Tästä on hyvä aloittaa...

Totesi urheiluliikkeen kassa, kun maksoin ostoksiani... Hän ilmeisesti kuvitteli, että olen aloittamassa liikuntaharrastusta uudenvuodenlupauksen takia ja hankin varusteita... Ehei, varusteita oli pakko hankkia, koska vanhat ovat jo niin loppuunkuluneita... Esim. salikenkäni ovat kaksikymmentä vuotta vanhat, ostin ne joskus opiskeluaikana. Niissä on pohjat jo niin kuluneet, että saa pelätä liukastuvansa juoksumatolla. Jo joululomalla suunnittelin kenkien ostoa, mutta jotenkin se vaan jäi. Tänään ne tuli vihdoinkin hankittua...

Ostoslistalle olin kirjoittanut kenkien lisäksi treenipaidan, ei mitään toppia minulle, vaan lyhythihainen paita. Ale-tangoista, jos löytyy, voin ostaa... Löytyi, peräti kaksin kappalein...

Hauska oli huomata, että urheilupaitojen ulkonäköönkin oli satsattu, toisessa pitsiä ja toisessa glitteriä... Kyllä nyt kelpaa treenata :) Ja ale-tangosta mukaan tarttui vielä jumppatrikoot, niin ei mikään ihme, että myyjä luuli harrastuksen vasta alkavan... Trikoot oli hyvä hankinta, koska maanantain jumppahousut irvistivät liikaa reiden sisäpinnoilta, joten ne joutuivat pyykkikorin sijaan roskakoriin, eikä tämän päiväisillä trikoillakaan ole pitkää elämää tiedossa, hiukan nekin jo irvistelevät... Paljolla käytöllä olleet :)

Päivän aktiivisuussaldo on tällä hetkellä 272 %, eikä se ole tullut virkkaamalla :)

Eilen uskaltauduin kokeilemaan kamerani manuaaliasetuksia... Tärähtäneet oli helppo poistaa, mutta muutamaan olen todella tyytyväinen...

Kuvassa on isänpäiväviikonloppuna Lidlistä ostetun amarylliksen 4. kukkavana. Kaunis kukka ja erittäin reipas kukkija...

Kevättä rinnassa

Toisilla joulu loppuu loppiaiseen (6.1.), toisilla joulu loppuu vasta nuutinpäivään (13.1), minun joulunu loppuu 29. tai 30. joulukuuta, kun palaan joulunvietosta kotiin. Siitä lähtien mennään kohti kevättä ja kesää... Ei ole haitannut vaikka pakkanen on kivunnut lähes kolmeenkymmeneen asteeseen, omassa mielessä siintää kesä ja kukkivat ruukut...

Ensimmäiset tomaatinsiemenet laitoin lautalle jo ennen vuoden vaihdetta ja hienosti ovat itäneet lautalla...

Taas oli niin kiire kylvää, että unohdin merkitä, mitkä näistä on punaisia ja mitkä keltaisia. No se selviää sitten kypsänä... Tomaatin alut ovat tänään päässeet multaan ja samalla tuli koekäytettyä joulupukin tuoma koulintasetti. On just niin kätevä, mitä ajattelinkin :)

Facebookin pelargoniryhmässä olen saanut ihailla upeannäköisiä talvehtivia pelargoneja. Omani ovat kaikkea muuta kuin kauniita... Nämä toin jo saunamökistä sisälle... Valoa ovat saaneet, mutta lämpötila on ollut 5 - 10 astetta plussalla...

Katsotaan, tuleeko näistä mitään... Toivottavasti...

Sisällä olen talvettanut syksyllä otettuja pistokkaita ja muita hankintoja. Ne näyttävät paljon paremmilta...

Täytyy varmaan vähän nostaa saunamökin lämpötilaa, jotta kasvit talvehtisivat paremmin. Toisaalta silloin niitä täytyy kastella useammin ja siinä piilee omat vaaransa...

Ensimmäiset pistokkaatkin tuli otettua samalla kun siivosin kuivia lehtiä pois. Tai itse asiassa osittain kyseessä on kasvin pelastamisyritys, koska varsi oli alkanut mustua. Toivottavasti operaatio onnistuu...

