Onnenhetkiä

Olen taas kerran istunut ja laiskotellut koko päivän... Tai siltä ainakin tuntuu, että mitään en ole tehnyt, muuta kuin istunut nenä kiinni romaanissa. Mutta olen sen myös ansainnut, eilen raadoin pihalla siirtäen 48 kottikärryllistä multaa paikasta A paikkaan B. Ja se tuntui kropassa vielä eilen ennen saunaa, mutta ihanan pehmoiset löylyt pehmittivät kivistävät lihakset. Mutta silti ansaitsin lepopäivän.

Kesäpäivänhattu

Aamulla käväisin kaupassa ja suuntana oli puutarhakauppa, ihan kauppalistan kanssa menin. Tarkoitus oli hankkia erilaisia lannoitteita kasveille. Minulla on kasvihuoneessa rehevää, tomaatit ovat pitkiä, isolehtisiä, mutta ainuttakaan en ole vielä saanut kypsymään. Rupesin pohtimaan syytä siihen ja epäilen syyksi vääränlaista lannoitusta. Keväällä laitoin laatikoihin taimien lisäksi Biolanin luonnonlannoitetta, joka onkin liian typpipitoista. Satoa saadakseen pitäisi ollakin kaliumpitoisempaa lannoitetta. Sitä siis ostamaan....

Tomaattiviidakoni

Samalla halusin ostaa kesäkukille jotain pitkävaikutteista lannoitetta, koska olen laiska lisäämään kasteluveteen lannoitetta. Kasvihuoneen pelargonit saavatkin joka kastelukerralla lannoitetta, koska lannoiteastia sijaitsee siinä vieressä. Taisin aloittaa lannoittamisen liian myöhään, koska kasvini ovat nyt vasta aloittamassa kukintaansa. Ehkä ensi vuonna sitten ymmärrän olla ajoissa liikkeellä.

Ja sitten tarvitaan sitä, tätä ja tota... Eli ostettaa olikin yhtäkkiä korillinen... Siemenistä en päässyt ohi, koska olivat tarjouksessa 10 pussia kahdella eurolla. Mä en olis kyllä tarvinnut enää lisää siemeniä, mutta pakko oli ostaa...

Tomaatit saivat heti uutta lannoitetta, samoin etupihan kesäkukkaistutukset ja kasteluletkukin on korjattu. Lähdin kiertämään pihaa kameran kanssa...

Syyssädekukka on aloittanu kukintansa, ensimmäistä kertaa minun kukkapenkissäni. Ja hän on muuttanut meille jo 2014.

Syyssädekukka

Sunnuntaina kummityttöni kysyi, että mikä on kallein kasvi kukkapenkeissäni. Hetken mietittyäni totesin, että kyllä se on tämä kaunopunahattu. Taisin maksaa siitä kukkivana taimena lähemmäs 20 euroa. Suolainen hinta, siksi olenkin iloinen, että hän selvisi hengissä viime talvesta ja kukkii yhtä muhkeana kuin ostettaessa.

Kaunopunahattu 'Irresistible'

Mutta kaikkein onnellisin taidan olla tästä pienestä vaaleanpunaisesta ruusunkukasta. Minä tykkään näköjään vaaleanpunaisesta, kauheaa, mutta totta. Ihana neilikkaruusuni selvisi kuitenkin talvesta, vaikka olin hyvin huolissani hänestä keväällä. Hän palellutti kaikki maanpäälliset osansa. Korkeutta pensaalla on vaivaiset 20 senttiä, mutta silti hän kukkii. Toisin kuin Mustialanruusu 'Minette', hän selvisi talvesta paremmin, mutta ei halua silti kukkia.

Neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' 

Ruusuista heinäkuun viimeistä viikkoa!!!!

