Suklaan maistelua

Olen ollut viinimaisteluissa, olen maistellut suklaata ja viinejä, mutta tänään pääsin maistelemaan erilaisia suklaita Porvoossa Petris Chocolate Roomissa. Vesi herahti heti kielelle, kun pääsi pöytään istumaan. Jokaiselle oli katettu lautasellinen erilaisia suklaita...

Lautasellinen suklaata

Ensin maisteltiin vasemmanpuoleisesta lusikasta kaakaovoita, sitten lusikoiden välistä kaakaomassaa ja oikeanpuoleisesta lusikasta kaakaorouhetta, joka sisältää sekä kaakaovoita että kaakaomassaa.  Eivät vakuuttaneet ja suurin osa jäi syömättä.

Ja sitten suklaita: valkosuklaata, maitosuklaata (molempia oli yhtä laatua) ja sitten neljää erilaista tummaa suklaata. Ei yhtään kitkerää, vaan pehmeän hapokasta, NAM!!!! Viime keväänä kun olin jodittomalla ruokavaliolla ja melkein kaikki oli kiellettyä, söin paljon tummaa suklaata. Maistelin eri merkkejä, mutta oikein hyvää en löytänyt yhtään. Ajattelin silloin, että tumma suklaa ei ole mun juttuni, mutta tänään sain maistaa todella hyvää tummaa suklaata.

Meille kerrottiin suklaan valmistuksesta ihan kaakaopuun kasvatuksesta lähtien. Pöydissä kiersi ensin kokonainen kuivattu kaakaohedelmä, samoin puolitettu hedelmä, jossa näkyi kaakaopavut (siemenet, joista kaakao valmistetaan). Lisäksi opimme erilaisia suklaalajikkeita (espanjantaitoni  on sen verran heikko, että en toista niitä täällä)

Puolikas kaakaohedelmä

Eri suklaalaatujen lisäksi saimme maistaa yrityksen valmistamia suklaapraliineja. Jokaiseen praliiniin oli käytetty erilaista suklaata. Tastinglautaselta löytyi valkosuklaa-passionpraliini, mustaherukkapraliini, sitruunapraliini, tryffeli ja vadelmapraliini. Suosikkejani olivat valkosuklaa-passion, mustaherukka ja sitruuna. Näiden lisäksi ostin kotiinviemisiksi lakristan-, veriappelsiinin-, mustikan- ja shamppanjanmakuiset praliinit. Niillä herkutellaan pyhäinpäivänä, ja niiden sisältämät kalorit kulutetaan perinteisellä hautausmaakävelyllä.

Mukavaa tulevaa pyhäinpäivää!!!!

p.s. Sain tänään tietää, että edellisen postauksen ennen-kuva ei näy muille, joten laitan kuvaparin myöhemmin uudelleen.

Talviaika

Viime yönä se taas alkoi, talviaika. Vielä ei oikein haluaisi, että talvi tulisi. Niin paljon on ulkona vielä tehtävää. Tämä viikonloppu minun piti viettää vanhempieni luona, kun en lomaviikolla heille mahtunut. Tiistaina sain puhelinsoiton vanhemmiltani, että sopisko, jo he tulisivatkin tänne. Tottakai sopi, varsinkin kun olin jo heitä hiukan odotellut, tai ainakin syntymäpäivälahjaani. Äitini päätti muutama vuosi sitten, että minä tarvitsen roskakatoksen ja hän lupasi ostaa sellaisen synttärilahjaksi. Lahjan hankkiminen tuottikin ongelmia, koska roska-astiani on normaalia isompi eli 360 litrainen lajitteluroskis. Kaikki valmiit olivat pienille 240 litraisille tai sitten sellainille valtaville laatikoille. Niinpä he sitten teetättivät sellaisen...

Naapurin avustuksella siirsimme sen peräkärrystä paikoilleen kivituhkapedin päälle. Sen jälkeen isäni naputteli huopakaton paikoilleen ja me äitini kanssa sivelimme katoksen puunsuoja-aineella. Ensi kesänä katos saa kauniin punavalkoisen maalipinnan ja kukkalaatikot sivuilleen. Hieno lahja, kiitos Äiti ja Isi!!!

