lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tuunausta

Käsityöt on mun juttuni. Neulon, ompelen, virkkaan, viikolla kävin opettelemassa makrameen tekoa... Ainoa käsityömuoto, jota en ole harrastanut, on tuunaus. Mutta mikä ihmeen kevätvillitys minua nyt vaivaakaan, kun tuunaaminen on ruvennut kiinnostamaan. Ja ideoita on...

Ensinnäkin pari viikkoa sitten kävin etsimässä pirtistä kukkaruukkuja, joihin voi koulia taimia. Löysin paljon saviruukkuja, eri kokoisia. Osan olen itse ostanut, kun ne ovat edullisia, osan löysin vanhasta huussista. Vaikka värinä pidän oranssista, niin punasaviruukuista en pidä. Syynä on ehkä myös se, että ruukut muuttuvat aikojen kuluessa kirjaviksi, leväisiksi ja kalkkiraitaisiksi. En tykkää. Löytyneistä ruukuista ideoin ruukkupylvään kuten sisarellani, mutta hiukan koristeellisemman. Niinpä kannoin saviruukut sisälle, pesin ne hyvin, kuivatin, lakkasin, pohjamaalasin, lakkasin krakleerauslakalla ja pintamaalasin. Lopputulos on mielestäni aika kiva...


Lopputulos on melko tumma, mutta tummuus myös korostaa kasvien vihreyttä. Päätin valita pohjaväriksi sinisen, taloni ja kasvatuslaatikoiden mukaan, koska ruukkupylvään lopullista sijoituspaikkaa ei ole vielä päätetty.

Ruukkujen lisäksi suunnittelen puutarhaani neulonta-aiheista koristetta. Puikot, neule, lankakerä, materiaalina kierrätysmetalli. Se voisi olla alppiruusupolun päässä, rauhallinen neulontanurkkaus...

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Ulkoilua ja siivousta

Onpa ihana sää... Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mittari näyttää lämpöasteita... Kaiken ajan ruoka-aikoja lukuunottamatta olen viettänyt ulkona.

Kompostin sulatus on edelleen käynnissä, lisäksi valutin kompostiin lämmintä vettä, koska kompostin yläosa vaikutti kovin kuivalta. Hoitoyrityksistäni huolimatta komposti on edelleen jäässä, mutta on osoittanut jo asteen verran sulamisen merkkejä. Ehkä tämä tästä...

Sain viikolla käytettyä vanhat polttopuuni loppuun, joten päätin, että on aika siivota liiteri. Liiterin lattialla on edellisen omistajan puunroskat, kuten myös omani kolmelta talvelta. Niinpä otin lumilapion käteeni ja sen kanssa kannoin roskaa ulos. Kovin yritin olla pöyhimättä roskaa, jotta myyräkuumevirukset eivät lähtisi liikkeelle. Minulla ei tietenkään ollut henkigyssuojainta :( Joka kerran ennnen sisällemenoa vedin keuhkot täyteen raitista ilmaa ja ulospäästyä puhalsin ulos. Tällä tavalla yritin ehkäistä myyräkuumeen.

Roskaa tuli valtavasti, olihan sitä lattialla tasaisena mattona 5 - 10 sentin kerros. Kaikki mikä irtosi lapiolla, sen kannoin ulos, mutta harjaamaan en ruvennut. Lopuksi tuikkasin kasan tuleen. Pääsiäiskokko, vaikka kuulemma päivää liian aikaisin.

Aurinkoista pääsiäistä Teille Kaikille!!!!!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Kompostin sulatusta

Viikolla kävin yrittämässä kompostin tyhjennystä, se kun on aivan täysi. Siitä mitään tullut, jopa tyhjennysluukku oli jäätynyt niin kiinni, että piti ruuvimeisselin kanssa vääntää se irti. Tänään tein melkoisen jatkojohtoviritelmän kompostille ja laitoin auton sisätilalämmittimen puhaltamaan kuumaa ilmaa.



Katsotaan kuinka kauan pitää lämmittää, että astiaa saa tyhjennettyä. Ohjeiden mukaanhan kompostori pitäisi sulattaa laittamalla sinne kuumaa vettä sisältävä astia. Minun kompostorini on niin täysi, ettei sinne mitään voi laittaa. Yhtenä vaihtoehtona suunnittelin kaatavani sinne kiehuvaa vettä, mutta se taas voi tappaa pieneliöt. Jatketaan siis lämpöpuhallusta...

