Mikä päivä

Huh, huijaa, illassa ollaan ja melkein kaikki on jo tehty. Melkein eli vielä on jotain tekemättäkin päivän töistä.

Ihan tämän piti olla normityöpäivä, ja olikin. Oikein mukava päivä, nautittava jopa. Aamulla ennätin soittamaan yhteen facebook-ryhmässä ilmoitettuun numeroon, jossa olisi tarjolla juuri minulle sopiva nojatuoli. Sellainen pieni ja sinisävyinen, juuri sopiva makuuhuoneeseen. Soitin ja sovimme noudon iltapäiväksi.

Sitten oli työpäivän jälkeen vielä palaveri, sovittu loppuvaksi klo 15.30. Ja sen mukaanhan minä nojatuolinkin noudon sovin... Ehei, palaveri päättyikin vasta 16.00. Kiire, kiire, kiire, takoo takaraivoni. Miten minä ehdin kaiken, kiire, kiire, ressi, ressi...

Sitten kaupan kautta hakemaan nojatuolia. Kaupan kautta, koska halusin viedä nojatuolin lahjoittajalle kukkia kiitokseksi. Sitten vaan nojatuoli autoon ja menoksi... Paitsi että, minähän kävin eilen multaostoksilla ja auton takakontti on täynnä multasäkkejä. H...o!!!! Säkkejä järjestämällä ja lomittamalla sain nojatuolin menemään takakonttiin, mutta peräluukku jäi raolleen. Lähden silti ajamaan, hitaasti ja varovasti, auto piipittää aikansa, mutta tyytyy sitten kohtaloonsa...

Pääsen kotiin ja kannan nojatuolin paikoilleen, näyttää hyvältä :)

Uusi nojatuolini

Puoli tuntia aikaa syödä ja lähteä. Siinä ajassa pitäisi vielä kirjoittaa yksi ammattiyhdistystiedote koskien perjantaista mielenilmausta. Kiireessä ei saa mitään järkevää aikaiseksi, joten jätän tiedotteen kirjoittamisen parempaan aikaan, nautin teeni rauhassa ja lähden ajelemaan naapurikunnan kirjastoon, jossa esiintyy ehdoton ykkössuosikkini Enni Mustonen. Onneksi lähdin, koska siinä on nainen, joka osaa kirjoittaa hyvin ja puhua elävästi. Niinpä saimme kuulla, miten hänen kirjailijanuransa on saanut alkunsa: piti saada iso lasku maksettua, niin hän päätti kirjoittaa kirjan. Näin syntyi kuulemma Maitotyttö. Pakko kiittää Enni Mustosen miestä ja hänen ostostaan, koska olisiko meillä muuten näin loistavaa naisten romaanien kirjoittajaa. Ilokseni kuulin, että seuraava kirja Syrjästäkatsojan tarinoita on tulossa ja kaiken kaikkiaan sarjassa tulee olemaan 6 kirjaa, joista 3 on jo ilmestynyt. Viimeisimmän kirjan otin mukaani tilaisuuteen ja sain siihen omistuskirjoituksen. Kirjahyllystäni löytyy kaikki Enni Mustosen kirjat, mutta ei varmaankaan yhtään Kirsti Mannisen kirjaa. Niitä voisi ruveta keräilemään, mutta sitä ennen pitäisi varmaan saada kirjahyllyjä (eli seinäpinta-alaa) lisää.

Ja kun tulin kotiin, odotti tuulikaapissa ihana yllätys...

Pasuunakukkani oli aloittanut kukinnan. Ihan tämä ei ole sellainen kuin piti (vaaleanpunainen ja kerrottu), mutta ei haittaa... Katsotaan, ovatko 2 muuta pasuunakukkaa oikeanvärisiä ja kerrottuja, kun kukkivat ehkä ensi kesänä...

Ja nyt kirjoittamaan tiedotetta ja sitten voikin jo painua unten maille...