Putkimiehenä

Tänään vessaremonttini valmistui lopullisesti. Mikä ihana tunne!!!!! Töihinlähtiessäni jäi putkimies asentamaan lavuaaria ja rakentamaan pesukoneliitäntöjä. Toiveissani oli myös, että putkimies siirtäisi pyykinpesukoneen eteisestä vessaan ja asentaisi sen myös paikalleen.

Kotiin tullessani, loskaisilla teillä liukasteltuani saatoin vain todeta pesukoneen majailevan edelleen eteisessä. Siinäpä urakka saada kone pois eteisestä ennen perjantaita, koska silloin saapuu uusi tiskikone. Kantamaan en kykene, voimat ei riitä, mutta isältä matkitulla kääntämis-siirtämistekniikalla pesukone siirtyi uudelle paikalleen. Sitten ei muuta kuin letkut kiinni ja pesukone päälle. Mutta hups... uusi hana on ainakin 5 mm liian pieni pesukoneen letkuun verrattuna... Muutama ärräpäähän siitä pääsi, kun ei putkimies tuon vertaa ollut voinut tarkistaa. Onneksi muistin, että erinäisten muuttojeni jäljiltä varastoissani on useampia pesukoneen liitinosia... Siinäpä sitä ongelmaa kerrakseen, että mikähän on sopiva.

Kokeilemalla päädyin ainoaan eriväriseen, se oli sopiva välikappale. Siispä kiersin sen seinässä olevaan hanaan ja toiseen päähän tuli pesukoneen liitin. Hyvin sopi!! Joten ei muuta kuin pesukone päälle. Ja vesi lensi... Liitoskappaleen yläreunasta oikein suihkusi vettä... Ja mitä nyt, soitanko aamulla putkimiehelle vai yritänkö vielä itse. Päätin yrittää itse ja kaivoin kaapista jakoavaimen, ja kiristin välikappaletta sillä. Taikinakippo alle ja kokeilemaan ja nyt ei vettä tullut väärästä paikasta... Siispä pesukone päälle... Ja nyt se on edelleen päällä, varmuuden vuoksi ovi on auki, jos jotain tapahtuu, toivottavasti EI!!!!!

Tässäpä siis muutos kuvia, ensin vanha versio ja sitten uudistettu. Sisustusrekvisiitta vielä puuttuu, mutta sitähän ehtii.

Talven ihmemaassa

Kylläpä on ihana ilma... Eilen kiukutti, kun piti tehdä lumitöitä. Kymmenen sentin lumikerros tietää tunnin urakkaa pihalla. Minä joudun tekemään lumityöni käsipelillä, koska naapuri on liian kiireinen tehdäkseen niitä traktorilla. No kuntohan siinä kasvaa, kun kolailee pihaa. Ja netistä löytyneen laskurin mukaan kaloreita paloi peräti 500 ;)

Tämän aamun ylläri olikin 20 pakkasastetta. Ensimmäiseksi heti tulet uuniin ja tee hautumaan. Tulen loimussa, lämmin teekuppi kädessä olikin sitten lämmint' ihailla auringonnousua. Ajatuksissani oli ollut pieni kävelylenkki, mutta eihän sitä noin kylmällä viitsi. Sisaresta mallia ottaen päätin kuitenkin hyödyntää kylmyyden ja vein kaikki petivaatteet pihalle tuulettumaan. Nyt saavat pölypunkit kyytiä ja mikä raikas tuoksu siitä tuleekaan sisälle taloon...

Eilen innostuin hoitamaan sisäkukkiani, taisi innostus tulla uusimmasta Kotipuutarhalehdestä. Siinä oli juttu kaktuksiin hurahtaneesta miehestä. Hän saa kaktuksensa kukkimaan antamalla niille viileähoitoa ja pimeähoitoa marrakuusta helmikuulle. Siitä innostuneena vein omat perintökaktukseni saunamökin ikkunalaudalle. Lämpöä siellä riittää 10-15 astetta. Katsotaan miten käy, onnistuuko kukitus vai kuolevatko kylmyyteen.... Samalla tohinalla istutin äidiltä saadun fiikuksen multaan ja siirsin perhoskämmekkäni lasiruukkuun lisäten hiukan orkideamultaa. Edelleen harmittaa, koska onnistuin katkaisemaan siitä kukkavanan yrittäessäni kiinnittää sitä tukikeppiin :(

Mieli paloi muutenkin jo kylvöhommiin, joten kohta puoliin voisi aloitella herneenversojen kasvatuksen...

