Maalaaminen on mukavaa puuhaa, mutta varsin sotkevaista. Pari päivää sitten aloitin saunamökin maalaamisen. Kun siihen on saatu uusi katto, niin nyt pitää ehostaa ulkopinta, varsinkin kun edellinen omistaja on kokeillut etuseinään erilaisia sinisen sävyjä (jossain vaiheessa tulee kuviakin). Lisäksi alkuperäinen punainen väri on paikkapaikoin jo kulunut pois.
Ylhäältä alaspäin eli räystäistä aloitin. Onneksi sain isältäni hyviä vinkkejä. Hän kehoitti hankkimaan patterisiveltimen, sillä on kuulemma helpointa maalata räystäitä. Patterisiveltimessä on pidempi varsi ja se on hiukan vino ja sillä oli todella helppo maalata ylöspäin. Ja kun maalataan yläpuolta, niin tottahan siinä maalia putoilee. Hiuksissa, vaikka huivi vähän suojasikin, silmälaseissa, poskella, kaulalla, käsivarsissa.... Sanoisin, että kaikkialla. Myös seinäpinta sai roiskeita, joten mökki muistutta kärpässientä. Onneksi seinämaali peittää tahrat!!!! Mutta nyt on räystään aluset maalattu lukuunottamatta eturäystästä. Sen saa maalattua ainoastaan kiipeämällä tuulikaapin katolle, ja isäni kielsi minua kiipeämästä. Luulen kyllä, että saisin kiivetä, jos paikalla olisi joku avustaja. Avustajan tehtävä olisi soittaa ambulanssi, jos sattuisin putoamaan. Ja ehkä avustaja voisi myös ojennella minulle tarvikkeita sinne katolle...
Joten koska en pysty jatkamaan viimeiselle räystäälle, aloitan seinien maalaamisen. Aamulla hiukan arvoin, että aloitanko vai enkö. Tutkin pariakin eri sadetutkaa, että sataako vai ei. Päätin ottaa riskin... Puoli seinää sain maalattua, sitten maailma jotenkin hiljeni, taivas oli jo harmaantunut, joten sateen uhka oli ilmeinen. Maalasin silti rohkeasti keskimmäiset laudat alas asti, sitten pensselit veteen ja johan rupesi ropisemaan :( Riski ei kannattanut, maali ei varmasti ollut ehtinyt kuivua tarpeeksi.
Vielä en ole uskaltanut mennä katsomaan maalattua pintaa. Vaihtoehdot pyörivät silti mielessäni: onko maalia enää lainkaan, vai onko seinä pilkullinen, raidallinen vai ... Uudelleen seinä pitää silti maalata, koska laudat imivät maalin sisäänsä, joten pienet pilkut ja raidat eivät haittaa.
Nyt odotan poutaa ja seinän kuivumista, jotta pääsen jatkamaan. Vaikka minä en innostunut sateesta, tiedän, että kasvimaani, ruukkukukat ja perennat rakastavat sadetta. Ja viilensi se mukavasti ilmaa, täällä ulkona on varsin siedettävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti