, sitten on ollut jo pakko päästä kylvöpuuhiin, joten olen kasvattanut herneenversoja. Viime vuonna päätin kokeilla kylvää kesäkukkia (ahkeraliisaa) ja ananaskirsikkaa jo helmikuun lopulla. Ja kokeilu onnistui ainakin ahkeraliisan osalta, ensimmäinen kukka aukesi jo toukokuussa. Niin siis tänäkin vuonna, ahkeraliisan kylvö on merkattu kalenteriin viikoille 8/ 9. Mutta kun en silti millään malttaisi odottaa yli kuukautta... Joten päätin taas ryhtyä kokeiluun...

Vuoden 2014 ensimmäiset kylvöt


Tänä vuonna päätin myöskin hillitä taimimääriä, koska viime vuonna olin hukkua ainakin samettikukkiin, mutta muutamaan muuhunkin lajiin. Niinpä tänä vuonna tulee maltillinen määrä kaikkea!!!! Tähänkin minikasvariin on kylvetty vain 40 orvokinsiementä, ja pussiin jäi odottamaan vielä paljon siemeniä odottamaan tulevia vuosia. Päätin siis kokeilla orvokkien kasvatusta. Joka vuosi olen ostanut orvokkeja vapuksi, mutta nyt kokeilenkin kasvattaa ne itse. Orvokki vaatii pitkän esikasvatuksen, 10 - 12 viikkoa, joten ajan pitäisi riittää... Katsotaan, miten onnistun tavoitteessani.


Toinen kasvikokeiluni alkoi jo syksyllä, kun päätin kokeilla pelargonioiden talvettamista. Vein 3 ruukkua talvisäilytykseen saunamökkiini (lämpötila 5 - 10 astetta9, siten että kaksi pienintä ruukkua sijoitin ikkunalaudalle ja ison ruukun lattialle. Vielä ovat hengissä, paitsi että suuressa ruukussa kasvava pelargonia oli kasvattanut pitkiä vaaleanvihreitä ohuita lehtivarsia (eli se kaipaa valoa), joten siirsin sen sohvalle vähän lähemmäs valoa. Ensi talveksi taidan hankkia saunamökkiin kasvivalon, koska silloin siellä voi olla enemmän talvehtivia kasveja.  Aika hyvin ovat selvinneet talvesta...

Lattialla talvehtinut yksilö

Ikkunalla talvehtinut pelargonia
Hölmöyttäni en ymmärtänyt kokeilla talvettaa rakastamiani ahkeraliisoja. Mutta ensi vuonna sitten... Puutarha.netistä saadun vinkin perusteella leikkasin tänään omista pelagonioistani pistokkaita ja laitoin niitä multaan. Ja kuulemma myöhemmin keväällä voi näistä pistokkaista ottaa vielä lisää pistokkaita. Joten mihin joudun kaikkien näiden kasvien kanssa ennen kesäkuuta ? En tiedä, voi olla että pitää valjastaa suku ja ystävät apuun... Se siitä kohtuudesta!!!




perjantai 10. tammikuuta 2014

Kirja-alessa

Kirjat ovat intohimoni. Luen paljon ja omistan paljon kirjoja - liikaa, kun muistelen edellistä muuttoa. Mutta silti, aina kun näen kiinnostavan ja edullisen kirjan, se on pakko hankkia, vaikka kirjahyllyihin ei enää mahdu lisää. Mutta ainakaan vielä en suostu ajatukseen, että kun ostaa uuden, pitää luopua yhdestä vanhasta.

Puutarhakirjat ovat käsityökirjojen ohella ehdottomia suosikkejani. Tällä kertaa mukaani tarttui muutama puutarhakirja paristakin eri paikasta:





Käsityökirjat ovat vastustamattomia. Mutta niiden suhteen olen jo oppinut käyttämään harkintaa. Ihan kaikkea en enää osta, koska monessa kirjassa on samaa asiaa, ainakin lankatekniikoissa. Mutta yhtään pipokirjaa kirjahyllystäni löydy, siksi sellainen piti hankkia. Ja tässä kirjassa on useita sellaisia malleja, jotka ajattelin neuloa, vaikka pipo ei sovikaan päähäni.




Ja ihan oli pakko ostaa betonikirja. Jo viime kesänä ajattelin kokeilla betoniruukkujen ja raparperilaattojen tekemistä, mutta en ehtinyt. Mutta ensi kesänä minulla toivottavasti on aikaa!!!!


Leipää en ole leiponut pitkään aikaan, nyt rupeaakin jo kaupan ruisleipä tökkimään, joten ruisleipää pitäisi ehtiä leipomaan. Jouluksi tein saaristolaisleipää, hyvää sekin, mutta ei sitä viitsi kaiken aikaa syödä, se on niin makeaa. Alesta löysin mielenkiintoisen leipäkirjan, jossa opastetaan taikinajuuren (sekä rukiisen, että vaalean) tekoa, jos ei sellaista saa keneltäkään tutulta. Kokeiltava on, vaikka en niin kauheasti happamasta leivästä pidäkään.

Ja viimeisenä ostoksena tuli nostettua koriin kirja "Kuinka ananas kuoritaan". Siinä vasta kiinnostaa asiaa kodinhoidosta.


 Kirjan johadannossa sanotaan näin: "Meillä kaikilla on puutteita arkitaidoissamme, ja useimmat meistä ovat valmiita välttelemään viimeiseen asti niiden korjaamista - ... Oppaasi ei yritä uskotella, että muodikkaan sitruunanpuristimen hankkiminen keittiöön on avain kodin onneen... Tämä opas lähtee oletuksesta, että mieluummin makaisit sohvalla kuin lakaisisit sen alustaa ja että pölynimurin rakosuutin tuottaisi sinulle mielihyvää ainoastaan, jos se olisi tehty suklaasta."

Varsin hauskoja asioita kirjasta löytyykin alkaen nykyisin kauhean muodikkaasta "Elämä järjestykseen" osiosta.  "Sotkujen mukana poistuvat myös huolet. Mikäli sotkuisuus on keskeinen osa sinua, noudata tätä kaksitoistakohtaista ohjelmaa, niin pääset eroon rojuistasi." Pitäisi vissiin noudattaa, koska tässä talossa on niiiiiin paaaaljon tavaraa, mutta ei mitään liikaa!!!