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Ajatuksia mämmin valmistamisesta

Mämmi on nyt valmista ja maisteltu.


Sitä tuli melko runsaasti... Tein mämmitaikinaa ohjeen mukaan, astiana 5 litran kattila. Alku sujui hyvin, mutta kun rupesin lisäämään vettä, maltaita ja ruisjauhoja ensimmäisen imeltymisen jälkeen, kävi kattila liian pieneksi. Kaadoin taikinan 7,5 litran taikinakulhoon, siihen mahtui loput raaka-aineet. Ja taas vein taikinan leivinuunin päälle imeltymään kahdeksi tunniksi.

Sitten loput aineet sekaan ja keittämään. Taikina on pakko jakaa kahteen kattilaan, koska taloudestani ei löydy viittä litraa suurempaa. Ohjeen mukaan taikinaa pitää keittämisen aikana sekoittaa koko ajan. Sehän oli tietenkin mahdotonta, kun käytössä oli kaksi kattilaa. No molempia vuorotellen sitten... Kaiketi se ihan hyvin meni, ei taikina ainakaan kovin pahasti palanut pohjaan. Sen verran sitkeää taikina oli, että minä sain sekoittamisesta rakon kämmenpohjaan...

10 minuutin keittämisen jälkeen taikina piti vielä jäähdyttää haaleaksi ennen uuniin laittamista. Minä kannoin kattilat ulos lumihankeen. Puoli tuntia hangessa riitti jäähdyttämään massan ja sitten jaon sen foliovuokiin. 8 kappaletta niitä tuli ja uuniin mahtui ainoastaan 6 kappaletta. Nyt 2 vuokaa odottaa jääkaapissa sopivaa paistamisajankohtaa.

Pakkohan sitä mämmiä oli heti maistaa, kun se on jäähtynyt. Aika mautonta ja kuorettunutta, vaikka voitelin sokerivedellä ohjeen mukaan. Toivottavasti maku voimistuu parin päivän aikana, ainakin ohjeen mukaan mämmin pitäisi olla parhaimmillaan pari päivää valmistamisen jälkeen.

Pääsiäisvalmisteluja

Palmusunnuntain aamu, täällä maalla ei käy virpojia, kuten ennen kaupungissa. Voin siis nauttia aamusta yökkäreissä. Itse asiassa lupasin itselleni pyjamapäivän ;), mutta joudun perumaan lupaukseni, kauppaan on lähdettävä!!!!

Pääsiäiseen valmistautumisen aloitin jo syksyllä. Suunnittelematta, sattumalta. Paikallinen pieni ruokakauppa poisti mämmi- ja leipämaltaan valikoimistaan - 30 %-hintalapullaan. No minä tietysti ostin pussillisen, kun päiväystäkin oli jäljellä lähes vuosi. Ja päätin kokeilla mämmin valmistamista leivinuunissa.

Perjantai-iltapäivällä ennen reissuun lähtöä rupesin googlettamaan mämmireseptiä. Melko monivaiheista hommaa, näköjään. Kotikokki.net -sivuston reseptiin päädyin, siinäkin valmistusaika on 2 + 2 + 2½ tuntia eli pakko tehdä viikonloppuna, arki-ilta ei riitä imeltymisiin, keittämiseen, jäähdyttämiseen ja paistamiseen.

Kotona on raaka-aineet kahteen ensimmäiseen imeltymiskertaan, mutta siirappia ja pomeranssia ei kotoa löydy, joten ne on pakko hakea kaupasta.

Nyt on mämmitaikina imeltymässä ensimmäistä kertaa leivinuunin päällä ja minä aloitin kylvämään hopeavillakkoa. Siis eihän minun pitänyt kylvää enää mitään, mutta Tallinnan Rimissä se pussi vaan hyppäsi kärryyni, eikä suostunut poistumaan. Joten kokeiltava on :)

Nyt on taas aika istua sohvalla neulomassa kaulahuivia Karnaluksista ostetuista langoista...

torstai 21. maaliskuuta 2013

Koulintaa...

