sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Koneet - elämän hankaloittajat

Joo, kyllä, tänään taas tätä mieltä. Oli pakko aloittaa nurmikonleikkaus :( Siinä homma, josta en pidä!!!! Minulla on bensakäyttöinen ruohonleikkuri, joka toimii ihan hyvin. Paitsi tänään, tällä ensimmäisellä kerralla. Yritän nykäistä sen käyntiin, ei onnistu, vaikka käsipumpulla pumppasin bensaa koneeseen. Ei lähde, ei inahdakaan!!!! Naapurin isäntä tulee paikalle ja muutaman nykäisyn jälkeen saakin koneen käyntiin. Kone käy hetken (2 sekuntia) ja sammuu. Taas muutama nykäisy ja lyhyt käyntipyrähdys. Kiittelin naapuria, että kyllä minä sen nyt saan käyntiin, kun alkutahdit on annettu. Ja pah, nyin, nyin, nyin, eikä mitään tapahdu. Potkaisen (se auttaa joskus), ei apua. Ja sitten palaa pinna ja työnnän koneen takaisin sisälle, että olkoon piru vie. Istahdan miettimään, että mitähän sitten tekisin, kun en kerta nurmikon leikkuuseen pääse. Jo saapastelee naapuri uudelleen paikalle ja minä totesin tyynesti, että multa paloi pinna. Hän haki ruohonleikkurin esiin ja nykäisi kerralla käyntiin ja nyt kone kävi niin kauniisti. Ja niin minä sitten pääsin leikkaamaan nurmikon, tai viidakoksihan sitä voisi myös sanoa.

Ruohonleikkaaminen ei ole muutenkaan kauhean ihanaa puuhaa, mutta kun piha muistuttaa perunapeltoa, leikkaaminen on raivostuttavan ärsyttävän työlästä. Jo viime kesänä suunnittelin pahimpien kuoppien täyttämistä, mutta en ehtinyt. Lisäksi nurmikkoa urittaa viimesyksyiset auton ja nosturin tekemät jäljet. Pitäisi siis yrittää ehtiä tasoituspuuhiin, mutta toisaalta, nyt on varmistunut, että kaivinkone saapuu pihalleni kahden viikon kuluttua, joten sen jälkeen vasta kannattaa nurmikon kunnostaminen aloittaa. Ehkei sitä ennen tarvitse edes leikata nurmikkoa...

Vaikka otsikossa väitän koneita, tässä tapauksessa erityisesti ruohonleikkuria, elämän hankaloittajaksi, niin kyllähän se elämää myös helpottaa (ainakin silloin, kun se suostuu toimimaan). Olisi melkoinen urakka työnnellä tämä nurmikko käsikäyttöisellä leikkurilla.

Näiden ikävien asioiden jälkeen mukavampiin ajatuksiin eli mitä muuta olen saanut aikaan. Tänään ulkoilutin ensimmäistä kertaa liljoja ja daalioita. Kohta ne joutuvatkin lopullisesti ulos, kun salaojatyöntekijät valtaavat saunamökkini. Oli komeaa kantaa ulos nuppuisia liljoja ja puolimetrisiä daalian alkuja. Istutinkohan ne liian aikaisin ?

Multaa olen kärrännyt kottikärrykaupalle, kolme kärryllistä ja tauko, kolme kärryllistä ja tauko tahtiin, niin että en ole laskuissa pysynyt perässä. Mutta ensimmäinen iso laatikko on täynnä multaa ja toinen iso lähes puolillaan. Ensimmäisenä täyttyneeseen laatikkoon kylvin jo avomaankurkun ja kesäkurpitsan. Porkkanapenkkiin istutin ensimmäiset samettikukat. Sisällä kasvatetut ahkeraliisat, tuoksuherneet, ananaskirsikat ja lehtikaalit ulkoilivat myöskin.

Kaiken kaikkiaan ihana sunnuntaipäivä, jos saan hetkeksi unohtaa ruohonleikkurin temppuilun ;)

2 kommenttia:

  1. Sulla on kiva naapuri!

    Olen ennenkin huomannut, että bensakoneiden kannattaa antaa rauhassa hetken miettiä syntejään, jos temppuilevat. Tähän on tekninenkin selitys olemassa, mutta en usko siihen. Leikkuri olisi varmasti antautunut naisenkin kädelle, kun oli ehtinyt tyyntyä arestissa ja lakata kiukuttelemasta.

    Metsäpiha olisi kyllä kätevä. Mihin sitä nurmikkoa muka tarvitaan?

    VastaaPoista
  2. Metsäpiha on todellakin kätevä!!!! Minä koko ajan vähennän nurmikon määrää. Kokonaan siitä ei pääse eroon, mutta toivottavasti saan selkeyttä siihen

    VastaaPoista