Vierailin taas tänään paikallisessa rautakaupassa. Se sai minut pohtimaan, mikä on rautakaupan palveluperiaate: kenelle se on tarkoitettu yms.
Yritin ostaa välinettä, jolla voin raaputtaa lohkeilevaa maalia seinästä. Sain vinkin ostaa sellaisen, johon voi vaihtaa terän. Menin siis rautakaupan maaliosastolle tarkoituksena pyytää myyjältä apua työkalun valintaan. Koko osastolla, palvelutiskistä puhumattakaan ei ollut ketään, joten minä reippaana tyttönä kiertelin osastoa ja löysinkin maalaustyökalut. Raaputtimia oli muutamia erilaisia ja yksi vaikutti haluamaltani. Mielestäni siinä oli vaihdettava terä, koska terä oli kiinni ruuvilla. Paketissa ei kuitenkaan ollut varateriä, joten paketillinen niitäkin olisi hyvä ostaa samalla. Olisikohan nuo sopivia???? Pähkäilin ja olisin halunnut kysyä asiantuntijan neuvoa, mutta edelleenkään osastolla ei ollut henkilökuntaa. Lähdin kiertelemään, ei ketään.
Työkalupuolella oli myyjiä, mutta edellisistä kerroista viisastuneena en heiltä kysynyt mitään. Nimittäin muutamia viikkoja sitten kysyin ulkoalueella neuvoa yhdeltä myyjältä, ja hän totesi: "Sori, mä en tiedä, mä en ole tältä osastolta. Sun täytyy kysyä joltain piha-alueen myyjältä." Silloinkin menin kiltisti odottamaan palvelupisteelle, mutta vartin aikana ei ketään ilmestynyt palvelemaan. Joten lähdin tavarapinojen väleistä etsimään myyjää, joka kertoisi, missä haluamani suodatinkangas sijaitsee ja sitten etsimään toista myyjää, joka nostaisi rullan autooni.
Joten menin kiltisti kassalle raaputtimeni ja mahdollisten varaterien kanssa. Kysyin kassapojalta, että ovatko nämä parit eli sopivatko terät tähän kahvaan. Ei hän tiennyt, suositteli kääntymään osaston puoleen. Kun totesin, ettei siellä ollut myyjiä, poika löi ostokset kassaan ja suositteli vielä uudelleen kääntymistä osaston myyjien puoleen. Sanoi hän lisäksi, että terillä on 14 päivän palautusoikeus, mutta vain ehjällä pakkauksella. Eli jos haluan testata, sopivatko terät raaputtimeen, en voi enää palauttaa niitä, koska pakkaus on avattu. Kumpi meistä on tyhmä, minä vai kassapoika ?
Näiden ja muutamien muiden kokemusten jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että rautakauppaan mennessä pitää itse tietää tarkalleen, mitä haluaa ja missä tuote sijaitsee ja mitkä osat sopivat yhteen minkäkin laitteen kanssa jne... Helpointa olisi, jos rautakaupan ovessa olisi kyltti: NAISILTA PÄÄSY KIELLETTY, kuin tällainen naista alentava kohtelu. Minä olen tietämätön ja siksi tarvitsen asiantuntijan apua ja luultavasti meitä on muitakin. Ja kuin pisteenä koko vierailulle, käväisin myös puutarhaosastolla. Siellä tuli heti myyjä kysymään, kuinka voisi auttaa. Se oli varmaankin naiselle sopiva osasto, kukkia yms. rekvisiittaa.
Toivottavasti ei vähään aikaan tarvitse tähän rautakauppaan mennä!!!!! Onneksi paikkakunnalla on muitakin vaihtoehtoja, ne vaan eivät olleet enää auki.
Ei ole pitkä aika kun yhden kollegan kanssa juttelimme siitä, että joissakin rautakaupoissa naisia kohdellaan jotenkin alentavasti ja eritavoin kuin miehiä (autokaupoissa kuulemma myös...) Olin vain luullut, että olen jotenkin ylitulkinnut tuntemukseni ja epäilinkin itseäni, mutta kyllä se taitaa niin olla joissain paikoin, että rautakaupan miehet aliarvioivat naisia asiakkaina. Meillä on kaksi rautakauppaa, jossa toisessa saa tosi hyvää palvelua ja toisessa vaihtelevasti. Arvaa vaan kummassa käyn...
VastaaPoistaMinä en edes yritä mennä hakemaan mitään rautakaupasta, ainakaan yksin. Vaikka tietäisin melko tarkkaan mitä tarvitsen, mutta sitten kuitenkin tulee se että jos tarvitseekin kysyä jotain. Pari kertaa on tullut paha mieli kun ollaan vähän katottu kuin halpaa makkaraa, kun olen jotain yrittänyt etsiä ja kysellyt visiin itsestään selvyyksiä. Ja kaikein pahin on jos olet eri mieltä jostain myyjän kanssa. Nytkin pitäisi mennä nauloja ostamaan (että pääsee mehiläisille kehiä rakentamaan) ja ihan varmana menen miehen kanssa että voi siltä kysyä jotain tyhmää jos tarvis :)
VastaaPoistaAlakerran isännän kanssa rautakaupan myyjät rupattelevat kuin vanhat tuttavat. Ja kirjoittavat valmiiksi isot alennukset, ennen kuin hän menee kassalle. Menee kauheasti aikaa hukkaan, kun molempien on aina pakko lähteä rautakauppareissulle. Hänellä ei nimittäin ole autoa eikä ajokorttia, minä taas en saa kaupassa palvelua enkä alennuksia.
