Syksyn viimeisiä kukkia

Kyllä nyt helpotti, kun on kaikki syksyn kasvien siirrot ja taimi-istutukset tehty. Kyllä, ainakin yritän välttää tästä eteenpäin kaikki taimimyyntejä, keväällä seuraavan kerran sitten. Pitäkää peukkuja, että onnistun!!! Kukkasipulit pitää vielä saada maahan, mutta sitten loppukauden kerään satoa, säilön ja kitken rikkaruohoja ja kerään voimia tulevaan kasvukauteen.

Torstaina kävin vielä puutarhaostoksilla. Ostin puista nurmikonreunanauhaa varastoon ensi kevättä varten ja muutama perenna tarttui mukaani. Ostin syysvuokon (kotona huomasin, että minulla on jo sellainen ja ihan samaa lajiketta) ja valkoisen päivänhatun. Ja sitten ostin vielä valkoisen pihasyreenin. Osa taimista, ainakin perennan taimista, oli jo ihan kuolleita. Ihmettelin hiukan, että sellaisia vielä pidetään myynnissä. En minä ainakaan halua ostaa tainta, joka jo myyntihetkellä näyttää kuolleelta. En, vaikka halvalla saisi.

Kun istutuspuuhat tuli tehtyä, lähdin kameran kanssa pihakierrokselle, koska kukkia näytti vielä riittävän...

Esikko jaksaa kukkia, kun se kerran pääsi vauhtiin. Uskomatonta, että esikko kukkii vielä näin myöhään syksyllä!!!

 Hanhikki on syyskukkija, ja siksi siitä pidänkin...

Hanhikki 'Mango Tango'

Tänä keväänä istutettu tiikerinliljakin päätti vielä aloittaa kukinnan. Ensimmäinen kukka on auki, muutamia nuppuja sen lisäksi.

Tiikerinlilja

 Ja kiinankeltakärhö, se on aivan täynnä kukkia edelleenkin... Ja ihastuttavia hahtuvapalloja. Taidan kerätä niitä muutaman talteen ja yrittää kasvattaa niitä lisää siemenestä.

Kiinankeltakärhö

Hopeatäpläpeippi on levinnyt ihan hurjasti kesän aikana. Se oli niin pieni alku, kun sen ostin ja nyt sillä on kokoa yli puoli neliömetriä. Kukkiakin on riittänyt koko kesäksi.

Hopeatäpläpeippi

Valkoinen palavarakkaus on myös innostunut kukkimaan. Osan näistä olen kasvattanut itse siemenestä ja osan sain siementaimina kevään taimivaihdossa. Mutta joka tapauksessa ensimmäisenä kesänä jo kukkivat. Kiitos heille!

Palava rakkaus

 Oi ja syysvuokko, se jonka ostin aiemmin kesällä. Se aloittelee kohta kukintaa, useampi nuppu odottaa avautumista.

Syysvuokko

Komeamaksaruoho on viehättävä myöhäisen syksyn kukkija. Olin iloisesti yllättynyt, kun löysin sitä valkoisena.

Komeamaksaruoho 

 Löytyyhän sitä myös perinteisenä punaisena...

Komeamaksaruoho

Kukkia riittää vieläkin puutarhassa, ja kukinta jatkuu, koska sääennusteet eivät vieläkään lupaa yöpakkasia. Varulta kuitenkin täytin jo kasvihuonelämmittimen polttoainesäiliön, jos sitä kohta jo tarvitaan.

Viimeisenä vielä pari kuvaa pasuunakukista. Olen rakastunut, mutta yhteisasumiseen en suostu. Tuoksu on liian voimakas, joten he eivät koskaan muuta sisälle taloon. Talvetuspaikka tulee olemaan heilläkin saunamökki.

Mikä päivä

Huh, huijaa, illassa ollaan ja melkein kaikki on jo tehty. Melkein eli vielä on jotain tekemättäkin päivän töistä.

Ihan tämän piti olla normityöpäivä, ja olikin. Oikein mukava päivä, nautittava jopa. Aamulla ennätin soittamaan yhteen facebook-ryhmässä ilmoitettuun numeroon, jossa olisi tarjolla juuri minulle sopiva nojatuoli. Sellainen pieni ja sinisävyinen, juuri sopiva makuuhuoneeseen. Soitin ja sovimme noudon iltapäiväksi.

Sitten oli työpäivän jälkeen vielä palaveri, sovittu loppuvaksi klo 15.30. Ja sen mukaanhan minä nojatuolinkin noudon sovin... Ehei, palaveri päättyikin vasta 16.00. Kiire, kiire, kiire, takoo takaraivoni. Miten minä ehdin kaiken, kiire, kiire, ressi, ressi...

Sitten kaupan kautta hakemaan nojatuolia. Kaupan kautta, koska halusin viedä nojatuolin lahjoittajalle kukkia kiitokseksi. Sitten vaan nojatuoli autoon ja menoksi... Paitsi että, minähän kävin eilen multaostoksilla ja auton takakontti on täynnä multasäkkejä. H...o!!!! Säkkejä järjestämällä ja lomittamalla sain nojatuolin menemään takakonttiin, mutta peräluukku jäi raolleen. Lähden silti ajamaan, hitaasti ja varovasti, auto piipittää aikansa, mutta tyytyy sitten kohtaloonsa...

Pääsen kotiin ja kannan nojatuolin paikoilleen, näyttää hyvältä :)

Uusi nojatuolini

Puoli tuntia aikaa syödä ja lähteä. Siinä ajassa pitäisi vielä kirjoittaa yksi ammattiyhdistystiedote koskien perjantaista mielenilmausta. Kiireessä ei saa mitään järkevää aikaiseksi, joten jätän tiedotteen kirjoittamisen parempaan aikaan, nautin teeni rauhassa ja lähden ajelemaan naapurikunnan kirjastoon, jossa esiintyy ehdoton ykkössuosikkini Enni Mustonen. Onneksi lähdin, koska siinä on nainen, joka osaa kirjoittaa hyvin ja puhua elävästi. Niinpä saimme kuulla, miten hänen kirjailijanuransa on saanut alkunsa: piti saada iso lasku maksettua, niin hän päätti kirjoittaa kirjan. Näin syntyi kuulemma Maitotyttö. Pakko kiittää Enni Mustosen miestä ja hänen ostostaan, koska olisiko meillä muuten näin loistavaa naisten romaanien kirjoittajaa. Ilokseni kuulin, että seuraava kirja Syrjästäkatsojan tarinoita on tulossa ja kaiken kaikkiaan sarjassa tulee olemaan 6 kirjaa, joista 3 on jo ilmestynyt. Viimeisimmän kirjan otin mukaani tilaisuuteen ja sain siihen omistuskirjoituksen. Kirjahyllystäni löytyy kaikki Enni Mustosen kirjat, mutta ei varmaankaan yhtään Kirsti Mannisen kirjaa. Niitä voisi ruveta keräilemään, mutta sitä ennen pitäisi varmaan saada kirjahyllyjä (eli seinäpinta-alaa) lisää.

Ja kun tulin kotiin, odotti tuulikaapissa ihana yllätys...

Pasuunakukkani oli aloittanut kukinnan. Ihan tämä ei ole sellainen kuin piti (vaaleanpunainen ja kerrottu), mutta ei haittaa... Katsotaan, ovatko 2 muuta pasuunakukkaa oikeanvärisiä ja kerrottuja, kun kukkivat ehkä ensi kesänä...

Ja nyt kirjoittamaan tiedotetta ja sitten voikin jo painua unten maille...