Aina oppii uutta

Nyt on vessan seinät valkoiset. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen hiipi epäilys mieleeni, että riittääköhän edes kaksi kerrosta maalia peittämään oranssin pohjamaalin. Mutta riittihän se :) Varattu 3 litran maaliämpäri vaan ei riittänyt, vaan tänä aamuna piti ensimmäiseksi suunnata kaupunkiin RTV:lle lisämaalia hakemaan. Ostin vain litran purkin, eikä siitä kulunut puoliakaan... Mutta pienempää ei myöskään ollut tarjolla...

Tällä kerralla olin onnistunut suojausteippauksissa kohtuullisesti. Katonrajasta en viitsinyt irrottaa listoja, koska ainakin yksi kulma näytti sellaiselta kyhäelmältä, että en samanlaiseen lopputulokseen on turha edes yrittää... Suurin suttaus taisi tulla huohotusputkeen (vai mikä se on), mutta sen aukkoon voisi joskus hankkia ritilän, niin sutut ei näy. Ja taitaa muutenkin jäädä pyykinpesukoneen taa piiloon.

Kuinka mukavaa olikaan kiinnitellä pyyhekoukkuja ja vessapaperitelinettä takaisin paikoilleen... Ja se tärkein!!!!! Minä itse, vaikkakin Ystävien avustuksella irrotin valopeilini. Sain hiukan opastusta, miten sähköjohdot irrotetaan sokeripalasta. Ja nyt osasin ihan itse laittaa johdot takaisin paikoilleen :) Tähän mennessä tuollaiset sähkötyöt ovat hirvittäneet, mutta sehän oli helppoa... Se mitä en tosiaankaan osannut, oli vessan kattoplafondin irrotus. Yleensähän niistä irrotetaan 1 nuppi/ ruuvi ja lasi lähtee pois. Nytpä nämä nupit eivät suostuneetkaan irtoamaan :( Jos ei muu auta, niin vasara avuksi, koska uusi valaisin on jo hankittu!!!

Lunta tulvillaan....

Niin se talvi tuli tännekin. Onneksi kuitenkin pari kuukautta myöhemmin, mitä vuosi sitten. Sellainen lumimyrsky se olikin, että paikoitellen lunta oli yli 10 senttiä. Ja lunta kolattiin vesisateessa :( Pihan jaksoin kolata, mutta ajotietä en. Joten toivottavasti vesisade jatkuu, niin että ei ole pakko kolata enempää. Viime talvesta oppineena en säästellyt askelia, vaan kolasin lumet riittävän pitkälle. Että riittää tilaa, jos tulee paljon lunta.

Sisällä talossa jatkuu remontti. Tällä kertaa on vuorossa wc:n kunnostus. Ei siellä muuta tehdä, kuin uudelleen maalaus. Oranssit seinät yhdistettynä harmaaseen kattoon ja lattiaan ei miellytä minun silmääni. Samalla vaihdan pelkän lavuaarin Temalin allaskaapistoon. Lisäksi lämmityslaitteen viereen rakennetaan paikka pyykinpesukoneelle. Alusta pitäen itselleni oli selvää, että pyykinpesukone pitää saada pois keittiöstä. Ongelmana vaan on kapea tila, syvyyttä ei ole tarpeeksi normikoneelle, mutta onneksi satuin löytämään 45 senttiä syvän edestä täytettävän pyykinpesukoneen. Se on just passeli vessaani. Nyt on seinät pesty maalipesulla, kitattu reiät umpeen ja huomenna pääsen maalaamaan...
Kuvia muutoksesta laittelen myöhemmin, kunhan saan vierekkäin vanha-uusi -kuvapareja...

