Ensimmäiset säilönnät omalta tontilta

Olipa ihana ja lämmin auringonpaiste... Huivi päähän, aurinkolasit silmille ja kasvimaata kitkemään. Juolavehnä, vuohenputki ja leinikit olivat hyökänneet kasvimaalleni, mutta hävisivät tämän taistelun. Ilokseni sain huomata, että punajuuri oli jo itänyt, pienen pienet sirkkalehdet olivat nousseet savesta. Ihana ja toivottu ylläri. Samalla kasvimaata raakatessani totesin, että reunimmaiset sipulit ovat sen verran keskellä penkkiä, että reunaan toivottavasti mahtuu vielä yksi kylvävako. Mahtuihan siihen: Puoleen vakoon kylvin pinaattia (lajike: Matador) ja toiseen puolikkaaseen kylvin jäävuorisalaattia (lajike: Great Lakes). Pinaatti on lähempänä taloa ja salaatti kauempana.

Vielä johonkin kohtaan pitäisi rakentaa monivuotisten kasvien kasvimaa. Villirucola ja maa-artisokat odottavat kylvämistä. Niitä en haluaisi istuttaa kasvimaahan, jotta sen voisi joskus kääntää jyrsimällä. Hyviä ideoita siis otetaan vastaan.

Olin jo muutaman viikon ihaillut pihani nokkospuskia. Mieleni on tehnyt kokeilla nokkosruokia. Nyt jo nokkoset olivat aika isoja. Saksin nokkoset varsineen ämpäriin. Kokonaisen ämpäsillisen niitä poimin, sitten toin saaliini sisälle ja laitoin tiskialtaaseen likoamaan. Liotetuista nokkosista riivin lehdet irti, varsi joutui suoraan biojätteeseen. Siivilällisen lehtiä laitoin kiehuvaan veteen, keitin niitä noin 5 minuuttia ja sitten kaasin keitinveden siivilän läpi ämpäriin. Huuhtelin nokkoset kylmällä vedellä, puristin kuivaksi ja lätsäytin kasan leikkuulaudalle. Annoin niiden hetken jäähtyä, sitten muotoilin pötkön ja leikkasin viipaleiksi. Viipaleet nurin ja lopuksi koko leikkuulauta pakastimeen. Toivottavasti minulla on tämän jälkeen helposti käytettäviä nokkospellettejä... Yhdestä ämpärillisestä nokkosia tuli noin 3 desilitraa ryöpättyä nokkosta. Ja sitten minulla on puoli ämpärillistä nokkosvettä lannoitukseen ja hiusten hoitoon. Nokkosvesi kuulemma edistää hiusten kasvua...

Pihatöitä talkoilla ja pieniä vieraita

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet työntäyteistä aikaa pihalla. Vieraatkin on pistetty lapion varteen (KIITOS). Kasvimaa on nyt kunnossa, laajennusosa odottaa taimia, polut on katettu oljilla. Kohta pääsen kattamaan sipulipenkit, niissä on jo mukavat alut.

Marjapuskat ovat kukassa ja kimalaiset ovat olleet ahkeria :) Pirtin takana olevat "punaherukat" tunnistin taikinamarjaksi, koska niissä kukkatertut kasvavat ylöspäin. Harmi!!!!! Takapihan marjapuskat kasvoivat vuohenputkien ja nokkosten seassa. Niissä oli runsaasti kuivia oksia. Kitkeminen, leikkaaminen ja tukeminen sai ihmeitä aikaa, vai mitä ?

Ennen

Jälkeen

Tämä puska on aika eriskummallisen muotoinen, mutta aika näyttää saako siitä elävää kunnollista kasvia. Marjojen kyspymisen jälkeen olis tarkoitus aloittaa leikkausurakka, joka jatkuu useiden vuosien ajan. Niin tiheitä ja isoja osa puskista on... Eivät meinanneet mahtua 80 cm kehikkoon.

