Lomapuuhastelua

Vähitellen alkaa katsastuksen aiheuttama ahdistus helpottaa, kiitos kaikille tsemppauksesta. Mutta kyllä siitä toipumiseen vaadittiin vielä yöunien menetyksiäkin :( Nyt on huolto tilattu ja pyydetty tsekkaamaan käsijarru, että tarvitseeko sille tehdä muutakin kuin lämmittää. Huoltoon on sen verran pitkä jono, että on oletettavaa kelien lämpenevän siiheksi. Uusintakatsastuksen jälkeen aion kyllä äänestää jaloillani, mutta aion kyllä varatessani uusinta-aikaa pyytää, että tämä katsastusmies ei asioi kanssani. Laki ei kiellä asiakaspalvelua!!!!

Keskiviikon mielenkuohujen jälkeen päätin rentoutua kotosalla tekemättä yhtään mitään... Ihan en onnistunut... Oli niin loistava pakkanen viedä petivaatteet ulos ja sulattaa pakastimet...

Aloitin kotityöt jo aamupäivällä, mutta kameran kanssa uskaltauduin ulos vasta iltapäivällä, kun pakkanen oli lauhtunut kymmeneen asteeseen... Kaunista oli siltikin, vaikka aamun kuura oli jo kadonnut.

Jääpuikkoja saunamökin räystäällä

Ihana aurinko

Harmi, että loma loppuu, mieluusti olisin sitä jatkanut. Onneksi vielä on viikonloppu edessä :) Aurinkoista viikonloppua Ystävät!!!!!

Kävinpä katsastamassa autoani...

Jokavuotinen piina, joka kuitenkin on pakko tehdä. Varasin viime viikolla netissä ajan Porvoon Autokatsastukseen, jossa olen aiemminkin käynyt autoa katsastamassa.

Lämpömittari näyttää ulkona -23 astetta pakkasta ja käyn laittamassa auton lämmitysjohdon päähän. Ettei kylmyys aiheuttaisi ongelmia...

Kun pääsen katsastuspaikkaa, heillä ei yhteydet toimi. En pysty heti edes maksamaan. Katsastusmies käy tiskillä ja kiukuttelee, kun ei yhteyden toimi... Jo rupeaa hirvittämään, mutta toivon silti, että katsastusmies olisi ammattitaitoinen, eikä antaisi kiukun näkyä työssään...

Istun ja neulon odottaessani...

Mutta mistä syystä ? Käsijarru oli jäätynyt tässä pakkasessa ja jumitti. Ja mitä tekee tämä katsastusmies, hän tuo minulle auton takaisin AJOKELVOTTOMANA, käsijarru edelleen jumissa.

Samassa hallissa toimii myös autohuolto, jonne autoni sitten ajettiin eri pyynnöstä (en pääse muuten kotiin 10 kilometrin matkaa) ja huoltomies kopautti käsijarrun auki. Enpä kysynyt, että olisiko tuosta työstä pitänyt jotain vielä maksaa. Kysyin kyllä, että menikö auto nyt katsastuksesta läpi. EI kuulemma mennyt.

Eli minä siis vien autoni ensin pariksi tunniksi lämpimään parkkihalliin ja sitten katsastukseen, niin käsijarru ei jää jumiin ammattitaidottomalla katsastusmiehellä.

Eipä tarvitse käyttää enää Porvoon Autokatsastusta. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun autoni hylättiin katsastuksessa, mutta oli ensimmäinen kerta, kun sen saa katsastuksesta takaisin ajokelvottomana.

Onneksi illaksi on tiedossa mukavaa seuraa Riihimäessä, niin ehkä tämäkin kiukku laantuu...

Vihertää

Sisällä mökissä vihertää jo, vaikka ulkona onkin maailma valkoinen ja koko ajan lunta tulee lisää. Itseasiassa pitäisi lähteä lumitöihin, mutta jotenkin ei huvita... Mutta pakko ne on tänään tehdä, koska pihapoluilla uppoaa nilkkoja myöten lumeen. Hyötyliikuntaa tiedossa, ei tarvitse lähteä kuntosalille...