Remontti ei tietenkään vie kaikkea aikaani, vaan innostuneena suunnittelen jo tulevan kesän viljelyjä siemenkuvaston avulla: porkkanaa, punajuurta, lanttua, palsternakkaa, papua, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa, salaattia, timjamia, basilikaa, maa-artisokkaa, rucolaa jne... Hurjan pitkä lista toteutuu ainoastaan, jos onnistun tekemään 4 kasvatuslaatikkoa. Niiden suunnittelu ja materiaalilaskelmat on jo tehty, joten enää pitää miettiä, missä minä nämä laatikot teen...

Leivänleivontaa

Nyt se on tehty!!!! Leivinuunissa on paistettu ruisleipää, hiivaleipää ja pullaa. Ja niistä tuli ihan syötäviä, jopa herkullisia....

Ensimmäiseksi aamulla tyhjensin tuhkat hiiliarinan alta. Sitten tulet uuniin puoli yhdeksältä. Puina käytin kuivaa koivua, jotka hain jo eilen sisälle lämpiämään. Kahden pesällisen jälkeen vetelin punaiset hiilet hiilikuiluun. Tässä vaiheessa kyllä mietin, että laitetaanko pellit kiinni vai pidetäänkö auki. Yritin käännellä häkäpeltiä, mutta en saanut siitä tolkkua. Jätin savupellin hiukan raolleen, ettei tuli häkämyrkytystä. Sitten koivunrisujen hakuun, koska työkaveriltani kuulin, että niistä saisi hyvän uuniluudan. Ensimmäisen käyttökokemuksen perusteella sanoisin, että hiukan lyhyempiä voisivat olla. Mutta mahtava tuoksu niistä tuli, kun luudin arinaa puhtaaksi.

Ensin laitoin ruisleivät uuniin. Taikinan tein Myllyn Parhaan nettisivujen ruisleipästen ohjeella. Taikinan tein hyvissä ajoin aamulla, koska ohjeen mukaan pitempi juurtumisaika tuottaa lisää makua. Tämän ohjeen valitsin myös, koska se kohotettiin hiivalla, eikä taikinajuurella. En pidä hapanleivästä. Hiivaleivän leivoin Raision kauraleivän ohjeella, vaikka minulla ei ollutkaan Sunnuntain kauraista sämpyläjauhoa, vaan ihan tavallista hiivaleipäjauhoa. Lisäsin taikinaan myös leseseosta, jotta siihen tulisi edes hiukan kuitua.

Hiivaleipiä paistoin noin 30 minuuttia ja ruisleipiä tunnin. Ja ennen uuniin laittoa annoin uunin lämmön tasaantua noin 45 minuuttia. Seuraavalla kerralla voisin odottaa hiukan kauemmin tai paistaa ensin jotain, joka vaatii kuumemman paistolämpötilan. Leipien jälkeen paistoin pullakransseja. Nekin onnistuivat hienosti...

Nyt odottelen uunin jäähtymistä, jotta voin laittaa riisipuuron hautumaan jälkilämpöön. Jääkaapissa on vielä yksi hiiva, joten voisin ensi viikolla leipoa lisää leipää samalla kun paistan bataattilaatikkoa jouluksi. Leipominen on kivaa!!!!!!

Leipomishimo iski

Juuri niin kävi. Olin luvannut tehdä jouluksi lusikkaleipiä. Olin suunnitellut tekeväni ne lauantaina, ainoana vapaapäivänä. Eilen kuitenkin alkoi leipomishimo ja aloitin lusikkaleivistä. Niitä pidetään työläinä valmistaa, joten ajattelin haihduttaa himoni tekemällä niitä. Voi että, se leipominen oli kivaa. Himot eivät hävinneet. Ja mihin ne himot oikeesti kohdistuu, no siihen, että leipoisin leipää leivinuunissa. Ei siis mikään pikkujuttu. Koko eilisen illan googletin ja luin, googletin ja luin. Parasta tietoa leivinuunileipomisesta löysin kotikokki.net-sivustolta. Ymmärrän tietysti, että sellaista selkeää "tee nyt näin"-sivustoa ei voikaan olla, koska leivinuunit ovat yksilöitä.