Viikko takaperin istutimme siskon lasten kanssa auringonkukkia. Niiden kylväminen oli lapsille mukavaa puuhaa. Tänä kesänä herrasväki vieraileekin usein täällä, joten lapset pääsevät seuraamaan kylvöksen kasvua. Toivottavasti pääsevät näkemään kukkivia auringonkukkia :)

Pienten siskonlasten lisäksi rupesin epäilemään, että talossani asustaa muitakin pieniä, ainakin rapinasta päätellen. Hiljaa hiipien pääsinkin yllättämään hiirulaisen... Näin sen otuksen elävänä roskakaapissani. Siispä loukkua virittämään ja vajaan tunnin kuluttua loukku napsahti ja hiirulainen oli vainaja. Viime syksynä kalliilla hankittu koteloloukku osoitti toimivuutensa, eikä minun tarvinnut koskea itse loukkuun, kun irrotin hiirtä pirtin takana. Joskus kannattaa satsata laatuun ;)

Uusia kasvilöytöjä pihalla: Jalopähkämö (nähty aiemmin, nyt tunnistettu) ja komea maksaruoho ja oletettavasti pihalla kasvava päivänlilja on syyspäivänliljaa, koska siinä ei vielä näy kukkavanoja kuten äitin päivänliljassa.

Pakko päästä kylvämään...

Pakko, ihan pakko on päästä kylvämään. Siis nyt iski niin paha kylvökuume, että pakko on, vaikka savikokkareet kasvimaalla on koko 5 cm. Mutta ei ne enää käsipelillä pienene. Maakin on mukavan märkää, kun on satanut parina päivänä.

Siispä kylvösuunnitelma esille ja opaskirja kans. En nimittäin aiemmin ole penkkeihin kylvänyt. Riviväli ja taimitiheys on uutta. Ensimmäiseen riviin laitoin sipulia, toiseen riviin tuli aikaista porkkana, lajike Amsterdam, sitten taas sipulia ja sitten taas porkkanaa, tällä kertaa syyslajiketta Nantaise. Ja vielä lopuksi rivillinen punajuurta, lajike Detroit. Oli mielenkiintoinen urakka laatia talvella viljelysuunnitelmaa, kun kaikki kasvit eivät tykkää toisistaan. Porkkana ja sipuli kuulemma suojelevat toisiaan, sitten tillin piti pysyä kaukana, jne... Toivottavasti lukemistani ohjeista on hyötyä...

6 riviä kylvetty ja pieni kasvimaani oli täynnä. Kesäkurpitsa, pavut, pinaatti, rucola... Ne ovat vielä kylvämättä. Rupesinpa sitten saman tien kääntämään lisämaata. Ensimmäinen kerta käännetty, purettu työpaineita saveen. Siitä on hyvä jatkaa paineiden purkua...

Kesäkurpitsan alut näyttävät nostavan päätään mullasta, amarylliskin heräsi henkiin kasvattamaan lehtiä... Ystävän tuoma ruohosipulisetti menee tänään kylvöön... Basilikan vieressä keittiössä on tilaa....

Ikävä ylläri ja hiukan positiivista

Sai tänään vanhemmat vieraakseen. He toivat tullessaan uuden vesipumpun naapuriin, koska vanha oli rikki ja halki ja korjauskelvoton. Isä asensi sen paikalleen ja kokeili. Vettä tuli, mutta ei hanasta, vaan vessan seinästä ja keittiön katosta. Molemmissa putket halki :( Eli toisin sanoen naapuri on päästetty kylmäksi, oletettavasti edellinen omistaja ei ole lämmittänyt sitä sen jälkeen kun muutti siniseen taloon. Piru vie!!!! Tiedän, että ostin piharakennukset huonokuntoisina, mutta luulin silti, että pumppu toimii eikä putkissa olisi reikiä. Minusta näistä vioista olisi pitänyt kertoa... Korvauksia on silti turha hakea, putkimies vaan paikalle...

Vanhempani toivat minulle myös ruohonleikkurin, sellaisen bensakäyttöisen, joka pitää vetää käyntiin. Hirvittää, saanko sen käyntiin. Kokeiltaessa se lähti käyntiin, samoin illalla kun oikeesti ajoin pienen pläntin nurmikkoa ja ison alueen rikkaruohoja. Jes!!!! Mutta pihasta voi sanoa, että perunapeltokin on tasaisempi kuin meikäläinen nurmikko (lue rikkaruohikko). Työmaata riittää sen tasoittamisessa...