Viikonlopun aikana ehdin paljon muutakin... Irrotimme ja puhdistimme äitin kanssa papusalot ja vein ne varastoon odottamaan ensi kesää. Räystäskourut sain vihdoinkin tyhjennettyä koivunlehdistä ja linnunpesistä...

Ja ihan viimeiseksi vanhempieni jo lähdettyä pesin taas yhden satsin ruukkuja. Näin syksyllä sitä tuskailee, että miksi ihmisellä pitää olla niin paljon kukkaruukkuja pihalla. Keväällä nämä tuskailut on jo unohtanut ja innolla suunnittelee uusia istutuksia ja taas seuraavana syksynä kiroilee.

Vielä jäi yksi satsi pestävää, sitten on ruukut pesty. Syystöistä on tämän jälkeen enää jäljellä kasvihuoneen siivous ja pesu. Sitten voin käpertyä talviunille ja ruveta suunnittelemaan ensi kevään kylvöjä ja istutuksia...

Eilen illalla juhlimme vanhempieni kanssa minun ja taloni 5-vuotista yhteistä taivalta. Merkkipäivään on vielä viikko aikaa, mutta halusin juhlia merkkipäivää yhdessä vanhempieni kanssa, koska he ovat auttaneet minua niin paljon.

Takapiha kesältä 2011

Sama kohta kesältä 2014, kuvattu toisesta suunnasta

Olipa hauska etsiä kuvapareja, taidanpa jatkaa niiden etsimistä talvella...

Syysloma

Pimeyden torjuntaa pihalla

Syysloma on ohi... Sainko mitään aikaan, sain :) Vieraita oli koko viikko: ensin sisareni 5 lapsen kanssa ja heidän jälkeensä ystäväni kahden lapsen kanssa. Lapset olivat ihanan auttavaisia, sisareni lapset haravoivat pihalta lehtiä kasoihin, lastasivat niitä kottikärryyn ja lopuksi minä kärräsin kottikärryn lapsineen kompostiin. Meillä kaikilla oli hauskaa :)

Ystäväni lapset puolestaan innostuivat siistimään metsänpohjaa risuista. Kivaa se oli, koska risut sai heittää nuotioon. Oli aivan oivallinen keli (kostea ja tyyni) polttaa vanhat risukasat pois.

Yllättävän paljon risuja löytyikin, tuli paloi kahtena päivänä...  Lisää risuja tulee, kunhan saan isäni puunkaatohommiin talvella...

Vaikka lapset olivat innokkaita haravoimaan, niin riitti sitä siivottavaa minullekin. Minä en koskenut haravaan, vaan otin uuden melunaiheuttajan käyttöön...

Välillä käytin laitetta imurina, nurkissa, talon vierellä, muotopuutarhassa. Imurina laite oli todella hidas ja painava. Isoilla alueilla käytin laitetta puhaltimena ja silloin työskentely oli nopeaa. Vaikka vahinkojakin sattui... Eli puhalsin lehtiä vasta siivotulle alueelle, mutta oppia ikä kaikki. Ensimmäistä kertaa tätä tein...

Haastetta puhaltamiseen toi sähköjohto. Halusin sähkökäyttöisen, koska en luota akkujen kestoon, enkä toisaalta halunnut moottorikäyttöistä, jota en välttämättä saisi käyntiin. Täydellinen Bosch ei ole, mutta tulen toimeen. Parempi se silti on, jos vertaa haravaan.

Sisareni kanssa sisustimme hiukan kotiani... Hän oli ostanut minulle portin. Aiemmin portailla on pidetty patjaa esteenä, välillä tavararöykkiöitä, mutta nyt sitten on oikea lapsiportti... Yhdessä me asensimme tämän seinään kiinni. Vastakappale siitä puuttuu, koska se pitäisi kiinnittää kiviseinään. Siihen meidän taitomme eivät riittäneet, joten jäämme odottamaan apua. Aika hyvin portti toimi näinkin. Vain kerran 1½-vuotias sai portin auki ja pääsi portaisiin.