Kukkia

Viikonloppu meni laiskotellessa, ainakin melkein. Multaa en kärrännyt, mutta siivosin ja leivoin, ja kävin tekemässä pikakitkentää kukkapenkeissä. Minulla kävi eilen kylässä kukkapenkkientarkastaja eli 90-vuotias mummini. Hän ilmoitti viime kesänä, että ei enää tänä kesänä jaksa tulla käymään. Ihan ymmärrettävä päätös, koska ikää on. Alkukesästä hän kuitenkin päätti, että haluaisi kuitenkin tulla käymään, mutta jo heinäkuussa, että näkisi enemmän kukkia (aiemmin hän on käynyt vain syntymäpäivilläni elokuun lopulla). Niinpä vanhempani kyyditsivät mummin tänne <3

Tässä kukkaloistoa takapihalta. Kyseessä on pihani vanhin kukkapenkki (2013), siellä olen päässyt jo haluamaani kukkarunsauteen...

Lilja 'Black out'

Lilja 'Prunotto'

Liljojen vieressä on vielä hiukan tyhjää tilaa. Sinne olen istuttanut jo punapietaryrttiä ja Vaaleanvihreää-blogin kirjoittajalta saatua tähtiputkea, mutta jotain valkoista se kaipaisi vielä kontrastia luomaan. Ehkäpä hankin siihen uuden valkoalpin, sen viime talvena menehtyneen tilalle tai sitten siirrän valkoisesta penkistä valkoista väriminttua.

Muutenkin olen katsellut kukkapenkkejäni sillä silmällä. että muutamia kasveja on pakko ruveta siirtelemään, kun jäävät muiden jalkoihin. Mutta siitä myöhemmin lisää...

Aurinkoista heinäkuun viimeistä viikkoa!!!

Jo helpottaa vähän...

Kun yhden homman saa valmiiksi, niin on aikaa keskittyä toiseen projektiin... Maalausprojektini valmistui nimittäin tänään. Sain viime syksynä synttärilahjaksi roskakatoksen. Silloin oli jo liian kosteaa maalata sitä, se vain kyllästettiin ja päätin maalata sen tänä kesänä. Kelit eivät todellakaan ole olleet suosiollisia siihen hommaan, mutta nyt se on tehty. Yksi keskeneräinen stressinaiheuttaja pois päiväjärjestyksestä.

Siitä tulikin ihan söpönnäköinen ja heti piti kaivella varastosta parvekekoukut ja ripustaa kukkalaatikot somistamaan katosta.

Ja sitten kitkemään... Paljoa ei tarvinnut enää kitkeä, että pääsi rakennushommiin. Ja mikä ihana tunne se olikaan, kun pääsi rakentamaan uutta. Tuli  tunne, että se valmistuu sittenkin. Valmistumisajankohta ei tietenkään ole vielä tiedossa, mutta siltikin... Miten parin reunanauhan levittäminen antaakin näin hyvän fiiliksen ?

Tämä nauha on siistinnäköistä, mutta eihän se tahdo pysyä suorassa, kun sisustaa rupeaa täyttämään mullalla. Niinpä hakkasin kiiloja reunanauhan sisäpuolelle ja sidoin ne rautalangalla yhteen. Nyt pysyvät edes jotenkuten suorassa... Ja sitten vaan multaa kärräämään... Menin laskuissa jo sekaisin, mutta kroppa kertoo, että töitä on paiskittu ja ansaitsen saunan.

Tähän päästiin tänään, huomenna jatketaan...

Ja nyt pihallekin pääsee jo, ainakin kävelemällä ;)

Onneksi ei ollut hellepäivä, koska hiki tuli!!! Ja onneksi en lähtenyt aamulla lenkille :)

En stressaa, en, en, en...

Huh, puutarhastressi on aika lähellä, vaikka yritänkin pitää sitä loitolla. Puutarhanhoidon pitäisi olla rentouttavaa, terapeuttista, ei siitä pitäisi tulla stressiä. Mutta...

Minä olen ollut paljon liikekannalla tänä kesänä ja ne päivät, kun olen ollut kotosalla, niin silloin on satanut. Joten projekti alppiruusupuisto on vielä erittäin keskeneräinen. No, jos se jää tänä kesänä kesken, niin sitä jatketaan ensi kesänä. Järkevää, eikä stressaavaa, mutta...

Viime viikolla sain kitkemisurakkaa sen verran eteenpäin, että tilasin multaa, hapanta rodomultaa 12 kuutiota. Nyt minulla on siisti, kitketty paikka, johon mullan voi kipata. Tänään multa tuli, mutta ihan ei kaikki mennyt kuten Strömsössä...