Ja sitten, kun oli vähän tekemisen puutetta perjantaina, niin jotenkin tuli eksyttyä ensin Rinkin puutarhan sivuille ja sitten Sutarven sivuille. Rinkillä ei voinut vielä tehdä tilausta, mutta Sutarvelta voi... Ja niinhän siinä sitten kävi, että tilasin 12 uutta pelargoninpistokasta... Kaikki jonkinlaisia oranssinvärisiä :) Ja huonolla ruotsinkielentaidolla yritin vielä laittaa viestikenttään, että toimitus vasta huhtikuussa...

Huomenna onkin sitten työpäivä ja sitten aloitellaan jälleen terveellinen elämä. Ei herkkuja (paitsi, kun joku tarjoaa), liikuntaa lisää, vähemmän sohvailua...

Aina sattuu ja tapahtuu...

Olet jo ehkä kuullut uutisista, että Porvoossa on vesikriisi. Vesitornista oli löytynyt pieni määrä E. coli -bakteeria... Klooraus aloitettiin heti ja kaikki myöhemmin otetut näytteet ovat olleet puhtaita. Vesilaitos hoiti mielestäni tiedottamisen hyvin, sain henkilökohtaisen tekstiviestin. Tosin puhelimeni piipitti niin hiljaa, etten kuullut sitä. Tuntia myöhemmin äiti soitti, että olenko tietoinen asiasta, hän oli lukenut siitä Ilta-Sanomista. No enpä ollut... Ja niin laitettiin vettä kiehumaan... Pakko sanoa, että eipä tuo vesikriisi minua ole hirveästi hetkauttanut, vettä olen keitellyt, mutta ei sitä yhden hengen taloudessa ihan järjettömiä määriä kulu. En ole erikseen lähtenyt kaupunkiin ostamaan, saati hakemaan jakelupisteistä vettä. Tänään kauppareissulla otin kanisteriin muutaman vesilitran, mutta ostovettä, sitä en hankkinut itselleni. Ystävälleni ostin 5 litran pöntön, koska hän palaa ensi yönä ulkomailta, jottei hänen ensi töikseen tarvitse ruveta vettä keittämään. Alkuviikkoon asti keitellään vettä, koska ei se kloorattu vesikään ole vielä tänne asti ehtinyt...

Vesikriisin lisäksi tuli kunnon talvipakkaset... Aamulla oli vähän viileä herätys...

Kuvaa otettaessa oli sisälämpötila noussut jo asteella, kun siirsin lämpömittarin kauemmas ikkunasta... Kiireesti tulet leivinuuniin, niin saadaan tupa vähän lämpimämmäksi. Lisäksi laitoin tulet saunamökin leivinuuniin, jottei pelargoneja palella, eikä sähköä kulu niin paljoa. Onneksi tiistaina saatiin lunta, jonka keskiviikkona kolasin kukkapenkkien päälle, niin että perennat ovat paremmin suojassa kovilta pakkasilta.

Lumitöitä, kompostin tyhjennystä, polttopuiden hakemista, miten onnistuinkaan lukitsemaan eteisen välioven...

Ovi on entinen ulko-ovi, josta lukko siirrettiin uuteen ulko-oveen. Ja nyt jostain syystä, olinkin nostanut oven sivussa olevan lukitusnipukan ylös. Ovi meni lukkoon, vaikka siinä ei ole edes lukkoa!!! Siinäpä sitä oli ihmettelemistä... Ystäväni saapui myös sopivasti kylään, hänelle piti hihkua makuuhuoneen ikkunasta, että sisäänkäynti on siirtynyt väliaikaisesti takapihan puolelle... En kehdannut heti tunnustaa tyhmyyttäni ja soittaa isältä apuja, vaan kaivoin ruuvimeisselin esiin ja irrotin ovesta kahvan yläpuolella olevan peitelevyn. Ajattelin, että sitten saisin ikkunakahvalla avattua oven. Ei onnistunut... Ei myöskään ruuvimeisselillä... Sitten keksin kokeilla vessan avainta ja sillä sain lukon auki. Huh, äkkiä nipukka takaisin ala-asentoon ja teippiä päälle, ettei vahinko toistu enää ikinä...