Isäni kiipeli talojen katoilla ja puhdisti rännit, äitini haravoi, kantoi puita ja siivosi muutenkin pihaa. Suurkiitos!!!!! Hommat menivät paljon eteenpäin, vaikka en ehtinytkään kylvämään kasvimaata. Ehkä huomenna....

Uusia löytöjä pihalla: mustarastaan pesä liiterin oven päällä, ukonhattuja syreenin juurella...

Maanmuokkaus jatkuu

Kasvimaa oli käännetty jo kertaalleen, lopputuloksena valtavia savipaakkuja. Niitä tämä muskeliton mimmi päätti lähteä pilkkomaan... Hiki tuli, savi oli kovaa ja ... Mutta yllättävää kyllä, koko kasvimaa ei ollutkaan enää junttasavea, vaan osa isoista kokkareista hajosikin helposti. Eli kyseiselle paikalle oli joskus lisätty multaa... Kiviä oli peltotilkku pullollaan, mutta ne ovat oivaa pengerrysmateriaa toisaalla. Kuvassa on kääntöurakka puolessa välissä...

Jaksoin kääntää koko läntin. Ei se iso ole, mutta tuntuu kropassa. Ei tarvii etsiä punttisalia tai jumpparyhmää....

Maanparantamiseksi suunnittelin lisääväni kasvimaalle hiekkaa ja multaa. Ja kotipihaltahan löytyy kasa hiekkaa, joka on osin liian isorakeista. Sain kuitenkin Äitiltä hyvän seulan, nimittäin marjanpuhdistimen. Siis aivan loistava seula, vajaa lapiollinen hiekkaa ja heiluttelu, niin jo sai sopivaa hiekkaa kasvimaalle. Yllättävän kestävä seula, sain seulottua 2 kottikärryllistä hiekkaa ja myöskin leviteltyä ne kasvimaalle ja seula on edelleen ehjä. Kasvimaan pinnalle ripottelin vielä hiukan dolomiittikalkkia, jotta saisin pH:ta nostettua.

Huomenna on tarkoitus levitellä kasvimaalle multaa ja sitten kääntää kasvimaa kolmannen kerran... Sitten porkkanoiden ja sipulin kylvö. Ja sen jälkeen voikin aloittaa kasvimaan laajentamisen...

Toivottavasti löydän pikaisesti puhelimen USB-kaapelin, niin pääsen laittamaan tänne kuvia ihanista narsisseista, parvitulppaaneista sekä tavallisista tulppaaneista... Ne on ihania :)

Ensimmäiset kylvöt

Korkkarit ovesta sisälle, "kroksit" jalkaan ja pihakierrokselle. Niin kiire oli, ettei edes pyhämekkoa ehtinyt vaihtamaan... Ja tapahtumia oli...

Narsissit likakaivon vieressä kukkivat. Olivatkin valkoisia, oranssireunaisella keskustalla. Ihan kivoja, vaikka eivät olekaan sitä, mitä odotin... Torstaina istutetut raparperit olivat vielä hengissä, samoin tyrnit. Pikkutalvio naapurin seinustan kivikasassa kukki. Pari pientä sinistä kukkaa pilkotti rönsyjen alta. Naapurin nurkalla näyttääkin olevan jotain erikoistulppaania tavallisen lisäksi. Olivat niin pieninuppuisia ja hentovartisia, että olisivatko jotain parvitulppania. Muutaman viikon sisällä sen sitten näkee... Punavuokot loistivat upeasti auringossa, yhtä koivua lukuunottamatta kaikissa muissa oli jo lehti. Siis kesä on täällä...

Viikonloppuna hankin takakontillisen puutarhamultaa, kun halavalla sai... 3 * 70 l oli 8 €. Relluun mahtui sopivasti kolme satsia. Eihän tämä Aurinkomulta tietenkään vedä vertoja Biolanin Mustalle mullalle, mutta saa kelvata. Oletettavasti hinta-laatu -suhde on hyvä. Ja multaa täällä tarvitaan savimaata parantamassa. Samasta paikasta tuli myös ostettua marjanpuhdistin. Sitä ei käytetä marjojen puhdistamiseen, vaan hiekan seulomiseen. Pihassa on hiekkakasa, raekoko 0-10 mm. Eiköhän tällä seulalla saa sopivasti isoimmat kivet pois. Tarkoitus oli huomenna aloittaa seulominen, mutta vissiinkin veroehdotus täytyy ensin korjata. Jäi hiukas viime tippaan, palautuspäivä tiistaina... Multasäkit tuli nosteltua pinoon mökin seinän viereen odottamaan siirtoa kasvimaalle...

