lauantai 30. marraskuuta 2013

Ruuanlaittoa, leivontaa ja neulontaa

Tänään olen ollut todella reipas, mutta toisaalta erittäin laiska. Ulkona on ollut ihana ilma, mutta minä olen käynyt ulkosalla vain sen verran, että hain puita. Ja puutahan on kulunut...

Aloitin aamun sytyttämällä tulet uuniin, koska leivonta- ja ruuanlaittosuunnitelmia on paljon. Liekkejä katsellen nautin aamuteen ja jatkoin keskeneräisen harunin neulomista. Välillä lisäsin puita, puoli yksitoista sain hiilet kolattua ja pellit kiinni, tunnin kuluttua ensimmäinen leivonnainen uuniin. Ensiksi tein eräästä joululehdestä löytämäni ohjeen mukaan päärynä-piparipiiraan. Ohjeen mukaan piiraaseen olisi voinut ostaa valmiin piparitaikinan, mutta minä värkkäsin taikinan itse jo torstaina, kun kaikki tarveaineet löytyivät kaapista. Ja pinnalle tuli päärynäviipaleita, omena-kanelimarmeladia, voita ja sokeria. Sokerin määrän kyllä puolitin ja hyvä niin, koska tällaisenakin on makeaa. Taivaallisen hyvää, voin tehdä toistekin! Ohjeen mukaan piiraaseen olisi pitänyt tulla myös pähkinärouhetta, mutta allergisena jätin ne pois.

Pikkujouluherkkuja

Valitettavasti uuninlämmitys ei ihan onnistunut, lämmitin liikaa. Joten jouduin pitämään 4 tunnin tauon paistamisessa, että sain lämpötilan laskemaan alle kahdensadan. Seuraavaksi uuniin meni herkkuruokani bataattilaatikko, jonka teen äitini perinteisellä lanttulaatikon ohjeella. Joskus jopa kuvittelin, että voisin viljellä itse bataattia. Se kasvaa ja kukkii kauniisti Suomen kesässä, mutta ei jaksa tehdä mukuloita. Siispä bataatit pitää hankkia kaupasta.

Bataattilaatikkoa ja päärynä-possupataa

Bataattilaatikko on tarkoitettu joulupöytään, mutta päärynä-possupataa syödään ensi viikolla. Vielä viimeisenä uuniin meni Joulu maalla lehdestä löytynyt Kartanon saaristolaisleipä. Ohjeen mukaan leivät olisi pitänyt paistaa vuuissa, mutta eihän minulla sellaisia ole. Joten lisäsin jauhojen määrää ja laitoin hiukan öljyä taikinaan ja paistoin leivät limppuina. Puolivälissä paistamista leivät piti voidella siirappivedellä, niinpä nyt on lattia ja leipälapio tahmeena, vaikka kuinka yritin suojata uunin edustaa. Nyt leivät saavat tekeytyä liinan alla huomiseen. Aamiaisella koemaistetaan....

4 Kartanon saaristolaisleipää
Ja joka välissä ja aina kun olen ehtinyt, olen neulonut harunia. Se valmistuu huomenna tai joskus, koska huomenna pitää varmaankin siivota ja pyykätä ja NAUTTIA ENSIMMÄISESTÄ ADVENTISTA!!!!

Rauhoittavaa Ensimmäistä Adventtia!!!!!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Joulu on kohta

Siis oikeesti, kuukauden kuluttua on jo jouluaatto. Jotenkin taas kerran joulun läheisyys pääsee yllättämään, vaikka jo lokakuun puolessa välissä tulivat ensimmäiset joulumainokset ja joululehdet. Päätin aloittaa jouluvalmistelut. Tänään syttyivät omenapuun jouluvalot ja takaterassi sai omat kynttilänsä...

Jouluruokien valmistamisen aloitin maksapasteijasta. Se kuului lapsuudessani joulupöytään. Äiti löysi ohjeen vuonna x jostain lehdestä ja kokeili sitä. Ulkonäkö on kaikkea muuta kuin houkutteleva, mutta maku on hyvä. Siispä minäkin kokeilen....

Raaka-aineet

Menossa uuniin

"Valmis" maksapasteija
 Hyvää tuli, ruisleivän päällä varsinkin... Mahtaako riittää joulupöytään asti ???

Aloitin myös lintujen talviruokinnan. Jo keväällä ostin uuden ruokinta-automaatin, sellaisen, jonka voi ripustaa roikkumaan. Edellinen lintulauta oli harjanvarren päässä ja siellä vieraili jälkien perusteella hiiri (ystävieni mukaan rotta). Nyt tälle ruokinta-automaatille ei pitäisi muiden kuin lintujen päästä....