Tänään aloitin taimien koulimisen. Helmikuun puolessa välissä kylvetyt ahkeraliisat olivat kasvattaneet ensimmäisiä oikeita lehtiä, joten kouliminen alkakoon... Koulin ainoastaan puolet, koska loput taimista olivat vielä niin pikkuriikkisia, etten uskaltanut koskea niihin. Ja ne kaksi suurinta tainta, tietenkin olivat juuret sekaisin, niin että ne oli pakko laittaa samaan ruukkuun.



Samaan aikaan kylvetyt ananaskirsikat ovat edelleen sirkkalehtivaiheessa, mutta näkyy niissä sentään jo pienenpieniä lehden alkuja. Samettikukat itivät toedella runsaasti ja nopeasti. Niitä riittää ensi kesänä porkkana ja sipulipenkkeihin ja ehkä vähän muuallekin...

Tuoksuherne oli varsin kummallinen itäjä. 'King size navy blue' iti loistavasti, kun taas oranssinpunainen 'Scarlett' ei itänyt lainkaan. Muutaman päivän odottelen vielä ja sitten siirrän tuoksuherneet viileään saunamökkiin, muuten ne venyvät liikaa pituutta. Turveruukkuihin kylvetyt pitää varmaankin koulia syvempiin maitotölkkeihin ennen siirtoa, vessapaperirulliin kylvetyt saavat luvan pärjätä sellaisenaan loppusijoituspaikkaansa asti.

Itämisen seuraaminen on jotenkin niin rentouttavaa, että kohta pitää kylvää lisää. Onko vuorossa krassi vai lehtikaali, sitä en vielä tiedä. Kasvuturvesäkin toin myös sisälle sulamaan, siihen ajattelin upottaa ostamani daalian juurakot, ehkä jo huomenna...

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Väkerrystä sunnuntai-illan ratoksi

Hankin vuodenvaihteessa itselleni miniläppärin. Oli muuten melko haastavaa, koska näitä ei enää tahtonut löytyä, kaikkialla myytiin vain kosketusnäytöllisiä tabletteja tai normikokoista kannettavaa. Ja minä kun halusin käsilaukkukokoisen koneen, jolla on hyvä kirjoittaa. Löysin sellaisen ja täytyy sanoa, että olen ollut tyytyväinen.

Ainoa miinuspuoli on väri, valkoinen väri on varsin arka likaantumaan. Joten jonkinnäköinen kuljetuspussi tarvitaan. Kauppojen valikoima tämänkokoisille koneille oli varsin suppea, olematon suorastaan. Niinpä päätin tehdä sellaisen.

Olin jo aloittanut neulomaan tyynynpäällistä, mutta lanka loppui kesken. Joten siitä sai oivan läppärilaukun etupuolen, taakse löytyi itsevärjättyä kelta-oranssia puuvillakangasta. Varastoista löytyi, muistaakseni Luhdan tehtaanmyymälästä joskus aikoja sitten hankittu piiloketju. Ja laukun kruunaa jämälangoista virkattu röyhelökukkanen. Niin ja pussukan vuorina on kovikehuopaa, se antaa myös ryhtiä ja toivottavasti myös kestävyyttä laukulle.



Ihan kiva, vaikka omakehu haisee ;) Vielä pitäisi testata mahtuuko tämä kone uuteen laukkuunsa...

Tiskausta...

Minä tiskamassa, pitäisikö soittaa valkotakkiset ???? Inhoan tiskaamista!!!! Olen aina inhonnut!!!!! Tulenko aina inhoamaan ? Kymmenisen vuotta sitten, kun odottelin rivitalokotini valmistumista, minulla oli tiskauskampa eli kuinka monta kertaa pitää vielä tiskata ennen muuttoa uuteen kotiin, jossa on tiskikone. Vieläkin tiskaaminen on inhottavaa, käsintiskattavat astiat odottava melko pitkään, ennen kuin jaksan/ viitsin tehdä niille mitään. 

Silti tänä kauniina sunnuntaiaamuna innostuin tiskaamaan. Likaisia astioita - No en todellakaan... Päätin valmistautua taimien koulintaan ja hain pirtistä kaikki pienet, likaiset kukkaruukut tiskattavaksi, sekä kaikki punasaviruukut.