Jotta kaikki ei olisi niin negatiivista, niin jotain hyvääkin. Facebookissa on paikallinen Lahjoitetaan -ryhmä, johon kuulun. Sieltä olen löytänyt aina joskus jotain kiinnostavaa. Niin nytkin, 7 ihanan vihreää kukkapurkkia... Varasin ja hain ne tänään kauppareissulla. Juuri minun vihreitä...

Näihin on hyvä laittaa pelargoniruukkuja ensi kesänä... Kesä lähestyy ja siemenlaatikkoa on tullut jo rapisteltua moneen kertaan, siemenpusseja on jo lajiteltu keittiön pöydälle, kohta päästään tosi toimiin... Ensimmäiset itäneet tomaatinalut pitäisi laittaa jo multaan, mutta yritän venyttää multahommia ensi viikkoon, kun ei käsienpesua tarvitse tehdä keitetyllä vedellä...

Aurinkoista loppiaista!!!

Seikkailu Vantaalla

Maanantaina olin koko päivän liikenteessä. Liikkeelle lähdin jo aamukymmeneltä ja kotiin palasin vasta vähän ennen iltayhdeksää... Olipahan päivä...

Alun perin ohjelmassa oli ainoastaan parin tunnin kamerakoulutus Helsingin keskustassa. Koulutus tuli kaupanpäällisenä ostaessani järjestelmäkameran, ja kouluttautuminen tulee todella tarpeeseen.

Viime viikolla ystäväni soitti ja juttelimme pitkät tovit kuulumisia, koska emme tapaa toisiamme kovinkaan usein. Hän on pyytänyt minua jo useampaan kertaan käymään, joten puhelusta sain idean, että voisin mennä kylään hänen luokseen. Ei siitä tulisi niin isoa lenkkiä, koska hän asuu Vantaalla.

No, se tuli sovittua ja sitten päätin tehdä vielä yhden mutkan matkaani. Kun olen vienyt ystäviäni lentokentälle, matkan varrella on nähtävyys-kyltti "Viherpaja". En ole koskaan käynyt siellä, enkä edes tutkinut netistä, minkälainen paikka on kyseessä ennenkuin luin paikasta jonkun blogista. Anteeksi, en enää muista kenen blogi se oli :( Jos muistaisin, niin linkittäisin sen tähän.

Olipa upea paikka, vaikka siellä oli ainoastaan yksi pitkä kasvihuone auki... Maanantaina (on varmaan jonkin aikaa) siellä oli esillä timanttiananasnäyttely... En tiennytkään, että ananaksia voi olla niin paljon...

Ananakset olivat myös myynnissä, eivät ainoastaan näyttelykasveina... Ostinpa sellaisen tuliaiseksi ystävälleni... Itselleni ostin soihtuköynnöksen ja tuliköynnöksen. Soihtuköynnöstä olen himoinnut siitä lähtien, kun innostuin kasveista. Sellainen oranssinvärinen kasvoi huoneeni ikkunalla lapsena. Valitettavasti kasvi ei ole enää hengissä, muuten olisin ottanut siitä pistokkaita itselleni... Ostokset aiheuttivat ongelman, miten säilytän kasveja autossa koulutuksen ajan, kun ulkona on kuitenkin pakkasta useampi aste ?????

Ystäväni luo mennessä otin omatkin ostokseni mukaan, mutta sen jälkeen kasvit pitäisi jättää autoon... Ajatuksena oli ajaa auto Myyrmäkeen liityntäpysäköintipaikoille, ja jatkaa junalla eteenpäin... En voi!!!! Aseman vieressä on Myyrmannin kauppakeskus ja siellä on lämmin halli ja pysäköintiaika 3 tuntia. Ehdin ehkä siinä ajassa Helsinkiin koulutukseen ja takaisin. En ainakaan myöhästy kovin paljoa ja saa sakkoja...

