maanantai 22. syyskuuta 2014

Duracell-pupuna



Lilja 'Asiatic White'
 Olo on kuin Duracell-pupulla siinä vanhassa mainoksessa. Liikkuu, liikkuu, tekee, hoitaa... Yhtään ei malta olla paikoillaan, kun kerran kotiin pääsi. Olen nyt ollut 2½ vuorokautta kotona ja paljon olen saanut aikaan. Hyvä minä, tällaista hyvän olon tunnetta en olekaan kokenut pitkään aikaan. Olen siis tehnyt sellaisia tavallisia syystöitä. Olen poiminut loput avomaankurkut (2 isoa ämpärillistä), vienyt kurkuntaimet kompostiin ja kaivanut ylös rikkaruohoja. Olen nostanut punajuuret (1 ämpäri + 1 vati) ja juuri nostin uunista vadillisen uunipunajuuria broilerin lisukkeeksi. Olen kitkenyt etupihaa ja aloitinpa jopa pienen muotopuutarhani rakentamisen. Alppiruusupuisto odottaa isää ja halkaisulaitetta, se ei pääse etenemään ennen sitä.

Iki-ihana salkoruusu, se ehti sittenkin kukkimaan...

Edes sade ei ole pilannut tämän päivän töitä. Kun alkoi satamaan, niin minä siirryin sisätöihin. Ensiksi kasasin uuden leluni (katkaisu-jiirisaha ja jalusta) pirtin eteiseen. Minä ostin merkkituotteen, mutta edullisen mallin, katsoin etten tarvitse hienoa ja kallista, peruslaite riittää. Olen ihaillut ystävälläni olevaa samanmerkkistä, mutta siirrettävää sahauspöytää. Se on hieno!!!! Mutta totesin, että en minä sellaista tarvitse. Minulla on sahalleni hyvä paikka tiedossa, eikä sitä tarvitse siirrellä. Nyt voin jatkaa rakentelu-askarteluharrastustani :)
uusi leluni
Yksi iso ongelma on tullut vastaan näiden parin päivän aikana. Naapurini siitä kertoivat heti kotiin palattuani. Minulla on pirtin vintillä kissanpentuja. Minulla pentuja, vaikka en omista edes kissaa. Ei hiivatti, niistä on päästävä eroon. Ei, en vihaa kissoja, mutta en halua niiden myöskään pesivän pihapiirissäni. Kissat ovat toisen puolen naapurin puolivillejä tallikissoja. Niinpä kiipesin kurkistamaan vintille...

Suloisia, mutta ihan väärässä paikassa

Ja olihan siellä :( Pennut ovat jo sen verran isoja, että ne liikkuvat ja niillä on silmät auki. Lähtevät toivottavasti pian emonsa mukana ulos maailmaan. Siinä vaiheessa pitää keksiä, miten saan tukittua kissan kulkureitin vintille. Ovi on kiinni, joten jostain rakosesta kissa sinne vintille kiipeää ja sen raon haluan tukkia!!!!!

"Vielä on kesää jäljellä..."
Huomisen ohjelmassa on kasvihuoneen syyssiivous ja automaattiavaajien poistaminen. Sateen jälkeen pääsee myös jatkamaan risujen polttamista ja mitä kaikkea muuta sitten keksinkään. Täällä ei työt lopu tekemällä, onneksi nyt on aikaa.

2 kommenttia:

  1. Hienon lelun olet ostanut :) Kävisiköhän joku paikallinen eläinsuojeluyhdistys hakemassa kissat pois? Voisivat vielä saada huolehtivan kodin, eivätkä paisuttaisi ainakaan villikissaongelmaa.

    VastaaPoista
  2. Kumma, ettei kaikki ihmiset edelleenkään tajua leikkauttaa kissojaan. Antavat niiden lisääntyä hallitsemattomasti ja taas on kodittomia kissoja. Tosi sääli.
    Joskus on hyvä olla duracell-pupuna. Silloin saa paljon aikaan, mutta myös ajatukset lepäävät.

    VastaaPoista