Multa tuotiin niin isolla kuorma-autolla, ettei auto taipunut paljoakaan pihatieltä sivuun, joten iso osa multakasaa sijaitsee nyt sisääntulotiellä... Kyllä, minä annoin tähän purkupaikkaan luvan. En kyllä ymmärtänyt, että sitä multaa jää noin paljon tielle. Onneksi pihalle on toinenkin sisääntulo, niin en heti joudu lapiohommiin.

Ei sitä kitkettävää onneksi ole enää niin hirveästi, siis tässä happaman mullan penkissä... Talikon vierestä vähän ja sitten tuolta roskakatoksen vierestä. Kyllä minä varmaan, ehkä, toivottavasti saan kitkemisen valmiiksi loppuviikolla ja sitten pystytetään rajausnauhat ja sitten vaan kärrätään ja kärrätään ja kärrätään...

Ei, minä en stressaa, en, en, en, mutta silti vähän...

Silti koko aikaa ei voi keskittyä tuohon uuteen, vaan välillä pitää muistaa hoitaa vanhojakin. Sitä varten oli pakko ajaa kaupunkiin ostamaan lisää perennatukia. Rankkasateiden jäljiltä ritarinkannukset, iltahelokit, kaunopunahatut ja tulikukat retkottavat pitkin ja poikin... Ne piti nostaa ylös ja samalla tuli kitkettyä rikkaruohoja.

Etupihan kukkapenkki

Lilja 'Asiatic Orange'

Lilja 'Peach Dwarf' ja tulikukkia

Kääpiöunikko

Tämä kääpiöunikko on minulle taas uusi tuttavuus, jälleen siemenkasvatuksiani. Istutin niitä useampaan paikkaan kokeeksi, että mikä olisi heille paras paikka. Korkeutta tällä ihanuudella on ainoastaan 20 senttiä.

Aurinkoista viikkoa!!! Toivottavasti meteorologit ovat nyt oikeassa ja poutasäätä jatkuu seuraavat pari viikkoa.

Bloggaritapaaminen Lappeenrannassa

Tänään oltiin taas liikenteessä... Aamu alkoi jo kuudelta herätyskellon soittoon, jo ennen seitsemää kaivelin kukkapenkeistä vaihtariperennoja ja ennen kahdeksaan lähdin jo ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Kukkaiselämää-blogin Satu järjesti bloggaritapaamisen puutarhassaan... Hänen runsaat kukkapenkkinsä ovat minun puutarhasuunnitelmieni esikuvana.

Kukkaiselämän puutarhasta en ottanut kuin pari kuvaa, koska Sadun omassa blogissa on niin hienosti kuvattu puutarhan kukkaloistoa, joten keskityin itse huokailemaan ja ihailemaan...

Puutarhakierroksen ja herkutteluhetken (kiitos, teidän popcornkakkunne oli huomattavasti maukkaampaa kuin omani) lähdimme tutustumaan paikalliseen Tirilän puutarhaan. Paikan emäntä kertoi meille hiukan puutarhastaan, sekä esitteli meille oman yksityisen pihansa. Arvatkaapa, mihin huomioni kiinnittyi ensimmäisenä ? Pelargoniin tottakai!!!!

Tällä pelargonilla ei ole lajikenimeä, mutta hänen tarinansa tunnetaan vuoteen 1927 asti. Oletettavasti kasvinalku on tullut Lappeenrantaan merimiehen mukana. Harmi, että heillä ei ollut pistokasta/ tainta myytävänä, olisin varmasti ostanut.

Omistajarouvan yksityispihalla kasvoi upeita kasveja, esim. asiakkaiden palauttamia rodoja, jotka eivät olleet lähteneet kasvuun. Tuolla pihalla olivat, korkeutta muutamilla oli yli kaksi metriä... Harvoin sitä pääsee puutarhaliikkeestä ulos ostamatta mitään, en päässyt nytkään... Tähkäkimikki näytti niin upealta, että se oli pakko saada. Jo paikanpäällä muistelin, että minulla olisi jo yksi kimikki puutarhassani. Ja onhan minulla, punalehtinen syyskimikki. 