Junamatka on helppo, paitsi että VR oli poistanut asemalta opasteet, että mihin kohtaan lipunmyyntivaunu pysähtyy. Kun juna tuli, ei ollut kauaa aikaa juosta asemalaiturilla ja etsiä oikeaa vaunua, pakko oli hypätä sisään, ja tietenkin väärään vaunuun... Pelottava matka...

Koulutus oli hyvä, opetettiin perusasioita valotuksesta, aukosta, ajasta jne... Termit ovat vielä hakusessa, nyt vaan pitäisi ruveta harjoittelemaan... Mutta automaattiasetuksilla on niiiiiiiin paljon yksinkertaisempaa, ainakin vielä... Paluumatkalle osasin jo valita oikean junanvaunun ja sain ostettua matkalipun :) Auto löytyi ja vaikka hiukan myöhästyin, ei tuulilasissa silti ollut parkkisakkoa :) Ja sitten vaan kotiinpäin... Kuka nyt navigaattoria tarvitsee, onhan siellä hyvät opasteet (lumenpeitossa)... Selvisin Martinlaakson kautta Kehä 3:lle... Mutta kun lähestyn kehää, näen jo kaukaa sinisen vilkkuvan valomeren, voi ei!!!!! Kolari, mutta onneksi länteen menevillä kaistoilla, minä pääsin kehälle ja kotiin.... Mutta liukasta oli, varovasti ja hissukseen sai ajella.

Kotona avasin varoen kukkapaketteja... Ja hyvältä näyttivät :) Laitoin heidät väliaikaisesti kasvivalojen koukkuihin roikkumaan, kunnes keksin lopullisen sijoituspaikan.

Tuliköynnös (oikealla) ja soihtuköynnös (vasemmalla)

Soihtuköynnös ja nuppu

Tämä soihtuköynnös on punakukkainen eli ei siis sellainen oranssi kuten lapsuudenkodissani. Ostin sen silti. Tuliköynnöksen pitäisi olla oranssi, mutta siinä ei ole vielä nuppuja. Jännistystä ilmassa, löysinkö jo oikean kasvin... Viherpajassa aion vierailla toistekin... Kalanruotokaktus jäi ainakin kaivelemaan mieltäni, mutta kaikkea ei voinut ostaa yhdellä kertaa...

Puutarhavuosi 2016

Sain Siniltä Kasvihormoni-blogista haasteen kertoa puutarhavuodesta 2016 kahdellatoista kuvalla. Hm, ei muuta kuin kaivautumaan kuvagallerioihin....


Talvikuukaudet ovat hiljaista aikaa puutarhuroinnissa, mutta aloitan silti tammikuusta. Katsotaan löytyykö sopiva kuva joka kuukaudelle...

Tammikuussa on pakko päästä jo kylvämään... Kylvökuume on kova ja vaarallinen tauti!!!! Syksyllä 2015 osallistuin useampaan siemenkirjeeseen ja niistä saadut perennansiemenet kylvin tammikuussa kennostoihin. Pari vuorokautta sisällä lattialämmityksen päällä ja sitten ulos lumihankeen...

Tammikuun perennakylvöjä

Helmikuussa kannoin pelargonit saunamökin viileydestä sisälle. Kuinka raakuilta ne näyttivätkään... Sisällä puhkesivat uudet lehdet ja muutenkin kasvu lähti käyntiin. Ensi vuonna minun on vaan muistettava lannoittaa pelargoneja, eivät ne muuten kasva!!!

Helmikuun pelargoneja

Maaliskuussa pääsin aloittamaan puutarhatyöt. Oikeasti lumi oli vielä maassa, mutta alppiruusupuiston rakennustyöt potkaistiin käyntiin operaatio puunkaadolla.... Vihdoinkin, koska tätä olin suunnitellut jo pari vuotta, siitä lähtien kun istuin saunamökin kattoremontin aikaan räystään reunalla ja suunnittelin puutarhan laajentamista. Aikaa on kulunut, koska tärkeämmät asiat ovat ajaneet alppiruusupuiston ohi, enkä toisaalta osaa itse kaataa puita. Ja hyvä olikin, että en ryhtynyt moiseen hommaan itse, koska nytkin yksi puu kaatui väärään suuntaan, vetonarusta huolimatta.