Enää ei pihalla ole kukkijoita, pakkanen vei loput, mutta syysleimu vaan jaksaa kukkia. Kyllä sen kukista näkee, että hän on saanut vähän kylmää... Mutta jaksaa silti vielä kukkia.

Juhlintaa, vielä kerran

On aika juhlia, vieläkin... Pääjuhla oli jo elokuussa, mutta ystävien kanssa halusin juhlia erikseen. En halunnut kutsua kaikkia kerralla ja sitten sukkuloida vierasjoukosta toiseen kovalla kiireellä. Ei, halusin nauttia kaikkien seurasta mahdollisimman pitkään. Mutta miksi näin pitkä väli ? No, tämä väli johtuu kummilapsistani. Minulla on 3 alaikäistä kummilasta, jotka kaikki ovat syntyneet syyskuussa ja jokaisen synttärit osuvat eri viikonlopulle ja kaikissa juhlissa on kummin oltava paikalla. Se yksi viikonloppu jäi vapaaksi, mutta silloin oli pakko vetää henkeä ja rentoutua (ja siirtää kasveja, kitkeä eli tehdä puutarhahommia ja oli siihen vielä yksi ammattiyhdistysmenokin sovittu).

Lahjaksi saatu orkidea

Niinpä vasta nyt oli sopiva hetki juhlia ystävien kanssa. Minulla oli myös aikaa miettiä ruokalistaa, koska sen suunnittelu on todella haastavaa: ei mantelia, ei pähkinää, ei raakaa sipulia, ei äyriäisiä, ei tilliä, ei kalaa (lohi sallittua), ei tehotuotettua lihaa, ei korianteria. Olikohan siinä jo kaikki rajoitteet ? Eli haastetta riitti ruokalistan suunnittelussa. Alkupalaksi päätin tarjoilla tapaksia periaatteella jokaiselle jotakin: silakkacevitseä, katkarapumössöä, hunajamelonia (itse kasvatettu) ja serranonkinkkua, sienisalaattia, täytettyjä minipaprikoita sekä broileripiiraita.

Alkupalapöytä

Paprikat olivat myös itsekasvattamiani, siemenet ovat ihan kaupan makeista minipaprikoista. Eivät siis ole chilejä, vaikka näyttävätkin sellaisilta.

Täytetyt paprikat

Pääruuaksi tarjoilin kaikille sopivaa punajuuri-fetapastaa. Siitä ei ole kuvaa, koska ruuan väri oli hiukan epämääräinen. Punajuurella saa kauniinvärisen ruuan, mutta minä käytin pääasiassa raitajuurta, joten ruuan väri oli hiukan epämääräinen, ei mitenkään houkutteleva.

Jälkiruuan suunnittelu olikin vaikeaa. Halusin tarjoilla omenaa ja suklaata. Omena ei tietenkään ollut omasta puusta, koska kaikki omat omenat olivat pihlajanmarjakoin vaurioittamia ja mätänivät puuhun. Ohjeita näillä raaka-aineehdoilla oli hyvin vähän, mutta onneksi yksi kiinnostava löytyi, omena-valkosuklaawokki. Oli muuten taivaallista...

Ystäviltäni sain ihania lahjoja: Shampanjaa aikuiselle naiselle, puutarhaliikkeen lahjakortin ja puisen itsetehdyn leikkuulaudan.

Ystävät ovat ihania, mutta liekö minulle tullut neljänkympin kriisi, koska olen ruvennut miettimään tosissani kumppanin hankkimista. Olen jopa harkinnut liittyväni johonkin netissä olevaan treffipalveluun. Vielä en ole rekisteröitynyt, mutta olen jo lukenut liittymisehtoja. Olenko jo epätöivoinen, kun ei se unelmien prinssi löydäkään minua kotoa ? Onkohan minulla tarpeeksi rohkeutta luoda itselleni profiili johonkin deittipalveluun. Paljon pohdiskeltavaa tulevalle viikolle... Ja kitkettävää ja siivottavaa ja ....

Lokakuu jo...