Tähkäkimikki

Tirilän puutarhalta lähdimme upeaan Kivi-Pajulan puutarhaan. Tämä piha pääsi viime vuonna Suomen kaunein piha -kilpailun finaaliin. Ja upea piha olikin, eikä yhtään nurmikkoa!!!!

Pergola aurinkosuojineen (viiniköynnös, jossa valtavasti hedelmäterttuja) 

Tämä pasuunakukka sai minut vihreäksi kateudesta!!! Omani on noin kolmasosa tuon korkeudesta, mutta onpa siinäkin sentään 2 nuppua.

Aivan mahtava päivä!!! Ilo nähdä kauniita puutarhoja ja tavata muita puutarhan hoitoon hurahtaneita bloggareita. Kiitos Satu!!! Kiitos Sadun perhe!!! Oli ilo tavata :)

Terveisiä Vilnasta

Tänään palasin kotiin neljän päivän retkeltä Vilnaan :) Ihana oli reissata, mutta nautin kotiinpaluustakin... Pakko heti tehdä nopea pihakierros, kun sain soitettua ilmoittautumispuhelut äidilleni ja siskolleni. 

Vilnassa olin ystäväni kanssa, tämä taisi olla meille jo 17. yhteinen kesäretki :) Kiersimme tottakai tunnetuimmat nähtävyydet katedraalista aamunkoiton porttiin ja Gediminasin linnakkeeseen. 

Katedraali ja kellotorni

Aamunkoiton portti

Aamunkoiton portin kappelin Madonna-ikoni

Gediminasin  torni

Täytyy sanoa, että tuo Gediminasin linnoitus ja torni oli huikea paikka. Se sijaisti korkean ja jyrkän mäen huipulla, joten se on ollut helppo puolustettava. Mutta kuka on kantanut kaikki nuo kivet ja tiilet huipulle ? Ei siellä silloin ole vielä ollut hissiä, saati edes mukulakivillä päällystettyä polkua kaiteineen. Ja kuka leikkaa nykyisin tuolta rinteeltä ruohon ? Rinne näytti hyvinhoidetulta ja kohtuullisen lyhytheinäiseltä.

Puutarhaihmisen lempipaikan löysimme Bernhardin kirkon puistosta. Upeita kukkaistutuksia ja suihkulähteitä.

Hauska sekoitus kuunliljaa ja päivänliljaa

Tämä olikin ainoa puisto, jossa oli kukkaistutuksia. Muissa näkemissämme puistoissa oli "vain" puita. Kasvitieteelliseen puutarhaan emme lähteneet käymään, vaan pysyttelimme keskustan ja vanhan kaupungin alueella.

Seuraavat kuvat on otettu liettualaisten talojen pihoilta ja parvekkeilta...

Mikä tämä pensas/  puu on ?

Vain harvalla parvekkeella oli kukkia, tällä sitäkin enemmän...

Kaupunkikävelyillä etsimme nähtävyyksiä, löysimme niitä ja paljon muuta... Juutalaisghettoa etsiessä löysimme kauniin rakennuksen, joka osoittautui upeaksi ja monipuoliseksi kahvilaksi. Valinnanvaikeus oli suuri, mutta Pavlova vei voiton...

Nautimme Pavlovat ulkona, aurinkovarjojen alla ja saimme samalla kuunneltua kahden saksalaisen (emme ymmärtäneet) ja yhden englantilaisen matkaoppaan selvityksen juutalaisten kohtalosta Liettuassa.

Tässä vielä yksi suihkulähdealue, joka sijaitsi Katedraalin aukiota vastapäätä, tien toisella puolella.

Ja loppuun vielä kaksi hauskaa, erilaista kelloa...

Kello kuninkaallisen palatsin seinällä

Postitalon kello

Matka oli erittäin onnistunut, eikä sadekaan haitannut meitä. Ensimmäisen päivän kuurosta oli jopa hyötyä, koska menimme pellavakauppaan pitämään sadetta ja löysin sieltä kauniin kelta-oranssin pannumyssyn. Myyjä vielä tarkisti kassalla, että ymmärsin ostavani pannumyssyä enkä pipoa... 

Nyt olisi syytä pysytellä hiukan jo kotonakin, jotta puutarhatyöt edistyisivät, mutta taidanpa silti jatkaa liikekannalla :)