Maaliskuu, nämä puut eivät ole enää pystyssä

Huhtikuu oli heräävän puutarhan aikaa. Joka päivä paljastui jotain uutta ja ihanaa. Joka päivä oli pakko tehdä puutarhakierros, jokainen kierros oli seikkailu... Talvi oli ollut haastava, kesä toi tullessaan menetyksiä, mutta vielä huhtikuussa sain iloita jokaisesta vihreästä lehdestä ja kukkanupusta, jotka löysin. Jouluruusu kukki ensimmäistä kertaa puutarhassani...

Huhtikuu, vihreää havaittavissa ja nuppuja

Toukokuu toi ensimmäiset loistavat kukat puutarhaani. Esikot, tulppaanit, narsissit, kaihonkukka, toukokuussa kaikki herää henkiin, minä itsekin...

Toukokuun aurinkoja

Kesäkuu ja kesäloma. Silloin ehtii jos ja vaikka mitä... Paitsi jos sataa ja sataa ja sataa. Nyt tuli jo valinnan vaikeus, että mitä kuvia laittaisin. Laitanko kukkivia kukkia, laitanko tekemistä, laitanko puutarhavierailukuvia ? Päätin, että valitsen kuvan tulevasta alppiruusupuistosta, jota siis olen aloittelemassa. Kannot on jyrsitty pois, mutta rikkaruohot (leinikit) viihtyvät. Eli kitkettävää riitti jokaiselle poutapäivälle, jotka kotona vietin...

Kesäkuu, rikkaruohot rehoittavat

Jos olisin ottanut koneen poistamaan pintamaan, olisin päässyt paljon helpommalla, mutta kun en halunnut. Joten yksitellen niitä sitten kitkettiin, että sain ne juurineen pois, ainakin suurimman osan, toivottavasti....

Heinäkuussa on pihallani ehkä se kaikkein upein kukkaloisto, kun liljat (keltaiset, oranssit, punaiset) räiskyvät. Tarha-alpi on upea, samoin palavat rakkaudet, värimintut jne... Olen ottanut todella vähän laajakulmaisia kuvia, kuvaan siis enemmän yksittäisiä kasveja, joten heinäkuun kuvan valinta olikin vaikeaa. Mikä kukka ansaitsee tulla yksinään esille ? Mikä kasvi on parempi, ihanampi kuin muut ? Tällä kertaa valituksi tuli väriminttu, johon ihastuin ensinäkemältä sukulaisvierailulla. Silloin minulla ei vielä ollut omaa puutarhaa, joten alkua oli turha pyytää. Väriminttu on ollut ensimmäisiä hankintojani tähän puutarhaan...

Heinäkuun väriloistoa

Elokuussa alkoi sadonkorjuukausi. Ensimmäiset viinimarjat olin poiminut jo heinäkuussa, mutta kesäkurpitsasato oli myöhässä. Niistä pääsin nauttimaan vasta elokuulla. Samoin tomaateista ja paprikoista... Tänä vuonna kasvihuoneen sato jai vähäiseksi, mutta kasvatuslaatikoista sain kiitettävän hyvän sadon....

Sadonkorjuukuukausi, elokuu

Syyskuusta eteenpäin voin sanoa töiden haitanneen harrastustoimintaa eli en ole ehtinyt ulos puutarhaan, vaikka olisin halunnut. Syyskuun kuvista löytyy paljon siemenkasvatuksieni tuloksia, ehkä niitä on hyvä esitellä, onhan kotonani ollut helmikuusta alkaen asustanut purkkiarmeija. Jokainen taso on ollut täynnä pikkutaimia kennostoissa tai taimipurkeissa...

Syyskuun petuniat

Lokakuu, talvi ja ensi pakkaset ovat saapuneet... Kaikki on kuollutta, harmaata, pimeää, kylmää... Onneksi sentään pensasmustikat toivat väriä harmauteen...

Ruskaa lokakuussa

Marraskuu alkoikin paukkupakkasilla, täällä päästiin yli kahteenkymmeneen asteeseen. Ja saatiin lunta... Eipä se lumi sentään pysyväksi jäänyt, suli pois pitkälti ennen joulua. Kuvaksi valitsin marraskuisen maiseman takapihalta. Siinä näkyy uusi mansikkalaatikko, jonka rakensin alkukesästä. Samalla tuli siistittyä kasvatuslaatikoiden välit ja katettua ne sepelillä.