Aika hyvin olen pysynyt päätöksessäni, että siemeniä en osta. Viime lauantaihin asti... Silloin löysin tosi söpöjä petunian siemeniä. Ovat melkoisia hörsöjä ja vielä vaaleanpunaisia, mutta päätyivät silti ostoskoriini.

Olin siemenhyllyssä etsimässä hämähäkkikukan siemeniä ja 'Blauhilde'-salkopapua. Kumpiakaan en löytänyt, mutta tuo petunia ja keltasuurikaspussi tarttuivat koriin.

Viimevuotiset riippapetuniat ovat itäneet mukavasti, samoin pari vuotta vanhat ahkeraliisan siemenet...

Kasvivalot ovat tuottaneet päänvaivaa, koska vanhat Airamin kasvivalot alkavat olemaan entisiä. Eivät vain lamput, vaan myös itse valaisimet. Tuulikaapin valaisimista jäi johtoa ylimääräiseksi ja Tokmannilta ostin pari lampun kantaa. Sitten vaan leikkimään sähköasentajaa...

Tuossa lampunkannassa on niin monta reikää, että minulta meinasi mennä sormi suuhun. Ensimmäinen yritys aiheutti vikavirtasuojan laukeamisen, mutta toisella kertaa kytkennät menivät oikein. Tee-se-itse-nainen onnistui :)

Lampuksi hankin Airamin LED-päivänvalolampun, en jotenkin kestä tuota violettia kasvivaloa, kylmä valkoinen on silmälle miellyttävämpi.

Ja sitten vaan ripustamaan valaisinta... Ja jotta uudella lampulla olisi töitä, niin innosuin leikkelemään kahdesta isosta pelargonista (Platinum ja Okka) pistokkaita. Muiden kanssa odottelen vielä muutaman viikon...

Seuraavaksi pitäisi etsiä keijunmekon siemenet ja kylvää ne... Tomaatitkin voisi kohta laittaa itämään, siis ne kasvihuoneeseen menevät runkotomaatit. Amppelitomaatit ovat jo hyvällä mallilla.

Mukavaa viikkoa!!!!

Tuli talvi

Tulihan se talvi tänne eteläänkin... Lunta on tullut ihan kiitettävästi ja kaksi iltaa on kulunut pihalla lumitöissä. Eipä ole tarvinnut miettiä kuntosalia, vesijumpankin peruin lumitöiden takia. Ihanan kevyttä tuo lumi on, mutta tällä pihalla on silti kolaamista. Etupihalle tein vain polut, mutta sekä vanhalta että uudelta autotallilta on pitänyt kolata täysleveät ajourat. Uudelta tallilta siksi, että kuorma-auto pääsi peruuttamaan pihaan ja tuomaan kauan kaivatun ison nosto-oven...

Ruusut ehdin juuri peitellä talvensuojaturpeella ennen lumentuloa... Ehtivät siis viikon verran nauttia turpeen suomasta erityksestä ennenkuin saivat lumieristeen.

Lumi toi mukanaan myös innostuksen hankikylvöihin. Tähän mennessä olen tehnyt kylvöt kennostoihin ja sitten keväällä ihmetellyt, että mitä täältä nousee, kun siemenet ovat vaeltaneet lokerosta toiseen. Nyt otin mallia Mama's Garden -blogista ja käytin rypälerasioita kylvöihin. Yhteen rasiaan laitoin vain 4 erilaista perennaa, joten kesällä ei tarvitse arpoa kuin neljän lajin/ lajikkeen väliltä. Jos siis siemenet suostuvat itämään. Kaikki siemenet ovat nimitäin muutaman vuoden vanhoja, tuoreita ei ole yhtään... Päätin, että mitään en hanki, EN, EN, EN...

Huomiseen asti saavat siemenet olla sisällä, mutta sitten käyn upottamassa heidät lumihankeen...

Ja miksi en hanki mitään siemeniä, no niitä on niin valtava laatikollinen, siis kukkien siemeniä, että kokeilen käyttää ne ensin pois. Syötävien kasvisten siemeniä aion hankkia, mutta niitä ei hankita vielä...