Minulla olisi into päästä tuunaamaan näitä saviruukkuja. Haluan maalata ruukut, ehkä kuvioida niitä vähän ja lopulta rakentaa niistä kukka-yrttitorni. Sisarellani oli viime kesänä upea ruukkutorni ja nyt haluan samanlaisen, mutta tuunatuista ruukuista. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi....

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Ihan pihalla

Ulkoistin ítseni heti aamulla, kun pakkanen oli laskenut alle 15. Ja kyllä oli mahtava ulkoilusää... Aloitin halkaisemalla viimeiset 3 haapapölliä. Ne jäivät maanantailta, kun voimani loppuivat kesken. Nyt se on tehty ja helpottaa myös risujen raahaamista, kun ei niitä pöllejä tarvitse väistellä.

Seuraavaksi nappasin uudet tukkisakset (oikealta nimeltään pinotavarasakset) käteeni ja lähdin raahaamaan metrisiä koivutukkeja pinolle tontin toiseen laitaan. Mutta sanottava on, että Fiskarsin tukkisakset olivat pettymys. Ne olivat liian jäykät, eikä niillä saanut puusta kunnolla kiinni. Monta kertaa painava tukki putosi, pari kertaa jopa varpaille. Sain kuitenkin raahattua ne lumihangesta pihamaalle. Koska tukkisakset olivat niin jäykät, päätin kokeilla nivelten voitelua, suihkuttelin CRC:tä niveliin ja sainkin ne liukkaammiksi. Tämän jälkeen sakset tarttuivatkin paremmin kiinni tukkeihin ja ne oli helppo siirtää pinoon. Mutta ihmettelen silti, että miksi niitä niveliä ei oltu jo tehtaalla voideltu. Enkä kyllä saanut rautakaupastakaan ohjetta nivelten voiteluun...

Lounaan (papupyttipannua) jälkeen lähdinkin jatkamaan risusavottaa ja haketusta. Rupeaa oksat jo vähenemään metsässä ja hakekasa kasvamaan. Silti osa haketushommasta pitää jättää keväämmälle. Homma olisi paljon helpompi toteuttaa, jos oksasilppuri olisi lähellä risuja eli metsässä. Sen saan toteutumaan, kunhan lumet sulavat ja jouluvalojen jatkojohto löytyy...

Illalla olikin ihana mennä lämpöiseen saunaan rentoutumaan. Huomenna jatketaan pihalla...

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kukkiva kevät

Päivittäin jaksan tutkia kylvöksiäni, aamuin ja illoin. Kun jossain purkissa näkyy vihreää, niin riemu on suuri. Suurin haaste on silti edessä päin eli kuinka pidän taimen hengissä kesään asti. Ja saanko sen kukkimaan...

Ananaskirsikan ja mansikkakoison sekä ahkeraliisan kylvin helmikuun lopulla. Ananaskirsikka iti hyvin, mansikkakoisosta nousi vain 1 taimi, ahreraliisan 20 siemenestä 10 on itänyt. Kaikki ovat kuitenkin vielä sirkkalehtivaiheessa, joten niitä ei vielä uskalla koulia, vaikka taimimultaa jo ostinkin. Pari viikkoa sitten kylvin tavallista maustebasilikaa ja sitruunabasilikaa. Molemmat ovat itäneet erinomaisesti. Samaan aikaan kylvin kahta eri tuoksuhernettä ('King size navy blue'ta ja 'Scarlett'ia), vain sinisistä on muutama itänyt, oranssit 'scarlett'it ovat vielä piilossa mullan alla. Toivottavasti ilmestyvät piakkoin...

Eilen kylvin samettikukkaa, niissä oli varsin erikoisennäköiset siemenet. Ihan kuin olisivat voikukan siemenhahtuvia...

Kylvöjä seuratessa unohtuu muut kodin vihreät. Sitten onkin ilo huomata niiden yhtäkkiä ilmestyneet kukat. Joulutähden ei voi sanoa alkaneen yhtäkkiä kukkimaan, yllättävää on se, että se on edelleen hengissä. Sainhan sen melkein kolme kuukautta sitten... Mutta että marraskuun kaktus aloitti jälleen kukkimaan, se on yllättävää. Ja nyt siinä on paljon enemmän kukkia, mitä syksyllä. Myös soilikki on aloittamassa uutta kukintaa. Kaupassa kasvaneet kukat ja nuput kuihtuivat, mutta kasvi rupesi täällä kasvattamaan uusia nuppuoksia. Ainoa harmi on, että soilikin lehtipistokkaat eivät ole juurtuneet kuukaudessa, mutta eivät myöskään ole kuolleet. Ehkä vielä on toivoa...