Voi ei, ihan hirvittää, että nyt ollaan jo lokakuussa. Kesä on totaalisesti ohi, ensimmäiset yöpakkaset lähestyvät :(

kesäpäivänhattu ja daalia

Onneksi nyt alkaa piha olemaan valmis talven tuloon. Tänään kannoin viimeiset säilytettävät kesäkukat sisälle. Kyllä tuli saunamökkiin ahdasta, kun reilu 50 pelargonia, 10 verenpisaraa, 3 begoniaa, 2 pasuunakukkaa (1 on vielä tuulikaapissa), 1 keijunmekko, 1 sinisarja ja 2 lumihiutaletta odottaa tulevaa kesää. Nyt vaan toivotaan, että saan pidettyä kaikki hengissä. Siis etten kastele heitä liikaa, ainakin viime talvena se oli suurin virheeni. Toin minä muutaman talvetettavan ihan sisälle asti, huoneenlämpöön. Täällä talvehtivat riippa- ja tuoksupelargonit, ja tietenkin kaikki syksyn verenpisara- ja pelargonipistokkaat. Voi olla, että keväällä täällä on taas ahdasta... Mutta se on sen ajan murhe.

Taimien kanniskeluun ja siistimiseen on mennyt yllättävän paljon aikaa. Sen lisäksi olen korjannut viimeisiä herkkuja kasvatuslaatikoista. Tänään kiipeilin tikapuilla ja korjasin papusatoa. Vielä elokuussa epäilin sadon jäävän ihan nollaan, mutta ei 'Blauhilde' pettänytkään. Nyt sain jo toisen ämpärillisen papuja eli yhteensä 20 litraa. Kyllä aikaisempina vuosina on tullut enemmän satoa, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Joku muukin tykkää päivänsilmästä

Spagettikurpitsat jätin vielä maahan, mutta huomenna ne on poimittava, jos maanantain ja tiistain välisenä yönä on luvassa ensimmäiset pakkasasteet. Samoin tomaatit pitää poimia sisälle kypsymään ja siinähän se vihannessato sitten taitaakin olla. Juureksista punajuuret pitää nostaa ylös, ne eivät kestä pakkasia. Pari kiloa nostin jo ja tein herkkuani punajuuri-jauhelihavuokaa. Ohjeen löysin joskus vuosia sitten Me-lehdestä. Nyt tein niin ison annoksen, että sain sitä pakastimeen.

Sadonkorjuun ja talvisäilöön viennin lisäksi olen jatkanut ruukkujen pesu-urakkaa. Pari kertaa kesällä tiskailin niitä ja nyt olen kahtena päivänä pessyt ja vielä niitä riittää. Tiskatessa miettii, että oikeastiko minä olen kylvänyt näin paljon kaikkea, mutta olen minä myös saanut kesällä nauttia runsaasta kukkaloistosta. Eli valitus seis ja tiskaamaan purkkeja ensi kevääksi...

Lauantaina käväisin kaupungissa ostamassa itselleni apulaisen pihansiivoukseen eli lehtipuhaltimen. Vielä se laatikossa, mutta tarvetta sille on. Pihassani on niin paljon sepelipintaa, että haravointi on vaikeaa. Tai saa sepelit haravoitua lehtien kanssa samaan kasaan, mutta minä haluaisin pitää sepelit paikoillaan... Kerrottakoon siitä myöhemmin lisää, kunhan kaikki lehdet putoavat puista ja otan puhaltimen käyttöön. Samalla reissulla ostin myös muutaman kanervan ja vaihdoin saunamökin kukkalaatikkoon jo syksyisen istutuksen. Hopealehdet olen itse kasvattanut siemenestä.

Syysistutus ja taustalla pasuunakukkia

Yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että yksi päivänliljoistani on aloittamassa kukintaa vielä lokakuussa. Tämä kasvi on ostettu juurakkona ja istutettu paikalleen toukokuussa 2014. Ja nyt siis aloittamassa ensimmäistä kukintaa. Toivottavasti kukka ehtii avautua ennen pakkasia, jotta saisin selville hänen nimensä. Ostin nimittäin 3 juurakkoa, mutta en muista kenet mihinkin istutin. Pussit on tallessa, joten kukan perusteella pystyn tunnistamaan lajikkeen.