Jotenkin tämä tammikuu on tuonut itselleni lisää energiaa, mieli halajaa jo aloittaa pelargonien leikkaaminen, vaikka järki sanoo, ettei siinä ole mitään järkeä, vielä on liian aikaista... Miten saisin hillittyä itseni vielä ???? Antakaa mulle hyviä neuvoja, please!!!

Puikkopostaus

Sukat itselleni

Olen himoneuloja, ollut sitä jo vuosia. En pärjää, jos minulla ei ole mitään tekemistä käsille. Se tarkoittaa myös sitä, että puikoilla on väliä... Ja useammanlaisia puikkoja olen kokeillut, kaivoin kaikki erilaiset puikot varastojeni perukoilta. Eihän niitä voi hävittää, vaikka ne huonoiksi olisi todettu...

Nro 1: KnitPro Cubics puiset puikot. Ihan loistavat puikot, joita käytän tällä hetkellä aina, kun neulon jotain 7 veljestä langalla. Näillä on helpompi neuloa kuin pyöreillä puikoilla.

Nro 2 & 3: KnitPron pyöreät puikot. Tykkäsin kyllä, mutta yllättävän nopeasti nuo pitemmän puikot liuskottuivat eli puun syyt avautuivat. Ja niihinhän lanka takertuu. Kyllä liuskottuneita puikkoja pystyy käyttämään, kunhan katsoo tarkasti kummalla päällä neuloo. Nuo lyhyemmät puikot (15 cm)ovat ihan verrattomat, kun neuloo lasten lapasia tai sukkia. 

Nro 4: KnitPron hiilikuitupuikot. Ihan loistavat!!!! Neulon pelkästään näillä tällä hetkellä. Silmukat luistavat hyvin, mutta eivät tipu itsekseen. Puikot eivät väännyt, eivät liuskotu ja ovat kevyet. Eivätkä nämä kilkata, vaikka neulon koulutuksissa ja kokouksissa (pystyn paremmin keskittymään). Ainoa huono puoli on hinta eli ovat huomattavasti muita kalliimmat.

Nro 5: KnitPron metalliset cubics-puikot. Liian liukkaat, silmukat putoilevat itsestään tai sitten pitää tehdä niin kireää, että puikot vääntyvät (näkyy kuvassakin). En suostu enää neulomaan näillä!!!!

Nro 6: Perinteiset metallipuikot. Näillä on ihan ok hinta-laatusuhde, mutta enpä näitä enää käytä.

Nro 7: Ruusupuiset puikot. Pitihän näitäkin joskus kokeilla, mutta liuskottuivat nopeammin kuin KnitProt. En käytä enää, mutta olihan se alkuun hienoa sanoa, että neulon ruusupuisilla puikoilla.

Bambupuikkoja en ole koskaan kokeillut. Niiden sanotaan olevan kevyet, mutta ovatko kestäviä, en tiedä.

Tällä hetkellä neulon melkein pelkästään kirjoneuleita ja käytän noita hiilikuitupuikkoja... Niistä en suostu enää luopumaan 💚

Nämä sukat valmistuivat jo ennen joulua, mutta kun olivat vielä täällä alakerrassa, niin päätin kuvata heidätkin... Yläkertaan pääsevät vasta, kun langanpäät on päätelty... Innostuinpa suunnittelemaan jotain uuttakin, heppa- ja kissahuivien kaveriksi pöllöjä....

Taidan kuitenkin jatkaa neulomista, se on jotenkin hauskempaa...

Mukavaa alkavaa viikonloppua!!!!

En pysy enää perässä...

Huh, asioita tapahtuu sellaisella vauhdilla, että minä en enää ymmärrä ja pysy perässä. Maanantaina sain siis tuon sokkeliraportin, josta edellinen postaukseni kertoi. Eilen keskiviikkona sain Kastellin päälliköltä seuraavanlaisen viestin:

"Saatujen tietojen perusteella betonilujuudet ok eli asiat on siltä osin kunnossa. Viimeistään kesäkuun alkupuolella lohkeamat ja halkeamat fiksataan ja koko sokkeli pinnoitetaan "

Mitä ? Häh ? Pakko oli heti soittaa kesken työpäivän vastaavalle mestarille, että mitä tämä nyt tarkoittaa. Mitä minä en ole ymmärtänyt ????? Kahden päivän kuluttua tuosta järkyttävästä raportista kaikki onkin kunnossa. 