Marraskuu, talvi on tullut

Joulukuussa ei puutarhassani tapahdu yhtään mitään. Kylvösuunnitelmia on tehty, ja kehtaanko tunnustaa, että ensimmäiset tomaatinsiemenet on jo itämässä. Hullu, tiedän... Mutta kun iski kylvökuume taas kerran... Mutta enpä laita kuvaa siemenistä, vaan haen loppuun kuvan lempipelargonistani. Hänestä, josta kaikki alkoi... Hänestä, jonka vuoksi innostuin pelargoneista, innostuin niin paljon, että olen ollut perustamassa Suomen pelargoniyhdistystä. 

Appleblossom rosebud

Olipa rentouttavaa muistella kulunutta vuotta, jota on jäljellä reilu vuorokausi. Tämä on ollut itselleni tapahtumarikas vuosi. Olen rakentanut pihallani paljon uutta, vielä on paljon keskenkin. Olen päässyt vierailemaan muutamassa puutarhabloggarin puutarhassa, olen vieraillut pelargonitapahtumissa, puutarhamessuilla. Olen ollut kotona ja ihaillut aikaansaannoksiani. Mielestäni yksi tärkeä osa puutarhanhoitoa ja puutarhan rakentamista on puutarhasta nauttiminen!!!!

Nautitaan edelleen puutarhutoinnista ja sen tuloksista, myös juhlavuonna 2017!!!!!

Lisää kirjoja

Lisää kirjoja, vaikka kirjahyllyt jo pursuavat täysinä... Lisää, lisää, lisää vaan....

Joululahjana on kiva saada kirjoja, yleensä kerron aika selkeän toiveen. Tänä vuonna sain Tuija Lehtisen uusimman romaanin sekä ihanan Suomalainen metsäpuutarha-kirjan. Metsäpuutarha-kirjaa olen himoinnut sen ilmestymisestä lähtien, mutta en ole raaskinut sitä ostaa. Ja nyt sain sen :)

Tapaninpäivänä löysin sähköpostistani mainosviestin, että kirja-ale alkaa... Saman tien piti käydä tsekkaamassa kirjatarjonta ja kolme kirjaa hyppäsi heti silmille, että pakko saada. Tiistaina olin liikenteessä kaupungilla ja heti kävin kirjakaupassa. Siellä vasta laitettiin ale-tuotteita esille, vaikka sähköpostin mukaan ale oli jo alkanut. Pakko siis tilata nettikaupasta!!! Kun taas pääsin koneen ääreen ja rupesin tekemään kirjatilausta, totesin, että 2 kolmesta pakkosaada kirjasta olikin jo loppunut nettikaupasta. Siispä tänään taas uudestaan kirjakauppaan ja nyt minä sain ne!!!!!

Samalla tietenkin tarttui muitakin kirjoja mukaan. Käsityökirjat hankin ihan vain töitä ajatellen...

Taas riittää opiskeltavaa ja pohdittavaa, että mihinkä nämä kirjat saan mahtumaan, kun kirjahyllyt ovat jo ennestään ihan täysiä.... Kirjoja on silti pakko hankkia, niitä on kivempi lukea, selailla kuin tietokoneen näyttöä.

Lomakäsitöitä

Tuntuu ihanalta vain istua sohvalla ja neuloa!!!! Välillä tietysti laitetaan ruokaa, syödään, käydään kaupassa, käydään kuntosalilla (tänä aamuna klo 7.30).

Neulon ja tv:stä katsotaan Komisario Palmuja tai Risto Räppääjää... Ja valmista tulee, kun ei tarvitse ajatella mitään muuta...

No, kun ei tarvii ajatella, niin virheitä sattuu... Jälkimmäinen sukka olikin jo melkein valmis, kun totesin, että olen varressa kaventanut liikaa silmukoita, joten purkuhommiin. Ärsyttävää!!!!! Teki mieli päästää muutama kirosana suustani, mutta hillitsin itseni, koska seurassani on rakas kummityttöni.