torstai 14. maaliskuuta 2013

Haketusta

Tänään sitten haketusta oksasilppurilla. Suunnitelma oli yksinkertainen, toteutus ei niinkään helppoa. Ensinnäkin sähkö: En omista tarpeeksi pitkää jatkojohtoa, että voisin käyttää haketinta lähellä oksia. Lähin pistorasia löytyy autotallista, josta vedin jatkojohdon seinän läpi liiteriin ja sieltä oven kautta ulos. Paikka on tasainen, mutta oksat pitää siirtää hakettimen luo.

Toinen ongelma: Kun sain laitteeseen sähköt ja pääsin käynnistämään, kuului koneesta piiip-piiip-piiip. Uusi yritys - piiip-piiiip-piiip. Jotain vikaa siis. Ei kun sisälle hakemaan tulostettua suomenkielistä ohjekirjaa. Sen mukaan piipityksen aiheuttaa huonosti laitettu keräysastia tai irrallinen syöttötorven lukkoruuvi. Keräysastia oli kunnolla, joten lukkoruuvin (vai mikä se nyt olikaan, ohjeet jäi liiteriin) kimppuun ja se olikin auki. Kun sen kiersi kiinni, ja painoi käynnistysnappulaa, niin johan hyrähti kone käyntiin. Kuulosuojaimet päähän ja töihin.

Olin yllättynyt, kuinka paksuja oksia silppuri jaksoi hakettaa. En nyt muista ohjekirjan kertomaa millimäärää, mutta lähes neljä senttisiä kuitenkin. Haavanoksista tuli todella kaunista ja tasaista haketta, mutta kun laitoin koivun oksia, niin ne vissiin olivat liian kovia, etteivät hakettuneet kunnolla. Lisäksi ohuimmat koivunrisut kiertyivät terän ympärille.


Olin itse varsin yllättynyt oksasilppurin tehokkuudesta kuunneltuani isäni vähättelyä viikonloppuna. Ei tämä mikään ammattilaislaite ole, mutta riittävä kotikäyttöön. Muutaman tunnin urakoinnilla sain melkoisen hakemäärän aikaiseksi. Viikonloppuna jatketaan....

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kimppakiva oksasilppuri

Ostin viime keväänä ystävieni kanssa yhteisen oksasilppurin, Bosch-merkkisen. Viikonlopun puidenkaato-operaation jälkeen onkin oksasilppurille käyttöä. Hain sen eilen ystävieni luota, ja pyysin myös käyttöohjeen. Pienen etsiskelyn jälkeen sekin löytyi...

Tänään sitten päätin opiskella laitteen käytön, jotta huomenna pääsen heti työpäivän jälkeen hommiin. Kävisikö opiskelu puolaksi, tsekiksi, slovakiaksi, unkariksi, venäjäksi, romaniaksi, bulgariaksi, eestiksi, latviaksi vai liettuaksi ? Oli siinä vielä pari muutakin itä-eurooppalaista kieltä, mutta ei sanaakaan suomea!!!! Ystäväni ovat kyllä kielineroja, mutta epäilen kyllä, että he eivät ole opiskelleet koneen käyttöä tästä ohjekirjasta.

Hiukan rupesi harmittamaan, ei nimittäin huvittaisi lähteä hakemaan suomenkielistä ohjekirjaa kymmenen kilometrin päästä. Mutta onneksi on netti. Boschin nettisivuilta löytyi suomenkielinen käyttöohje oksasilppuriin, joten huomenna päästään töihin...

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Minä, kirves ja alppiruusut

Eilen innostuin halkaisemaan ohuita haapapöllejä, tänään työpäivän jälkeen lähdin koettelemaan voimiani. Minä ja kirves rupesimme halkomaan paksuja haapapölkkyjä. Ensimmäisen iskun jälkeen ajattelin, että en pysty, en kykene. Mutta kymmenennen iskun jälkeen pölkky halkesi ja voi sitä riemua. Minä onnistuin!!!! Ja niinpä jatkoin ja jatkoin ja jatkoin... Pölli toisensa perään halkesi osiin ja pöllikasa pieneni. Ihan kaikkia en jaksanut, harmittavasti 3 pölliä jäi halkaisematta, mutta voimat loppuivat :( Viimeinen halkaisu on jo melkoista huitomista, ei niin kovin turvallista, joten pakko lopettaa. Huomenna tai ylihuomenna sitten ne loput...