Tässä välissä tuli yksi viesti, jossa todettiin, että betoni ei ole vielä kuivunut tarpeeksi, joten lujuudet eivät ole kehittyneet vielä loppuun asti. 

Mutta, mutta... Mitä virkaa tuolla tutkimuksella oli, jos se toisen henkilön toimesta nollataan ja sanotaan, että betoni oli vielä liian kosteaa. Tutkimuksen tekijällä,  tilaajalla ja tutkimusraportin kirjoittajalla oli tiedossa valupäivä.

Miksi tutkimusraportin kirjoittaja ei ole raportissaan pohtinut tällaista asiaa ? Kaikissa muissa tutkimusraporteissa, joita olen vuosien varrella lukenut, on aina ollut tutkimuksen luotettavuuden arviointia.

Vastaava mestari lähetti vielä tälle Kastellin päällikölle viestin, että tutkimus pitäisi uusia keväällä, jotta voidaan varmistaa, että betoni on kuivuttuaan tarpeeksi lujaa. Siihen viestiin emme ole vielä saaneet vastausta.

Jotenkin minulla on hyvin hämmentynyt olo tästä viikosta. Miten asiat voivat kääntyä noin päälaelleen ? Järkyttävästä tutkimusraportista huolimatta sokkeli olisikin kunnossa.

Minä en tiedä tästä asiasta niin paljoa, että voisin olla eri mieltä ammattilaisten kanssa, joten hyväksyn heidän sanansa. MUTTA säilön tutkimusraportin ja Kastellin päällikön viestin autotallin rakennuspapereihin ihan varmuuden vuoksi, jos tulevaisuudessa jotain tapahtuukin. Ovat ne niin ristiriitaisia...

Kummastelujen vastapainoksi kevään ihme, joka saa jokaisen puutarhurin hyvälle tuulelle....

Tomaatintaimia

Minä olen purkanut pahaa oloani kuntosalilla ja neulomalla. Tiistaina sain valmiiksi kahdet tilaussukat, heti perään aloitin sukat itselleni...

Mukavaa tulevaa viikonloppua!!!!!

Voi järkytys

Enpä enää muista kirjoittelinko tänne joulukuussa autotallini sokkelista, halkeilevasta sokkelista. Tässä joulukuiset kuvat siitä...

Juuri ennen joulua täällä pidettiin mittaustilaisuus, jolloin mittailtiin useasta kohdasta betonin lujuutta. Mittauskohdat on merkitty rasteilla ja mittausalueet on numeroitu.

Pitkän odottelun jälkeen sain eilen tutkimusraportin, eikä se todellakaan ole mukavaa luettavaa. Minä en ole insinööri, enkä osaa fysiikkaa, mutta tilastoja osaan lukea ja tutkimustuloskin oli aika selkeä. Järkytyin siitä!!!!!

Alimpana siis lukee: " Toteutusluokassa 2 arvosteluerän on hyväksyttävä, jos variaatiokertoimen arvolla 0,09 vertailulujuus Kk on vähintään 80 % nimellislujuusvaatimuksesta 37 MPa. Koska vertailulujuus Kk on 56,8 % nimellislujuusvaatimuksesta arvosteluerää ei voida hyväksyä."

Järkyttävää, koska tulkitsen tuon niin, että autotallini on rakennettu pumpulin päälle, ei betonin. Mitä nyt tapahtuu, en vielä tiedä. Vastaava mestarini on onneksi ollut aktiivinen ja ollut yhteydessä perustuksen tekijöihin ja vaatinut lisätutkimuksia.

Ennen uutta vuotta kieltäydyin maksamasta seuraavaa maksuerää talotehtaalle, kunnes tulee tieto, että betoni on kunnossa. Betoni ei ole kunnossa, joten katsotaan ja odotellaan, mitä talotehdas sanoo tuosta raportista... Pahin pelkoni on, että jo melkein valmis autotalli puretaan ja koko homma alkaa alusta.

