Kun tulin sairaalaan, mukanani oli iso kestokassillinen lankoja, pari kirjaa, aikakauslehti, ristikkolehti, 2 käsityökirjaa ja mikä parasta tietokone nettiyhteydellä. Pääsen ulkomaailmaan, vaikka en saakaan poistua huoneestani eteistä pidemmälle. Heti tultuani sisustin huonettani uudelleen. Siirsin nojatuolin pois nurkasta keskemmälle huonetta ja käänsin sen niin, että voin katsella ikkunasta ulos. Nostaa jalat ikkunalaudalle, tarkkailla liikennettä ja neuloa. Ja taustamusiikista vastaa Spotify. Ei paha ollenkaan...
 |
| Tarkkailemassa... |
Huoneen sisälläkin on jotain kiinnostavaa seurattavaa. Sinne on asennettu 2 säteilymittaria eli pääsen itsekin seuraamaan omaa säteilyäni. Ja kyllä, olen säteilevä!!!!
Kuva on otettu siten, että seison noin metrin päässä laitteesta ja säteilyä on runsaasti. Mutta on se laskenutkin jo paljon. Eilen säteily samalta etäisyydeltä oli yli 140. Kotiin pääsen, kun säteily on laskenut alle 15, siis metrin päästä mitattuna. Ensimmäinen virallinen mittaus tehdään vasta huomenna...
Hauska huomata, että rakennusmiehillä on tänäänkin (lauantaina) työpäivä. Ainakin kuvassa näkyvä nosturi nosti seinäelementtiä ilmaan. Saas nähdä, pääsenkö nyt näkemään, kun nosturinkuljettaja kipuaa alas tornistaan. 6 vuotta sitten en nähnyt, vaikka kuinka tarkkaan yritin seurata.
Hauska sattumus tältä aamulta: Taksi pysähtyy keskellä ajoväylää ja kuski nousee autosta, kiertää auton ja työntää päänsä "lähes" pensaaseen ja kaivelee. Minä tietysti katson tarkkaan, että mitä hän kaivelee, jotain huumekätköä vai mitä. Kuski suoristuu ja heittää jotain suuhunsa. Silloin tajuan - kuski pysähtyi syömään tyrnejä... Loistavatkin kauniin oransseina tänne kahdeksanteen kerrokseen asti.
 |
| Upea auringonnousu, vaikka se ei kuvassa näykään |
Aurinkoista viikonloppua!!!!!
Hauskaa eristystä sitten vaan! Jos tekeminen loppuu, käy lukemassa kaikki mun sivupalkin blogit ja kommentoi jokaiseen jotain.
VastaaPoistaMinäpä vilkutan sinulle ensi viikolla, kun menen isän kanssa tuonne pihan vastakkaiselle puolelle, silmäklinikalle. Äidin ja anopin säteilytykset ovat jo loppuneet, joten samaan rakennukseen kanssasi ei nyt ole asiaa.
VastaaPoistaAika sairaalassa kulkee hitaasti. Onneksi on mahdollisuus olla yhteydessä ulkomaailmaan kaikenlaisten vempainten avulla. Ja onhan siinä erityksessä se hyvä puoli, että saa olla omin nokkineen. Se ei yleensä (julkisissa) sairaaloissa ole mahdollista ja sitten sitä valvotaan ja olla möllötetään yhden tai useamman potilaan tahtiin, mikä ei aina ole kovinkaan virkistävää. Jaksamista sinne eritystyksiin. Muista vilkuttaa kaikille. Joku niistä vilkuttelijoista voin olla minä.
Kiva ettei eristyksessä tarvitse murjottaa :) Netti on kyllä melkein nykymaailman pelastus, muuten varmaan menis ilman sähköäkin, mutta mites se tietokone ja netti sitten..
VastaaPoistaIhana olla kotona, tai siis vanhempien luona. 2 vuorokautta 4 seinän sisällä on paljon ja aika rankkaa ihmiselle, joka on tottunut olemaan ulkona. Niinpä olen iltapäivän aikana ulkoillut kantamalla polttopuita liiteriin.
VastaaPoista