Tänä aamuna etsin vielä kirjaston sivuilta leipä-kirjoja ja ruokatunnilla marssin kirjastoon sellaisia hakemaan. Kiitos erittäin pätevän ja auttavaisen kirjastonhoitajan sain käsiini Jaakko Kolmosen kirjan leivinuunit ja uuniherkut. Siinä on erinomaista tietoa erilaisten leivinuunien toiminnasta ja muutamia reseptejä, linkki kirjan sivuille http://www.kokkikolmonen.com/tuotteet.html?id=10/345

Kirjan ohjeilla en kuitenkaan aio leipoa, vaan ravintoraision nettisivuilla oli pari kiinnostavaa leipäohjetta, helppo kauraleipä ja ruisleipäset. Ja jos vielä jaksan ja leivät onnistuvat, niin sitten teen joulupullia ja lopuksi laitan riisipuuron hautumaan jälkilämmölle. Pitäkäähän peukuja, että onnistuu!!!!!

Joulun odotusta

Huh, huh. Vihdoinkin nettiongelmat takana päin...

Keittiön kaapistot tuli kasattua. Ja pääsinpä opettelemaan poraamista. Ensimmäistä kertaa elämässä porasin reikiä ja tietenkin heti kaapin oviin, joissa pienikin virhe jää näkyviin. Mutta vaikka itse sanonkin, niin olen todella tyytyväinen!!!!! Pienet millin heitot sinne tänne eivät haittaa.

Kaappia seinään kiinnittäessä tuli ongelma liian lyhyistä ruuveista. Ne eivät ylettyneet kaapinseinän ja kipsilevyn läpi puuhun. Siispä rautakauppaan ja samalla jouduin ostamaan puuporanteriä. Helsingissä käydessäni ajelin samalla K-rauta Lanternaan ja hyvät hyssykät sentään... Siellä tultiin kysymään, että voinko olla avuksi!!!!! Ja tottahan toki otin apua vastaan. Ja halvimmat Boschin puuporanterät löytyivät ja ne pitemmät ruuvit. Ja jo vain saatiin kaappi seinään kiinni ja kansilevy paikoillee. Vetimien kanssa oli hiukan hankaluuksia, mutta mutta nekin menivät paikoilleen... Eikä porausvirheitä jäänyt näkyviin...
Uusi kaapistoni näyttää tältä:

No seuraava remontin suunnittelu on jo alkanut. Siis tiskikoneeni vetelee viimeisiä. Se on siis sellainen järkyttävä liesi-uuni-tiskikoneyhdistelmä. Uuden kunnollisen tiskikoneen laitan keittiöön pyykinpesukoneen tilalle, joka siis muuttaa vessaan. Mutta sitä ennen vessa pitää maalata ja miettiä kalusteet. Kalustevihkosia on nyt selailtu ja tämään kävin tilaamassa Temalin Trend-sarjan tumman harmaan allaskaapin ja laatikko-kaapin sen viereen. Ongelman aiheutti liian keskellä oleva wc-pytty. Jos se olisi 5 cm lähempänä seinää, niin silloin kaapisto olisi voinut olla 90 cm leveä. Mutta tässä tilanteessa levein mahdollinen kaapisto voi olla 85 cm, koska pytyllä pitää voida istua mukavasti. No, onneksi Temalilta löytyi ihan hyvä vaihtoehto. Huomenna on vaan tarkistettava, että tilasinhan oikean korkuisen kaapin, enkä liian korkeaa. Hiivatti vieköön kun muisti rupeaa pätkimään.  Seiniin suunnittelen valkoista maalia, joko ihan hohtavaa valkoista tai sitten hiukan vihreään taittavaa. Mutta nyt ongelmaksi näyttääkin muodostuvan vedeneristys. Ovilistan poistamalla näin, että lattiassa on vedeneristys, mutta seinässä lavuaarin vieressä ei ole... Vai onko siinä joku kevyempi vedeneristys, sellainenkin on olemassa... Tutustuminen aiheeseen jatkuu...