Tällaisissa mietteissä tänään. Pitää varmaan jatkaa kylvöjä, jotta saisi käännettyä pään positiivisempaan suuntaan...

Loppiaisurakointia

Autotalli etenee vauhdilla. Samalla, kun unelmoin kaarisillasta, teki sähkömies johdotuksia autotallissa ja varastossa. Kun hän lähti, soitin rakennusmiehelle, että nyt vihdoin on sähkäri käynyt eli nyt pääsisi levyttämään. Ja niin hän tuli torstaina kaverinsa kanssa hommiin. Torstai-iltana käväisin katsomassa ja totesin, että kaikki seinät oli saatu peittoon ja osa kattoa. Perjantaina tuli kattokin valmiiksi ja yllättäen he myös siivosivat omat sotkunsa!!!! Aivan mahtavaa!!!!!

Minä jo tiistaina olin hankkinut maalit valmiiksi ja torstaina kyselin jo talkooväkeä maalaushommiin. Perjantaina sain vanhempani maalausavuksi, eikä mennyt kolmella ihmisellä kauaa, kun katto ja seinät oli pohjamaalattu. Lauantaina ja sunnuntaina maalattiin kaikki pintamaalilla ja nyt maalaushomma on valmis.

Ihanaa, että sain maalausapua. Kolmestaan yhteen maalauskertaan meni aikaa alle 3 tuntia, mutta jos olisin tehnyt työn yksin, olisi aikaa kulunut kolminkertainen määrä, sekä tauot, on katonmaalaaminen sen verran rankkaa hommaa.

Huomenna soitan sähkömiehelle, että nyt saisi tulla tekemään sähköhommat loppuun.

Autotallista puuttuu sähköjen lisäksi enää ovi- ja ikkunanpielilaudat sekä iso nosto-ovi. Sen kanssa on Kastellilla käynyt joku moka, että se ei tullutkaan samassa kuormassa muiden ovien kanssa. Nyt sitä joutuu odottamaan toista kuukautta. Juu ja puuttuu sieltä myös rännit yms.

Autotallin sisustusta olen jo hiukan suunnitellut, siis hyllyjä jne. Mutta siihen tuli perjantaina kylmää kyytiä, kun sain vihdoinkin, parin yhteydenoton jälkeen, kaivinkoneen laskun. Syyskuussa sain hinta-arvion 3000 - 4000 euroa. Ihan ei pitänyt paikkansa, koska lasku oli hiukan alle 7500 €. Okei laskulla oli mukana kivitavaraa, joka minun piti maksaa erikseen, mutta silti kaikki se, mitä ymmärsin kuuluvan tuohon hinta-arvioon, oli laskulla n. 6000 €. Ei kiva!!! Mutta enpä pysty siitä valittamaan, koska sain vain suullisen hinta-arvion. Nyt sitten yritetään kiristää arkikuluista hiukan säästöön, että saisi hyllyjä ja muita säilytyskalusteita autotalliin. Ja että saisi hankittua niitä kasveja autotallin ympärille, ettei siihen muodostu mitään leinikkipeltoa.

Näillä mietteillä lopetellaan lomaa ja suunnitellaan työviikkoa...

Suuria visioita

Pihaa siivotessa on hyvä suunnitella ja visioida... Joskus ideat ovat hurjia, toisinaan käytännöllisiä pieniä juttuja...  Eiliset ideat kuuluvat niihin hurjiin, joita pitaa suunnitella tarkemmin...

Jospa aloitetaan unelmasta. Olen aina halunnut pihalleni romanttisen, valkoisen kaarisillan. Ystävilläni on sellainen ollut, mutta alla oleva kuva on varastettu Pinterestistä, eikä siis ole ystävieni pihasta.

Olin jo hiukan suunnitellut siltaa kukkapenkin yli, mutta kaivinkoneen siirtämät kivet tuhosivat tämän suunnitelman. Silta ei yksinkertaisesti mahdu kivien väliin!

Mutta eilen kärräilin lautoja lillusavikossa... Ylimmät kuvat ovat vanhan, purettavan autotallin vierestä, alin kuva on uuden autotallin vierestä.

