Sadonkorjuuta

Aamusumujen haihduttua, iltapäiväauringon ilmestyttyä lämmittämään maailmaa lähdin ulos kyselemään kasvimaan kuulumisia. Ananaskirsikat ovat edelleen vihreitä, ei merkkiäkään marjojen kypsymisestä, uusia kukkia vaan tekee. Olen jostain lukenut, että tomaattia pitää latvoa, että se innostuu kypsyttämään satoa. Ananaskirsikkakin kuuluu koisokasveihin, joten päätin kokeilla samaa temppua. Katkoin jokaisesta varresta latvan, siten ettei siihen jäänyt yhtään kukkaan ja pienimmät hedelmän alut poistin myös. Ja sitten, kun möyrin vyötäröä myöten ananaskirsikassa, löysin ensimmäisen kellastuneen ananaskirsikan!!!!

Epäilin sen olevan vielä hiukan raaka, mutta pakko oli maistaa... Ei ollut kirpeä, vähän kookosta, vähän vaniljaa, NAM!!! Miten saisin loputkin hedelmät kypsymään ? Pari kappaletta poimin raakana jo viikkoja sitten ja toin sisälle lämpimään, mutta minkäänlaista kypsymistä ei ole havaittavissa. Huoli on kova, koska ensi viikolle on luvattu ensimmäiset yöpakkaset.

Keväällä istutin 4 erilaista papua laatikoihini. Tavallisen pensaspavun lisäksi istutin kauniin vaaleanpunaista Borlotto lingua di fuoco nano -pensaspapua. Keskikesällä poimin näitä papuja ja söin palkoineen. Ystävältäni kuulin, että borlotto-pavut pitäisikin kasvattaa pidempään ja käyttää siemenet. Okei, jatkoin kasvattamista ja tänään päätin katsoa, ovatko jo kypsiä. Parin litran kulhollisen poimin ihan kaikkein vaaleanpunaisimpia...

Mutta eivät olleet ihan vielä kypsiä, vain parin palon sisältä löytyi violettikirjavia siemeniä. Mutta mitä tehdä siemenille, miten ne kuuluu säilöä ? Siinäpä ongelma. Säilöntäkirjojeni mukaan papua pitää keittää pari minuuttia ja pakastaa sitten. Niin olen palkoja käsitellyt, mutta tehdäänkö siemenille samalla tavalla. Laitoin siemenet kiehumaan ja soitin Ystävälleni kysyäkseni neuvoa. Olisi kuulemma pitänyt kuivattaa. Mutta jos keitän, niin ilman suolaa ja tunnin verran. No, papuni kiehuivat jo suolavedessä. Ja keittoaikakin oli n. 15 minuuttia, sitten haarukka meni jo niistä läpi. Mutta seuraavan satsin kuivaan, kuten kuuluukin, jos ei pakkanen tapa papujani. Yritän peitellä ne harsolla, etteivät ne vielä tuhoutuisi.

Papujen jälkeen siirryin tutkimaan kesäkurpitsan taimia ja uskomatonta kyllä, kaksi taimista oli aloittanut tuotannon uudelleen. Ainakin 2 kesäkurpitsaa on vielä tulossa. Spagettikurpitsan sato ei tänä vuonna kovin iso ole, mutta se saattaa johtua savisesta kasvualustasta. Se ei tänä vuonna päässyt laatikkokasvatukseen, koska laatikot loppuivat kesken. Mutta muutaman mukavankokoisen hedelmän sekin oli tehnyt. 3 spagettikurpitsaa korjasin talteen, 2 jäi vielä kasvamaan.

Ja viimeiseksi nostin ylös 4 punajuurta, 2 palsternakkaa ja 10 porkkanaa. Niistä valmistuu uunijuureksia lisäkkeeksi jauheliha-kesäkurpitsapihveilleni.

Onneksi asun maalla, ihanaa omistaa kasvimaa, ihanaa nauttia oman maan satoa!!!!

Itsekasvatettu spagetti

Päätin tehdä ensimmäisen kokeilun spagettikurpitsalla. Kokoa spagetilla oli 2,5 kiloa. Ensin puolitus, sitten koversin keskustan siemenhötön pois. Ja sitten suolalla maustettuun kiehuvaan veteen kypsymään. Keittoaika oli ensimmäisellä kerralla liian pitkä, lähes puoli tuntia. Seuraavalla kerralla vähän vähemmän, koska kypsän sisuksen irrottaminen oli hankalaa, kuori hajosi. "Pastan" seurana tarjosin kinkku-homejuustokastiketta. Erinomainen karppaajan lounas, vaikka en itse karppaaja olekaan.

Kuvasarja spagettikurpitsan valmistamisesta:



Raivausta Potagerissa

Joskus huomaa tehneensä ylilyöntejä... Laajensin keväällä kasvimaan lajikevalikoimaa avomaankurkulla. Lueskelin kurkun kasvatusohjeita  ja niissä kehuttiin kurkkuyrtin tuovan pölyttäjiä kurkuille. Minä tietenkin kurkkuýrtin siemeniä ja istutin kokonaisen pussillisen niitä kurkkulaatikon keskelle. Hyvin lähtivät kasvuun, liiankin hyvin. Nyt kurkkuyrit peittävät lähes koko laatikon ja peittävät kurkuilta auringon. Kauniita ovat ja mehiläisiä ja kimalaisia pörisee niissä runsaasti. Minä vaan en tarvitse kurkuille pölyttäjiä, lajike on itsestään pölyttyvä. Niinpä tartuin saksiin ja katkoin suurimman osan kurkkuyrtin varsista. Muutaman jätin koristeeksi. Iloinen yllätys löytyi kurkkuyrttien alta, useita kurkunalkuja, parhaat lähes kymmensenttisiä :)

Toinen melkoinen kasvuongelma näyttäisi olevan spagettikurpitsa. En todellakaan ymmärtänyt sen kasvattavan kolmemetrisiä lonkeroita, jotka kasvavat ja kasvavat. Nyt ne peittävät välikäytäviä, hukuttavat samassa laatikossa kasvavat kesäkurpitsat alleen ja yltävät jo mansikkapenkkiin asti. Satoa näyttäisi tulevan runsaasti, jos kaikki alut kehittyvät valmiiksi hedelemiksi. Erityisen hankalaksi tilanteen tekee se, että spagettikurpitsan alut ovat samanvärisiä kuin kesäkurpat, lajike 'white long'. Vain muoto on eri, spagettikurpitsa pyöreä ja kesäkurppa pitkulainen. Silti vaikka spagettikurpitsa valtaa alaa, kesäkurpitsa on jaksanut taistella ensimmäiset valmiit hedelmät. Sadonkorjuuaika on alkanut, JEEEEEEE!!!!!!!

Vielä en ole tehnyt päätöksiä ensi kesästä, ensin täytyy päästä maistelemaan keitettyä spagettikurpitsaa. Lisää kasvatuslaatikoita on kuitenkin tiedossa, ainakin 6 kappaletta...