Tuntuu ihan uskomattomalta, miten alitajunta toimii. Mikä asia pyörii mielessä ??? No ne rodot eli alppiruusut. Ja ihan on ollut pakko googlettaa ja tutkia lajikkeita ja yrityksiä, jotka niitä myyvät jne... Lajikkeetkin olen jo valinnut 'Saint Michel' tai 'Axel Tigersted' ja 'Elviira' tai 'Hellikki'. Eli siis korkeaa valkoista tienpuolelle ja matalaa punaista pihalle päin ja tietenkin kotimaista alkuperää. Alppiruusujen välissä tulee kulkemaan ihanan pehmeä metsäpolku... Pitäisikin lähteä alkukesästä käymään Mustilassa alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta-aikaan, ne on niiiiiiiiin ihania. 1.6.2013 näyttikin olevan alppiruusupäivä Mustilassa.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Metsätyöt jatkuvat

Edellistä tekstiä kirjoittaessani tontiltani oli kaatunut 3 puuta, nyt puita on kaatunut 14. Osa pienenpiä, osa suurempia, eikä vielä edes kaikki suunnitellut kaadettavat. Syntyneiden hakkuuaukkojen seurauksena voin laajentaa pihasuunnitelmaani, ideoita vilisee runsaasti: kuusia, rodoja, vielä muutama kaadettava puu... Onneksi kaikkea ei tarvitse toteuttaa heti, nämäkin ideat siirtyvät tulevaisuuteen, koska vielä ei ole tilaa istutuksille...
Siivottavaa riittää, mutta myöskin polttopuita tuleville talville. Oksasilppuri on varattu ensi viikonlopulle. Pienimmät oksat haketetaan ja suurimmat poltetaan sitten joskus.
Itselläni on aina ollut ajatus, etten minä pysty mitään metsätöitä tekemään, muuta kuin roudaamaan ja siivoamaan. Minulle ja pienelle kirveelleni jäi ohuiden haapapöllien halkaisu. Mielessäni ajattelin, ettei siitä mitään tule, mutta kun olin pilkkonut 2 rinkallista kuivia polttopuita, päätin yrittää haavan halkaisua. Sehän oli helppoa. Muutamaan paksumpaan tarvittiin useampi kirveenisku, mutta halki meni. Mahtava fiilils, sain tehtyä jotain uutta, minä onnistuin :) Uskaltaisinkohan koskea isän kasaan, siis niihin paksumpiin pölleihin...


Edellisessä postauksessa olin aloittanut kuusen havujen kantamisen naapurin pellolta pois. Kaatolupa saatiin edellytyksellä, että jäljet siivotaan. Nyt on vähän ristiriitainen olo - kaikki, mikä lähti, on siivottu, mutta pelto ei ole vielä puhdas... Oksat olivat jäätyneet kiinni...

 

torstai 7. maaliskuuta 2013

Minustako trapetsitaiteilija ????

Olen saanut Isän kylään moottorisahan kera. Tarkoituksena hänellä on kaataa muutama iso haapa ja yksi iso kuusi. Kuusi oli kaadettu kauniisti naapurin pellolle, lupa kaatoon oli pyydetty jo syksyllä.


Minä sain tehtäväkseni kantaa latvan runkopuut pois pellolta, tukkisaksilla se kävikin kätevästi, paitsi että... Puu oli kaadettu pellolle, jossa on noin puoli metriä lunta. Mukavaa kahlata polvia myöten lumessa, mutta onneksi sain vinkin helpommasta kulkutavasta. Ohje kuului: "Kävele havujen päällä, niin et uppoa!" Ohje auttoi, mutta ei se helppoa ollut, tasapainoni ei ole kaikkein parhaimpia. Pyöreät oksat olivat liukkaita saappaan alla, eikä havumatto ollut tasainen, joten tasapainoa tarvittiin. Muutaman kerran tipahdin trapetsilta (havujen päältä), ja silloin upottiin niin, että oli pakko tiputtaa pöllit kädestä, että sain keinoteltua itsensä ylös hankikuopasta. Mutta niin vain tuli pöllit kannettua pois pellolta. Enhän minä niitä kaikkia kantanut, tyvipöllit olivat aivan liian painavia, mutta kaikki latvapöllit kyllä.