Kehäkukat jaksavat edelleen kukkia. Ovat ihania aurinkoja ruskeiden koivunlehtien seassa.

Syksyn viimeisiä kukkia

Kyllä nyt helpotti, kun on kaikki syksyn kasvien siirrot ja taimi-istutukset tehty. Kyllä, ainakin yritän välttää tästä eteenpäin kaikki taimimyyntejä, keväällä seuraavan kerran sitten. Pitäkää peukkuja, että onnistun!!! Kukkasipulit pitää vielä saada maahan, mutta sitten loppukauden kerään satoa, säilön ja kitken rikkaruohoja ja kerään voimia tulevaan kasvukauteen.

Torstaina kävin vielä puutarhaostoksilla. Ostin puista nurmikonreunanauhaa varastoon ensi kevättä varten ja muutama perenna tarttui mukaani. Ostin syysvuokon (kotona huomasin, että minulla on jo sellainen ja ihan samaa lajiketta) ja valkoisen päivänhatun. Ja sitten ostin vielä valkoisen pihasyreenin. Osa taimista, ainakin perennan taimista, oli jo ihan kuolleita. Ihmettelin hiukan, että sellaisia vielä pidetään myynnissä. En minä ainakaan halua ostaa tainta, joka jo myyntihetkellä näyttää kuolleelta. En, vaikka halvalla saisi.

Kun istutuspuuhat tuli tehtyä, lähdin kameran kanssa pihakierrokselle, koska kukkia näytti vielä riittävän...

Esikko jaksaa kukkia, kun se kerran pääsi vauhtiin. Uskomatonta, että esikko kukkii vielä näin myöhään syksyllä!!!

 Hanhikki on syyskukkija, ja siksi siitä pidänkin...

Hanhikki 'Mango Tango'

Tänä keväänä istutettu tiikerinliljakin päätti vielä aloittaa kukinnan. Ensimmäinen kukka on auki, muutamia nuppuja sen lisäksi.

Tiikerinlilja

 Ja kiinankeltakärhö, se on aivan täynnä kukkia edelleenkin... Ja ihastuttavia hahtuvapalloja. Taidan kerätä niitä muutaman talteen ja yrittää kasvattaa niitä lisää siemenestä.

Kiinankeltakärhö

Hopeatäpläpeippi on levinnyt ihan hurjasti kesän aikana. Se oli niin pieni alku, kun sen ostin ja nyt sillä on kokoa yli puoli neliömetriä. Kukkiakin on riittänyt koko kesäksi.

Hopeatäpläpeippi

Valkoinen palavarakkaus on myös innostunut kukkimaan. Osan näistä olen kasvattanut itse siemenestä ja osan sain siementaimina kevään taimivaihdossa. Mutta joka tapauksessa ensimmäisenä kesänä jo kukkivat. Kiitos heille!

Palava rakkaus

 Oi ja syysvuokko, se jonka ostin aiemmin kesällä. Se aloittelee kohta kukintaa, useampi nuppu odottaa avautumista.

Syysvuokko

Komeamaksaruoho on viehättävä myöhäisen syksyn kukkija. Olin iloisesti yllättynyt, kun löysin sitä valkoisena.

Komeamaksaruoho 

 Löytyyhän sitä myös perinteisenä punaisena...

Komeamaksaruoho

Kukkia riittää vieläkin puutarhassa, ja kukinta jatkuu, koska sääennusteet eivät vieläkään lupaa yöpakkasia. Varulta kuitenkin täytin jo kasvihuonelämmittimen polttoainesäiliön, jos sitä kohta jo tarvitaan.

Viimeisenä vielä pari kuvaa pasuunakukista. Olen rakastunut, mutta yhteisasumiseen en suostu. Tuoksu on liian voimakas, joten he eivät koskaan muuta sisälle taloon. Talvetuspaikka tulee olemaan heilläkin saunamökki.

Omenakarnevaalit

Lohjalla on järjestetty Omenakarnevaaleja jo vuosien ajan. Niiden vietto on alkanut vasta sen jälkeen, kun olen karistanut Lohjan tomut jaloistani. Mutta jos satun vierailemaan vanhempieni luona, niin sitten käydään myös Omenakarnevaaleilla.

