Juhlintaa, vielä kerran

On aika juhlia, vieläkin... Pääjuhla oli jo elokuussa, mutta ystävien kanssa halusin juhlia erikseen. En halunnut kutsua kaikkia kerralla ja sitten sukkuloida vierasjoukosta toiseen kovalla kiireellä. Ei, halusin nauttia kaikkien seurasta mahdollisimman pitkään. Mutta miksi näin pitkä väli ? No, tämä väli johtuu kummilapsistani. Minulla on 3 alaikäistä kummilasta, jotka kaikki ovat syntyneet syyskuussa ja jokaisen synttärit osuvat eri viikonlopulle ja kaikissa juhlissa on kummin oltava paikalla. Se yksi viikonloppu jäi vapaaksi, mutta silloin oli pakko vetää henkeä ja rentoutua (ja siirtää kasveja, kitkeä eli tehdä puutarhahommia ja oli siihen vielä yksi ammattiyhdistysmenokin sovittu).

Lahjaksi saatu orkidea

Niinpä vasta nyt oli sopiva hetki juhlia ystävien kanssa. Minulla oli myös aikaa miettiä ruokalistaa, koska sen suunnittelu on todella haastavaa: ei mantelia, ei pähkinää, ei raakaa sipulia, ei äyriäisiä, ei tilliä, ei kalaa (lohi sallittua), ei tehotuotettua lihaa, ei korianteria. Olikohan siinä jo kaikki rajoitteet ? Eli haastetta riitti ruokalistan suunnittelussa. Alkupalaksi päätin tarjoilla tapaksia periaatteella jokaiselle jotakin: silakkacevitseä, katkarapumössöä, hunajamelonia (itse kasvatettu) ja serranonkinkkua, sienisalaattia, täytettyjä minipaprikoita sekä broileripiiraita.

Alkupalapöytä

Paprikat olivat myös itsekasvattamiani, siemenet ovat ihan kaupan makeista minipaprikoista. Eivät siis ole chilejä, vaikka näyttävätkin sellaisilta.

Täytetyt paprikat

Pääruuaksi tarjoilin kaikille sopivaa punajuuri-fetapastaa. Siitä ei ole kuvaa, koska ruuan väri oli hiukan epämääräinen. Punajuurella saa kauniinvärisen ruuan, mutta minä käytin pääasiassa raitajuurta, joten ruuan väri oli hiukan epämääräinen, ei mitenkään houkutteleva.

Jälkiruuan suunnittelu olikin vaikeaa. Halusin tarjoilla omenaa ja suklaata. Omena ei tietenkään ollut omasta puusta, koska kaikki omat omenat olivat pihlajanmarjakoin vaurioittamia ja mätänivät puuhun. Ohjeita näillä raaka-aineehdoilla oli hyvin vähän, mutta onneksi yksi kiinnostava löytyi, omena-valkosuklaawokki. Oli muuten taivaallista...

Ystäviltäni sain ihania lahjoja: Shampanjaa aikuiselle naiselle, puutarhaliikkeen lahjakortin ja puisen itsetehdyn leikkuulaudan.

Ystävät ovat ihania, mutta liekö minulle tullut neljänkympin kriisi, koska olen ruvennut miettimään tosissani kumppanin hankkimista. Olen jopa harkinnut liittyväni johonkin netissä olevaan treffipalveluun. Vielä en ole rekisteröitynyt, mutta olen jo lukenut liittymisehtoja. Olenko jo epätöivoinen, kun ei se unelmien prinssi löydäkään minua kotoa ? Onkohan minulla tarpeeksi rohkeutta luoda itselleni profiili johonkin deittipalveluun. Paljon pohdiskeltavaa tulevalle viikolle... Ja kitkettävää ja siivottavaa ja ....