On muuten tosi valoisa koivikko nyt pirtin päädyssä. Minä harvensin sitä viime syksynä ja nyt kuusen ja parin koivun kaadon jälkeen se on todella valoisa.


 
 
Tähän muodostuu aivan upea "sireenimajan" paikka. Ideoita piisaa, mutta toteutus siirtyy ainakin kesään 2014. Ensi kesänä ei kaikkea ehdi!!!

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Vihreitä pilkkuja mustassa maailmassa

Mikä on sellainen asia, joka pitää tehdä 3 kertaa päivässä; aamulla, heti työpäivän jälkeen ja illalla ennen nukkumaan menoa ? Pitää tarkistaa kylvöt!!!! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin se vaan pitää tehdä. Ja mikä ilo ja riemu siitä syntyykään, kun ensimmäinen pilkahdus vihreää näkyy mustasta mullasta. Sitä riemua on vaikea edes kuvailla sanoin. Tänä aamuna löytyi ensimmäinen itänyt ahkeraliisa. Pienenpieni vihreä lehti näkyy vermikuliitin seasta. Alku on niin pieni, että se ei näy edes valokuvassa... Ilo, minä onnistuin :)

Mutta niinhän siinä sitten käy... Nälkä kasvaa syödessä. Tänään kylvin basilikaa ja sitruunabasilikaa, kaksi pussillista tuoksuhernettä on likoamassa... Taitaa käydä kukkapöytä ahtaaksi, tai sitten pitää hankkia lisää kasvivaloja tai rakentaa hyllyjä tai... Kesää odotellaan kovasti, vaikka talvi palasikin. Eilen sanoin 10 senttiä lunta ja tänä aamuna oli parhaimmillaan pakkasta 29 astetta.

Viikonloppuna maltoin neuloa loppuun varpaista aloitetut pitsi-palmikkosukat. Kauniit ovat, vaikkakin hiukan liian pitkät. Pitsineulesukkia voin tehdä jatkossakin, mutta palmikkokuvio on liian hidastempoista minulle.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kierrättäminen helpottuu

 


Pari päivää sitten oli paikallislehdessä juttu, että alueen jätehuoltoyhtiö oli kokeillut omakotitaloissa nelilokerotyhjennystä. Omakotitaloissa oli ollut iso nelilokeroinen jäteastia: 1 lokero sekajätteelle, 1 kartangille, 1 lasille ja 1 metallille. Sitten nämä lokerot oli tyhjennetty kerralla nelilokerojäteautoon. Loistava idea, ja kokeiluun osallistuneet olivat olleet tyytyväisiä kokemukseen.

Ja nyt jäteyhtiö kyseli halukkaita, jotta uusi monilokerojätekeräys alkaisi koko sen toiminta-alueella. Yhden parannuksen jäteyhtiö tekee lokeroihin: metalli- ja lasijäte menee samaan lokeroon (ne kuulemma pystytään erottelemaan koneellisesti) ja tyhjäksi jäävään lokeroon tulee keräyspaperi.

Aivan loistava idea, koska minun normaalireiteilläni ei ole kierrätyspisteitä. Tästä seuraa se, että jätepaperikassi saattaa kulkea auton takakontissa monta viikkoa.

Ainoa asia, jota jäin miettimään, oli tyhjennysväli. Esitteessä mainittiin tyhjenysväliksi 2 viikkoa, kun tämän hetkinen sekajätteen tyhjennysvälini on 6 viikkoa. Mutta kysymällähän se selvisi. Monilokerotyhjennyksen voi saada nykyisellä tyhjennysvälillä eli 6 viikon välein.

Uusi systeemi on kalliimpi kuin vanha. Nykyisin yksi tyhjennys maksaa hiukan yli 6 euroa, uusi tyhjennys maksaisi 12 - 14 euroa. Uskon, että kierrättäminen on omalla pihalla on hintansa väärti ja ilmoittauduin mukaan. Toivottavasti moni muukin innostuu asiasta, niin monilokerojätteenkeräys toteutuu.