Luonto on lähellä

Kyllä taikinaterapia auttaa, kuten Alibullenin neidit väittävät Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvassa, oma mielikin piristyi eilisen leivontaurakan aikana. Hiukan ajatukset vielä leijailivat muualla, koska yritin maustaa pullapitkon paprikajauheella. Mutta onneksi purkki oli tyhjä, paprikanmakuinen pulla ei välttämättä houkuttele ;) Raparperitorttua jouduin enemmänkin improvisoimaan: munat loppuivat kesken, perunajauhoja ei ollut ollenkaan, ja molempia tarvittiin tortun täytteeseen. Onneksi löytyi maissitärkkelystä, sillä mentiin. Ja aika hyvin näytti torttu uunissa hyytyneen, tänään sen sitten näkee, onko kokonaan hyytynyt vai leviääkö se pöydälle ;)

Aamulla jo ennen aamiaista kuulen kurjen huutavan pellolla. Tämä on ensimmäinen kevät, kun saan seurata kurjen elämää näin läheltä, etäisyyttä on noin 100 m, joten otan kiikarin käteen ja lähden terassille katselemaan. Siellä se taas yksinäisenä huutaa...

Molemmissa kuvissa kurki näkyy, vaikkakin melko pienenä. Ei riitä edes 18-kertainen zoomi. Mielenkiintoiseksi tämä aamu muuttui, kun huomasin kahden musta-valkoisen linnun hyökkäilevän kurjen kimppuun. Olikohan kurki käynyt niiden pesällä ? Linnunpoikaset kuuluvat sen ravintoon. Ja sitten piti tietenkin yrittää selvittää, ketkä hyökkäilivät kurjen kimppuun. Musta-valkoinen lintu, siivessä valkoinen raita, isohko (tarkkaa kokoa on vaikea määritellä näin kaukaa). Ainoa lintu lintukirjan kuvien perusteella, joka mielestäni sopii näihin tuntomerkkeihin, on rantasipi. Eikä tämä peltomaisema ole sen tyypillistä elinaluetta, vaikka pelto-ojia ja vettä riittääkin.

Jatkoin kiikarointia ja vähitellen hyökkäykset kurkea kohti loppuivat ja kurkikin tepasteli ylväänä kohti metsänreunaa. Ja sitten sen näin, kurkia olikin kaksi. Ihanaa, että villi luonto on näin lähellä, riittää että istuu omalla terassilla. Maaseutu <3