Sankarikoulutuksessa

Sain sähköpostiini mainoksen Sankarikoulutuksesta. Jes, tuohon haluan osallistua ja samalta istumalta ilmoittauduin koulutukseen. Facebookissa mainostin myös ilmoittautumistani ja pohdiskelin, että tuleeko minusta koulutuksen myötä hämähäkkimies vai batman... Ystäväni ehdottivat vaihtoehdoiksi Kissanainen, Lara Croft tai Rotimies :)

No, koulutus on Lähitapiolan järjestämä alkusammutuskoulutus. Koulutukseen kuului lyhyt teoriapläjäys verkkokurssina ja sitten käytännön sammutusharjoituksia käsisammuttimella ja sammutuspeitteellä.

Tulipalo!!!

Ensin sammutimme liekkejä käsisammuttimella isosta altaasta. Itse sain palautetta liian varovaisesta suihkuttelusta, mutta liekit sammuivat kuitenkin :) Sammuivatko liekit kouluttajan kytkimestä vai oppilaan sammutuksen tuloksena, siitä en ole varma. Mutta tärkeää oli päästä kokeilemaan sammuttimen käyttöä. 

Toinen käytännön harjoitus oli palavan kattilan sammuttaminen sammutuspeitteellä. Muista suojata kätesi sammutuspeiton taakse, kun sammutat, ettet polta itseäsi!!!

Aseta sammutuspeite kattilan päälle, älä heitä, älä kurkista, älä peräänny, jätä peite paikoilleen. Tämä viimeinen ohje olikin uutta, koska aika mieluusti sitä katsoisi työnsä tuloksia eli sainko palon sammumaan. Poistamalla sammutuspeitteen liian aikaisin voivat liekit roihahtaa uudelleen.

Kurssin lopuksi saimme todistuksen kurssin suorittamisesta. Todistus on voimassa seuraavat 5 vuotta.

Kurssi oli erittäin hyödyllinen, koska tosipaikan tullen on tiedettävä miten toimia. Pelkkä kirjatieto ei välttämättä auta, vaan taidon, tässä tapauksessa sammutustaidon, oppii vain harjoittelemalla.

Alkuun luulin, että kouluttajana toimivat palomiehet, kun paloauto seisoi koulutusalueen vieressä. Mutta ei, osa palomiehistä kävi viereisessä kaupassa ostoksilla ja loput katselivat auton ikkunasta meidän sammutuskokeilujamme.

Kouluttaja ja yleisöä

Jos paikkakunnallesi saapuu Lähitapiolan Sankarikoulutus, niin kannattaa osallistua. Kiitos koulutuksesta!!!

Ja heti kotiin palattuani aloitin taas tulitikkuleikit ja laitoin tulet leivinuuniin.

Etanaraivoa sammuttamassa

Viime viikolla lupailtiin pakkasyötä, joten peittelin arimmat kasvini. Liian kiireisenä olen antanut harsojen olla paikoillaan, mutta eilen poistin osan. Ja muutama kirosana kyllä pääsi. Etanat olivat juhlineet gladioluksien kimpussa. Kaksi kukkavanaa oli poikki, yhtään nuppua ei vielä näkynyt. Minä kiikutin kukat maljakkoon, mutta epävarmaa on suostuvatko aukeamaan. Yhdestä kukkavanasta pilkisti hiukan punaista ja tietenkin siinä nupussa oli myös iso etana. Voi viivatti sentään!!!! Mieleni tekisi hankkia etanantorjunta-ainetta, mutta juuri uudessa Kotipuutarhalehdessä kerrottiin, että se muuttaa mullan ravinnepitoisuutta. Pitänee vaan yrittää poimia kaikki pois ja hukuttaa pesuaineveteen.

Illalla osallistuin alkusammutuskoulutukseen. Koulutus kuuluu työhöni, mutta oli siitä silti hyötyä kotielämällekin. Ensin meillä oli puolentoista tunnin turvallisuusluento. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta töihin, mutta myös kotiin. Onko minulla kotona kaikki välineet, onko varauloskäynnit vapaina. No ei ole!!!!! Palovaroittimet on testattu äskettäin, mutta yläkerran varauloskäyntinä toimivaa ikkunaa ei saa auki. Lisäksi seinästä puuttuvat laskeutumistangot (vai mitä ne ovat), jotte ikkunasta pääsee siirtymään tikkaille. Pitänee siis miettiä työhuoneen kalustus uusiksi, jotta ikkunan saa auki. Yläkerta on niin pölyinen, täynnä käsityötarvikkeita oleva paikka, että tiukan paikan tullen sieltä on kiire ulos. Lisäksi pääsimme kokeilemaan vedellä täytettyä jauhesammutinta sekä sammutuspeitettä. Sammuttimella yritimme sammuttaa palavaa tulipataa, ja hyvin onnistui. Työkaverini kyllä väitti tänään, että palomies sammutti padan nappia painamalla. Mutta ainakin kuvittelin onnistuneeni sammuttamisessa. Lisäksi saimme sammuttaa sammutuspeitteellä palavaa ihmistä (siis nukkea). Ja se sytyttiin ihan oikeasti... Todella hyödyllistä opetella miten sammutuspeitteestä pidetään kiinni, ettei itse kärähdä. Ja se koko, ei saa olla liian pieni... Sellanen 90 senttinen on liian pieni ja kas kummaa, sellainenhan minulta kotoa löytyy...