Koivun runko näyttää olevan liian lähellä, koska orava on löytänyt ruokapaikan ja tintit syövät jämiä maasta...


tiistai 19. marraskuuta 2013

Lämmikettä

Ilmat eivät ole olleet kovinkaan suosiolliset ulkotöihin viime viikonloppua ja eilistä lukuunottamatta. Niinpä olen viettänyt aikaa sohvalla leivinuunin lämmöstä nauttien. Mutta enhän minä osaa olla jouten, käsille pitää olla aina jotain tekemistä. Niinpä olen neulonut, neulonut niin että niska-hartiaseutu on jumissa. Välillä neulon sukkia, välillä lapasia, mutta nyt olen innostunut hartiahuiveista. Neulomastani revontulihuivista olikin kuva jo aiemmin, nyt on neulonut lisää huiveja. Tähän mennessä kaikki  huiviohjeet ovat olleet suomenkielellä, mutta nytpä olen ylittänyt ison kynnyksen ja nämä viimeiset huivinohjeet ovat olleet englanninkielisiä.

Lazy Katy 1, ohje Ravelry.com

Lazy Katy 2
Ensimmäinen "Lazy Katy" on tehty kaksinkertaisesta silkki-merinovillalangasta puikoilla 5 ja siitä tuli aivan liian pieni, noin ruokalappukokoa. Jää todennäköisesti käyttämättä. Jälkimmäinen "Lazy Katy" on tehty mohairsekoitelangasta puikoilla 6 ja nyt koko on aika hyvä.


Ka'ana Shawlette, ohje Ravelry.com

Ka'ana-huivi on tehty Novitan 7 veljestä langasta. Ohjeen mukaan huiviin tarvitaan 500 metriä lankaa, mutta ihan ei 2 kerää seiska veikkaa (yht. 600 m) ei riittänyt. Päättelykerrosta varten piti ostaa vielä kolmas kerä lankaa. Huivi on aika painava, mutta ihanan lämmin.

Tähän mennessä minulla on aina ollut ongelmana, että mihin kiinnitän huivit, jotta saan ne suoristettua. Niinan blogista löysin loistavan alustan, Bilteman ruutuhyppyalustan. Silloin kun sitä ei tarvita, sen saa koottua ja säilytettyä pienessä tilassa ja käytössä se on muuntautumiskykyinen erimallisille huiveille.

Seuraavat huivimallit on jo tulostettu, mutta neulomisen aloitan vasta, kun saan niska-hartiajumia hiukan avattua eli ehkäpä viikonloppuna tai ...

torstai 14. marraskuuta 2013

Haaveet toteutuu...

Kadehtien olen lukenut blogeja, puutarhalehtiä, keskustelupalstoja, ja ajatellut, että kyllä minäkin vielä joskus. Joskus, viimeistään 40-vuotislahjaksi minä sen haluan... Haluan kasvihuoneen ja nyt tuli hetki, jolloin haave olikin mahdollista toteuttaa...

Siitä alkoikin sukellut netin keskustelupalstojen ihmeelliseen maailmaan, että minkälainen kasvihuone kannattaa valita. Muutaman asian olin jo päättänyt: paikka kasvatuslaatikoiden vieressä eli maksimileveys saa olla 260 cm ja materiaalina kennolevy. Ja eikun tutustumaan aiheeseen... Puutarha.net sivustolla oli aiheesta keskusteltu 157 sivun verran ja kaikki viestit luin läpi, samoin kasvihuoneen perustus-keskustelun. Ja hyviä ajatuksia sainkin, niin että lopulta vaihtoehtoja oli vain 3: 6m2 huone paksummalla 6 mm kennolevyllä, 8,2 m2 pariovilla ja 4 kattoluukulla ja suurin10 m2 huone 2 kattoluukulla ja kapealla ovella. Molemmissa isoissa huoneissa on 4 millin kennolevyseinät. Pohdintaa ja viisaampien tekstien lueskelua ja lopullinen päätös: Halls Magnum 8,2 m2 4 kattoluukulla ja leveillä pariovilla. Sunnuntaiaamuna tilasin kasvihuoneen ja tänään se jo nökötti pihallani, kun tulin töistä kotiin...


Eihän se tietenkään koottuna tullut, mutta 4 pahvilaatikkoa nökötti talon vieressä. Mitään ennakkoilmoitusta tai puhelinsoittoa ei tullut, että tänään tulevat. Onneksi tulin suoraan töistä kotiin, niin sain roudattua osat valoisaan aikaan katon alle. Yksi laatikoista oli kuitenkin niin painava, etten sitä jaksanut sellaisenaan kantaa. Se oli pakko avata ja kantaa alumiinirunko pienissä erissä sisälle.

Niin innoissani olen kasvihuoneesta ollut, että kävin jo maanantaina mittaamassa nurkkatolpat paikoilleen...