VastaaPoistaSamantapaisia kokemuksia rautakaupoista muutaman vuoden takaa. Kyllä harmittaa. Luulisi, että myyjillä olisi jotain tietoa työkaluista, remontoimisesta, maaleista yms, mutta kun ei. Lisäksi tuo aliarvioiva asenne ja myyjien vähyys on aika yleistä. Joissain kaupoissa oli lisäksi outoja maksa tähän, vie kuitti johonkin ja saat tavaran jostain muualta- käytäntöjä, jota myyjät pitivät itsestään selvyytenä.
VastaaPoistaKyllä mieskin voi välillä tuntea itsensä hölmöksi rautakaupassa, kun ei oikein tiedä mitä tarvitsee (vaikka yleensä onkin jonkinmoinen käsitys siitä mitä hakee).
VastaaPoistaEdellisellä kerralla oli uutena opeteltavana noutopihassa asiointi. Samoin piti kysyä LVI-osastolta laastista, koska rakennustarvikkeille ei ole palvelupistettä poislukien poissa ollut rakennusmyynti, mutta se ei onneksi haitannut. Ja kassalta piti käydä uudelleen toisella palvelutiskillä hakemassa lipuke, jossa oli kirjattu rullasta ottamani kettingin pituus ja tuotekoodi jotta kassatyttö sen osasi rahastaa... Mutta kun nyt tiedän nuo metkut niin seuraavalla kerralla voi yrittää antaa itsestään tietämättömän kuvan jollain muulla tavalla :)
Enempi on ollut ongelmana asiakaspalvelijan löytäminen kuin palvelun saaminen asiakaspalvelijan löytymisen jälkeen, niin että voihan se hyvinkin olla sukupuolisidonnainen asia.
Sopii muuten kuvitella miltä tuntuu miehenä asioida vaikkapa kangaskaupassa :D
Toisaalta naisen on ikään kuin luvallista olla tietämätön rautakaupassa. Miehelle se on varmasti nolompaa. Ollaan rakennettu itsellemme niin omituinen yhteiskunta.
PoistaKiitos kaikille kommenteista. Kiinnostavaa oli kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia ongelmia rautakaupassa, en ole siis kuvitellut kaikkea.
VastaaPoistaKyllä ne onnistuneet ja epäonnistuneet kokemukset ovat pääasiassa aiheutuneet myyjästä. Kerronpa tässä yhden positiivisen kokemuksen LVI-liikkeestä. Menin ostamaan viemäriputken mutkapalaa, minulla oli oikein muistilappu mukana. Ojensin lapun myyjälle ja sanoin, että tuollainen pitäisi saada. Sen jälkeen myyjä kysyi minulta, jotain ihan hepreaa, en ymmärtänyt kysymyksestä yhtään mitään ja sanoinkin, etten todellakaan tiedä. Niitä pyytämiäni mutkapaloja oli kahta sorttia. Myyjä antoi minulle toisen näistä vaihtoehdoista ja sanoi, että jos tämä on väärä, niin tule vaihtamaan. Kyllä jäi hyvä fiilis tästä LVI-liikevierailusta, sinne on kiva mennä tarvittaessa uudelleenkin.
Mä puolestani nautin rautakaupoissa vierailuista, ainakin silloin kun saan myyjän käsiini ja pääsen heittäytymään ihan blondiksi ;) Juu en siis tiedä puoliakaan rautakaupan tuotteista, mutta sen puolen mitä tiedän unohdan mielelläni ovelle. Nykyään mulla onkin sellainen vakimyyjä, nuori poika joka suurinpiirtein pystyy pitämään pokkansa mun kanssa. Nautiskeluni alkoivat jo lukioaikana kun menin vaatekoukun kanssa rautakauppaan hakemaan siihen ruuveja. Sanoin miesmyyjälle että haluaisin laittaa tämän seinään ja hän sitten kysyi että tuleeko se kyprokkiin vai betoniin kiinni.. jolloin katsoin häntä hieman säälivästi ja hitaasti selkeällä äänellä vastasin että S-E-I-N-Ä-Ä-N (:P) jolloin hän yrittäen peitää ilmettään takelteli että juu juu..mä laitan sulle sitt varmuudeks näitä ja näitä proppuja ja ruuveja HAH! Olisittepa nähneet hänen ilmeen :D ja huvittelen mä rautakaupassa ilman myyjääkin, sillä sisäinen harakkani tykkää kaikesta kiiltävästä. "voih..voisinkohan mä tarvita tuota vekotinta..en mä kyllä tiedä mihin sitä käytetään, mutta mulla ei ole sellasta joten ..."
VastaaPoista