Kesä näkyy ja kuuluu

Istun pihalla, koneet ovat hiljenneet, linnut laulavat, on lämmintä. Mikä sen ihanampaa.... Katselen kätteni jälkiä, jokainen kasvatuslaatikko vinksottaa erisuuntaan, mutta mitä siitä. Ovatpa tekijänsä näköisiä ;) Pääasia on, että kasvu on lähtenyt hyvin käyntiin. Ainoastaan vihreä salkopapu iti huonosti, kaikki muut kylvöt ovat itäneet loistavasti. Porkkanoita, punajuuria ja palsternakkaa pääsee kohta harventamaan, itsekasvatetut samettikukat kukkivat jo. Eivät samettikukat yhtä upeita ole kuin puutarhaliikkeissä myytävät, mutta mitä siitä, nämä ovat itse siemenestä kasvatettuja. Mansikkakin kukkii. Luulin, että tämä kesä menee juurtumiseen, mutta ei, kukkia ja nuppuja löytyy lähes joka kasvista. Luin yhdestä kaupunkiviljely-opuksesta, että rastaita pystyy torjumaan punaiseksi maalatuilla mansikankokoisilla kivillä. Joten nyt täytyy hankkia mansikanpunaista maalia ja ruveta kivimaalariksi...

Toinen mukava kukkiva yllätys löytyi liljaruukuista... Joko liljat kuvittelevat, että on heinäkuu tai sitten niillä on yli-innokas puutarhuri, joka aloitti esikasvatuksen liian aikaisin. Ensimmäiset keltaiset (todellisuudessa oranssit) liljat aloittivat kukintansa jo pari viikkoa sitten, mutta tänään aloitti kukintansa upea tummanpunainen lilja.

Ihanat liljat, olen hulluna niihin, mutta on niillä ikävät tuholaisetkin. Tällä tontilla ei ole aiemmin liljoja kasvanut, mutta silti löysin liljaruukuistani 10 liljakukkoa. Parhaani mukaan yritin niitä listiä, ja monta kertaa päivässä tarkistan liljani. Minä haluan nauttia liljoistani ilman inhottavia liljakukkoja!!!! Mahdollisesti huomenna pääsen istuttamaan liljat omalle paikalleen kukkapenkkiin, koska tänään sen pohjalle on kaivettu salaoja. Ensimmäinen kukkapenkki tälle pihalle minun aikanani!!!! Ennestään täällä ei ollutkaan sellaisia, vain muutamia yksittäisiä perennoja siellä täällä.

Yllätyin myös iloisesti akileijasta. Kaivoin nimittäin akilleijat ylös maasta, saunamökin seinustalta, ja istutin ne väliaikaisesti laatikkoon. Saman siirto-operaation tein myös parvitulppaaneille, molemmat siirsin turvaan salaojakaivannon tieltä. Ja mitä tekikään nuppuinen akilleija ? Oletin ilman muuta, että nuput kuivuvat, mutta ei. Siirretty akilleija avasi nuppunsa ja kukkii kauniisti muovilaatikossa koivun juurella. Ja minä yritän miettiä sille sopivaa loppusijoituspaikkaa.

Ihanaa, on kesä, voin oleilla päivät pitkät ulkona, tehdä kaikkea pientä tai olla tekemättä, nauttia, kuunnella ja katsella... Kesä!!!!