Kummityttöni ei neulo, ei osaa. Olen kyllä luvannut opettajaa hänet neulomaan vasenkätisesti. Hän on silti innokas käsityöntekijä. Tänään valmistui aasi. Ei keppihevonen, vaan keppiaasi... En edes tiedä kuinka mones keppari tämä on hänellä, paljon niitä jo on. Täytyy sanoa, että taitava tyttö. Lounaan jälkeen hän aloitti ja nyt on jo valmista.

Käsityörikkaita välipäiviä!!!!

Joulurauhaa!

Joulu on mennyt rauhallisissa merkeissä. Aattona söimme ja seurustelimme vanhempieni, enoni ja isoäitini kanssa eli perinteisesti mentiin. Kun vieraat lähtivät, niin mekin lähdimme vanhempieni kanssa kävelemään tätini luo iltakahville. Tänä vuonna olimmekin aikaisin liikenteessä, jo vähän ennen iltakahdeksaa... Kyseinen vierailu on odotettu, koska se on ainoita kertoja vuodessa, kun tapaan serkkujani. Tänä vuonna he olivat kaikki paikalla...

Jouluperinteisiimme kuuluu joulupäivän ajelu sisareni luo. Hän ei ison perheen kanssa halua tulla vanhempieni luo, joten me ajelemme sitten heille. Paluumatkalla pysähdyimme Pusulan hautausmaalle sytyttämään kynttilät isovanhempieni haudalle.

Pusulan kirkko

Jokajouluinen yllätys löytyy vanhasta ruumishuoneesta, seimiasetelma. Joka vuosi asetelma on erilainen...

Tänään olen ohjekirjan avulla opetellut kameran käyttöä. Vielä mennään ihan automaattiohjelmilla, manuaalisäätöihin en ole vielä uskaltautunut. Kamera rupeaa jo tuntumaan hyvältä kädessä, ei  enää liian painavalta, kuten alussa. Harjoittelu jatkukoon...

Rauhallista joulun jatkoa!!!!

Hyvää joulua!

Hyvää ja Rauhallista Joulua!!!!!

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy

Mutta minäpä löysinkin tieni joulumaahan, Mäntsälään Saaren kartanoon, jossa Keudan opiskelijat luovat vuosittain joulumaan. En käy siellä joka vuosi, mutta aina joskus... Ensimmäiseksi, kun astuu ovesta sisään, pääsee satumetsään. Satumetsään on luotu kuusten avulla polkuja, lisäksi sinne on tuotu kartanon ja muutaman lähitilan eläimiä yleisön nähtäville. Oli vuohia, vasikoita, ankkoja, minipossuja, hiiriä ja alpakoita...

Ja se, mistä tykkään kaikkein eniten, on tietenkin puutarhaopiskelijoiden upeat kukkakoristeet.

Tämä viimeisin ei sisällä mitään jouluista, mutta varsin komeankokoisia nuo kasvit ovat. Harvalla on yhtä isoa rahapuuta kotona, kuten tuo etualalla kasvava.

Tänä vuonna emme päässeet kasvihuoneesen, jossa kasvatettiin mm. joulutähtiä. Sitä joulutähtimerta olen kaiholla muistellut muutaman vuoden takaa. Mutta kasvihuoneen seinien läpi sain sentään tirkisteltyä, että pelargoneja on vielä jäljellä...

Tänä vuonna ilmoittauduimme ystäväni kanssa myös navettakierrokselle. Navetasta en ottanut yhtään kuvaa, mutta pieneläintalosta sitäkin enemmän.

Chincilla

Korallisormisammakko

Oli todella kiinnostava kierros, koska itselleni oli uutta, että Saarella koulutetaan myös pieneläinhoitajia. Nämä matelijat eivät todellakaan ole lemppareitani, mutta katselihan niitäkin ja ystäväni jopa silitti valkoista käärmettä. Minä en uskaltanut.

Valoisaa vuoden pimeintä päivää, huomisesta alkaen päivät pitenevät ja voi aloittaa kevätkylvöt :)