Remontin on tarkoitus käynnistyä heti uuden vuoden jälkeen....

Urokset ja naaraat sekaisin

Sain isän viikonloppuvieraaksi saunamökin kattoa rakentamaan. Tämän syksyn ohjelmassahan on ainoastaan rakennuksen etuosan pikkukatto, iso tehdään joskus myöhemmin. Katosta oli poistettu jo aiemmin huovat ja toisen puolen laudoitus, viime viikkoina kattoa olikin koristanut puolipukeinen nainen. Uutta laudoitusta laitettaessa minä pääsin lautapojaksi... Isä halusi laudat urospuolen edellä ja minähän annoin. Mutta sain kommentin, että väärinpäin tuli. Ja ihan varmasti annoin uroksen edellä, vaan enpä ollut huomannut, että laudan lyhyellä sivullakin oli pontti ja siinä piti olla uros edellä. Täytyy tunnustaa, että helpompihan se lauta oli kääntää alhaalla maassa kuin katolla. Taas siis opittiin uutta naaraista ja uroksista ;) Ja lisäksi pääsin opettelemaan sirkkelin käyttöä. Joskus muinoin olen sellaista joutunut opettelemaan, mutta silloin minut peloteltiin puolikuoliaaksi sormien menetyksellä yms. No nyt olen toivottavasti vanhempi ja viisaampi... Eli kattolaudoituksesta jäi ylijäämäpaloja, jotka minä onnistuneesti sain sirkkelöityä lyhyemmiksi leivinuuniin sopiviksi polttopuiksi, jes. Oli se niin mukava laite, että pitäisköhän minunkin saada sellainen ? Sitä tarvitaan ainakin kasvatuslaatikoiden tekemiseen keväällä...

Kuvia katonteosta:

Viikonlopun aikana pääsin jälleen kiipeilemään tikapuilla. Pihapiirin koivut ja haavat ovat tyhjentäneet lehtensä maahan, mutta myös kaikki räystäskourut olivat niitä täynnä. Joten ei muuta kuin isän design-tyhjennyskauha käteen ja kiipeämään. Ja puhdasta tuli... Mutta kuka hiton ääliö on keksinyt kiinnittää kourun päältä lautaan, jotta ihmisen on vaikeampi tyhjentää lehtiä ?????

Viimeisimpänä kiipeilyhommana ripustin jouluvalot omenapuuhun. Ei niitä vielä sytytetä kuukauteen, mutta ovatpa valmiina. Se verran maa oli märkää ja upottavaa, että ystävää olisi kaivattu taas seisomaan tikkaiden juurelle. Sinä olit korvaamaton apu kesälläkin!!!! Joulukuuta ja pientä lumikerrosta odotellen...

Lomailua ja nautiskelua

Kynttilät palavat, leivinuunissa tuli, on syksy. Mutta kuinka ihanaa onkin nautiskella ja suunnitella tulevaa liekkejä katsellen...

No, piha kaipaa jälleen haravoijaa, eipä kauheasti huomaa siellä mitään tehdyn. Mutta nyt ovat pihakoivut tyhjiä, joten seuraava haravointi onkin vuoden viimeinen :)

Kuinka ihanaa onkaan ollut herkutella oman pihan sadolla. Porkkanasosekeittoa on tehty usein, punajuuripataa odotellaan, sipulit on jo syöty... Mutta tämän satokuvan haluan silti julkaista, hymyn se saa huulille :)

Onko tämä tulosta harventamattomuudesta vai liian kovasta maasta, en tiedä. Syön sen silti :)

Viime keväänä päätin kokeilla rakkaan isoäitini mallia ja vein lehtikaktukseni ulos. Se vietti kesänsä takapihan kuistilla, aamuauringossa. Syyskuun alussa toin sen sisälle, kun lämpötilat laskivat. Ja mitä tekikään kasvi...

Koskaan ennen en ole tähän pystynyt!!!!! Yritänpä vastedeskin kuunnella mummin ohjeita ja matkia... Eihän tämä vedä vertoja mummin lehtikaktukselle, jossa yhden lehden päästä voi tulla kolmekin kukkaa. Toivottavasti pääsen tänä vuonna näkemään hänen kaktuksensa koko komeudessaan, nuppuja oli valtavasti. Muutenkin mummi on ilmiömäinen kukkienhoitaja, pelargoniat saattavat kukkia vielä jouluaattona hänen parvekkeellaan...