Viimeinen iltapuhde: Kesäkurpitsan kylväminen. Tein sanomalehdestä 5 pottia, kylvömultaa pohjalle ja joka pottiin 2 siementä. Lajike'White Long', ostopaikka Isoäidin kasvit. Valintaperusteena teksti: "Maukas myös täysikasvuisena". Toivottavasti pitää paikkansa, kun usein kesäkurpitsat pääsevät ihan vahingossa venähtämään... Tulevaa satoa odotan jo vesikielellä :)

Ensimmäiset istutukset

Kasvimaa odottaa edelleen jatkomuokkausta. Tarkoitus oli lähteä kärräämään hiekkaa kasvimaalle. Hiekkakasan vieressä totesin, että raekoko on osin liian suurta. Seulaa kaivattaisiin...

Siispä pihakierrokselle, että mitäs nyt on tapahtunut. Vau, taas uutta. Nyt siinä kukkapenkissä kasvaa kurjenpolvea. Tänään iso puska, viikonloppuna ei mitään havaintoa vielä. Sitten pihalta löytyi jotain harmaalehtistä, tosi kovin levinnyttä kasvia... Mikä lie...

Päätinpä soittaa Ystävälle ja kertoa uusista löydöistäni. Tää on niin mahtavaa, yllätyksellistä. Kaikki työongelmat unohtuvat pihalla kävellessä ja touhutessa. Mutta puheluun... Ystävä oli jo aiemmin luvannut minulle raparperiä ja tyrniä, sopivaa hakuajankohtaa ei vaan tuntunut löytyvän. Mutta löytyihän se, kun heti lähti... Niinpä pääsin istuttamaan pihalleni useamman puskan raparperiä. Sopiva paikka löytyi likakaivon vierestä, kuitenkin niin että niille on kulkuväylä. Ensin kuoppa junttasaveen, pohjalle kanankakkarakeita (kunhan ne ensin vartin etsimisen jälkeen löytyivät) ja sitten raparperit ja lopuksi päälle käsipilkottua savea. Ja lopuksi vettä päälle. Uskalsin laittaa, kun täksi yöksi ei ole luvattu pakkasta.

Siinä ne nyt ovat... Ensimmäiset omat istutukset tuovat heti oman pihan tuntua. Enää ei kaikki ole etsimistä ja löytämistä, vaan osin jo oman kädenjäljen ihailua. Tulevaa kesää ja raparperimehua odotellessa.

Pihan muokkausta

Vihdoinkin pääsin aloittamaan kasvimaan tekemisen... Ensimmäiseksi piti tietenkin kaivaa pääsiäisenä kaadetun aronia juurakko ylös. Helpommin sanottu kuin tehty... Vinssiä tai voimamiestä odotellessa...

Koska tämä homma ei toteutunut ihan loppuun asti, niin aloitin kasvimaan kääntämisen sen toisesta reunasta. Aronia on siellä toisessa reunassa. Huh, mitä junttasavea, terävä lapio ja satakiloinen ruho sen päällä, niin puoli lapion mittaa sain käännettyä. Nyt on kämmenet rakoilla ja vaivaiset pari neliötä kasvimaata käännettynä. Ennenkuin saveen voi mitään kylvää, sitä täytyy vielä pilkkoa ja lisätä maanparannukseksi hiekkaa ja multaa... Käyköhän tuo pihalla kasassa oleva hiekka, vai pitääkö olla vielä hienompaa ????

Pihakierroksella löytyi taas jotain uutta: Sinikukkaisen maanpeitekasvin tunnistin perennakirjasta pikkutalvioksi, mutta tämä leskenlehdennäköinen on vielä täysi arvoitus... Pidän tämänkaltaisista yllätyksistä  :)