Keskellä karnevaalialuetta oli hauskoja linnunpelättimiä...

Näistä oli saanut äänestää mieleisimmän, en äänestänyt, mutta paras oli minun mielestäni joko tuo ensimmäisessä kuvassa tai sitten tämä viimeinen. En pysty päättämään.

Ostoksia en tehnyt, mutta mummini osti omenapiirakan ja kasvispiirakan, joita sitten maisteltiin kahvin ja teen kanssa. Äiti osti herkullista kurpitsansiemenleipää, jota maisteltiin tekemäni palsternakkakeiton kanssa.

Tänä vuonna museolle (Omenakarnevaalit järjestettiin Lohjan museon alueella) oli järjestetty villiyrttinäyttely.

Ja pyh, siellä piti arvailla kuivattu yrttejä, ei se mikään näyttely ollut :( Vähän harmittaa, koska en ehtinyt mukaan tuolle yrttipuutarhakierrokselle. Olin tämän mainoksen kohdalla vartin yli yksitoista, joten myöhästyin. Ajattelin sitten ehtiä tuolle jälkimmäiselle kierrokselle, mutta en päässyt siihenkään, koska lähdimme käyttämään mummia kaupassa. Ensi vuonna sitten...

Museon vanhassa viljamakasiinissa oli omena- ja päärynänäyttely.

Ja verenpisarafanina piti vielä kuvata ihania runkoverenpisaroita navetan ajosillan vieressä.

Mieli olisi tehnyt napata yksi pistokas, mutta en sitten kehdannut.

Tänä aamuna lähdimme äitin kanssa sienimetsään. Saaliina 2 pientä karvarouskua, 1 litra mustikoita ja 1 litra puolukoita. Ensi viikonloppuna mennään taas.

Sadonkorjuuta

Ei se olekaan valkoinen...

Pasuunakukkani

Vanhetessaan kukka muuttui vaaleanpunaiseksi. Kerrattua siitä ei ole vielä tullut, katsotaan tuleeko. Viherpeukaloilta tämä on hankittu. Täytyy todeta, että kuistillani on huumaava tuoksu, niin huumaava, että sisälle tuota ei voi ottaa kukkimaan.

Kesä ei ole ollut kovinkaan häävi, kasvit ovat kärsineet sateesta ja kylmyydestä, joten olen todella onnellinen saadessani satoa.

 Kurkkuja tuli kolmisen kiloa ensimmäisellä poimintakierroksella. Ja lisää on tulossa... Kesäkurpitsasato jää tänä vuonna nollaan, mutta spagettikurpitsassa on mukavasti alkuja. Toivottavasti ehtivät kypsymään...

Onneksi on kasvihuone... Tomaattisato kypsyy kohisten... Elokuun alkupuolelta lähtien olen päässyt maistelemaan yksittäisiä tomaatteja, mutta nyt täytyy käydä oikein kulhon kanssa korjaamassa satoa. Siemeniä olen ottanut talteen 'Pink tiger'ista ja 'Indigo apple'sta. Ne ovat olleet suosikkejani, parista venäläisestä lajikkeesta otan myös. Pahin pettymys lajikkeista on ollut 'Red Fig', se on jauhoinen ja mauton.

Juureksia olen nostanut ainoastaan tarvitsemiani. Punajuuret ja raitajuuret olivat hyvänkokoisia. Raitajuurissa raidoitus oli aika epäselvää, mutta näkyvissä. Tein punajuurisosekeittoa.

Sitä syötiin alkuviikko ja nyt on jääkaapissa palsternakkasosekeittoa. Palsternakat olivat todella pieniä, ainoastaan pienen porkkanan paksuisia :( Loput saavat kasvaa rauhassa vielä muutamia viikkoja, ehkä kuukauden tai kaksi, riippuen keleistä.

Nyt syödään iltapalaksi värikästä kana-kasvissalaattia (tomaatit, kurkut ja paprikat itsekasvatettuja) tunnelmoiden kynttilänvalossa leivinuunin lämmössä ja odotetaan Vain Elämää.

Rentouttavaa viikonloppua!!!!