Ensi kesänä tuo vanha autotalli katoaa ja olen suunnitellut sen tilalle pientä pihalammikkoa. Lammikon takaa eli tuon alimman kuvan kohdalta olisi joka tapauksessa kulku autotallille, joten siinä voisi olla oiva paikka sillalle... Siihen vaan ei riitä mikään pieni, söpö kaarisilta...

Taidanpa uppoutua Pinterestin kuvamaailmaan ja etsiä lisää ideakuvia silloista. Toinen homma olisi kaivaa kunnon avo-oja tuohon savikkoon, tämänhetkinen 10 sentin pikkuoja ei riitä...

Tässä olivat ne hurjat visiot, sitten niin pieniin käytännöllisempiin suunnitelmiin... Autotallin takana on pieni rinne, joka kaipaisi maisemointia ennenkuin leinikki valtaa paikan....

Paikka on varjoinen, etelä on tuolla puiden takana. Multatila on vähissä, koska kiviä riittää maan allakin. Haluaisin maanpeitekatajaa, mutta kataja taitaa haluta aurinkoa. Tai sitten jotain köynnöstä ?Taidanpa ottaa esille Suomalainen metsäpuutarha -kirjan.

Kivet ovat kauniita, mutta jotenkin ne kaipaavat hiukan maisemointia. Ne  ovat vielä aika irrallisia... Voisikohan tuossa viihtyä kärhö ? Jotenkin kaipaan havujen sekaan kukkia...

Tällaisilla ajatuksilla aloitellaan vuotta 2018. Hyvää, aurinkoista ja kukkivaa vuotta 2018 !!!!!!

Hengissä ollaan...

vaikka en sitä lokakuussa uskonut... Niin hirveä stressi oli päällä koko syksyn, kun piti työt miettiä uusiksi ja rakennusprojekti vei aikaa. Niinpä oma ruumis reagoi rajusti tähän kaikkeen, nukkumisesta tuli ongelma, verenpaineet kohosivat pilviin, joten jaksaminen oli selviytymistaistelua. Verenpaineet saatiin laskuun lääkkeillä, unilääkkeitäkin kokeilin pahimpana viikkona, mutta jätin pariin kokeilukertaan. Mutta onneksi tuli joulu ja loma, viikon lepo saa ihmeitä aikaa 😊

Autotalli edistyy ja on melkein valmis...

Rakennusmiehet ovat tehneet tosi siistiä työtä. Tällä viikolla valettiin ja pinnoitettiin lattia, ja väliseinän tekokin on alkanut. Nyt ilmeisesti odotellaan sähkömiestä paikalle, jotta seinät saadaan levytettyä.

Mutta kaikki ei ole silti mennyt ihan nappiin... Tässä kuva sokkelista, haljenneesta sokkelista...

Sitä käytiin tutkimassa ennen joulua, että on vika betonissa vai missä. Jos vika ei ole betonissa, niin maalaisjärjellä päätellen, vika on rakenteen suunnittelussa... En nyt avaa asiaa tämän enempää, vaan odotellaan tutkimustuloksia...

Ja mistä olen huomannut, että selviän hengissä... Minulla on riittänyt energiaa kotitöihin ja ensi kevään suunnitteluun...

Keskiviikkona pidin saunamökin pelargoneille siivous- ja kastelupäivän. Samalla rakentelin syksyllä hankitut lundiahyllyt kokoon ja sain pari hyllymetriä lisää talvetustilaa tuleville talville.... Vain muutama kasvi oli sanonut hyvästi tälle maailmalle.

Jokainen pelargoni sai pipetillä annosteltuna 5 ml merileväuutteella terästettyä vettä. Ilmeisesti tänä talvena olen onnistunut lämpötilan ja kastelun suhteessa, koska entisiä kasveja oli vain 4. Muutama näytti kyllä aika heikkokuntoiselta, joten katsotaan ja hoidetaan...

Ja sitten tulevaan kesään ja ensikylvöihin...

Kahta amppelitomaattia ja itsekerättyjä pelargoninsiemeniä pääsi lautalle keskiviikkona. Ja nyt jo näkyy tomaateissa pientä elämää... Kesä on tulossa...

Mukavaa alkavaa viikonloppua!!!!