Sen verran iso kasvihuone on tulossa, että se yksi puuttuva kasvatuslaatikko saakin jäädä puuttumaan, että ansari mahtuu aurinkoon. Nyt vaan odottelen kevättä, että pääsen perustuksia valamaan ja pystyttämään huonetta. Kuitenkin jos poutaa riittää, aion aloittaa pintamaan poistamisen nyt vielä ennen talven tuloa!!!!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Risuista rakkaudella

Risuja, risuja koko piha täynnä tällaisella tuulella ja siivottavaa riittää... Se on ollut ärsyttävää puuhaa, jonka olen kesäisin tehnyt vain pakon edessä eli juuri ennen kuin risu joutuu ruohonleikkuriin. Nytpä tiedän risuille paremman käyttötarkoituksen...

Olin perjantai-illan ja koko lauantaipäivän kansalaisopiston koivunrisukurssilla. Kurssin piti koivunrisutöistä kirjankin kirjoittanut Tarja Heikkilä (www.risusta.fi). Kurssille piti tuoda omat risut, joten minä leikkelin pihakoivustani (siitä kaatotuomion saaneesta) oksasaksilla alaoksia pari isoa nippua. Alusta pitäen epäilin, että oksani ovat liian jäykkiä, mutta muuta ei ollut tarjolla, joten niillä oli pärjättävä.

Kurssilla piti olla myöskin omat työkalut mukana, sivuleikkurit ja kärkipihdit löytyivät helposti helmityökaluista, mutta linjapihdit, mitä ne ovat ??? Piti ihan googlettaa ja tutuilta näyttivät, vain nimi oli vieras.

Ja paljon sain aikaan...



Niin paljon innostuin risuista, että pihakoivut on kaadettava täsmälleen oikeaan aikaan, että voin kerätä latvarisut talteen ja tehdä niistä upeita pihakoristeita, ainakin kurkiparin vahtimaan ovea sekä kukkakeppejä ja ...

maanantai 4. marraskuuta 2013

Hiiret, nuo viheliäiset otukset

Tämän syksyn hiirikausi on alkanut, saalis 2 hiirtä. Jos en olisi allerginen ja melko paljon liikenteessä, niin varmasti hankkisin kissan pitämään hiiret kurissa.

Ensimmäinen hiirulainen oli rapistellut jo muutaman viikon seinän sisällä, mutta vielä siitä ei ollut näkynyt merkkejä sisällä. Roskakaapissa oli silti loukku valmiiksi viritettynä, sieltä ne nimittäin yleensä tulevat sisälle. Ja voi ällötys, minä istun aamiaspöydässä ja näen hiiren vipeltävän astiakaapissa. Yök, nyt ne kaikki pitää tiskata ennenkuin niistä voi tarjota ruokaa. Minä sitten hain SuperCatin, kiinnitin sen hyllyn jalkaan, viritin ja lähdin töihin. SuperCat on helppo virittää ja mikä tärkeintä, raadon voi irrottaa koskematta ötökkään. Eikä siihen tarvita erillistä syöttiä, vaan hiirten kiinnostus perustuu tuoksunappiin. Tämän SuperCatin syötti on jo aika kuiva, mutta näin aamulla ei aika riittänyt syötin vaihtoon. Ja iltapäivällä olikin ansa lauennut... Mutta SuperCatin huono puoli on, ettei hiiri välttämättä kuole heti. Nytkin hiirulainen joutui kitumaan ennenkuin vein sen ulos. Siksi onkin tärkeää että SuperCat sidotaan kiinni, etteivät pyydys hiirineen lähde karkuteille.

Tämän talon hiirisota alkoi heti toisena aamuna muuton jälkeen, melko tarkkaan 3 vuotta sitten (muuttopäivä oli 6.11.2010). Kun ensimmäisenä arkiaamuna nousin ylös ja hiivin pimeässä eteiseen, johon oli jo asennettu valaisin, oli jalkojeni juuressa varmasti yhtä pahasti säikähtänyt hiiri. Siitä alkaen on hiirenloukku ollut viritettynä...

Tänään rupesin ihmettelemään keittiöstä leviävää pahaa hajua. Biojäteastia oli tyhjennetty edellisenä päivänä, samoin roskis, roskakaapin hiirenpyydys oli tyhjä. Samoin astiakaapin alla olevan loukun naru näytti liikkumattomalta, siis ihan samanlaiselta kuin silloin, kun viritin loukun. Päätin silti tarkistaa loukun ja sieltähän se hajun lähde löytyi... Hanskat kädessä lähdin ulos sateeseen tyhjentämään loukkua... Nyt on loukku jälleen virittettynä samassa paikassa...

Millähän hiirten sisääntulon voisi estää ? Minä en tiedä, miten ja mistä nämä otukset pääsevät sisälle. Jos tietäisin, niin varmasti tukkisin kaikki reitit...