Kun ulkotyöt alkavat vähenemään, niin on aika suunnitella sisätilojen remonttia. Uusia keittiönkaapistoja jo tulikin, ja päätin itse kokeilla niiden asennusta. Paikkaa vaan pitää hiukan siirtää, koska jalkalista aiheuttaa ongelmia. Mutta eikai muutama sentti sinne tänne haittaa... Kaappien toimittajalla ei ollut enää samanlaisia vetimiä, mitä jo olemassa olevissa kaapeissa on. Hän antoi vinkin, että Ikeassa tai Bauhausissa voi olla. Ikean vetimet olivat melkein samanlaiset, muoto oli vaan kulmikkaampi. Bauhausin vedin oli puolestaan samanmuotoinen, mutta siinä vedinosa oli uritettu, kun vanhoissa on sileä. Vaikea valinta, mutta päädyin Bauhausin versioon. Aika näyttää, olenko tyytyväinen...

Syksyn satoa korjaamassa

On syyskuun loppu, kasvimaa ammottaa tyhjyyttään, joten on aika pohtia kesän onnistumisia ja kehittämistarpeita. Porkkanoita tuli todella mahtava määrä. Kylvin kasvimaalle pussillisen aikaista ja pussillisen myöhäistä porkkanaa. Sato oli runsas, mutta ehkäpä ensi kesänä porkkanat tulisi kylvettyä hiukan harvempaan ja vaikkapa harvennettua muutaman kerran. Tänä vuonna ne kasvoivat hiukan liian tiiviisti... Nyt porkkanat on säilötty lannoittamattomaan turpeeseen ja viety saunamökkiin. Katsotaan, miten säilyvät... Punajuurille meinasi käydä köpelösti pirtissä. Joku oli haukannut niistä... Nyt nekin ovat turpeeseen haudattuna saunamökissä. Viikonlopun ohjelmassa on hiiribaarin pystytys, jotta minäkin saan nauttia sadosta.

Papu ja kesäkurpitsasato jäi surkeaksi. Yksi salkopapupalko ja yksi pensaspavun palko, siinä koko sato. Mikä meni pieleen, en tiedä. Ensi vuonna kokeilen laatikkoviljelyä, jospa sitten onnistuisi. Ja maaksi valitsen multaa. Lilluva savimaa ei ehkä ollut paras mahdollinen kasvualusta.

Ensi vuonna innolla uutta yritystä. Syksyllä yritetään parantaa savimaata. Aion kääntää savimaan, niin että kateoljet sekoittuvat maahan ja sitten kärrään kasvimaalle koivunlehtiä, niitä joita piha nyt pullistelee. Tulee tehokas selkä-hartiajumppaviikonloppu ;) Olen pähkäillyt myös, kannattaako komposti tyhjentää nyt syksyllä vai jätänkö kevääseen. Ajattelin jättää kevääseen, jotta ravinteet eivät huuhtoudu pois. Uskoisin, että biojätteeni mahtuvat kompostiin talven ajan. Huolestuttavaa on, että kompostorin lämpötila on edelleen vain 30 astetta. Silti se on toiminut eli multaa syntyy... Minulla on ilmeisesti vaan liian vähän jätettä...

Ihanaa on ollut sienestäminen kotipihassa ja omassa metsässä. Kävely postilaatikolle on tuottanut herkkutatteja, kasvarouskuja jne... Pihakoivun juurelta on löytynyt niin karvarouskua, herkkutattia kuin mustarouskua. Muista syksyn uusia tuttavuuksia ovat olleet voitatti, punikkitatti ja leppärousku. Ihanaa!!!!! Ainoastaan kanttarellia ja suppilovahveroa ei ole nähty kotimetsässä, niitä täytyy etsiä muualta. Huolimatta maalaistuoksuista on ihanaa olla tilallinen maaseudulla...